Lue keskustelun säännöt.
"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" selittäkää tämä
16.06.2018 |
Ei ole koskaan tuo lause varsinaisesti auennut.
Sen olen huomannut, että sitä viljelevät useimmiten sellaiset ihmiset, joiden kanssa tekemisissä oloa on vaikea välttää ja jotka käyttävät runsaasti erilaisia henkisen väkivallan muotoja.
Olen rinnastanut tuon lauseen siihen, että se on kuin joutuisit joka päivä kulkemaan reittiä, jolla saat fyysisesti turpaasi, mutta voit itse päättää miten siihen suhtaudut ja se suhtautuminen mitä sinulta toivotaan ja edellytetään on, että olet välittämättä ja annat asian olla. Se on ikään kuin vastuun vapautus lomake pahoinpitelevältä osapuolelta. Kielteiset tunteesi ovat pahoja, eikä toinen osapuoli voi niihin vaikuttaa vaan ne ovat omalla vastuullasi ja sinun tulisi "hallita" negatiiviset tunteesi.
Tätähän tuo lause ei kai varsinaisesti merkitse.
Voisiko joku avata mitä se ihan oikesti tarkoittaa?
Kommentit (466)
Itse olen ymmärtänyt sen niin, että jos esim. Pekka loukkaa minua, on syy loukkaantumiseeni pekan käytös. Mutta se kuinka käsittelen loukatut tunteeni, on minun vastuullani, ei pekan. On minun vastuullani kannanko kaunaa vuosia vai osaanko päästää tapahtuneesta irti. Se, että voin jatkaa elämääni ei ole myöskään kiinni siitä, pyytäkö pekka ikinä minulta anteeksi, vaan päätän itse esim. hyväksyä anteeksipyynnön jota en ikinä saanut. Samoin on positiivisten tunteiden kanssa. Voin olla paskalla fiiliksellä ja harmitella kun mikään ei piristä, tai päättää itse vain olla tyytyväinen ja iloinen.
Näin pähkinänkuoressa oma käsitykseni. Helvetin vaikeaa toteuttaa käytännössä eikä traumoista tms kärsiville välttämättä edes mahdollista. Mutta meille yleismurheilijoille joilla ei sen "suurempia" ongelmia ole, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Onhan hän vastuussa. Jos ei ole, ei ole mitään syytä käyttäytyä hyvin esim. inhoamiaan ihmisiä kohtaan.
No periaatteessa kenelläkään ei ole mitään universaalista velvoitetta käyttäytyä hyvin muita kohtaan. Useimmat ihmiset vaan ovat huomanneet, että helpointa kaikilla on, jos käyttäydytään sivistyneesti ja toisaalta moraali, joka sanoo, että toisen mielen tietoinen pahoittaminen ei ole oikein.
Sitten niistä inhoamistaan ihmisistä voi hankkiutua eroon, ei olla tekemisissä. Jos äitisi aiheuttaa sinulle pahan olon, sinun vastuullasi on olla fiksu ja todeta, että kiitos, ja heippa.
Joo, 4-vuotiaana aiheutti. Ihanko tosiaan oli minun asiani sanoa heippa?
Tässä taitaa nyt mennä sekaisin se, onko niistä tunteista vastuussa yksin vai osittain. Tuskin kukaan sitä kieltääkään, ettei itse pystyisi niihin mitenkään vaikuttamaan. Mutta useimmiten tämä otsikon lause tarkoittaa, että se tunteiden aiheuttaja vapautuu vastuusta kokonaan ja kaikki siirtyy pelkästään tuntijan vastuulle. Siitähän on aika harvoin kyse, vaikka joidenkin mielestä joillekin "ihan sattumalta" näitä mielensäpahoittajia kertyy ympärille. Eivät vain tajua tai myönnä, että kyllä he itsekin ovat syyllisiä siihen, että jatkuvasti joku mielensä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteen on turha vedota enää keski-ikäisenä. Vastuu omista tunteita tarkoittaa sitä että pitää itse miettiä miksi jossain tilanteessa tuntee miten tuntee ja pyrkiä omuuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin.
Joku ap:ta tuntematon jolla ei ole samoja kokemuksia ja samaa kasvuympäristöä voi vitsinä heittää asian joka saa ap.n raivon partaalla tajuamatta lainkaan miksi ap reagoi asiaan niin kuin reagoi. Vastuu omista tunteista tarkoittaa sen tajuamista että vastapuolella ei ole samaa menneisyyttä ja kokemuksia kuin ap:lla eikä hän voi tietää miten ap suhtautuu asiaan, joten vastapuoli ei näiden kokemusten puuttuessa ymmärrä miksi ap hermostuu/jähmettyy/vetäytyy eikä ole odottanut sellaista reaktiota. Tämä ei tietenkään koske tilanteita joissa joku harkiten ja tarkoituksellisesti pyrkii ap:sta loukkaamaan sanallisesti, vaan lähinnä tilanteita joissa joku möläyttää vaikkapa huonon vitsin tietämättä että se voi ap:ssa palauttaa jonkun ikävän takauman menneisyydestä. Ap triggeröityy tuon takauman takia vaikka kyseessä on eri tilanne ja eri ihminen. Sellaisesta voi oppia veks kun tajuaa miksi triggeröityi.
Samoin vastuu omista tunteista on siinä tilanteessa kun vaikkapa kuvittelee että joku toinen ihminen (vaikka puoliso) voi täyttää kaikki haaveet yms ja sitten niin ei käykään. Ei se vika silloin siinä toisessa ihmisessä ole, varsinkin jos hän ei ole ollut tietoinen siitä mitä tämä toinen on olettanut hänen tekevän.
Kyllä se vastuu on itsellä ja omaa suhtautumistaan voi ja pystyy muuttamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita kynnysmatoksi ja heittopussiksi ryhtymistä.
Olen ap ja tämä selvensi asiaa. Eli oli juuri niin kuin olen ajatellutkin sen varsinaisesti tarkoittavan.
Toisaalta en ole itse kuullut muiden käyttävän tuota sanontaa mainitsemissasi tilanteissa. Oman kokemuksen mukaan kun jollakin lyö tunteet yli ja muut tietävät sen johtuvan esimerkiksi syystä x menneisyydessä, siihen riittää suurimmalla osalla ymmärrystä.
Aloituksessani viittasin esimerkiksi sellaisiin tyypillisiin kiusaamistilanteisiin, joita olen itse aika ajoin todistanut esim. Koulussa ja työpaikalla.
Näissä tapauksissa kuvio on mennyt siten, että joku/jotkut ottavat yhden silmätikuksi, jota sitten kiusataan eritavoin.
Ympäristön suhtautuminen on poikkeuksetta ollut sellainen, että kiusatun pitäisi muuttaa suhtautumistaan kiusaamiseen "antaa olla", "ohittaa", "hallita tunteensa ja ottaa vastuu niistä" ja jopa kerrottu että on koettu samaa samojen henkilöiden tahoilta ja siihen on auttanut se, että on oltu välittämättä, muuttamalla omaa suhtautumista tms.
Kuitenkaan kyse näiden henkilöiden kohdalla ei ole ollut samasta, vaan useimmiten yksittäisestä episodista. Se miten kiusattu suhtautuu kiusaamiseen on aivan yhdentekevää, koska minkäänlaisen suhtautumisen on vaikea muuttaa kuviota.
Vaikka käytin termiä "kiusaaminen" niin lähellekään kaikissa tapauksissa kiusattu, ei miellä itseään kiusatuksi ja muut kiusaajia kiusaajiksi jne.
Tl;dr: Poikkeuksetta kun olen kuullut jonkun sanovan toiselle, että "jokainen on vastuussa omista tunteistaan" se on ollut vain vallankäyttöä, eikä hyvää tarkoittava neuvo tai aiheellista kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Juuri näin. Mulla on työkaverina varsin rasittava nk totuudentorvi. Alussa ärsyynnyin hänen käytöksestään ja joskus loukkaannuin hänen sanoistaan. Koska en hänestä huolimatta kuitenkaan halunnut vaihtaa työpaikkaakaan, päätin alkaa suhtautua häneen eri tavalla. En enää suostunut ärsyyntymään hänestä ja loukkaavat sanatkin laitoin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei tuossa ollut kyse sinun tunteistasi, vaan järjestä. Tietenkin jokainen toimii noin kuin sinä, jos vain pystyy, oletko ihan tyhmä? Mutta ongelmia alkaa siinä vaiheessa, jos ei pysty kestämään sitä ärsytystä.
No vastuun ottamisessahan onkin aina kyse järjestä. Tekisi mieli ostaa uusi kallis käsilaukku, mutta en osta, koska olen vastuussa omista raha-asioistani eikä mulla ole varaa ostaa sellaista laukkua. Mielihaluni ja tunteeni eivät mene järjen edelle. Jos en olisi pystynyt kestämään työkaverin aiheuttamaa ärsytystä, olisin alkanut etsiä uutta työpaikkaa. Silloinkin kyse on järjestä.
Li häviät suosiolla kun sinä väistyt, kun joku käyttäytyy huonosti? Sinussa ei ole yhtään munaa, ihan vätys etkä osaa muuttaa maailmaa edes paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan alkaa tekaista turhia ls ilmoituksia ja muuta pikkujäynää ärsyttäville tutuille ja katselen miten he ottavat vastuun tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Kyllä he oman käyttäytymisensä kautta ovat siitä vastuussa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun luettelemasi tahot katsovat, että eivät ole tehneet mitään väärää loukattuaan jotakuta.
Tottakai maailma on täynnä sekä vittumaisia, että ajattelemattomia ihmisiä ja vaikka olisi kuinka hyvä tahto, joskus jokainen loukkaa jotakuta. Sellaista se vaan on. Itse pitää opetella aikuisena suhtautumaan niin, että minimoi kanssakäymisen, tiedostaa sen toisen vittumaisuuden ja asettuu sen yläpuolelle jne.
Fiksu ja hyvä ihminen luonnollisesti myös pyytää anteeksi, jos toiminnallaan jotakuta satuttaa. Mutta kaikki ihmiset eivät ole fiksuja ja hyviä. Eikä sellaisista kannata päätään liikaa vaivata.
No kyllä moni joutuu vaivaamaan nimenomaan kiitos sen oman lapsuutensa, mutta mitäpä sä siitä tajuaisit, niin voit itsekin olla ihan vastuuton muita kohtaan. Heidän ei vain kuulu loukkaantua mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon tunnereaktioita, jotka kumpuavat lapsuuden kokemuksista. Vaikka vihaan vanhempiani, enkä ole missään tekemisissä enää heidän kanssaan, en silti vastuuta heitä näitä reaktioista ja jotenkin odota, että he poistavat ne. Vain minä itse voin niitä hillitä ja päättää toimia jonkin reaktion vastaisesti, vaikka sisäinen lapsi haluaakin toimia jotenkin.
Esimerkiksi parisuhteessa mies sanoo jotain, mistä tulee mieleen isäni toiminta nuorena. Minua alkaa itkettää ja harmittaa ja haluaisin alkaa huutaa ja raivota miehelle (asia voi olla ihan pienikin). Sen sijaan voin päättää, että annan itkun tulla, mutta samalla selitän miehelle, ettei syy ole hänen ja saan ymmärrystä, lohdutusta ja seuraavalla kerralla kun vastaava toistuu (jos toistuu), reaktio on jo paljon pienempi. Sillä tavalla ollaan vastuussa itse omista tunteista. Ei niitä kieltää tarvitse, mutta ei mennä niihin vellomaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ymmärtänyt sen niin, että jos esim. Pekka loukkaa minua, on syy loukkaantumiseeni pekan käytös. Mutta se kuinka käsittelen loukatut tunteeni, on minun vastuullani, ei pekan. On minun vastuullani kannanko kaunaa vuosia vai osaanko päästää tapahtuneesta irti. Se, että voin jatkaa elämääni ei ole myöskään kiinni siitä, pyytäkö pekka ikinä minulta anteeksi, vaan päätän itse esim. hyväksyä anteeksipyynnön jota en ikinä saanut. Samoin on positiivisten tunteiden kanssa. Voin olla paskalla fiiliksellä ja harmitella kun mikään ei piristä, tai päättää itse vain olla tyytyväinen ja iloinen.
Näin pähkinänkuoressa oma käsitykseni. Helvetin vaikeaa toteuttaa käytännössä eikä traumoista tms kärsiville välttämättä edes mahdollista. Mutta meille yleismurheilijoille joilla ei sen "suurempia" ongelmia ole, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehto
Nimenomaan. Syy on Pekan käytös. Ja se ei ole oman vastuun poisottamista itseltä tai siirtoa Pekalle, jos kärsijä haluaa PekanKIN kärsivän käytöksestään ja haluaa kostaa Pekalle. Se ei estä sitä omaa paranemisprosessia millään tavalla. Pikemminkin edistää sitä. On kivaa saada Pekkakin kärsimään, jos ei auta paranemisessa, eli pahoittele, pyydä anteeksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Siihen tarvitsee tukea. Mutta aikuistuttuaan ei enää voi vedota lapsen tunneteaktioihin. Aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään. Hän ei voi vedota mihinkään 40 v takaisiin asioihin, kun käyttäytyy huonosti.
No jos sitä tulea ei ole saanut, niin miten se aikuisuus asiaa muuttaa?
Aikuisenakin voi opetella asioita. Vai meinaatko, että jos sinua ei ole opetettu lapsena uimaan, et pysty sitä aikuisenakaan oppimaan? Jos et osaa aikuisena uida, et voi syyttää siitä lapsuuttasi ja vanhempiasi jotka eivät vieneet sinua uimaan. Sama tunteiden käsittelyn oppimksen kanssa.
No, opetuksen laatu ei ole minun vastuullani.
Sinun vastuullasi on vaihtaa opettajaa jos laatu ei kelpaa. Tai jos et pysty oppimaan todeta että minulla ei ole kykyä oppia uimaan eikä se ole kenenkään vika, elämä ei ole reilua. Jos kykenemättömyys oppia johtuu siitä ettei lapsena oppinut, on surtava asia pois ja etsittävä toinen harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon tunnereaktioita, jotka kumpuavat lapsuuden kokemuksista. Vaikka vihaan vanhempiani, enkä ole missään tekemisissä enää heidän kanssaan, en silti vastuuta heitä näitä reaktioista ja jotenkin odota, että he poistavat ne. Vain minä itse voin niitä hillitä ja päättää toimia jonkin reaktion vastaisesti, vaikka sisäinen lapsi haluaakin toimia jotenkin.
Esimerkiksi parisuhteessa mies sanoo jotain, mistä tulee mieleen isäni toiminta nuorena. Minua alkaa itkettää ja harmittaa ja haluaisin alkaa huutaa ja raivota miehelle (asia voi olla ihan pienikin). Sen sijaan voin päättää, että annan itkun tulla, mutta samalla selitän miehelle, ettei syy ole hänen ja saan ymmärrystä, lohdutusta ja seuraavalla kerralla kun vastaava toistuu (jos toistuu), reaktio on jo paljon pienempi. Sillä tavalla ollaan vastuussa itse omista tunteista. Ei niitä kieltää tarvitse, mutta ei mennä niihin vellomaankaan.
No mitäs jos miehesi raiskaisi sinut, olisitko vain "anteeksi, minulla on nyt vähän paha mieli, käyn tuolla vessassa itkaisemassa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ymmärtänyt sen niin, että jos esim. Pekka loukkaa minua, on syy loukkaantumiseeni pekan käytös. Mutta se kuinka käsittelen loukatut tunteeni, on minun vastuullani, ei pekan. On minun vastuullani kannanko kaunaa vuosia vai osaanko päästää tapahtuneesta irti. Se, että voin jatkaa elämääni ei ole myöskään kiinni siitä, pyytäkö pekka ikinä minulta anteeksi, vaan päätän itse esim. hyväksyä anteeksipyynnön jota en ikinä saanut. Samoin on positiivisten tunteiden kanssa. Voin olla paskalla fiiliksellä ja harmitella kun mikään ei piristä, tai päättää itse vain olla tyytyväinen ja iloinen.
Näin pähkinänkuoressa oma käsitykseni. Helvetin vaikeaa toteuttaa käytännössä eikä traumoista tms kärsiville välttämättä edes mahdollista. Mutta meille yleismurheilijoille joilla ei sen "suurempia" ongelmia ole, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehtoNimenomaan. Syy on Pekan käytös. Ja se ei ole oman vastuun poisottamista itseltä tai siirtoa Pekalle, jos kärsijä haluaa PekanKIN kärsivän käytöksestään ja haluaa kostaa Pekalle. Se ei estä sitä omaa paranemisprosessia millään tavalla. Pikemminkin edistää sitä. On kivaa saada Pekkakin kärsimään, jos ei auta paranemisessa, eli pahoittele, pyydä anteeksi jne.
Ainoa, mikä tässä kannattaa katsoa on sillä lailla oma selusta, ettei Pekka ole joku varttihullu, joka alkaa kostaa sen, että käyttäytyi huonosti ja saa maksaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Kyllä he oman käyttäytymisensä kautta ovat siitä vastuussa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun luettelemasi tahot katsovat, että eivät ole tehneet mitään väärää loukattuaan jotakuta.
Tottakai maailma on täynnä sekä vittumaisia, että ajattelemattomia ihmisiä ja vaikka olisi kuinka hyvä tahto, joskus jokainen loukkaa jotakuta. Sellaista se vaan on. Itse pitää opetella aikuisena suhtautumaan niin, että minimoi kanssakäymisen, tiedostaa sen toisen vittumaisuuden ja asettuu sen yläpuolelle jne.
Fiksu ja hyvä ihminen luonnollisesti myös pyytää anteeksi, jos toiminnallaan jotakuta satuttaa. Mutta kaikki ihmiset eivät ole fiksuja ja hyviä. Eikä sellaisista kannata päätään liikaa vaivata.
No kyllä moni joutuu vaivaamaan nimenomaan kiitos sen oman lapsuutensa, mutta mitäpä sä siitä tajuaisit, niin voit itsekin olla ihan vastuuton muita kohtaan. Heidän ei vain kuulu loukkaantua mistään.
No voi pyhä ihme. Jos sinulla on ollut vaikea lapsuus, en minä voi kulkea varpaisillani sen takia (jos oltaisiin vaikka työkavereita tms). En minä tietoisesti ketään loukkaa, tai ole ilkeä, mutta jos sinä silti jostain loukkaannut, en minä oikeasti sille mitään voi. Pyydän toki anteeksi, jos asian tajuan. Itsehän tässä olet vihamielisenä ja väität etten tajua tai olen vastuuton. Kukakohan nyt oikeuttaa huonoa käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taitaa nyt mennä sekaisin se, onko niistä tunteista vastuussa yksin vai osittain. Tuskin kukaan sitä kieltääkään, ettei itse pystyisi niihin mitenkään vaikuttamaan. Mutta useimmiten tämä otsikon lause tarkoittaa, että se tunteiden aiheuttaja vapautuu vastuusta kokonaan ja kaikki siirtyy pelkästään tuntijan vastuulle. Siitähän on aika harvoin kyse, vaikka joidenkin mielestä joillekin "ihan sattumalta" näitä mielensäpahoittajia kertyy ympärille. Eivät vain tajua tai myönnä, että kyllä he itsekin ovat syyllisiä siihen, että jatkuvasti joku mielensä pahoittaa.
Mikä ihmeen tunteiden aiheuttaja?
Kadulla kävelee nainen. Mies näkee naisen ja rakastuu päätäpahkaa, vaikka ei tunne naista, ei puhu tälle eikä nainen edes huomaa miestä. Miten se nainen voi olla vastuussa miehen tunteista?
Mielensäpahoittajat nimenomaan haluavat siirtää vastuun tunteistaan muille! Minusta tuntuu pahalta, kun sinä et sano minua kauniiksi. Aha - et siis tunne itseäsi kauniiksi, jos asiaa ei jatkuvasti vakuutella?
Jos minä en ole vastuussa tunteistani, niin kuka sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Taidan alkaa tekaista turhia ls ilmoituksia ja muuta pikkujäynää ärsyttäville tutuille ja katselen miten he ottavat vastuun tunteistaan.
Niin, näin juuri. Miksi ihmeessä tuhlata tunne-energiaa kiukuttelemalla, mitä joku teki, koska elämä on ihan mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon tunnereaktioita, jotka kumpuavat lapsuuden kokemuksista. Vaikka vihaan vanhempiani, enkä ole missään tekemisissä enää heidän kanssaan, en silti vastuuta heitä näitä reaktioista ja jotenkin odota, että he poistavat ne. Vain minä itse voin niitä hillitä ja päättää toimia jonkin reaktion vastaisesti, vaikka sisäinen lapsi haluaakin toimia jotenkin.
Esimerkiksi parisuhteessa mies sanoo jotain, mistä tulee mieleen isäni toiminta nuorena. Minua alkaa itkettää ja harmittaa ja haluaisin alkaa huutaa ja raivota miehelle (asia voi olla ihan pienikin). Sen sijaan voin päättää, että annan itkun tulla, mutta samalla selitän miehelle, ettei syy ole hänen ja saan ymmärrystä, lohdutusta ja seuraavalla kerralla kun vastaava toistuu (jos toistuu), reaktio on jo paljon pienempi. Sillä tavalla ollaan vastuussa itse omista tunteista. Ei niitä kieltää tarvitse, mutta ei mennä niihin vellomaankaan.
No mitäs jos miehesi raiskaisi sinut, olisitko vain "anteeksi, minulla on nyt vähän paha mieli, käyn tuolla vessassa itkaisemassa"?
No en tietenkään. Silloinhan hän olisi toiminut väärin.
Mutta sekin tilanne menisi niin, että aikani asiaa varmasti surisin ja olisin vihainen, peloissani tms. Sitten johonkin kohtaan sitä vaan pitäisi jatkaa eteenpäin, työstää ne tunteet joko itse tai terapeutin avulla, mutta kuitenkin ottaa se vastuu omasta paranemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Juuri näin. Mulla on työkaverina varsin rasittava nk totuudentorvi. Alussa ärsyynnyin hänen käytöksestään ja joskus loukkaannuin hänen sanoistaan. Koska en hänestä huolimatta kuitenkaan halunnut vaihtaa työpaikkaakaan, päätin alkaa suhtautua häneen eri tavalla. En enää suostunut ärsyyntymään hänestä ja loukkaavat sanatkin laitoin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei tuossa ollut kyse sinun tunteistasi, vaan järjestä. Tietenkin jokainen toimii noin kuin sinä, jos vain pystyy, oletko ihan tyhmä? Mutta ongelmia alkaa siinä vaiheessa, jos ei pysty kestämään sitä ärsytystä.
No vastuun ottamisessahan onkin aina kyse järjestä. Tekisi mieli ostaa uusi kallis käsilaukku, mutta en osta, koska olen vastuussa omista raha-asioistani eikä mulla ole varaa ostaa sellaista laukkua. Mielihaluni ja tunteeni eivät mene järjen edelle. Jos en olisi pystynyt kestämään työkaverin aiheuttamaa ärsytystä, olisin alkanut etsiä uutta työpaikkaa. Silloinkin kyse on järjestä.
Li häviät suosiolla kun sinä väistyt, kun joku käyttäytyy huonosti? Sinussa ei ole yhtään munaa, ihan vätys etkä osaa muuttaa maailmaa edes paremmaksi.
Konfliktit muiden ihmisten kanssa eivät paranna mun elämääni millään tavalla, päinvastoin. Eikä maailmanparannus olekaan tavoitteeni vaan oman ja läheisteni elämän parantaminen. Muut ihmiset sitten parantavat itse omaa elämäänsä, jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Onhan hän vastuussa. Jos ei ole, ei ole mitään syytä käyttäytyä hyvin esim. inhoamiaan ihmisiä kohtaan.
No periaatteessa kenelläkään ei ole mitään universaalista velvoitetta käyttäytyä hyvin muita kohtaan. Useimmat ihmiset vaan ovat huomanneet, että helpointa kaikilla on, jos käyttäydytään sivistyneesti ja toisaalta moraali, joka sanoo, että toisen mielen tietoinen pahoittaminen ei ole oikein.
Sitten niistä inhoamistaan ihmisistä voi hankkiutua eroon, ei olla tekemisissä. Jos äitisi aiheuttaa sinulle pahan olon, sinun vastuullasi on olla fiksu ja todeta, että kiitos, ja heippa.
Joo, 4-vuotiaana aiheutti. Ihanko tosiaan oli minun asiani sanoa heippa?
Äh, nyt aikuisena voit valita, ettet ole enää tekemisissä. Älä nyt jaksa vääntää, tottakai lapsi on pitkälti vanhempiensa armoilla, mitä nuorempi sitä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
Sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään ihmistä, joiden kanssa olemista et voi oikein välttää? Sukulaisia, työkavereita, esimiehiä, opiskelutovereita?
Ei todellakaan ole jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä!
Lapsuudessa koettu on ja sitä voi työpaikalla oleva henkisesti epäkypsä, käytöstavat omaamaton ihminen aikaansaada että ei pysty olemaan normaalisti hänen seurassaan. Epäkypsä on silloin siitä vastuussa, koska ei osaa ottaa huomioon lapsena kaltoinkohdeltua ja tämän tunteita.
Tarkpitat että Sinä saat käyttäytyä aina huonosti ja muiden pitää se huvksyä.
Muiden lapsuudenkokemuksilla ei ole väliä. Vain minä minä minä ratkaisee ja menee yli jopa omien lapsien. Heitäkin on lupa kiusata. Koska minulla on oikeus tunteisiin eikä mitään vastuutaMuut vastaavat omista lapsuudenkokemuksistaan. En minä voi vastata sellaisesta, mitä minä en tiedä. Mutta hyvät käytöstavat on jokaisella oltava, ja jos joku sanoo sinun loukanneen häntä, niin älä mussuta takaisin, vaan sano, että olet pahoillasi. Vai ehket pysty olemaan, kun eihän muiden tunteilla ole sinulle merkitystä.
Sinä edellutät epäkypsän muuttavan käytöstään sinun lapsuustraumojen takia. Ehkä hänellä on omat traumansa ja sinä oletkin se jonka pitää muuttaa käytöstä. Tai pyytää anteeksi huonoa käytöstäsi. Sinä olet loukannut monia.
Mutta sinä kuolisit! Hahhahhah, siinä oli sun vastuusi!