Lue keskustelun säännöt.
Mitä helvettiä nyt?! (miehen käytös)
14.06.2018 |
Enpä olisi uskonut tälläistä aloitusta tänne tekeväni, mutta tässä sitä ollaan. Vähän taustatietoa että itse olen viimeisilläni raskaana ja meillä ennestään 3v lapsi, jonka kanssa olen nyt jo lomalla. Mies oli tänään jo töistä tultuaan erikoisen oloinen, sitä vähän ihmettelin mutta annoin olla. Syötiin ja mies meni sen jälkeen tunnin päikkäreille. Sieltä herättyään oli edelleen oudon hiljainen ja ärtynyt. Kysyin että mikä on, kuulema väsyttää. Ok - ymmärrän kyllä. Sitten illalla saunassa alkoi jo uudestaan vituttaa kun toinen katselee seiniä eikä puhu mitään, kysyin uudemman kerran että mikä nyt oikein on? Alkaa avautuminen siitä kuinka kuulema tehdään AINA KAIKKI asiat yhdessä ja MINÄ haluan elää symbioosissa neulottuna yhteen jnejnejne. Olin ihan että ???. Ensinnäkin tuo tuli ihan puskista ja toisekseen ei edes pidä lähimainkaan paikkaansa. Mies on käynyt vähintään 2x viikossa omissa harrastuksissaan/kaverillaan tai missä milloinkin. Enkä ole mitään pahaa tästä sanonut tai edes ajatellut. Nyt sitten kuulema esimerkiksi tänään olikin ihan perseestä kun ehdotin että lähdettäisiin koko perhe yhdessä pyöräilemään/lenkittämään koiraa. Olisi kuulema halunnut mennä yksin. Siinä tilanteessa kuitenkaan ei saanut suuta auki vaan sinne tosiaan lähdettiin koko porukalla.
Nyt mulla alkaa jo kauhukuvat jyllätä päässä että mitä vittua tässä on meneillään, miten voi ihan yhtäkkiä tulla tollanen "ongelma" mikä ei edes pidä paikkaansa. Yritin myös kysellä että onko nyt joku mihin sitten haluaisi mennä tai jotain mitä tehdä itekseen, niin ei kuulema. Nyt on sitten mököttänyt hiljaa, ei ilmeisesti ole mitään lisättävää tähän asiaan.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas kerran mennään naisen yksipuolisen kertomuksen ja totuuden pohjalta.
Mies voisi olla kovastikin toista mieltä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Näyttäisi olevan aika yleistä, näin siis sivustaseuraajan silmin. Näen paljon perheitä, mutta nämä perheet eivät vietä koskaan aikaa yhdessä, eivät käy esim yhdessä kävelyillä tai leikkipuistoissa. Näen vain venäläisiä perheitä missä koko perhe tekee ja kävelee yhdessä, mutta en koskaan näe suomalaisperheiden tekemässä samaa. Noh oli miten oli, näin kiltti miehenä voin vain haaveilla omasta perheestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Mitä ihmeen ripulioksennusta nää sun viestit on? Miehellä on kyllä ihan tasantarkkaan tunneyhteys esikoiseen ja heillä myös on "omia juttuja" paljonkin mitä puuhailevat. Tässähän nyt koko keskustelun aiheena on se, mikä helvetti yhtäkkiä on tullut kun ei en kiinnosta nähtävästi tehdä perheenä tai sen paremmin lapsen kanssa kahdestaankaan mitään. Ja todellakin on saanut olla isä ihan omalla tyylillään ja siinä ei ole moitteen sanaa ollutkaan. Meillä nyt ei vaan ole ollut puolin eikä toisin tapana esimerkiksi lähteä viikonlopuksi pois kotoa, niin että toinen ottaisi lapsen, että sikäli siinä ei ole mitään ihmeteltävää että en jaksa uskoa miksi nyt yhtäkkiä mies niin tekisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Siis nainen on vastuussa siitä(kin), ettei miestä kiinnosta oma lapsensa? Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkillinen tarve omaan aikaan? Toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti auttaa kun kyselet mikä on ja minne mies halaisi mennä ja ja mitä tehdä ja mikä saisi miehen taas armollisesti hyväksymään, että tuli sitten perhe perustettua.
Paras sinun samaistua miehen ongelmaan toimimalla kuten hän niin ymmärrät paljon paremmin hänen mystisiä suuria ongelmiaan.
Mies tulee kotiin niin lykkäät 3-vuotiaan hänen hoitoonsa 2x viikossa ja menet käymään kavereilla tai harrastamaan. Pyydät miestä lenkittämään koiran yksin 3-vuotiaan kanssa.
Hyvä vaimo yrittää ymmärtää miestään parhaalla mahdollisella tavalla. Luo mieheesi myös syvempi yhteys olemalla hiljaa, katselemalla seiniä ja mököttämällä.
Ei itseasiassa ole mikään huono neuvo, että ap hommaisi myös itselleen jonkinlaisen elämän, eikä ripustautuisi täysin miehensä varaan. Minua ainakin ottaisi ihan älyttömästi päähän, jos toisella ei olisi mitään harrastuksia, omia menoja, ystäviä ja vaikka viikonloppusuunnitelmiakin ihan ilman perhettä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Mitä ihmeen ripulioksennusta nää sun viestit on? Miehellä on kyllä ihan tasantarkkaan tunneyhteys esikoiseen ja heillä myös on "omia juttuja" paljonkin mitä puuhailevat. Tässähän nyt koko keskustelun aiheena on se, mikä helvetti yhtäkkiä on tullut kun ei en kiinnosta nähtävästi tehdä perheenä tai sen paremmin lapsen kanssa kahdestaankaan mitään. Ja todellakin on saanut olla isä ihan omalla tyylillään ja siinä ei ole moitteen sanaa ollutkaan. Meillä nyt ei vaan ole ollut puolin eikä toisin tapana esimerkiksi lähteä viikonlopuksi pois kotoa, niin että toinen ottaisi lapsen, että sikäli siinä ei ole mitään ihmeteltävää että en jaksa uskoa miksi nyt yhtäkkiä mies niin tekisi. Ap
Selitäppä vielä se että miksi sinä ja esikoinen keksitte omat jutut, ja miksi sellaisesta ei saisi mies pahoittaa mieltään? Olisiko susta kiva tunne/reilua/et tuntisi mitään jos mies ottaisi riidan yhteydessä lapsen ja lähtis pois, tai sanois että mee sä tekee mitä haluat, me tehdään nyt jotain?
Lapsen omiminen riidassa ja häneen viittaaminen sinun mielitekojen alaisena jatkeena on vallankäyttöä. Onko se sinusta ok? Olisitko ehkä voinut hoitaa tilanteen vähän tyylikkäämmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannepäivitys ap:lta, lapsen mentyä nukkumaan riideltiin hetki aiheesta, yritin tivata että mitä nyt OIKEESTI on jne. Mies turhautui ja lähti kävelylle koiran kanssa. Sitten laittoi VIESTIN että häntä turhauttaa kun mun ei tee mieli seksiä vaikka hänen tekee. Voi jeesus. Ja että koska ei lähestulkoon koskaan pääse olemaan yksin kotona niin ei saa hoidettua asiaa itsekään. Että näin.
Kyllä on lapsellinen äijä. Huhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Mitä ihmeen ripulioksennusta nää sun viestit on? Miehellä on kyllä ihan tasantarkkaan tunneyhteys esikoiseen ja heillä myös on "omia juttuja" paljonkin mitä puuhailevat. Tässähän nyt koko keskustelun aiheena on se, mikä helvetti yhtäkkiä on tullut kun ei en kiinnosta nähtävästi tehdä perheenä tai sen paremmin lapsen kanssa kahdestaankaan mitään. Ja todellakin on saanut olla isä ihan omalla tyylillään ja siinä ei ole moitteen sanaa ollutkaan. Meillä nyt ei vaan ole ollut puolin eikä toisin tapana esimerkiksi lähteä viikonlopuksi pois kotoa, niin että toinen ottaisi lapsen, että sikäli siinä ei ole mitään ihmeteltävää että en jaksa uskoa miksi nyt yhtäkkiä mies niin tekisi. Ap
Selitäppä vielä se että miksi sinä ja esikoinen keksitte omat jutut, ja miksi sellaisesta ei saisi mies pahoittaa mieltään? Olisiko susta kiva tunne/reilua/et tuntisi mitään jos mies ottaisi riidan yhteydessä lapsen ja lähtis pois, tai sanois että mee sä tekee mitä haluat, me tehdään nyt jotain?
Lapsen omiminen riidassa ja häneen viittaaminen sinun mielitekojen alaisena jatkeena on vallankäyttöä. Onko se sinusta ok? Olisitko ehkä voinut hoitaa tilanteen vähän tyylikkäämmin?
Olisin varmasti voinut ja niinkun sanoin olin itsekin jo ärtynyt tuossa vaiheessa, mutta mielestäni ei ollut kyllä mieheltäkään ihan tyylipuhdas suoritus tämä.
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys ap:lta, lapsen mentyä nukkumaan riideltiin hetki aiheesta, yritin tivata että mitä nyt OIKEESTI on jne. Mies turhautui ja lähti kävelylle koiran kanssa. Sitten laittoi VIESTIN että häntä turhauttaa kun mun ei tee mieli seksiä vaikka hänen tekee. Voi jeesus. Ja että koska ei lähestulkoon koskaan pääse olemaan yksin kotona niin ei saa hoidettua asiaa itsekään. Että näin.
Miksi sinä olet aina kotona?? Ihan älyttömän ahdistavaa jo ajatuksena, ymmärrän miestäsi hyvin.
Enpä ainakaan itse kehuskelisi sillä pitkin nettiä, että pihtaisin puolisoltani.
Mutta toki vika on aina ja vain miehessä
Olinkin tulossa kirjoittamaan, että kaiken tämän takana on seksi tai sen puute. Oma mies on tuollainen samanlainen tollo. No nykyään tiedän jo, että ihan sama mitä sanoo ongelmaksi, oikea syy on seksi.
Siitä sitten keskustellaan, jos syystä tai toisesta itse en seksiä halua tai pysty harrastamaan tai sitten harrastetaan sitä ja taas on hetki ihan onnellista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys ap:lta, lapsen mentyä nukkumaan riideltiin hetki aiheesta, yritin tivata että mitä nyt OIKEESTI on jne. Mies turhautui ja lähti kävelylle koiran kanssa. Sitten laittoi VIESTIN että häntä turhauttaa kun mun ei tee mieli seksiä vaikka hänen tekee. Voi jeesus. Ja että koska ei lähestulkoon koskaan pääse olemaan yksin kotona niin ei saa hoidettua asiaa itsekään. Että näin.
No ota siltä suihin tai anna vaikka joku kunnon käsihoito! Ei oo paljoa vaadittu ja helppo ratkaisu.
Miksei mies voi hoitaa mitä tarvii esim. suihkussa tai kylppärissä? Tai illalla sängyssä?
Lapsellista jos ei sano mistä kiikastaa.
Vaikka epäilenkin, että kyseessä on porvoolainen perhe.
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.