Ottaisin paljon mieluummin jonkun somaattisen sairauden masennuksen tilalle

Eli periaatteessa sanot, ettet halua itse tehdä töitä vaan haluat, että muut tekevät ja poistavat sinulta ongelmasi.

Oletko koskaan ajatellut, että tuo asenteesi voi olla osa syynä masennukseesi?

Vakavasti masentuneillakin ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä masennuksen lievittämiseen ja sen kanssa pärjäämiseen. Ei ole mikään lievien masennuksien juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Eli periaatteessa sanot, ettet halua itse tehdä töitä vaan haluat, että muut tekevät ja poistavat sinulta ongelmasi.

Oletko koskaan ajatellut, että tuo asenteesi voi olla osa syynä masennukseesi?

Kyllä. Minulla ei ole mitään motivaatiota elää, joten miksi tekisin asioita paranemisen eteen. Voimat ovat myös hyvin lopussa, joten en jaksa pyristellä enää.

Joo, mt-ongelmat on sellaisia, ettei ulkopuolinen niitä oikein tajua ellei ole kokemusta. Somaattiset sairaudet on helpompi jokaisen ymmärtää.

Itseäni vaivaavat tietynlaiset pakko-oireiset ja ahdistavat ajatukset. Harva ulkopuolinen sellaisia ymmärtää. Kokemukseni perusteella ei edes kaikki psykiatrit tai terapeutit kunnolla.

Voin ottaa masennuksesi, ota sinä minun neliraajahalvaukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti masentuneillakin ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä masennuksen lievittämiseen ja sen kanssa pärjäämiseen. Ei ole mikään lievien masennuksien juttu. 

Syön suht terveellisesti ja pakotan itseni pihalle ainakin kerran päivässä. Ei auta.

Masennuksesta paranee (kokemusta on) mutta esim. Chronin tauti on parantumaton ja joskus todella hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli periaatteessa sanot, ettet halua itse tehdä töitä vaan haluat, että muut tekevät ja poistavat sinulta ongelmasi.

Oletko koskaan ajatellut, että tuo asenteesi voi olla osa syynä masennukseesi?

Kyllä. Minulla ei ole mitään motivaatiota elää, joten miksi tekisin asioita paranemisen eteen. Voimat ovat myös hyvin lopussa, joten en jaksa pyristellä enää.

Jos olet noin lopussa, niin pyydä lääkäriä tekemään sinulle lähete sairaalaan. Voit yrittää siellä hetken aikaa levähtää ja kerätä energiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli periaatteessa sanot, ettet halua itse tehdä töitä vaan haluat, että muut tekevät ja poistavat sinulta ongelmasi.

Oletko koskaan ajatellut, että tuo asenteesi voi olla osa syynä masennukseesi?

Kyllä. Minulla ei ole mitään motivaatiota elää, joten miksi tekisin e paranemisen eteen. Voimat ovat myös hyvin lopussa, joten en jaksa pyristellä enää.

Negatiiviset ajatuskulut voivat olla hankalia. Oletko koittanut asennetta, että suhtautuisit omiin ajatuksiin kuin ihan ulkopuolinen etkä ottaisi omia ajatuksia ihan "todesta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti masentuneillakin ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä masennuksen lievittämiseen ja sen kanssa pärjäämiseen. Ei ole mikään lievien masennuksien juttu. 

Syön suht terveellisesti ja pakotan itseni pihalle ainakin kerran päivässä. Ei auta.

Se, että syöt kerran päivässä vihanneksia ja käyt ulkona tupakalla ei tarkoita, että söisi terveellisesti ja kuntoilisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli periaatteessa sanot, ettet halua itse tehdä töitä vaan haluat, että muut tekevät ja poistavat sinulta ongelmasi.

Oletko koskaan ajatellut, että tuo asenteesi voi olla osa syynä masennukseesi?

Kyllä. Minulla ei ole mitään motivaatiota elää, joten miksi tekisin asioita paranemisen eteen. Voimat ovat myös hyvin lopussa, joten en jaksa pyristellä enää.

Jos olet noin lopussa, niin pyydä lääkäriä tekemään sinulle lähete sairaalaan. Voit yrittää siellä hetken aikaa levähtää ja kerätä energiaa. 

Sairaalassakin olen ollut, mutta ei siellä kovinkaan pitkiä jaksoja anneta olla. Tekisi kyllä mieli taas mennä, mutta jotenkin en kehtaa kun hetki sitten vasta kotiuduin edelliseltä jaksolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti masentuneillakin ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä masennuksen lievittämiseen ja sen kanssa pärjäämiseen. Ei ole mikään lievien masennuksien juttu. 

Syön suht terveellisesti ja pakotan itseni pihalle ainakin kerran päivässä. Ei auta.

Se, että syöt kerran päivässä vihanneksia ja käyt ulkona tupakalla ei tarkoita, että söisi terveellisesti ja kuntoilisi. 

En tupakoi.

Kuka voi luoda sinulle syyn elää? Sinä itse. Sinä itse voit muuttua, mutta sinun on itse sitä haluttava. Ei kukaan voi muuttaa ajatuksiasi varsinkin, jos olet jämähtänyt siihen, että "ei minulla ole motivaatiota, haluan kuolla". Sinä olet se, joka voi muuttaa miten sinä ajattelet ja luoda itselesi syyn elää. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa ja upeaa. Syy eää voi olla pienikin. Syy tehdä asioita voi olla pienikin. Mutta ennen kuin voit haluta tehdä niitä, tulee sinun muuttaa ajatusmallisi. 

Eikö masennuskin ole sikäli somaattista, että taustalla on häiriö aivokemiassa?

Masennus on hirveä sairaus. Itselläni ainakin syyt ovat todella syvällä ja piilossa. Olen joutunut tekemään hirveästi töitä.

Lääkkeistä ei ole ollut apua, vaan joistakin jopa täysin kohtuutonta haittaa.

Motivaatiota ei elämälle vieläkään ole. En tavoittele mitään, koska tiedän ettei mikään tee minua onnelliseksi koskaan.

Ihmisillä on erilaiset biologiset perustat mielihyvän kokemiselle. Epäreilua todellakin.

Toiset eivät vaan pysty kokemaan yhtä paljon mielihyvää kuin toiset.

Omalla työskentelyllä olen saavuttanut sellaisen tilan, että pystyn joten kuten pitämään oloni siedettävänä.

Olen päättänyt tyytyä siedettävään oloon ja nöyrtyä sen edessä ettei elämä ole reilua.

Odotan myös kuolemaani, mutten tee mitään sen edistämiseksi. Päin vastoin yritän elintavoillani edistää terveyttäni, jotta kuoleman odottelu olisi siedettävää.

Siedettävä kuoleman odottelu = minun elämän tarkoitus.

Joo, tuntuu että masentuneen pahin vihollinen on henkilö, joka on itse parantunut masennuksesta. Luulevat tietävänsä, millaista toisella on.

Musta sairauksien vertailu on ymmärrettävää mutta turhaa. Lopulta meidän mieli ja ruumis eivät ole niin erillisiä toisistaan: vakava fyysinen sairaus on riski psyykkiselle hyvinvoinnille ja sama toisin päin. Toisin sanoen vastakkainasettelu fyysisten ja psyykkisten sairauksien sairastajien kesken on sikälikin hyödytöntä, että ne eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin.

Itselläni on sekä melko pahasti elämää rajoittava mielenterveysongelma että krooninen fyysinen sairaus. Minun tapauksessani fyysinen sairaus on helpompi, vaikka itse asiassa se oirehtii vähän samalla tavalla kuin psyykkisen puolen ongelmatkin: väsymyksenä, ärtymyksenä ja mielialan laskuna. Fyysisen sairauden ehdoton etu on kuitenkin se, että sitä ei kyseenalaisteta eikä paheksuta. Siihen ei liity häpeää eikä omituisia käsityksiä siitä, että sairastan ihan omasta halusta. On myös yleistä, että ihmiset, jotka tietävät sairauksistani, pitävät automaattisesti fyysistä sairautta pahempana ongelmana, vaikka itselleni se on aika pieni juttu.

Sekin on totta, että terveydenhuollossa ei tulisi kuuloonkaan, että fyysisen sairauden pahentuessa sanottaisiin vain "koita pärjätä." Sairauden kroonisuus ei myöskään johda siihen, että sitä ei hoidettaisi. (Tämä on mielenterveyspuolen absurdeja piirteitä: vaikeimpia pitkittyneitä sairauksia ei välttämättä hoideta vaan saatetaan jättää pärjäilmään omillaan.)

Joten kyllä, fyysisen sairauden sairastaminen voi olla tietyllä tavalla hyväksyttävämpää ja siihen saa tasaisempaa hoitoa. Mutta sairastavien ei minusta pitäisi alkaa kiistellä keskenään siitä, kellä on vaikeinta vaan olla solidaarisia toisiaan kohtaan. Vakavissa sairauksissa on kuitenkin niin paljon yhteistä: voi jäädä yhteiskunnan ulkopuoliseksi, joutuu luopumaan joistain "normaalin"elämän asioista, voi olla taloudellisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuntuu että masentuneen pahin vihollinen on henkilö, joka on itse parantunut masennuksesta. Luulevat tietävänsä, millaista toisella on.

Jep, olen kuullut esim. että masennus on itsekäs sairaus ja että en parane, koska en halua. Molemmat itse masennuksesta kärsineiltä. Ikään kuin se, että on itse ollut masentunut, oikeuttaisi laukomaan mitä tahansa.

Minä en ottaisi. Ei kaikkia somaattisia sairauksia edes pysty välttämättä hoitamaan.

Ei kannata laukoa näin idioottimaisia juttuja asiasta mistä ei ole mitään kokemusta. Masennus on kuitenkin hyvin hoidettavissa. Lopeta tälläisillä palstoilla oleilu, rupea elämään, laita kone kiinni ja käy vaikka ulkona kävelemässä, keskity itseesi, mieti mikä tekee sinut onnelliseksi, mistä pidät tai olet joskus pitänyt. Ala tekemään näitä asioita. Hanki vertaistukea ja ammattiapua.