Mies käyttää liikaa aikaa ja rahaa vanhempiinsa ja sisaruksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Ap huomautti, että hänellä on auto ja mökki. Aika harvinaista omaisuutta 24-vuotiaalla opiskelijalla. Lisäksi vanhemmilta on tulossa ilmeisesti ennakkoperintöä, mutta ap ei ota sitä, koska pelkää senkin valuvan miehen lähisuvun avustamiseen.

Käytät 90% ansioistasi yhteiseen elämäänne.

Siis melkein kaiken.

Samaan aikaa mies kuluttaa aikansa, energiansa ja rahansa vanhempiensa ja sisarustensa hyväksi.

Joku tässä kuviossa mättää.

Miehesi kuulostaa onnenonkijalta ja hyväksikäyttäjältä.

Ap:n tilanteeseen ei ole paljon sanottavaa, koska niin kauan kun ei ole lapsia on helppo pitää eri taloudet ja ajatella: mun aika, mun rahat. Mutta silloin kun on lapsia ei voi ajatella että itse mä nämä käytän kun olen itse tienannutkin. Ja jos vapaa-aikakin on kortilla niin hieman kyseenalaista on viettää sitä ensisijaisesti muiden kun oman perheen kanssa.

Jos vaimo ei ehkä ansaitse mitään koska ei tienaa mitään niin varmaan ainakin lapset ansaitsivat vähän niistä tienatuista rahoista tai vapaa-ajasta eli näen kyllä aika itsekkäänä sellaisen että mies käyttäisi kaiken vapaa-ajan omiin menoihin ja lomiin (vaikka ap:n tapauksessa taisi olla ihan auttamisesta kyse eikä lomailusta?) ja sitten ei mitään enää riitäkään perheelle. Eri asia jos omien menojen lisäksi riittää aikaa ja rahaa myös perheen yhteisiin juttuihin.

Sikäli miehesi kuvio on epätyypillinen, että yleensä aikuisten lasten pitämiseen lieassa ja juoksuttamiseen erilaisissa töissä liittyy rahan antaminen. On vähän niin kuin vanhempiensa ostama. Sun miehen tapauksessa raha virtaa toiseen suuntaan.

Tai mistä sä tiedät, jos se salaa raha-asiansa sulta.

Epätyydyttävään suhteeseen liittyy epärealistinen toivo: tämä muuttuu paremmaksi. Ei se vaan tavallisesti muutu.

Mitä vähempään tyydyt, sitä vähemmän saat jatkossakin.

Minusta nää ap:n kaltaiset naiset on miehille vaarallisia. He vaativat niin suurta omistautumista että mies huomaa jossain vaiheessa että hänellä ei ole mitään muuta kuin se nainen. Välit perheeseen ja kavereihin on etääntynyt kun kummallekaan ei ole aikaa, kun brunssi naisen kanssa on tärkeämpi kuin kaikki muu. Sitten eron koittaessa mies on täysin tyhjän päällä kun hänellä ei ole ollut mitään muuta elämää. Näitä tarinoita kuulee tasaisin väliajoin työpaikan saunailloissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nää ap:n kaltaiset naiset on miehille vaarallisia. He vaativat niin suurta omistautumista että mies huomaa jossain vaiheessa että hänellä ei ole mitään muuta kuin se nainen. Välit perheeseen ja kavereihin on etääntynyt kun kummallekaan ei ole aikaa, kun brunssi naisen kanssa on tärkeämpi kuin kaikki muu. Sitten eron koittaessa mies on täysin tyhjän päällä kun hänellä ei ole ollut mitään muuta elämää. Näitä tarinoita kuulee tasaisin väliajoin työpaikan saunailloissa.

Niin no tosiaan ei kai kenenkään kannata hylätä lapsuuden perhettään ja omistautua vain vaimolle ja lapsille mutta ihmeellisempää on se jos aikaa ja rahaa löytyy enemmän muita varten kun omaa perhettä eli vaimoa ja lapsia varten siis pahimmassa tapauksessa mitään ei tipu sille omalle ydinperheelle. Kyllä mua ainakin ottaisi päähän jos esim. miehen ainoa loma ja ainoat rahat menisi johonkin muuhun kun oman perheen kanssa lomailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Jos te asutte yhdessä, ette enää seurustele. Olette avopuolisot.

Raha-asiat ovat niitä seikkoja, jotka on syytä puhua selviksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nää ap:n kaltaiset naiset on miehille vaarallisia. He vaativat niin suurta omistautumista että mies huomaa jossain vaiheessa että hänellä ei ole mitään muuta kuin se nainen.

Täsmennätkö vielä missä kohtaa ap vaatii suurta omistautumista?

Parisuhteessahan ollaan siksi, että kumpikin haluaa olla. Jos toinen on vastahakoinen tai poissaoleva, ei kannata vaivautua.

Mulle jää epäselväksi, että lahjoittaako ap.n mies todella rahaa sisaruksilleen? Ovatko he jotenkin kyvyttömiä elättämään itsensä?

Kaveripiirissä oli muuten nainen, jolla oli samantyyppinen tilanne. Hän avusti kaukana asuvaa äitiään ja tarjosi tälle matkoja yms. Äiti puolestaan passasi lähiseuduille jääneitä kolmea poikaansa ja jakeli rahaa heille. Koko sakki kadehti huonosti salaten sisartaan, joka oli lähtenyt maailmalle ja menestynyt siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy mieheltä haluaako hän ylipäätään rakentaa kanssasi mitään, ja jos niin milloin suurinpiirtein. Tiedät sitten jaksatko odottaa.

Virhe! Jos hän haluaisi, hän tekisi sen jo.

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä tässä kohtuuton kun vaadin miestä siirtämään panostuksia pois hänen veljensä perheeltä ja omilta vanhemmiltaan meidän oman perheen tulevaisuuden rakentamiseen?

Et sä oikein voi vaatia, kuten olet varmasti jo huomannutkin.

Mies ei taida haluta omaa perhettä, ei ainakaan sun kanssa.

On muuten rasittavaa, jos joutuu joka kesälomaa ja juhlapyhää suunnitellessa sopeutumaan siihen, mitä anoppi haluaa.

Se on niin ärsyttävää, että lopulta menee hermot, tulee riita ja ero.

Sitä ennen saat kuulla valitusta siitä, että "haluat että mies alkaa vihata vanhempiaan".

Opetus: älä ota lasta puolisoksi. Ota aikuinen mies. Jos anoppi on takertuja, älä turhaan jää taistelemaan, anna anopin pitää vauvansa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nää ap:n kaltaiset naiset on miehille vaarallisia. He vaativat niin suurta omistautumista että mies huomaa jossain vaiheessa että hänellä ei ole mitään muuta kuin se nainen. Välit perheeseen ja kavereihin on etääntynyt kun kummallekaan ei ole aikaa, kun brunssi naisen kanssa on tärkeämpi kuin kaikki muu. Sitten eron koittaessa mies on täysin tyhjän päällä kun hänellä ei ole ollut mitään muuta elämää. Näitä tarinoita kuulee tasaisin väliajoin työpaikan saunailloissa.

Höpöhöpö. Tällaisia kirjoittaa äidin tissi yhä puoliksi suussa uliseva lapsimies. Pysykää naisista kaukana ja jatkakaa insestiänne!

Hommaa joku kaupunkilainen kumppaniksi... Tyyli ei tule muuttumaan, jos saatte lapsia joudutte kaikki viettämään lomamme maalla taloa maalaten yms....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap huomautti, että hänellä on auto ja mökki. Aika harvinaista omaisuutta 24-vuotiaalla opiskelijalla. Lisäksi vanhemmilta on tulossa ilmeisesti ennakkoperintöä, mutta ap ei ota sitä, koska pelkää senkin valuvan miehen lähisuvun avustamiseen.

Käytät 90% ansioistasi yhteiseen elämäänne.

Siis melkein kaiken.

Samaan aikaa mies kuluttaa aikansa, energiansa ja rahansa vanhempiensa ja sisarustensa hyväksi.

Joku tässä kuviossa mättää.

Miehesi kuulostaa onnenonkijalta ja hyväksikäyttäjältä.

Ap:n tilanteeseen ei ole paljon sanottavaa, koska niin kauan kun ei ole lapsia on helppo pitää eri taloudet ja ajatella: mun aika, mun rahat.

No en sanoisi. Kun on yhteinen koti, on vaikea laskea joka penniä ja hinnoitella esim. kotitöitä.

Jos rahasta tulee erimielisyyttä ja salamyhkäisyyttä, ei siitä hyvää seuraa.

Mä tein sen virheen, että luulin appivanhempien sekaantumisen ja ainaisten pistäytymisvierailujen loppuvan, kun muutamme yhteen. Mies asui ennen appivanhempien sijoitusasunnossa ilmaiseksi.

Eikö mitä. Meno jatkui samanlaisena. Meitä oli ikäänkuin kaksi emäntää kotonamme.

Opin oksentamaan sananparrelle "ne vaan haluaa auttaa". Sitten toivoin että se loppuisi pikkuhiljaa. Ei loppunut, meidän liitto sen sijaan loppui.

Ei pidä luulla, että mammanpoika kasvaa ikinä aikuiseksi. Muutenkaan ei pidä luulla, että suhde muuttuu itsestään paremmaksi.

Jos sä tunnet olevasi kakkonen tai häirikkö jo nyt, saat varautua, että se on sun rooli.

Sä oot ap niin säälittävä ressukka.

Minullakin on esiliinan nauhoissa kiinni oleva mies. Pitkää päivää tekevä mies jolla on pienet lapset hyppii äitinsä tikusta asiaa pyyntöjen mukaan ( appivanhemmat terveitä, autoilevia ja matkailevia senioreita). Anoppi haluaa omia meidän lapsetkin ja hänen vaatimustensa rajoittaminen on itsekkään miniän ilkeyksiä.

Mutta ap: lähteekö miehesi liian tiivis kanssakäyminen vanhempiinsa heidän vaatimuksistaan vai onko miehellä vain joku vääristynyt velvollisuudentunto?

Vierailija kirjoitti:

Hommaa joku kaupunkilainen kumppaniksi... Tyyli ei tule muuttumaan, jos saatte lapsia joudutte kaikki viettämään lomamme maalla taloa maalaten yms....

Ja kun te sitten vuosien päästä eroatte kadut että haaskasit aikasi appivanhempien tilusten puunaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on esiliinan nauhoissa kiinni oleva mies. Pitkää päivää tekevä mies jolla on pienet lapset hyppii äitinsä tikusta asiaa pyyntöjen mukaan ( appivanhemmat terveitä, autoilevia ja matkailevia senioreita). Anoppi haluaa omia meidän lapsetkin ja hänen vaatimustensa rajoittaminen on itsekkään miniän ilkeyksiä.

Mutta ap: lähteekö miehesi liian tiivis kanssakäyminen vanhempiinsa heidän vaatimuksistaan vai onko miehellä vain joku vääristynyt velvollisuudentunto?

Tuttua: tarvittiin kissaa vahtimaan, haravoimaan, marjoja poimimaan, pöytää siirtämään..... siis ei mitään oikeaa tarvetta, kunhan käskettiin milloin mihinkin kupsutukseen.

Miehen päätös on olennainen. Vaikka hän esittäisi tahdotonta pölkkyä joka ajelehtii minne virta vie = menee sen luokse kuka painokkaimmin vaatii, niin sekin on hänen valintansa.

Raivostuttavin on kaikkien käskettävissä oleva miellyttäjä. Hän on aina jossain talkoissa. Viimeiseksi vasta kotona.

Jokaisen perheen tilanne on aina erilainen, mutta viisautta on ymmärtää ettei asiat luultavasti muutu. Meidän perheen isää käytettiin aina hyväksi sukulaisten puolelta: oli aina jotain talkoota, remppaa tai tarvittiin lainaa. Hyvin harvoin sukulaiset edes kävivät edes vierailuilla meillä ja meidän talkoissa heitä ei näkynytkään. Ajan myötä tämä hyväksikäyttö on vaan pahentunut ja se vaikuttaa vanhempieni mielenterveyteenkin. Me lapset yritämme sanoa, etteivät enää alistuisi tähän, mutta heillä ei ole sydäntä sanoa ei, vaikka ymmärtävätkin ettei auttaminen ole vastavuoroista.

Minä ja siskot päätimme että hyväksikäyttö loppuu meihin ja emme ole juurikaan tekemisissä kuin pakollisissa sukujuhlissa. Meitäkin yrtetään värvätä talkoolaisiksi, niin kerromme että on muuta kiirettä. Perhe- ja sukusiteet ovat tärkeitä, mutta vastavuoroisuus kuuluu molemmille osapuolille. 

Kuten yllä sanotaan. Ihmisille vakiintuu roolit. Autat jatkuvasti jotakuta, ja luulet että se on niin kuin panisi rahaa pankkiin. Eipäs olekaan! Kun sinä vuorostasi tarvitset apua tai vaikka sairastut, ei ketään näy missään. Kumma juttu.

Tai jos olet aina se joka tarjoaa hyvät ateriat, saat niin tehdäkin.

Kyllä siitä on itse huolehdittava, että vastavuoroisuutta todella tapahtuu.

Mun käly oli varsinainen hyppyyttäjä. Se sai palveluksia, kalliita lahjoja, tankin täyteen, sille vaihdettiin autonrenkaat ja neiti haettiin ja vietiin kun käsky kävi. Itse se ei ostanut eikä tehnyt mitään. Tupaantuliaislahjaksi se osti R.ltä karkkipussin.

Ei pidä suostua. Vaatimuksista ei tule loppua. Kiitosta et saa, mutta irvistelyjä kun panet kaupan lopulta kiinni.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Minä työskentelen koko kesän, mutta viikonloput ovat aina vapaita. Mies pitää lomaa 2 viikkoa, jotka viettää molemmat vanhempiensa luona rakentamassa uutta autotallia. On meillä kaksi viikonloppua lyöty lukkoon meidän yhteiseksi laatuajaksi kesällä.

No nyt alkaa jo miehen valinnat kuulostaa kohtuuttomilta! 

Vaikka tietysti, ellei teillä ole yhteistä lomaa (sinun töittesi takia), niin pitäisikö miehen sitten notkua kaupungissa joutilaana lomansa ajan? Tuskin sinä siitä sen onnellisemmaksi tulisit. 

En kyllä vielä yhdy niihin,  jotka tulkitsevat miehen käytöksen välinpitämättömyydeksi sinua kohtaan. Mun mielestä on enemmän kyse miehen putkinäköisyydestä ja ajattelemattomuudesta. Vai luuletko, että miehesi joutuu vaikeuksiin vanhempiensa ja veljensä kanssa, jos ei ole maalla auttamassa? Pelkääkö miehesi konflikteja? Hän ei kuitenkaan enää ole tilan poika, vaan hänellä on oma, aikuisen miehen elämänsä kaupungissa ja se kaikkien on hyväksyttävä ja sitä kunnioitettava. 

25, 57

Mikä aikuinen elämä ihmisellä oikein voi olla kaupungissa, jos hän jokaikinen viikonloppu juoksee käymään lapsuudenkodissaan?