Mies käyttää liikaa aikaa ja rahaa vanhempiinsa ja sisaruksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Kuten yllä sanotaan. Ihmisille vakiintuu roolit. Autat jatkuvasti jotakuta, ja luulet että se on niin kuin panisi rahaa pankkiin. Eipäs olekaan! Kun sinä vuorostasi tarvitset apua tai vaikka sairastut, ei ketään näy missään. Kumma juttu.

Tai jos olet aina se joka tarjoaa hyvät ateriat, saat niin tehdäkin.

Kyllä siitä on itse huolehdittava, että vastavuoroisuutta todella tapahtuu.

Mun käly oli varsinainen hyppyyttäjä. Se sai palveluksia, kalliita lahjoja, tankin täyteen, sille vaihdettiin autonrenkaat ja neiti haettiin ja vietiin kun käsky kävi. Itse se ei ostanut eikä tehnyt mitään. Tupaantuliaislahjaksi se osti R.ltä karkkipussin.

Ei pidä suostua. Vaatimuksista ei tule loppua. Kiitosta et saa, mutta irvistelyjä kun panet kaupan lopulta kiinni.

Aamen! Se on juuri näin.

Ap, 29-vuotias mies ei ole enää nuori. Jos edelleen lapsuudenperhe menee useamman vuoden suhteesta huolimatta kaiken muun edelle, niin se ei tule muuttumaan. Etsi uusi mies!

Vierailija kirjoitti:

Sä oot ap niin säälittävä ressukka.

ap on kaikkea muuta kuin ressukka. Varakas, fiksu nuori nainen, joka osaa tunnistaa rajansa. Käy töissä ja opiskelee.

Mitäs sinä teet?

Ap! Ymmärrän sua, meillä oli sama tilanne. Sama kuviokin, mies veljen maatilalla ja isovanhemmilla talkoissa aina. Pistin sille lopun, kun saatiin lapsi ja mieskin onneksi tajusi, että vastavuoroisuutta ei ole luvassa. apuja ei meille tullut, vaan edelleen miestä pyydettiin talkoisiin. Sun kannattaa jutella tosissasi miehen kanssa ja jos ei tunnu ymmärtävän tilannetta, niin kannattaa harkita suhteen päättämistä. Mun miehelle auttoi kun rautalangasta väänsin: Kartutat veljesi omaisuutta kun remontoit hänen taloaan,raivaat metsää, teet peltotöitä. Penniäkään et siitä tule saamaan, ja tätä menoa käy niin että sieltä talkoistasi joudut palaamaan tyhjään kotiin, koska minä en halua viettää iltoja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Mies voi hyvinkin saada kotoaan rahallista korvausta, vaikka ei sitä sinulle kertoisikaan. Todennäköisesti juuri näin. Miksi hän kertoisi siitä sinulle, jos ei kerro muitakaan raha-asioitaan? Vaikutat siltä, että olet tarkka raha-asioissa ja talouden suunnittelu tulevaisuutta varten on sinulle tärkeää. Siksi on todella outoa, että olet ollut 3 vuotta yhdessä ja harkitset perheen perustamista henkilön kanssa, jonka rahakyvykkyydestä et tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sinuna olisin etsinyt sinulle paremmin yhteenpoivan kumppanin jo 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Suhteesta ei pitemmän päälle tule toimivaa, jos osapuolet ovat keskenään liian erilaisia.

Minun mieheni oli juuri tuollainen. Hankimme lapset aika pian, ja kun huomasin mikä p..ka mies on, päätin kuitenkin kasvattaa lapset aikuisiksi ennen kuin jätän hänet. Ja niin teinkin. Mies ei muuttunut, vaan paheni. Mukaan tuli avoin pettäminen ja salaa rikastuminen ja lopulta väkivaltaisuus. Silloin lähdin. Mutta olisi kannattanut valita parempi mies. Ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Mies voi hyvinkin saada kotoaan rahallista korvausta, vaikka ei sitä sinulle kertoisikaan. Todennäköisesti juuri näin. Miksi hän kertoisi siitä sinulle, jos ei kerro muitakaan raha-asioitaan? Vaikutat siltä, että olet tarkka raha-asioissa ja talouden suunnittelu tulevaisuutta varten on sinulle tärkeää. Siksi on todella outoa, että olet ollut 3 vuotta yhdessä ja harkitset perheen perustamista henkilön kanssa, jonka rahakyvykkyydestä et tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sinuna olisin etsinyt sinulle paremmin yhteenpoivan kumppanin jo 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Suhteesta ei pitemmän päälle tule toimivaa, jos osapuolet ovat keskenään liian erilaisia.

Totta puhuen kuulostaa siltä, että te molemmat pelaatte omaa peliänne mitä rahaan tulee. Sinä olet selvästi rikkaasta perheestä ja nimikin on niin hieno, että haluat periyttää sen. Olet jo saanut varoja - vai opintolainallako olet mökin ostanut? - ja lisää on tulossa. Sinua vain pelottaa, että miehesi pääsee rahoihisi käsiksi. Miten?

Miehesi on joko pennitön Auervaara tai Roope Ankka. Ihme suhde, jos palkka- ja omaisuustiedot pitää puolisolta pimittää.

En edes uskalla kuvitella, millainen avioliittonne olisi. Avioehto, tietenkin, mutta miten varmistatte, että kulut jakaantuu unssilleen tasan? Miten jaatte epätasapainoisen tulovirran sattuessa maksut, jos toinen vaikka sairastuu?

Käytät melko kovaa kieltä avauksessa (panostus....) mutta ehkä sinulla on siihen syysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Mies voi hyvinkin saada kotoaan rahallista korvausta, vaikka ei sitä sinulle kertoisikaan. Todennäköisesti juuri näin. Miksi hän kertoisi siitä sinulle, jos ei kerro muitakaan raha-asioitaan? Vaikutat siltä, että olet tarkka raha-asioissa ja talouden suunnittelu tulevaisuutta varten on sinulle tärkeää. Siksi on todella outoa, että olet ollut 3 vuotta yhdessä ja harkitset perheen perustamista henkilön kanssa, jonka rahakyvykkyydestä et tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sinuna olisin etsinyt sinulle paremmin yhteenpoivan kumppanin jo 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Suhteesta ei pitemmän päälle tule toimivaa, jos osapuolet ovat keskenään liian erilaisia.

Totta puhuen kuulostaa siltä, että te molemmat pelaatte omaa peliänne mitä rahaan tulee. Sinä olet selvästi rikkaasta perheestä ja nimikin on niin hieno, että haluat periyttää sen. Olet jo saanut varoja - vai opintolainallako olet mökin ostanut? - ja lisää on tulossa. Sinua vain pelottaa, että miehesi pääsee rahoihisi käsiksi. Miten?

Miehesi on joko pennitön Auervaara tai Roope Ankka. Ihme suhde, jos palkka- ja omaisuustiedot pitää puolisolta pimittää.

En edes uskalla kuvitella, millainen avioliittonne olisi. Avioehto, tietenkin, mutta miten varmistatte, että kulut jakaantuu unssilleen tasan? Miten jaatte epätasapainoisen tulovirran sattuessa maksut, jos toinen vaikka sairastuu?

Käytät melko kovaa kieltä avauksessa (panostus....) mutta ehkä sinulla on siihen syysi.

Olen perinyt kesämökin edesmenneestä isoisältäni. Minä jään mielelläni omastani, mutta en vain tahdo että siitä valuu mieheni perheelle. Mieheni veljen vaimo vielä puhuu, että haaveilee tilan myymisestä joskus niin kyllähän se älyttömältä tuntuu, että minun mieheni käy tilalla ilmaiseksi remppaamassa kun voitot siitä valuisi miehen veljelle.

Minusta kitupiikkiys sopii huonosti parisuhteeseen. Seurustelin vuoden tosi itaran miehen kanssa. Sillä ei koskaan ollut paljon rahaa mukana. Ekoilla treffeillä se pummasi multa 2 markkaa! Se ei tarjonnut, antanut yhtään lahjaa ja alituiseen puhui säästämisestä ja tarjouksista.

Kun autoon tai kelloon tuli naarmu, voi sitä valitusta. Kuin vahingossa se ahmi kylässä mahan täyteen, kun mentiin kahville se osti halvinta pussiteetä.... Aluksi se oli huvittavaa, mutta alkoi tympiä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kitupiikkiys sopii huonosti parisuhteeseen. Seurustelin vuoden tosi itaran miehen kanssa. Sillä ei koskaan ollut paljon rahaa mukana. Ekoilla treffeillä se pummasi multa 2 markkaa! Se ei tarjonnut, antanut yhtään lahjaa ja alituiseen puhui säästämisestä ja tarjouksista.

Kun autoon tai kelloon tuli naarmu, voi sitä valitusta. Kuin vahingossa se ahmi kylässä mahan täyteen, kun mentiin kahville se osti halvinta pussiteetä.... Aluksi se oli huvittavaa, mutta alkoi tympiä.

Kuvottavin mahdollinen miestyyppi.

En ymmärrä, miksi ap tunkee käärmettä pyssyyn tässä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Mies voi hyvinkin saada kotoaan rahallista korvausta, vaikka ei sitä sinulle kertoisikaan. Todennäköisesti juuri näin. Miksi hän kertoisi siitä sinulle, jos ei kerro muitakaan raha-asioitaan? Vaikutat siltä, että olet tarkka raha-asioissa ja talouden suunnittelu tulevaisuutta varten on sinulle tärkeää. Siksi on todella outoa, että olet ollut 3 vuotta yhdessä ja harkitset perheen perustamista henkilön kanssa, jonka rahakyvykkyydestä et tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sinuna olisin etsinyt sinulle paremmin yhteenpoivan kumppanin jo 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Suhteesta ei pitemmän päälle tule toimivaa, jos osapuolet ovat keskenään liian erilaisia.

Totta puhuen kuulostaa siltä, että te molemmat pelaatte omaa peliänne mitä rahaan tulee. Sinä olet selvästi rikkaasta perheestä ja nimikin on niin hieno, että haluat periyttää sen. Olet jo saanut varoja - vai opintolainallako olet mökin ostanut? - ja lisää on tulossa. Sinua vain pelottaa, että miehesi pääsee rahoihisi käsiksi. Miten?

Miehesi on joko pennitön Auervaara tai Roope Ankka. Ihme suhde, jos palkka- ja omaisuustiedot pitää puolisolta pimittää.

En edes uskalla kuvitella, millainen avioliittonne olisi. Avioehto, tietenkin, mutta miten varmistatte, että kulut jakaantuu unssilleen tasan? Miten jaatte epätasapainoisen tulovirran sattuessa maksut, jos toinen vaikka sairastuu?

Käytät melko kovaa kieltä avauksessa (panostus....) mutta ehkä sinulla on siihen syysi.

Olen perinyt kesämökin edesmenneestä isoisältäni. Minä jään mielelläni omastani, mutta en vain tahdo että siitä valuu mieheni perheelle. Mieheni veljen vaimo vielä puhuu, että haaveilee tilan myymisestä joskus niin kyllähän se älyttömältä tuntuu, että minun mieheni käy tilalla ilmaiseksi remppaamassa kun voitot siitä valuisi miehen veljelle.

Onko sinusta uskottavaa, että lankosi on saanut vanhemmilta maatilan, ja miehesi ei mitään? Se ei ole edes laillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kitupiikkiys sopii huonosti parisuhteeseen. Seurustelin vuoden tosi itaran miehen kanssa. Sillä ei koskaan ollut paljon rahaa mukana. Ekoilla treffeillä se pummasi multa 2 markkaa! Se ei tarjonnut, antanut yhtään lahjaa ja alituiseen puhui säästämisestä ja tarjouksista.

Kun autoon tai kelloon tuli naarmu, voi sitä valitusta. Kuin vahingossa se ahmi kylässä mahan täyteen, kun mentiin kahville se osti halvinta pussiteetä.... Aluksi se oli huvittavaa, mutta alkoi tympiä.

Kuvottavin mahdollinen miestyyppi.

On se kaverinakin ärsyttävä: ei koskaan tarjoa mitään, ostaa vain itselleen, ei taatusti tee palvelusta ilmaiseksi. Kylään tullessaan syö kuin hevonen. Olen ollut reilillä tämmöisen kanssa. Voit olla varma, että toiselle lainattu joka penni laskettiin tarkalleen. Siinä olikin hommaa ennen euroaikaa. Mitään ei raaskinut tehdä, mikä maksoi.

I feel you, AP. Neljän viikon kesälomasta perheellinen mieheni viettää vanhempiensa luona kaksi viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Sikäli miehesi kuvio on epätyypillinen, että yleensä aikuisten lasten pitämiseen lieassa ja juoksuttamiseen erilaisissa töissä liittyy rahan antaminen. On vähän niin kuin vanhempiensa ostama. Sun miehen tapauksessa raha virtaa toiseen suuntaan.

Tai mistä sä tiedät, jos se salaa raha-asiansa sulta.

Epätyydyttävään suhteeseen liittyy epärealistinen toivo: tämä muuttuu paremmaksi. Ei se vaan tavallisesti muutu.

Mitä vähempään tyydyt, sitä vähemmän saat jatkossakin.

Tämä. Eksän isä harrasti tätä. Vaati tekemään puuhommia ynnä muuta, koska olihan tämä isäpappa auttanut rahallisesti niiiin paljon. Toisaalta, taisi tämä mammanpoika ihan nauttia siitä, että vietti jokaikinen vknloppu aikaa siellä.

Ap, lähde suhteesta. Vaikka kuinka yrittäisit puolustella miehen hyvistä puolista, totuus on se, että mies ei arvosta sua, etkä ole hänen tärkeysjärjestyksessä ykkönen vaan sen suvun jälkeen. Mies ei ole itsenäistynyt ja epäterveessä suhteessa vanhempiinsa. Kyseessä ei ole oikea kumppani sinulle. Tuskin kenellekään muulle, jos nainen ei halua viettää vapaa-aikaansa vain miehen suvun parissa.

Sulla on vielä vaaleanpunaiset lasit silmillä, koska haluat niin kovasti uskoa, että tää mies muuttuu. VÄÄRIN! Niin kliseistä kuin se onkin, sä et voi muuttaa miestä. Jos tilanne on jo toi, se kertoo aika hyvin siitä, että mitään muutosta ei oo tapahtumassa. Nyt sä voit muuttaa vaan sen sun oman suhtautumisen = ala arvostamaan itseäsi hieman enemmän, ja pakkaa kamat. Vaikka mies lupailisi menetyksen pelossa kuun taivaalta, ei se siitä paremmaksi muutu. Uskoa mua! Sä et halua tuhlata aikaa enää yhtään sun elämästä ihmiseen, jolla on aivan erilaiset arvot kuin sulla.

Lapsuudenkodissani isä katosi äitinsä luo, kun olin noin kymmenen ja mummu jäi leskeksi. Ei sitten isää enää pahemmin näkynytkään. 

Minunkin mieheni on perhekeskeinen ja aikanaan auttanut paljon vanhempiaan ja siskojaan, mm. Puiden hakkuuta, pihatöitä yms. Menin mieheni mukaan aina silloin tällöin ja se oli ihan mukavaa puuhastelua yhdessä, samalla pääsi tutustumaan heidän perheeseen ja arvoihin ja minusta ne ovat hyviä arvoja, että autetaan ja vietetään yhdessä aikaa.. Itse olen ainakin tyytyväinen, että sain tutustua perhekeskeiseen perheeseen, sillä minulle se oli vierasta. Perhekeskeisyys on myös arvo, jonka haluan omille lapsilleni opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikäli miehesi kuvio on epätyypillinen, että yleensä aikuisten lasten pitämiseen lieassa ja juoksuttamiseen erilaisissa töissä liittyy rahan antaminen. On vähän niin kuin vanhempiensa ostama. Sun miehen tapauksessa raha virtaa toiseen suuntaan.

Tai mistä sä tiedät, jos se salaa raha-asiansa sulta.

Epätyydyttävään suhteeseen liittyy epärealistinen toivo: tämä muuttuu paremmaksi. Ei se vaan tavallisesti muutu.

Mitä vähempään tyydyt, sitä vähemmän saat jatkossakin.

Tämä. Eksän isä harrasti tätä. Vaati tekemään puuhommia ynnä muuta, koska olihan tämä isäpappa auttanut rahallisesti niiiin paljon. Toisaalta, taisi tämä mammanpoika ihan nauttia siitä, että vietti jokaikinen vknloppu aikaa siellä.

Ap, lähde suhteesta. Vaikka kuinka yrittäisit puolustella miehen hyvistä puolista, totuus on se, että mies ei arvosta sua, etkä ole hänen tärkeysjärjestyksessä ykkönen vaan sen suvun jälkeen. Mies ei ole itsenäistynyt ja epäterveessä suhteessa vanhempiinsa. Kyseessä ei ole oikea kumppani sinulle. Tuskin kenellekään muulle, jos nainen ei halua viettää vapaa-aikaansa vain miehen suvun parissa.

Sulla on vielä vaaleanpunaiset lasit silmillä, koska haluat niin kovasti uskoa, että tää mies muuttuu. VÄÄRIN! Niin kliseistä kuin se onkin, sä et voi muuttaa miestä. Jos tilanne on jo toi, se kertoo aika hyvin siitä, että mitään muutosta ei oo tapahtumassa. Nyt sä voit muuttaa vaan sen sun oman suhtautumisen = ala arvostamaan itseäsi hieman enemmän, ja pakkaa kamat. Vaikka mies lupailisi menetyksen pelossa kuun taivaalta, ei se siitä paremmaksi muutu. Uskoa mua! Sä et halua tuhlata aikaa enää yhtään sun elämästä ihmiseen, jolla on aivan erilaiset arvot kuin sulla.

Tää on NIIN totta!!

Joka sana.

Rakastuminen on kauheaa, se tekee ihmisen haavoittuvaksi ja arvostelukyvyttömäksi.

Olen ollut tällaisessa suhteessa pari vuosikymmentä. Rahalliseen aliarvostukseen liittyy herkästi muutakin väheksyntää.

Itsetunnoltaan terve ihminen pakkaa kamansa nopeasti ja häipyy. Se jolla on ennestään ongelmia eikä kokemusta siitä mitä on olla rakastettu, jää valittamaan ja toivomaan.

Lopulta uupuu, halveksii itsekin itseään ja oppii vihaamaan.

Rakkaus ei ole sanoja, vaan tekoja.

Sun mies sanoo sua itsekkääksi ja kohtuuttomaksi. Niin sanottiin muakin. Pahempaakin. Lopulta olin hukannut ja hylännyt itseni täysin toisia miellyttäessäni ja ainaisesti ymmärtäessäni ja antaessani uuden tilaisuuden kerran toisensa jälkeen.

Tuo suhde ei tee sulle hyvää.

Sun miehellä ei ole rakkautta annettavana. Sen intressit on toisaalla.

Ei ole kohtuutonta ja itsekästä haluta rakentaa yhteistä perhettä nuorena parina. Sen sijaan voi olla kohtuutonta vaatia sitä henkilöltä, joka ei ole siihen halukas. 

perhekeskeisyys ja auttaminen ovat ihan ok. Mutta ei silloin, kun se on yksipuolista.