Lue keskustelun säännöt.
"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" selittäkää tämä
16.06.2018 |
Ei ole koskaan tuo lause varsinaisesti auennut.
Sen olen huomannut, että sitä viljelevät useimmiten sellaiset ihmiset, joiden kanssa tekemisissä oloa on vaikea välttää ja jotka käyttävät runsaasti erilaisia henkisen väkivallan muotoja.
Olen rinnastanut tuon lauseen siihen, että se on kuin joutuisit joka päivä kulkemaan reittiä, jolla saat fyysisesti turpaasi, mutta voit itse päättää miten siihen suhtaudut ja se suhtautuminen mitä sinulta toivotaan ja edellytetään on, että olet välittämättä ja annat asian olla. Se on ikään kuin vastuun vapautus lomake pahoinpitelevältä osapuolelta. Kielteiset tunteesi ovat pahoja, eikä toinen osapuoli voi niihin vaikuttaa vaan ne ovat omalla vastuullasi ja sinun tulisi "hallita" negatiiviset tunteesi.
Tätähän tuo lause ei kai varsinaisesti merkitse.
Voisiko joku avata mitä se ihan oikesti tarkoittaa?
Kommentit (466)
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Eihän voi, tunne on nimenomaan se mikä se on. Ikävä, että olet noin vieraantunut omista tunteistasi, ja kuvittelet jopa manipuloivasi tunteitasi. Et vain taida kuunnella niitä, sinua käy ihan sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin kun jostain ihmisestä ei pääse eroon voi olla paljon tehtävissä. Minun lähisukulainen joutui elämään narsistisen sukulaisen vaikutuspiirissä ja antoi tälle aivan liian paljon valtaa (ei puoliso). Otti sairaan ihmisen tekemiset liian henkilökohtaisesti ja päästi ihon alle. Miksi Irmeli ei voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset, oi MIKSI hän tekee tämän minulle?! Miksi kissa syö hiiren ja paljonko itku ja oi miksi auttaa..... Tilaisuuden tullen kissa tekee saman uudelleen.
Voi olla paljon tehtävissä, mutta ei vastuu kokonaan tällä ihmisellä itsellään ole. Vai meinaatko, että jos se Irmeli olisi aina käyttäytynyt normaalisti, ne tunteet olisivat tulleet tälle ihmiselle ihan itsekseen? Nyt ei kai puhuta harhaisista ihmisistä kuitenkaan.
Irmelin sukulainen voi vastata vain omasta elämästään. Hän voi rajoittaa Irmelin pääsyä elämäänsä, tai ottaa lopullisen hajuraon Irmeliin, ottaa yhteyttä viranomaisiin sitä vaativissa tilanteissa, keskustella Irmelin kanssa ja yrittää vaikuttaa tähän, hän voi opiskella Irmelin sairautta ymmärtääkseen tilanteita paremmin. Se mitä ei kannata tehdä on todeta että Irmeli on pilannut elämäni ja sitten istua perseelleen odottamaan että Irmeli muuttuu ja elämäni on taas elämisen arvoista.
Mutta niinkin voi käydä lukuisista syistä ja silloin Irmeli on syypää hänen elämänsä vaurioitumiseen. Varsinkin jos Irmeli on sen henkilön äiti.
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Onhan hän vastuussa. Jos ei ole, ei ole mitään syytä käyttäytyä hyvin esim. inhoamiaan ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei voi mitään useinkaan mutta sinä olet jo yli 40 v. Vastuu omasta elämästä on siirtynyt sinulle jo vuosikymmeniä sitten mutta et ole vielä älynnyt sitä.
Kyllä minulla on vastuu omasta elämästäni, mutta niin on kiusaajallakin vastuu minun elämästäni. Vai sekö ei sua haittaisi, jos tapppaisin sinut?
Ei, jos joku on kiusannut sinua lapsena hän ei ole vastuussa elämästäsi mitenkään. Tottakai kiusaaminen on voinut jättää tunnemuistoja, jotka tietyissä tilanteissa vaikeuttavat elämää, mutta vain sinä voit niitä työstää. Eli ota vastuu omista tunteistasi ja tee niille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei voi mitään useinkaan mutta sinä olet jo yli 40 v. Vastuu omasta elämästä on siirtynyt sinulle jo vuosikymmeniä sitten mutta et ole vielä älynnyt sitä.
Kyllä minulla on vastuu omasta elämästäni, mutta niin on kiusaajallakin vastuu minun elämästäni. Vai sekö ei sua haittaisi, jos tapppaisin sinut?
Tottakai haittaisi, ja sinut laitettaisiin linnaan. Se että joku on seinähullu murhaaja ei poista ihmisen vastuuta itsestään. Se ei mee niin että minä saan olla idiootti koska naapurin Perttikin on. Ihan riippumatta siitä minkälaisia kammottavia ihmisiä maailmasta löytyy, jokaisen on otettava vastuu itsestään ja käytöksestään ja oman elämän voi perustaa vain oman itsen muutokselle, ei toisen ihmisen muutokselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Juuri näin. Mulla on työkaverina varsin rasittava nk totuudentorvi. Alussa ärsyynnyin hänen käytöksestään ja joskus loukkaannuin hänen sanoistaan. Koska en hänestä huolimatta kuitenkaan halunnut vaihtaa työpaikkaakaan, päätin alkaa suhtautua häneen eri tavalla. En enää suostunut ärsyyntymään hänestä ja loukkaavat sanatkin laitoin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei tuossa ollut kyse sinun tunteistasi, vaan järjestä. Tietenkin jokainen toimii noin kuin sinä, jos vain pystyy, oletko ihan tyhmä? Mutta ongelmia alkaa siinä vaiheessa, jos ei pysty kestämään sitä ärsytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa lapsuusjankkaajat Echart Tollen Läsnäolon voima.
Menneestä ei tarvitse päästää irti siksi että sinun kokemuksesi pitäisi mitätöidä. Vaan siksi että et saa yhtään mitään siinä vellomalla. Menneisyys ei muutu vaikka miten sitä miettisit. Ainoastaan voit muuttaa omaa ajatetteluasi ja sitä kautta päästä vapaaksi. Muuten et voi päästä irti.
Tässä tulee se oma vastuu. Halutessasi voisit lopettaa vatvomisen ja mennä eteenpäin. Jokainen aikuinen päättää ihan oikeasti itse omista tunteistaan ja ajatuksistaan.
Lukekaa se kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
Sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään ihmistä, joiden kanssa olemista et voi oikein välttää? Sukulaisia, työkavereita, esimiehiä, opiskelutovereita?
Ei todellakaan ole jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä!
Lapsuudessa koettu on ja sitä voi työpaikalla oleva henkisesti epäkypsä, käytöstavat omaamaton ihminen aikaansaada että ei pysty olemaan normaalisti hänen seurassaan. Epäkypsä on silloin siitä vastuussa, koska ei osaa ottaa huomioon lapsena kaltoinkohdeltua ja tämän tunteita.
Tarkpitat että Sinä saat käyttäytyä aina huonosti ja muiden pitää se huvksyä.
Muiden lapsuudenkokemuksilla ei ole väliä. Vain minä minä minä ratkaisee ja menee yli jopa omien lapsien. Heitäkin on lupa kiusata. Koska minulla on oikeus tunteisiin eikä mitään vastuuta
Muut vastaavat omista lapsuudenkokemuksistaan. En minä voi vastata sellaisesta, mitä minä en tiedä. Mutta hyvät käytöstavat on jokaisella oltava, ja jos joku sanoo sinun loukanneen häntä, niin älä mussuta takaisin, vaan sano, että olet pahoillasi. Vai ehket pysty olemaan, kun eihän muiden tunteilla ole sinulle merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Onhan hän vastuussa. Jos ei ole, ei ole mitään syytä käyttäytyä hyvin esim. inhoamiaan ihmisiä kohtaan.
No periaatteessa kenelläkään ei ole mitään universaalista velvoitetta käyttäytyä hyvin muita kohtaan. Useimmat ihmiset vaan ovat huomanneet, että helpointa kaikilla on, jos käyttäydytään sivistyneesti ja toisaalta moraali, joka sanoo, että toisen mielen tietoinen pahoittaminen ei ole oikein.
Sitten niistä inhoamistaan ihmisistä voi hankkiutua eroon, ei olla tekemisissä. Jos äitisi aiheuttaa sinulle pahan olon, sinun vastuullasi on olla fiksu ja todeta, että kiitos, ja heippa.
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Kyllä he oman käyttäytymisensä kautta ovat siitä vastuussa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun luettelemasi tahot katsovat, että eivät ole tehneet mitään väärää loukattuaan jotakuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin kun jostain ihmisestä ei pääse eroon voi olla paljon tehtävissä. Minun lähisukulainen joutui elämään narsistisen sukulaisen vaikutuspiirissä ja antoi tälle aivan liian paljon valtaa (ei puoliso). Otti sairaan ihmisen tekemiset liian henkilökohtaisesti ja päästi ihon alle. Miksi Irmeli ei voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset, oi MIKSI hän tekee tämän minulle?! Miksi kissa syö hiiren ja paljonko itku ja oi miksi auttaa..... Tilaisuuden tullen kissa tekee saman uudelleen.
Voi olla paljon tehtävissä, mutta ei vastuu kokonaan tällä ihmisellä itsellään ole. Vai meinaatko, että jos se Irmeli olisi aina käyttäytynyt normaalisti, ne tunteet olisivat tulleet tälle ihmiselle ihan itsekseen? Nyt ei kai puhuta harhaisista ihmisistä kuitenkaan.
Irmelin sukulainen voi vastata vain omasta elämästään. Hän voi rajoittaa Irmelin pääsyä elämäänsä, tai ottaa lopullisen hajuraon Irmeliin, ottaa yhteyttä viranomaisiin sitä vaativissa tilanteissa, keskustella Irmelin kanssa ja yrittää vaikuttaa tähän, hän voi opiskella Irmelin sairautta ymmärtääkseen tilanteita paremmin. Se mitä ei kannata tehdä on todeta että Irmeli on pilannut elämäni ja sitten istua perseelleen odottamaan että Irmeli muuttuu ja elämäni on taas elämisen arvoista.
Niin, mutta ennen kuin voidaan esimerkiksi irtisanoutua työpaikasta tai päästään viranomaisten puheille, pitää kestää aika paljon p*skaa sielä Irmeliltä. Eihän ongelmaa voida ratkaista ennen kuin se ongelma on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Siihen tarvitsee tukea. Mutta aikuistuttuaan ei enää voi vedota lapsen tunneteaktioihin. Aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään. Hän ei voi vedota mihinkään 40 v takaisiin asioihin, kun käyttäytyy huonosti.
No jos sitä tulea ei ole saanut, niin miten se aikuisuus asiaa muuttaa?
Aikuisenakin voi opetella asioita. Vai meinaatko, että jos sinua ei ole opetettu lapsena uimaan, et pysty sitä aikuisenakaan oppimaan? Jos et osaa aikuisena uida, et voi syyttää siitä lapsuuttasi ja vanhempiasi jotka eivät vieneet sinua uimaan. Sama tunteiden käsittelyn oppimksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on siis ok pahoinpidellä koska heillä on vastuu omista tunteistaan viimeistään 18 v. Tämä selvä. Vihaankin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei voi mitään useinkaan mutta sinä olet jo yli 40 v. Vastuu omasta elämästä on siirtynyt sinulle jo vuosikymmeniä sitten mutta et ole vielä älynnyt sitä.
Kyllä minulla on vastuu omasta elämästäni, mutta niin on kiusaajallakin vastuu minun elämästäni. Vai sekö ei sua haittaisi, jos tapppaisin sinut?
Ei, jos joku on kiusannut sinua lapsena hän ei ole vastuussa elämästäsi mitenkään. Tottakai kiusaaminen on voinut jättää tunnemuistoja, jotka tietyissä tilanteissa vaikeuttavat elämää, mutta vain sinä voit niitä työstää. Eli ota vastuu omista tunteistasi ja tee niille jotain.
Onhan hän vastuussa. Esimerkiksi pyytää anteeksi tms. Hänen kuuluisi se tekonsa hyvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Juuri näin. Mulla on työkaverina varsin rasittava nk totuudentorvi. Alussa ärsyynnyin hänen käytöksestään ja joskus loukkaannuin hänen sanoistaan. Koska en hänestä huolimatta kuitenkaan halunnut vaihtaa työpaikkaakaan, päätin alkaa suhtautua häneen eri tavalla. En enää suostunut ärsyyntymään hänestä ja loukkaavat sanatkin laitoin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei tuossa ollut kyse sinun tunteistasi, vaan järjestä. Tietenkin jokainen toimii noin kuin sinä, jos vain pystyy, oletko ihan tyhmä? Mutta ongelmia alkaa siinä vaiheessa, jos ei pysty kestämään sitä ärsytystä.
No vastuun ottamisessahan onkin aina kyse järjestä. Tekisi mieli ostaa uusi kallis käsilaukku, mutta en osta, koska olen vastuussa omista raha-asioistani eikä mulla ole varaa ostaa sellaista laukkua. Mielihaluni ja tunteeni eivät mene järjen edelle. Jos en olisi pystynyt kestämään työkaverin aiheuttamaa ärsytystä, olisin alkanut etsiä uutta työpaikkaa. Silloinkin kyse on järjestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Siihen tarvitsee tukea. Mutta aikuistuttuaan ei enää voi vedota lapsen tunneteaktioihin. Aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään. Hän ei voi vedota mihinkään 40 v takaisiin asioihin, kun käyttäytyy huonosti.
No jos sitä tulea ei ole saanut, niin miten se aikuisuus asiaa muuttaa?
Aikuisenakin voi opetella asioita. Vai meinaatko, että jos sinua ei ole opetettu lapsena uimaan, et pysty sitä aikuisenakaan oppimaan? Jos et osaa aikuisena uida, et voi syyttää siitä lapsuuttasi ja vanhempiasi jotka eivät vieneet sinua uimaan. Sama tunteiden käsittelyn oppimksen kanssa.
No, opetuksen laatu ei ole minun vastuullani.
Minäkn len usein ymmärtänyt sen niin, että kukaan ei ole vastuussa käytöksestään, mutta kaikki ovat vastuussa tunteistaan.
:D
Toivoisin, ettei tällaisia merkitykseltään tulkinnanvaraisia lauseita käytettäisi lainkaan.
Paitsi enintään huumorimielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka niistä tunteistasi mielestäsi on vastuussa?
Kukaan muu ei voi päättää miten tunnet ja miten toimit. Vain itse voit tehdä sen.
Enkä minä sano, että se olisi helppoa, etenkin jos elää vaikeissa olosuhteissa, tai taustalla on lapsuuden laiminlyöntejä tms. Voi olla, että siihen tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen tarvitsee ulkopuolista apua, lääkitystä, terapiaa tms. Mutta siltikin se työ täytyy itse tehdä ja oppia ymmärtämään omaa tunnemaailmaa ja omia reaktioitaan. Siten voi vapautua kielteisistä ajatuskierteistä ja oppia suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin riittävän neutraalisti.
Mutta siis: äitisi, tai puolisosi, tai pomosi, tai koulukiusaajasi ei ole vastuussa sitä mitä tunnet. Vain itse olet.
Kyllä he oman käyttäytymisensä kautta ovat siitä vastuussa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun luettelemasi tahot katsovat, että eivät ole tehneet mitään väärää loukattuaan jotakuta.
Tottakai maailma on täynnä sekä vittumaisia, että ajattelemattomia ihmisiä ja vaikka olisi kuinka hyvä tahto, joskus jokainen loukkaa jotakuta. Sellaista se vaan on. Itse pitää opetella aikuisena suhtautumaan niin, että minimoi kanssakäymisen, tiedostaa sen toisen vittumaisuuden ja asettuu sen yläpuolelle jne.
Fiksu ja hyvä ihminen luonnollisesti myös pyytää anteeksi, jos toiminnallaan jotakuta satuttaa. Mutta kaikki ihmiset eivät ole fiksuja ja hyviä. Eikä sellaisista kannata päätään liikaa vaivata.
Huomioi, että tuossa sanotaan ”vastuussa omista tunteista” mutta ei ”vastuussa omista traumoista”. Tietenkään et ole yksin vastuussa omista traumoista, mutta jos esim sataa vettä ja sua vituttaa, ei se ole vesisateen syy vaan omasi.
Jos taas olet meinannut lapsena hukkua ha saanut siitä trauman vettä kohtaan voit joutua tekemään töitä tunteiden ja ahdistuksen kanssa eikä se ole sinun ”syy”