Mies käyttää liikaa aikaa ja rahaa vanhempiinsa ja sisaruksiinsa

Miksi miehen pitää tukea rahallisesti vanhempiaan ja sisaruksiaan?

Outoa.

Ja tottakai se kuuluu sinulle avopuolisona.

Kummallisinta on puhumattomuus.

Se tietää aivan varmasti vaikeuksia. Tai niitähän on jo nyt.

Tällä elämänkokemuksella lähtisin tuosta suhteesta rivakasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Vierailija kirjoitti:

En näe valoisaa tulevaisuutta annetuilla tiedoilla. Ap, olen tajunnut vasta nelikymppisenä, miten sitä nuorena kuvittelee asioita itsestäänselvinä. Eli kun te olette avopari, siitä seuraa mukava toivomasi perhe. Ei seuraa, jos se jo nyt kulkee objektiivisesti katsottuna eri polkua. Jos alat viihtyä maalla, menet lapsienne kanssa sinne mukaan ja kiinnityt miehen perheeseen. Näen sen ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Jos se tulevaisuus ei kiinnosta irrottaudu ajoissa. 

Tämä saikin miettimään. Meidän perheillämme on eri elämänarvot. Meidän hemkilökohtaiset arvot jokseenkin kohtaavat monilta osin, mutta on ristiriitojakin kuten tässä asiassa. Mielestäni lähtökohtaisesti perheen tulee pitää elämänsä puitteet sellaisina että pystyy hoitamaan asiat itse. En halua lapselleni miehen sukunimeä koska toivon että hänet yhdistetään enemmän minun sukuuni.

Arvomaailman yhtenäisyys on kuitenkin aika tärkeää parisuhteen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Minulla ei ole juuri säästöjä (aina muutama tonni hätävaraa sukanvarressa vaan), mutta omistan kesämökin. En aio sitä myydä, rahan saamiseksi mutta uskon että siitä perheemme saa suurta iloa.

Lisäksi minun vanhempani ovat avokätisiä tukemaan meitä sanojensa mukaan. En tosin voi ottaa vastaan kyseistä tukea ennenkuin tiedän mieheni rahatilanteesta. Muuten tilanne voi riistäytyä sellaiseksi että mieheni lisääkin veljensä ja siskonsa saamia avustuksia samassa määrin ja vanhempieni minulle tarkoittama tuki valuu miehen sisarusten pussiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et ole siellä mukana?

Heillä ei siivota kovin ahkerasti. Siksi käynkin siellä vain kyläilemässä ja lähden muutaman tunnin päästä kotiin. Olen kiinnostunut heistä ja olen heitä välillisesti auttanut esim. jos he ovat autoa tarvinneet lainaan niin minä olen kulkenut kouluun polkupyörällä ja mies minun autollani.

Hä! Sä kuljet fillarilla ja mies sun autolla?

Miksei mies kulje fillarilla tai julkisilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et ole siellä mukana?

Heillä ei siivota kovin ahkerasti. Siksi käynkin siellä vain kyläilemässä ja lähden muutaman tunnin päästä kotiin. Olen kiinnostunut heistä ja olen heitä välillisesti auttanut esim. jos he ovat autoa tarvinneet lainaan niin minä olen kulkenut kouluun polkupyörällä ja mies minun autollani.

Hä! Sä kuljet fillarilla ja mies sun autolla?

Miksei mies kulje fillarilla tai julkisilla?

Hän tarvitsee autoa liikkuakseen työpäivän aikana. Minun ei tarvitse siirtyä luentojen välissä mihinkään

Hei te ette ole vielä riittävän aikuisia ettekä oletettavasti ikinä riittävän samanlaisia. Molemmat on kiinni lapsuusperheissään ja ne ovat keskenään hyvin erilaiset.

Olen ollut itse vähän samanlaisessa suhteessa. Mies alkoi selvästi odottaa, että käyttäytyisin kuten äitinsä, kuvitteli meille oman perheensä kaltaisen perheen. Minä taas aloi tajuta, ettei miehestä tulisi koskaan sellaista, millaisen perheen minä haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Minulla ei ole juuri säästöjä (aina muutama tonni hätävaraa sukanvarressa vaan), mutta omistan kesämökin. En aio sitä myydä, rahan saamiseksi mutta uskon että siitä perheemme saa suurta iloa.

Lisäksi minun vanhempani ovat avokätisiä tukemaan meitä sanojensa mukaan. En tosin voi ottaa vastaan kyseistä tukea ennenkuin tiedän mieheni rahatilanteesta. Muuten tilanne voi riistäytyä sellaiseksi että mieheni lisääkin veljensä ja siskonsa saamia avustuksia samassa määrin ja vanhempieni minulle tarkoittama tuki valuu miehen sisarusten pussiin.

Ap

Olet fiksu ja ajattelevainen nuori nainen.

Kertomasi perusteella sinä ja miesystäväsi ette puhalla yhteen hiileen. Hyvä että pidät kiinni rahoistasi ja pidätte erilliset taloudet.

Siitä on sitten helpompi irtaantua.

Jos olisin kertonut miehelle, jonka kanssa olen alkanut rakentaa yhteistä tulevaisuutta, että minun ei ole hyvä olla syistä x ja hän vain vastaisi minun olevan itsekäs ja kohtuuton, lähtisin taakseni katsomatta.

Uutta matoa koukkuun!

Kuvittele elämäänne kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä. Tai kuvitelkaa yhdessä, ihan konkreettisella tasolla ja olkaa rehellisiä omien toivekuvienne suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et ole siellä mukana?

Heillä ei siivota kovin ahkerasti. Siksi käynkin siellä vain kyläilemässä ja lähden muutaman tunnin päästä kotiin. Olen kiinnostunut heistä ja olen heitä välillisesti auttanut esim. jos he ovat autoa tarvinneet lainaan niin minä olen kulkenut kouluun polkupyörällä ja mies minun autollani.

Hä! Sä kuljet fillarilla ja mies sun autolla?

Miksei mies kulje fillarilla tai julkisilla?

Hän tarvitsee autoa liikkuakseen työpäivän aikana. Minun ei tarvitse siirtyä luentojen välissä mihinkään

Jaa. No silloin ei varmaan kannata jättää omaa autoaan vanhemmilleen. He voivat ostaa tai vuokrata auton, käyttää taksia tms.

On hämmästyttävän paljon 60-80-vuotiaita vanhempia, joilla on rahaa, mutta jotka odottavat joka käänteessä, että lapset "auttavat".

Jos mies tarvitsee välttämättä autoa työpäivän aikana, hänellä on varmaankin työsuhdeauto.

Kuulostaa enenevässä määrin siltä, että sua käytetään hyväksi. Oma asiasi on, hyväksytkö sen.

[/quote]

Mutta kuitenkin jäisit kotiin makaamaan välittömästi opintosi keskeyttäen miehen elätettäväksi jos sattuisit tulemaan raskaaksi?

Se että mies kuluttaa rahaa bensoihin perheensä luona käydessään ei ole rahan tunkemista sisarusten pussiin.

Valehtelet , vääristelet ja liioittelet kaikessa, kuten naisilla on tapana tällä palstalla?[/quote]

Miehen veli saa elantonsa maatilasta, niin miten muka siellä ilmaisen työn tekeminen ei ole rahan tunkemista veljen pussiin? Mieheni ostaa kalliita lahjoja (lastenvaunut, puhelin) veljen ja siskon lapsille. Hän lainaa suuria määriä rahaa siten, että velkaa kertyy ja takaisinmaksusta ei ole tietoakaan.

Älä vastaa tuolle idaritrollille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Minulla ei ole juuri säästöjä (aina muutama tonni hätävaraa sukanvarressa vaan), mutta omistan kesämökin. En aio sitä myydä, rahan saamiseksi mutta uskon että siitä perheemme saa suurta iloa.

Lisäksi minun vanhempani ovat avokätisiä tukemaan meitä sanojensa mukaan. En tosin voi ottaa vastaan kyseistä tukea ennenkuin tiedän mieheni rahatilanteesta. Muuten tilanne voi riistäytyä sellaiseksi että mieheni lisääkin veljensä ja siskonsa saamia avustuksia samassa määrin ja vanhempieni minulle tarkoittama tuki valuu miehen sisarusten pussiin.

Ap

Mutta kuitenkin jäisit kotiin makaamaan välittömästi opintosi keskeyttäen miehen elätettäväksi jos sattuisit tulemaan raskaaksi?

Se että mies kuluttaa rahaa bensoihin perheensä luona käydessään ei ole rahan tunkemista sisarusten pussiin.

Valehtelet , vääristelet ja liioittelet kaikessa, kuten naisilla on tapana tällä palstalla?

Mitä ihmettä sä sekoilet? ?

Häivy, kun et osaa muuta kuin purkaa katkeruuttasi ja jankuttaa omia kuvitelmiasi, joilla ei ole mitään tekemistä ap.n tilanteen kanssa.

Yritä päästä terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Minulla ei ole juuri säästöjä (aina muutama tonni hätävaraa sukanvarressa vaan), mutta omistan kesämökin. En aio sitä myydä, rahan saamiseksi mutta uskon että siitä perheemme saa suurta iloa.

Lisäksi minun vanhempani ovat avokätisiä tukemaan meitä sanojensa mukaan. En tosin voi ottaa vastaan kyseistä tukea ennenkuin tiedän mieheni rahatilanteesta. Muuten tilanne voi riistäytyä sellaiseksi että mieheni lisääkin veljensä ja siskonsa saamia avustuksia samassa määrin ja vanhempieni minulle tarkoittama tuki valuu miehen sisarusten pussiin.

Ap

Mutta kuitenkin jäisit kotiin makaamaan välittömästi opintosi keskeyttäen miehen elätettäväksi jos sattuisit tulemaan raskaaksi?

Se että mies kuluttaa rahaa bensoihin perheensä luona käydessään ei ole rahan tunkemista sisarusten pussiin.

Valehtelet , vääristelet ja liioittelet kaikessa, kuten naisilla on tapana tällä palstalla?

Mitä ihmettä sä sekoilet? ?

Häivy, kun et osaa muuta kuin purkaa katkeruuttasi ja jankuttaa omia kuvitelmiasi, joilla ei ole mitään tekemistä ap.n tilanteen kanssa.

Yritä päästä terapiaan.

Miten ap:n oma kertomus siitä, että haluaisi jo kesken opintojensa kotiin makaamaan on minun kuvitelmaani?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Minä työskentelen koko kesän, mutta viikonloput ovat aina vapaita. Mies pitää lomaa 2 viikkoa, jotka viettää molemmat vanhempiensa luona rakentamassa uutta autotallia. On meillä kaksi viikonloppua lyöty lukkoon meidän yhteiseksi laatuajaksi kesällä.

Sinä olet aika hyvä (?) kumppani. Tyydyt vähään. Lähes olemattomaan. Olet optimisti ja utopisti. Olet sopuisa (vaikka sinua pidetäänkin itsekkäänä vaatimuksinesi). 

Haluatko sinä olla tuo ihminen?

Hei ap!

Älä välitä näistä käsittämättömistä kommenteista. Et todellakaan valita turhasta. Valitettavasti miehen käytös ei tule koskaan muuttumaan vaan kuulostaa siltä, että äiti ja lapsuudenperhe menee aina kaiken edelle. Se tulee vain pahenemaan ajan myötä, usko se!

Minulla on käytännön kokemusta, joten tiedän mistä puhun. Seurustelin 8 vuotta mammanpojan kanssa. Perheellään oli maatila, nuorin veljistä suunnitteli jatkavansa sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Hän ei silti koskaan osallistunut tilan töihin, vaan kävi töissä ja ryyppäsi kaiken muun ajan. Samoin nuoremmat sisarukset. Miesystäväni oli siten ainoa auttava käsi. Emme 8 vuoden aikana viettäneet kertaakaan juhlapyhiä yhdessä omassa yhteisessä kodissamme, emme koskaan yhtä viikonloppua yhdessä. Näimme muutaman kerran viikossa, vaikka asuimme yhdessä. Hän kävi töissä, ja sen jälkeen ajoi suoraan lapsuudenkotiinsa muihin hommiin (navettaan, maalaamaan, pihatöihin, heinätöihin, lumenluontiin, vuokramökkien siivoukseen, verkoille, you name it) ja palasi illalla. Jos äitinsä soitti kesken ainoan yhteisen ruokahetkemme illalla, että hän ei saa kaukosäädintä toimimaan, lähti miesystäväni mukisematta takaisin lapsuudenkotiinsa. Hän kysyi aina äidin mielipiteen kaikkeen ennen minkäänlaisia päätöksiä. Hän soitti vanhemmilleen pitkiä puheluita, kun ei päässyt käymään heillä (esimerkiksi kun vierailimme harvoin minun vanhemmillani).

Tätä kesti kahdeksan vuotta, rakkaudesta en halunnut luovuttaa, vaikka yhteisen ajan puute väheni, ja vanhempien vaatimukset kasvoivat vuosi vuodelta.

Mainittakoon, että mieheni perhe suhtautui minuun aina täysin asiallisesti ja minä heihin, en näyttänyt mielipahaani koskaan heihin päin, vaan yritin keskustella miehen kanssa. Meillä oli hyvät välit.

Viimeiset neljä vuotta haimme ratkaisua tilanteeseen riidellen, keskustellen ja lopulta terapiasta -tuloksetta. Miesystäväni teki kuitenkin selväksi koko ajan, ettei aio itse jatkaa sukutilan pyörittämistä ja että kun veljensä parantaa tapansa, hänellä on meille kahdelle enemmän aikaa. Hän on varakas mies, ja maatilalliset vanhemmat velallisia isohkoissa talousvaikeuksissa, joten hän lainasi yhteiselomme aikana vanhemmilleen ja veljelleen tuhansia euroja. Hänen rahojaanhan ne olivat, mutta ei hän käyttänyt meihin koskaan rahaa ja se tuntui minusta pahalta. Minäkin lopetin sitten lopulta panostamisen suhteeseen, surin päättyvää suhdettamme pitkään, ja eräänä päivänä tajusin ettei muuta vaihtoehtoa enää ole kuin luovuttaa. Tässä päätöksessä kesti neljä vuotta, enkä ole katunut eroamme kertaakaan. Mies on useaan kertaan halunnut palata yhteen mutta en voisi enää lähteä moiseen, saati uskoa että hän ei käyttäisi niin paljon aikaansa vanhempiensa auttamiseen. Saahan hän toki niin tehdä, se on hänelle tärkeää ja hän itse niin haluaa.

Tärkeintä minulle oli oivaltaa, että jos olen tyytymätön tilanteeseen, ja kaikki kortit on katsottu, silloin kannattaa erota oman itsensä vuoksi. Olin itsekin välillä auttamassa mieheni vanhempien luona mutta olen sen verran itsekäs kai, että työpäivän jälkeen olisi kiva harrastaa ja puuhaa riittää aina omassakin kotona.

Tämä oli minun tarinani! Toivottavasti saat siitä lohtua. En usko tilanteesi koskaan tuosta muuttuvan, vaikka lapsia saisittekin. Miesystäväsi perhekulttuuri vain on sellainen kuin se on. Olet vielä nuori, ehdit vielä vaikka mitä. Laita itsesi ja oma onnellisuutesi etusijalle - sinulla on oikeus vaatia miesystävääsi laittamaan resursseja enemmän teihin kahteen. Hän ei silti välttämättä koskaan sitä tule tekemään. Varmasti löydät vielä sinulle paremmin sopivan kumppanin.

Kaikkea hyvää sinulle ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe valoisaa tulevaisuutta annetuilla tiedoilla. Ap, olen tajunnut vasta nelikymppisenä, miten sitä nuorena kuvittelee asioita itsestäänselvinä. Eli kun te olette avopari, siitä seuraa mukava toivomasi perhe. Ei seuraa, jos se jo nyt kulkee objektiivisesti katsottuna eri polkua. Jos alat viihtyä maalla, menet lapsienne kanssa sinne mukaan ja kiinnityt miehen perheeseen. Näen sen ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Jos se tulevaisuus ei kiinnosta irrottaudu ajoissa. 

En halua lapselleni miehen sukunimeä koska toivon että hänet yhdistetään enemmän minun sukuuni.

.

Aha.

Miksi tekisitte lapsia, kun ette selvästi arvosta toisianne?

Vaikutatte Avioero alttarilla -pariskunnalta.