Lue keskustelun säännöt.
"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" selittäkää tämä
16.06.2018 |
Ei ole koskaan tuo lause varsinaisesti auennut.
Sen olen huomannut, että sitä viljelevät useimmiten sellaiset ihmiset, joiden kanssa tekemisissä oloa on vaikea välttää ja jotka käyttävät runsaasti erilaisia henkisen väkivallan muotoja.
Olen rinnastanut tuon lauseen siihen, että se on kuin joutuisit joka päivä kulkemaan reittiä, jolla saat fyysisesti turpaasi, mutta voit itse päättää miten siihen suhtaudut ja se suhtautuminen mitä sinulta toivotaan ja edellytetään on, että olet välittämättä ja annat asian olla. Se on ikään kuin vastuun vapautus lomake pahoinpitelevältä osapuolelta. Kielteiset tunteesi ovat pahoja, eikä toinen osapuoli voi niihin vaikuttaa vaan ne ovat omalla vastuullasi ja sinun tulisi "hallita" negatiiviset tunteesi.
Tätähän tuo lause ei kai varsinaisesti merkitse.
Voisiko joku avata mitä se ihan oikesti tarkoittaa?
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteen on turha vedota enää keski-ikäisenä. Vastuu omista tunteita tarkoittaa sitä että pitää itse miettiä miksi jossain tilanteessa tuntee miten tuntee ja pyrkiä omuuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin.
Joku ap:ta tuntematon jolla ei ole samoja kokemuksia ja samaa kasvuympäristöä voi vitsinä heittää asian joka saa ap.n raivon partaalla tajuamatta lainkaan miksi ap reagoi asiaan niin kuin reagoi. Vastuu omista tunteista tarkoittaa sen tajuamista että vastapuolella ei ole samaa menneisyyttä ja kokemuksia kuin ap:lla eikä hän voi tietää miten ap suhtautuu asiaan, joten vastapuoli ei näiden kokemusten puuttuessa ymmärrä miksi ap hermostuu/jähmettyy/vetäytyy eikä ole odottanut sellaista reaktiota. Tämä ei tietenkään koske tilanteita joissa joku harkiten ja tarkoituksellisesti pyrkii ap:sta loukkaamaan sanallisesti, vaan lähinnä tilanteita joissa joku möläyttää vaikkapa huonon vitsin tietämättä että se voi ap:ssa palauttaa jonkun ikävän takauman menneisyydestä. Ap triggeröityy tuon takauman takia vaikka kyseessä on eri tilanne ja eri ihminen. Sellaisesta voi oppia veks kun tajuaa miksi triggeröityi.
Samoin vastuu omista tunteista on siinä tilanteessa kun vaikkapa kuvittelee että joku toinen ihminen (vaikka puoliso) voi täyttää kaikki haaveet yms ja sitten niin ei käykään. Ei se vika silloin siinä toisessa ihmisessä ole, varsinkin jos hän ei ole ollut tietoinen siitä mitä tämä toinen on olettanut hänen tekevän.
Kyllä se vastuu on itsellä ja omaa suhtautumistaan voi ja pystyy muuttamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita kynnysmatoksi ja heittopussiksi ryhtymistä.
Kyllä vastuu on kiusaajalla, eli epäkypsällä, huonokäytöksisellä aikuisella. Lapsuus vaikuttaa nimenomaan siihen, kykeneekö toinen puolustautumaan epäkypsää aikuisidioottia vastaan, vaiko eikö. Siksi vastuu on sillä, joka ei osaa huomioida toisia, ja on loukkaava ja inhottava, epäkypsä ja ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
Sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään ihmistä, joiden kanssa olemista et voi oikein välttää? Sukulaisia, työkavereita, esimiehiä, opiskelutovereita?
Ei todellakaan ole jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä!
En kysynyt, onko sinulla jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä, vaan kysyin eikö sinulla ole ihmisiä, joiden kanssa joudut olemaan tekemisissä, vaikket niin välittäisi. Sehän nyt on vain sattuman kauppaa, että jollakulla muulla nämä ihmiset sattuvat olemaan sellaisia, joiden tahoilta sitä henkistä pahoinpitelyä tulee. Sinun logiikallasi koulukiusaamistakaan ei ole, koska eihän sellaista tilannetta pääse koskaan syntymään, kun hengaillaan vain kivojen ihmisten kanssa, eikös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Siihen tarvitsee tukea. Mutta aikuistuttuaan ei enää voi vedota lapsen tunneteaktioihin. Aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään. Hän ei voi vedota mihinkään 40 v takaisiin asioihin, kun käyttäytyy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei voi mitään useinkaan mutta sinä olet jo yli 40 v. Vastuu omasta elämästä on siirtynyt sinulle jo vuosikymmeniä sitten mutta et ole vielä älynnyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin typerä lausahdus. Oikeuttaa käyttäytymään miten sattuu, koska eihän kukaan muu ole vastuussa toisen tunteista. Siinä mielessä ymmärrän, että jos joku aiheuttaa pahaa oloa jatkuvasti, niin harmia tunteva ihminen on vastuussa siitä, että kestää ne tunteet tai lopettaa yhteydenpidon. Mutta ei sekään ole aina niin yksinkertaista.
Ei. Laise tarkoittaa sitä että aikuinen osaa käsitellä omia tunteitaan. Osaa vetää rajat. Osaa säädellä omia tunnetilojaan. Laittaa ne etäälle. Käyttäytyä vastuullisesti. Tunteita tilee ja menee. Itse voi niitä säädellä. Eikä omien tunteiden vupksi oikeuta hionoa käytöstä. Tai toisten kaltoinkohtelua
Aivan yhtä paljon se huonostikäyttäytyvä, tai epäkypsä ihminen on vastuussa käytöksestään ja siitä, ettei osaa olla ystävällinen muille TAIKKA ottaa saadessaan arvostelua vastaan, vaan lapsellisesti vaatii muita ottamaan vastuun tunteistaan. Se on AIVAN sama asia, ei mitään eroa.
Ja koska siten maailmasta tulee parempi paikka, on järkevämpää vaatia epäkypsiä kasvamaan ja hakemaan apua, kuin syyllistää heitä, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin kun jostain ihmisestä ei pääse eroon voi olla paljon tehtävissä. Minun lähisukulainen joutui elämään narsistisen sukulaisen vaikutuspiirissä ja antoi tälle aivan liian paljon valtaa (ei puoliso). Otti sairaan ihmisen tekemiset liian henkilökohtaisesti ja päästi ihon alle. Miksi Irmeli ei voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset, oi MIKSI hän tekee tämän minulle?! Miksi kissa syö hiiren ja paljonko itku ja oi miksi auttaa..... Tilaisuuden tullen kissa tekee saman uudelleen.
Voi olla paljon tehtävissä, mutta ei vastuu kokonaan tällä ihmisellä itsellään ole. Vai meinaatko, että jos se Irmeli olisi aina käyttäytynyt normaalisti, ne tunteet olisivat tulleet tälle ihmiselle ihan itsekseen? Nyt ei kai puhuta harhaisista ihmisistä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteen on turha vedota enää keski-ikäisenä. Vastuu omista tunteita tarkoittaa sitä että pitää itse miettiä miksi jossain tilanteessa tuntee miten tuntee ja pyrkiä omuuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin.
Joku ap:ta tuntematon jolla ei ole samoja kokemuksia ja samaa kasvuympäristöä voi vitsinä heittää asian joka saa ap.n raivon partaalla tajuamatta lainkaan miksi ap reagoi asiaan niin kuin reagoi. Vastuu omista tunteista tarkoittaa sen tajuamista että vastapuolella ei ole samaa menneisyyttä ja kokemuksia kuin ap:lla eikä hän voi tietää miten ap suhtautuu asiaan, joten vastapuoli ei näiden kokemusten puuttuessa ymmärrä miksi ap hermostuu/jähmettyy/vetäytyy eikä ole odottanut sellaista reaktiota. Tämä ei tietenkään koske tilanteita joissa joku harkiten ja tarkoituksellisesti pyrkii ap:sta loukkaamaan sanallisesti, vaan lähinnä tilanteita joissa joku möläyttää vaikkapa huonon vitsin tietämättä että se voi ap:ssa palauttaa jonkun ikävän takauman menneisyydestä. Ap triggeröityy tuon takauman takia vaikka kyseessä on eri tilanne ja eri ihminen. Sellaisesta voi oppia veks kun tajuaa miksi triggeröityi.
Samoin vastuu omista tunteista on siinä tilanteessa kun vaikkapa kuvittelee että joku toinen ihminen (vaikka puoliso) voi täyttää kaikki haaveet yms ja sitten niin ei käykään. Ei se vika silloin siinä toisessa ihmisessä ole, varsinkin jos hän ei ole ollut tietoinen siitä mitä tämä toinen on olettanut hänen tekevän.
Kyllä se vastuu on itsellä ja omaa suhtautumistaan voi ja pystyy muuttamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita kynnysmatoksi ja heittopussiksi ryhtymistä.
Kyllä vastuu on kiusaajalla, eli epäkypsällä, huonokäytöksisellä aikuisella. Lapsuus vaikuttaa nimenomaan siihen, kykeneekö toinen puolustautumaan epäkypsää aikuisidioottia vastaan, vaiko eikö. Siksi vastuu on sillä, joka ei osaa huomioida toisia, ja on loukkaava ja inhottava, epäkypsä ja ilkeä.
Vastuu on tämän hetken epäkypsällä aikuisella. Jupnoa käytöstä ei voi puolustella millään vanhalla asialls. Heppalehtien lainaaminen 40 v sitten ei oikeuta kaltpinkohtelemaan omia lapsia
Ihan kaikilla on kipeitä muostpja. Mutta ne eivät oikeuta huonoa käytöstä tänään. Eikä tunteissa vellominen vie asiaa yhtään eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Ei tietenkään voi muuttaa ja jossakin määrin suhatutumistavalla tai sen muuttamisella voi olla merkitystä.
Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Ei kai huonojen tapojen muuttaminen ole sama kuin vaatisi ihmistä muuttumaan sellaiseksi mitä ei ole?
Suomessa on mahdollisuus päästä pois tuollaisen ihmisen lähettyviltä kunhan on täysi-ikäinen - ja aiemminkin jos tekee itsestään lasun.
Kerrotko missä tilanteessa on täysin mahdotonta välttää jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä? Nyt ei vedetä tähän mitään 25 vuotta vanhoja "lapsuustraumoja" vaan oletetaan että kyseessä ovat täysi-ikäiset ihmiset.
Pahoinpitelijästä pääsee eroon jos haluaa. Eri juttu sitten jos haluaa pyöriä nettipalstoilla lopun ikää valittamassa siitä että vuonna 1984 äiti heitti heppalehden roskiin. Sellaiseen juuttuminen kertoo mielenterveyden heikkenemisestä. Jos se mutsi on omasta mielestä kamala, senkun vaan laittaa välit poikki ja unohtaa koko ihmisen sen sijaan että viettää kaiken valveillaoloaikansa miettimällä jotain typerää kostoa vielä miltei viiskymppisenä.
Hevoslehtiä ei heitetty roskiin, vaan niitä lainattiin lupaa kysymättä toiselle. Mutta itse ONGELMA SYNTYI VASTA SITTEN, kun ilman lupaa lainaajalta kysyttiin syyttävään sävyyn, että miksi menit lainaamaan niitä lehtiä kellekään!!?
Niin sen sijaan, että olisi kantanut VASTUUNSA ja myöntänyt VIRHEENSÄ, tämä ilman lupaa lehtiä toisaalle lähetellyt suuttui! Ja alkoi raivota! Oikea teiniprinsessa siinä meillä! Ei kanna vastuuta siitä, että teki väärin ja toinen vaati siitä vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteen on turha vedota enää keski-ikäisenä. Vastuu omista tunteita tarkoittaa sitä että pitää itse miettiä miksi jossain tilanteessa tuntee miten tuntee ja pyrkiä omuuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin.
Joku ap:ta tuntematon jolla ei ole samoja kokemuksia ja samaa kasvuympäristöä voi vitsinä heittää asian joka saa ap.n raivon partaalla tajuamatta lainkaan miksi ap reagoi asiaan niin kuin reagoi. Vastuu omista tunteista tarkoittaa sen tajuamista että vastapuolella ei ole samaa menneisyyttä ja kokemuksia kuin ap:lla eikä hän voi tietää miten ap suhtautuu asiaan, joten vastapuoli ei näiden kokemusten puuttuessa ymmärrä miksi ap hermostuu/jähmettyy/vetäytyy eikä ole odottanut sellaista reaktiota. Tämä ei tietenkään koske tilanteita joissa joku harkiten ja tarkoituksellisesti pyrkii ap:sta loukkaamaan sanallisesti, vaan lähinnä tilanteita joissa joku möläyttää vaikkapa huonon vitsin tietämättä että se voi ap:ssa palauttaa jonkun ikävän takauman menneisyydestä. Ap triggeröityy tuon takauman takia vaikka kyseessä on eri tilanne ja eri ihminen. Sellaisesta voi oppia veks kun tajuaa miksi triggeröityi.
Samoin vastuu omista tunteista on siinä tilanteessa kun vaikkapa kuvittelee että joku toinen ihminen (vaikka puoliso) voi täyttää kaikki haaveet yms ja sitten niin ei käykään. Ei se vika silloin siinä toisessa ihmisessä ole, varsinkin jos hän ei ole ollut tietoinen siitä mitä tämä toinen on olettanut hänen tekevän.
Kyllä se vastuu on itsellä ja omaa suhtautumistaan voi ja pystyy muuttamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita kynnysmatoksi ja heittopussiksi ryhtymistä.
Kyllä vastuu on kiusaajalla, eli epäkypsällä, huonokäytöksisellä aikuisella. Lapsuus vaikuttaa nimenomaan siihen, kykeneekö toinen puolustautumaan epäkypsää aikuisidioottia vastaan, vaiko eikö. Siksi vastuu on sillä, joka ei osaa huomioida toisia, ja on loukkaava ja inhottava, epäkypsä ja ilkeä.
Vastuu on tämän hetken epäkypsällä aikuisella. Jupnoa käytöstä ei voi puolustella millään vanhalla asialls. Heppalehtien lainaaminen 40 v sitten ei oikeuta kaltpinkohtelemaan omia lapsia
Ihan kaikilla on kipeitä muostpja. Mutta ne eivät oikeuta huonoa käytöstä tänään. Eikä tunteissa vellominen vie asiaa yhtään eteenpäin
Mites se oikeuttaa, että lehtien lainaamisesta kysymisestä suututaan sille, jonka lehdet on kysymättä annettu toiselle käyttöön? Se ei ole okei. Miksi vain minun täytyisi käyttytyä okei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin typerä lausahdus. Oikeuttaa käyttäytymään miten sattuu, koska eihän kukaan muu ole vastuussa toisen tunteista. Siinä mielessä ymmärrän, että jos joku aiheuttaa pahaa oloa jatkuvasti, niin harmia tunteva ihminen on vastuussa siitä, että kestää ne tunteet tai lopettaa yhteydenpidon. Mutta ei sekään ole aina niin yksinkertaista.
Ei. Laise tarkoittaa sitä että aikuinen osaa käsitellä omia tunteitaan. Osaa vetää rajat. Osaa säädellä omia tunnetilojaan. Laittaa ne etäälle. Käyttäytyä vastuullisesti. Tunteita tilee ja menee. Itse voi niitä säädellä. Eikä omien tunteiden vupksi oikeuta hionoa käytöstä. Tai toisten kaltoinkohtelua
Aivan yhtä paljon se huonostikäyttäytyvä, tai epäkypsä ihminen on vastuussa käytöksestään ja siitä, ettei osaa olla ystävällinen muille TAIKKA ottaa saadessaan arvostelua vastaan, vaan lapsellisesti vaatii muita ottamaan vastuun tunteistaan. Se on AIVAN sama asia, ei mitään eroa.
Ja koska siten maailmasta tulee parempi paikka, on järkevämpää vaatia epäkypsiä kasvamaan ja hakemaan apua, kuin syyllistää heitä, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa.
Kaikesta huolimatta sinä olet vastuussa omista tunteistasi, aikuisena ihmisenä. Sinun pitää, ihan itsesi vuoksi, vastata miten suhtaudut kiusaajiisi, epämiellyttäviin, vaativiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
Sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään ihmistä, joiden kanssa olemista et voi oikein välttää? Sukulaisia, työkavereita, esimiehiä, opiskelutovereita?
Ei todellakaan ole jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä!
Lapsuudessa koettu on ja sitä voi työpaikalla oleva henkisesti epäkypsä, käytöstavat omaamaton ihminen aikaansaada että ei pysty olemaan normaalisti hänen seurassaan. Epäkypsä on silloin siitä vastuussa, koska ei osaa ottaa huomioon lapsena kaltoinkohdeltua ja tämän tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo lause koske vain negatiivisia tunteita ja pahoinpitelyä yms extreme juttuja. Se koskee ihan kaikkea. Jos joku ärsyttää sinua, ärsytys on omassa päässäsi, ei se mitä joku toinen tekee tai joku asia. Kukaan ei saa sinua rakastumaan vastoin tahtoasi, mutta joskus voit jopa rakastua mielikuvaan jonka teit omassa päässäsi. Monet pelot ovat omia tunnereaktioita, eivätkä liity siihen mitä ympärillä oikeasti tapahtuu, harvoin pimeää pelkäävä on oikeasti ollut pimeällä hengenvaarassa.
Voit myös aamulla päättää että tänään on hyvä päivä ja tuntea onnellisuutta.
Voihan niin päättää, mutta ei se tee onnelliseksi. Olipa muutenkin tyhmä kirjoitus. Et ole tainnut joutua epäkypsän sinuun valtaa omaavan ihmisen vuositolkulla pahoinpitelemäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin kun jostain ihmisestä ei pääse eroon voi olla paljon tehtävissä. Minun lähisukulainen joutui elämään narsistisen sukulaisen vaikutuspiirissä ja antoi tälle aivan liian paljon valtaa (ei puoliso). Otti sairaan ihmisen tekemiset liian henkilökohtaisesti ja päästi ihon alle. Miksi Irmeli ei voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset, oi MIKSI hän tekee tämän minulle?! Miksi kissa syö hiiren ja paljonko itku ja oi miksi auttaa..... Tilaisuuden tullen kissa tekee saman uudelleen.
Voi olla paljon tehtävissä, mutta ei vastuu kokonaan tällä ihmisellä itsellään ole. Vai meinaatko, että jos se Irmeli olisi aina käyttäytynyt normaalisti, ne tunteet olisivat tulleet tälle ihmiselle ihan itsekseen? Nyt ei kai puhuta harhaisista ihmisistä kuitenkaan.
Irmelin sukulainen voi vastata vain omasta elämästään. Hän voi rajoittaa Irmelin pääsyä elämäänsä, tai ottaa lopullisen hajuraon Irmeliin, ottaa yhteyttä viranomaisiin sitä vaativissa tilanteissa, keskustella Irmelin kanssa ja yrittää vaikuttaa tähän, hän voi opiskella Irmelin sairautta ymmärtääkseen tilanteita paremmin. Se mitä ei kannata tehdä on todeta että Irmeli on pilannut elämäni ja sitten istua perseelleen odottamaan että Irmeli muuttuu ja elämäni on taas elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Minun on itseni määräämä pakko olla tekemisissä, päivittäin, vanhan, vähän höppänän, kiukkuisen, äkkipikaisen äitini kanssa. En päästä häntä liian lähelle, hoidan ja huolehdin huomaamatta asioita, tarkastan ja valvon, niin että hän tuntee, että hän on itse vastuussa itsestään. Kärkkäät sanat laitan alkavan dementian, yksinäisyyden, kuoleman pelon piikkiin.
Veljeni on valinnut toisin, hän kun kuulemma osaa käyttäytyä, ei käy edes katsomassa äitiä, koska äiti viimeksi helmikuussa huusi hänelle jostain, tosin huuto oli molemmin puolista. Kyseessä on 82v ja 54v ihmiset.
Sinun äitii on manipuloiva ja huonokäytöksinen ilkiö, ja veljelläsi ei ole mitään syytä mielistellä häntä. Äitisi ei ansaitse sinua parempaa ihmistä, eli veljeäsi, vaan vain sinun kaltaisesi roskan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Siihen tarvitsee tukea. Mutta aikuistuttuaan ei enää voi vedota lapsen tunneteaktioihin. Aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään. Hän ei voi vedota mihinkään 40 v takaisiin asioihin, kun käyttäytyy huonosti.
No jos sitä tulea ei ole saanut, niin miten se aikuisuus asiaa muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
No esimerkiksi lapsi.
Lapsi ei voi mitään useinkaan mutta sinä olet jo yli 40 v. Vastuu omasta elämästä on siirtynyt sinulle jo vuosikymmeniä sitten mutta et ole vielä älynnyt sitä.
Kyllä minulla on vastuu omasta elämästäni, mutta niin on kiusaajallakin vastuu minun elämästäni. Vai sekö ei sua haittaisi, jos tapppaisin sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta mitä sitten tekee on jokaisen itsensä vastuulla.
Tunteilleen nimen omaan voi jotain. Tunteitaan pystyy tietoisesti hillitsemään tai voimistamaan, joskus jopa täysin muuttamaan.
Juuri näin. Mulla on työkaverina varsin rasittava nk totuudentorvi. Alussa ärsyynnyin hänen käytöksestään ja joskus loukkaannuin hänen sanoistaan. Koska en hänestä huolimatta kuitenkaan halunnut vaihtaa työpaikkaakaan, päätin alkaa suhtautua häneen eri tavalla. En enää suostunut ärsyyntymään hänestä ja loukkaavat sanatkin laitoin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen ilkeyteen voi suhtautua monellakin tavalla. Joku vetäytyy syrjään itkemään ihan lyötynä. Joku raivoissaan sivaltaa takaisin. Joku kohauttaa olkapäätään ja ajattelee että tuo on taas tuota ja ottaa välimatkaa. Joku nauraa iloisesti että osasipas sanoa osuvasti, huumoria vaan. Joku neuvoo sormi pystyssä käyttäytymään tuntien ylemmyyttä.
Ei ihminen nyt niin avuton ole reaktioissaan etteikö kykenisi muuttamaan omaa tapaansa suhtautua asioihin. Mutta tietoista työskentelyähän se vaatii. Ja sen ymmärtämistä että toista et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi.Mutta kun puhutaan systemaattisesta, vaikeasti vältettävästä ja jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, niin miksi on kohtuullisempaa vaatia pahoinpideltyä muuttamaan suhtautumistaan kuin pahoinpitelijää muuttamaan käytöstään?
Siis mistähän tässä oikein puhutaan? Kuka vaatii? Kuka suostuu tällaisessa tilanteessa olemaan?
Sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään ihmistä, joiden kanssa olemista et voi oikein välttää? Sukulaisia, työkavereita, esimiehiä, opiskelutovereita?
Ei todellakaan ole jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä!
Lapsuudessa koettu on ja sitä voi työpaikalla oleva henkisesti epäkypsä, käytöstavat omaamaton ihminen aikaansaada että ei pysty olemaan normaalisti hänen seurassaan. Epäkypsä on silloin siitä vastuussa, koska ei osaa ottaa huomioon lapsena kaltoinkohdeltua ja tämän tunteita.
Tarkpitat että Sinä saat käyttäytyä aina huonosti ja muiden pitää se huvksyä.
Muiden lapsuudenkokemuksilla ei ole väliä. Vain minä minä minä ratkaisee ja menee yli jopa omien lapsien. Heitäkin on lupa kiusata. Koska minulla on oikeus tunteisiin eikä mitään vastuuta
Silloinkin kun jostain ihmisestä ei pääse eroon voi olla paljon tehtävissä. Minun lähisukulainen joutui elämään narsistisen sukulaisen vaikutuspiirissä ja antoi tälle aivan liian paljon valtaa (ei puoliso). Otti sairaan ihmisen tekemiset liian henkilökohtaisesti ja päästi ihon alle. Miksi Irmeli ei voi käyttäytyä kuin normaalit ihmiset, oi MIKSI hän tekee tämän minulle?! Miksi kissa syö hiiren ja paljonko itku ja oi miksi auttaa..... Tilaisuuden tullen kissa tekee saman uudelleen.