"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" selittäkää tämä

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

EI mielestäni tarkoita sitä, että pitää kestää mitä paskaa tahansa vaan omien tunteiden ymmärtämistä.

Eli jos pahoitat mielesi ns turhasta, voit opetella siitä pois. Jos taas joku oikeasti kohtelee sinua huonosti, poista ko henkilö elämästäsi.

Koskee myös kaikkia muita tunteita. Et ehkä voi estää itseäsi rakastumasta, mutta voit vaikuttaa miten toimit. 

Negatiivisistakin tunteista voi oppia, kunhan opit tunnistamaan omat tunteesi ja opit ymmärtämään mistä ne johtuu. Esim kateus saa monen tekemään ikäviä asioita. Pitäisi oikeasti pyrkiä kateuden tunteesta pois. Siitä ei pääse eroon ennen kuin ymmärtää, että on kateellinen ja ymmärtää mitä kateus johtuu.

Et silti voi sulkea silmiä siltä, millaisia tunteita olet ehkä ajattelemattomuuttasi aiheuttanut toisessa ihmisessä. Olet vastuussa siitä kuinka kohtelet muita ihmisiä, vaikka et omasta mielestäsi toimi väärin ja silti loukkaat jotakuta ihmistä toiminnallasi. Et voi vain ajatella niin, että tuo toinen on vastuussa omista tunteistaan ja poistut takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.

Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.

 Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?

Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?

Esimerkiksi lapsi, jonka vanhemmat eivät tunne myötätuntoa lastaan kohtaan. Kun tällaisessa tilanteessa kasvanut lapsi valitsee ystäviä ja parisuhdetta, hän valitsee lähelleen lähes poikkeuksetta ihmisiä, jotka eivät tunne myötätuntoa häntä kohtaan. Hänen tuntosarvensa ohjaavat hänet uudestaan ja uudestaan hyväksikäyttäjien syliin. Onko tällaisessa tilanteessa ihan lapsen/nuoren oma vika, että häntä kohdellaan julmasti? 

Ihminen on ainoastaan vastuussa omasta käytöksestään ja sen vaikutuksista. Oli ne sitten esineellisiä, fyysisiä tai henkisiä vahinkoja. Jos henkilö rikkoo toisen pyörän, hän on vastuussa sen pyörän kunnosta ja vastaa myös rikoslaissa sen seurauksista. Jos henkilö lyö toista naamaan, hän on vastuussa siitä aiheutuneesta fyysisestä vammasta, sekä henkisistä kärsimyksistä. Jos henkilö käyttäytyy uhkaavasti ilman fyysistä kosketusta, hän on vastuussa siitä aiheutuneista peloista ja ahdistuksesta ja ne toisessa heränneet tunteet katsotaan ihan rikoslaissakin rikostekijän vastuulle. Siitä syystä asia ei ole noin yksioikoinen, että jokainen olisi aina ja vain vastuussa omista tunteistaan. Jos näin olisi, ei koskaan voitaisi myöskään tuomita toista vastuuseen toiselle aiheuttamista henkisistä vahingoista. Näin ollen, olemme hyvinkin vastuussa asioista, mutta vain siitä, miten päätämme toimia ja miten se vaikuttaa ympäristöömme. Emme koskaan voi eriyttää itseämme ympäristöstämme tai olla ottamatta vastuuta siitä aiheutuneista seurauksista. Rikoksen uhrin ei tarvitse nyt tai koskaan ajatella, että olisi itse vain vastuussa omista tuntemuksistaan vaan kyllä se rikoksen tekijän vastuulle laitetaan. Lievemmissä (ei rikoksiksi katsotuissa teoissa) on sama asia. Kyllä haukkujan on kannettava vastuu myös haukunnan aiheuttamista seurauksista.

Minusta tuon tärkein pointti on se että vain itseään voi muuttaa. Minulla on sukulainen joka on pilannut ihan koko elämänsä vatvomalla sitä miksi ihmiset ei muutu sellaiseksi kuin hän haluaisi. Ihan äärimmäisen raskas elämä kyseiselle henkilölle itselleen ja läheisille.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuon tärkein pointti on se että vain itseään voi muuttaa. Minulla on sukulainen joka on pilannut ihan koko elämänsä vatvomalla sitä miksi ihmiset ei muutu sellaiseksi kuin hän haluaisi. Ihan äärimmäisen raskas elämä kyseiselle henkilölle itselleen ja läheisille.

Se on ihan totta, että on turha käyttää aikaa vatvomaan sitä, miksi muut ei voi käyttäytyä hyvin tai huomioonottavasti, koska totuushan on se, että on paljon ihmisiä jotka vähät välittää mitä toisille aiheuttaa. Ainoastaan me voimme hyväksyä, että toinen toimi väärin, se aiheutti minulle ikävän olon ja että toivottavasti se toinen joskus ottaisi vastuun siitä mitä on tehnyt. Voi yrittää esimerkiksi kertoa siinä tilanteessa, että kun sinä käyttäydyit noin, se aiheutti minulle tämän olon ja toivoa, että toinen ymmärtäisi omaa käytöstään. Jos ei, voi elämässä mennä eteenpäin ajatellen, ettei tuo toinen suostu teoistaan ja sen seurauksista ottamaan vastuuta, mutta vapauttaa itsensä niistä, tuntematta syyllisyyttä, että ne silloin aiheutti pahan olon. Seuraavassa tilanteessa taas seuraavan ihmisen kanssa, jos jotain ikävää sanotaan, voi taas yrittää puhua siitä mitä tunteita tilanteessa heräsi. Jokainen vastaa teoistaan, eikä kenenkään tarvitse vatvoa tai kantaa ikuisuuksia toisen haukkumisia, vaan voi todeta, että ei tuo hyvin kohtele ja hän kantakoot vastuun siitä mitä tekee muille ja mitä se minulle aiheutti ja lähteä pois. En minä kuitenkaan voi elämässä mennä eteenpäin kantaen taakkanani syyllisyyttä vielä niistä tunteista mitä toinen teoillaan aiheutti, jääkööt ne väärintekijälle, otti se vastaan ne tai ei.