Äiti! Koska olet viimeksi ostanut jotain ihan vain itsellesi?

Tilasin itselleni adlibriksesta villalankaa ja kolme kirjaa. Langasta neulon ensin itselleni sukat ja langan jämät kerin palloksi jämälankapurkkiin. Jossain vaiheessa neulon jämälankapurkin sisällöstä sukkia ja lapasia lapsille.

Tänään ostin myös itselleni kastelukannun, suklaata ja lonkeron saunajuomaksi.

kyllä pyrin siihen että jokaisella perheessä on sama elintaso

Näillä tuloilla ja etenkin menoilla en muista. Lapsi saa mita tarvitsee, onneksi ei liikaa pyydä. Mies on saanut mitään itselleen vielä vähemmän.

Päinvastoin, olemme myyneet luult 80% irtaimistosta 3 v aikana. Kuin myös autot ja kesämökin. Jälkimmäistä emme edes kaivanneet, ei mene turhaan maksujakaan.

Viimeisen vuoden aikana sain myytyä jopa viimeiset merkkilaukutkin. Niissä oli tietty hinta mitä halusin ja mm siksi laukut olivat pitkään myynnissä.

Miehelläni on pienehkö kokoelma kotimaisesta lasista. Mies jo luopuisi siitä, minä en. Niiden takaisinsaaminen on vaikeinta.

Saadaan laskut maksettua, ruokaa jokaiselle, pienimuotoista matkustamista tehtyä ja lapsi saa harrastaa. Enpä tiedä mitä sitten tapahtuu, kun taloyhtiöön tulee iso remontti. Mm putkiremontti tulee 10 v sisällä.

Huhtikuussa ostin uudet lenkkarit. Ehjissä ja puhtaissa vaatteissa kuljen, mutta en harrastanut shoppailua ennen lapsiakaan, enkä nyt lasten saamisen jälkeenkään, ostan silloin kun oikeasti jotain tarvitsen. Mitään trikooriepuja, puseroita ja lukemattomia pareja housuja en kaappiini tarvitse. 

Eilen ostin uudet juoksuhousut, muuten on shoppailut olleet vähissä.

Ajattelin juuri mennä ostamaan itselleni Marimekon Unikko-kassin. Viime viikolla ostin aurinkolasiklipsit itselleni. Vaatteita olen ostanut jo ihan liikaa. Pakko alkaa karsia vanhoja pois, jotta saan tilaa kaappeihin ostaa lisää uusia.

Rooman matkan. Lapseni on jo itsenäinen ja asuu omillaan.

Eilen: mekon, kengät, hajuveden. Lapselle viimeksi varmaan kevätjuhlavaatetta 3 vkoa sitten.

Marraskuussa ostin rintaliivit, makoi yli satasen. Entisistä katkesi kaarituki, joten oli pakko. Viime syksynä ostin muutaman Sloggit tarjouksesta. Nyt pitäisi ostaa uudet housut, kun entiset alkaa olla rikki.

Näin äkkiseltään kun muistelen, niin minulla ei taida olla yhtään vaatetta, jota en olisi jo korjaillut jostain kohtaa. Mies välillä sanoo, että voisit ostaa uusia, mutta en tykkää vaatekaupoilla käymisestä. Ostan vain tarpeekseen ja vain sitä mistä tykkään, pidän myös vaatteet loppuun. Pienet tulot rajoittaa ostelua eniten.

Eilen ostin itselleni lyhythihaisen paidan ja varrettomia sukkia. Tyttärelle ostin samalla reissulla varrettomia sukkia, hupparin, lyhythihaisen paidan, mukin ja kengät eli kyllä lapselleni enempi ostin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ilmapiiriltään terveessä perheessä kaikilla on suunnilleen sama elintaso. Lapset eivät kulje Gugguu-pipossa, jos mammalla ei ole varaa ostaa ehjiä 30 euron farkkuja. Ja toisaalta olen nähnyt myös päinvastaisia esimerkkejä - eli vanhemmilla on rahaa, mutta lapsia ei kuitenkaan auteta rahallisesti 15 vuodesta ylöspäin, kiitollisia sietävät vanhempien mielestä olla, kun saavat lukioikäisinä ilmaisen ruuan, bussikortin ja katon pään päälle, vaikka äityli ostaa itselleen 200 euron juoksutakkeja. Jos lapsi tuhlaa kesällä tienaamansa marjanmyyntirahat jo ennen kevättä, eikä siksi pääse kavereiden kanssa elokuviin, se on voi voi.

Sama elintaso? Kyllä se usein niin päin menee, että 15 ikävuodesta ylöspäin tulee lapsille niin isoja menoja, että ne rajoittavat koko perheen elämää. Jos äidin juoksutakki maksaa 200€, lapsen ajokortti maksaa 2000€! Ja joissain perheissä hankitaan niille lapsille mopo ja mopokortti myös. Vaatteita ja kenkiä kuluu kasvuikäisillä. Jos minun jumppa maksaa vuodessa noin 200€, niin tyttären (15 v.) harrastukset maksaa yli tonnin plus varusteet. Pojan (12 v.) harrastukseen kuluu vuodessa 1200€ ja lisäksi turnausmaksuja. Molemmille oli pakko ostaa isommat pyörät keväällä, maksoi yli 500€, vaikka toiselle löytyi käytetty. Kyllä lapset voi jostain tinkiäkin, kun on niin kalliit menot. Enkä tarkoita, että koskaan ei voisi käydä leffassa tai superparkissa, vaan että ihan joka viikko en pysty antamaan rahaa vapaa-ajan viettoon. Sitten jos jossain vaiheessa saavat kesätöitä ja rahaakin siitä, oletan, että niitä käyttävät elektroniikkaan, merkkivaatteisiin, leffalippuihin, konsertteihin, scootteihin yms. nuorten mielestä oleellisiin asioihin.

Pentu ei kuole jos ei saa tonnien mopokorttia?

Ostakoon aikuisena omilla rahoillaan.

Sama juttu ajokortin ja merkkikännykän kanssa.

Siistit vaatteet oltava, ettei koulukiusata, samoin tietokone, ettei jää kehityksestä jälkeen.

Vanhempani olivat juuri tätä mieltä. Elin kyllä lapsuuteni 70-luvulla. Mutta kyllä silloinkin oli muotivaatteet yms tärkeitä nuorille.

Vanhemmat ostivat itselleen laadukkaita vaatteita. Autot vaihtui joka toinen vuosi. Venekin piti vaihtaa isompaan. Äiti osti minkkiturkin, mitä ei pitänyt kuin kerran. Mutta kun muillakin rouvilla oli.

Minä olisin halunnut muotipermanetin tai edes muotileikkauksen. Tai ne merkkifarkut. Jos ei niitä, niin edes sen kamman sinne takataskuun. Ei puhettakaan. Lapsille joutaa välttämään isosisarusten kymmenen vuotta vanhat vaatteet.

Kouluun ei ostettu suksia, ei luistimia. Olisin tykännyt harrastaa juoksua, mutta ei sitä penikalle aleta mitään lenkkareita ostaan. Ostakoot aikuisena omilla rahoilla.

Lopulta opin olemaan pyytämättä, kun tiesi, että mitään ei kuitenkaan saa. Siksi ehkä olen omille lapsilleni yrittänyt laittaa sellaista, mitä he haluavat. Olen kulkenut edelleen vanhoissa vaatteissa, koska rahani ovat menneet lasten tarpeisiin. Niihin ajokortteihin yms. Kun muistan vielä näin vanhanakin sen tunteen, kun pyysin äidiltä rahaa ylioppilasmekon ostoon. Ei meillä ole semmoisiin rahaa, paa joku isosiskos kolttu päälle. Sillähän jäi niitä tuonne kaappiin, kun muutti pois 10 vuotta sitten.

Onneksi sain lainaan rahat mekkoon, niin ei tarvinnut lakkiaisiin mennä 10cm lyhyemmän siskoni vanhassa mekossa.

Marttyyri äiti kaakattaa ei saa rauhassa maatakkaa

eli et saanu mitään itelles nuorena, etkä saa mitään itelles vanhana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ilmapiiriltään terveessä perheessä kaikilla on suunnilleen sama elintaso. Lapset eivät kulje Gugguu-pipossa, jos mammalla ei ole varaa ostaa ehjiä 30 euron farkkuja. Ja toisaalta olen nähnyt myös päinvastaisia esimerkkejä - eli vanhemmilla on rahaa, mutta lapsia ei kuitenkaan auteta rahallisesti 15 vuodesta ylöspäin, kiitollisia sietävät vanhempien mielestä olla, kun saavat lukioikäisinä ilmaisen ruuan, bussikortin ja katon pään päälle, vaikka äityli ostaa itselleen 200 euron juoksutakkeja. Jos lapsi tuhlaa kesällä tienaamansa marjanmyyntirahat jo ennen kevättä, eikä siksi pääse kavereiden kanssa elokuviin, se on voi voi.

Sama elintaso? Kyllä se usein niin päin menee, että 15 ikävuodesta ylöspäin tulee lapsille niin isoja menoja, että ne rajoittavat koko perheen elämää. Jos äidin juoksutakki maksaa 200€, lapsen ajokortti maksaa 2000€! Ja joissain perheissä hankitaan niille lapsille mopo ja mopokortti myös. Vaatteita ja kenkiä kuluu kasvuikäisillä. Jos minun jumppa maksaa vuodessa noin 200€, niin tyttären (15 v.) harrastukset maksaa yli tonnin plus varusteet. Pojan (12 v.) harrastukseen kuluu vuodessa 1200€ ja lisäksi turnausmaksuja. Molemmille oli pakko ostaa isommat pyörät keväällä, maksoi yli 500€, vaikka toiselle löytyi käytetty. Kyllä lapset voi jostain tinkiäkin, kun on niin kalliit menot. Enkä tarkoita, että koskaan ei voisi käydä leffassa tai superparkissa, vaan että ihan joka viikko en pysty antamaan rahaa vapaa-ajan viettoon. Sitten jos jossain vaiheessa saavat kesätöitä ja rahaakin siitä, oletan, että niitä käyttävät elektroniikkaan, merkkivaatteisiin, leffalippuihin, konsertteihin, scootteihin yms. nuorten mielestä oleellisiin asioihin.

Pentu ei kuole jos ei saa tonnien mopokorttia?

Ostakoon aikuisena omilla rahoillaan.

Sama juttu ajokortin ja merkkikännykän kanssa.

Siistit vaatteet oltava, ettei koulukiusata, samoin tietokone, ettei jää kehityksestä jälkeen.

Vanhempani olivat juuri tätä mieltä. Elin kyllä lapsuuteni 70-luvulla. Mutta kyllä silloinkin oli muotivaatteet yms tärkeitä nuorille.

Vanhemmat ostivat itselleen laadukkaita vaatteita. Autot vaihtui joka toinen vuosi. Venekin piti vaihtaa isompaan. Äiti osti minkkiturkin, mitä ei pitänyt kuin kerran. Mutta kun muillakin rouvilla oli.

Minä olisin halunnut muotipermanetin tai edes muotileikkauksen. Tai ne merkkifarkut. Jos ei niitä, niin edes sen kamman sinne takataskuun. Ei puhettakaan. Lapsille joutaa välttämään isosisarusten kymmenen vuotta vanhat vaatteet.

Kouluun ei ostettu suksia, ei luistimia. Olisin tykännyt harrastaa juoksua, mutta ei sitä penikalle aleta mitään lenkkareita ostaan. Ostakoot aikuisena omilla rahoilla.

Lopulta opin olemaan pyytämättä, kun tiesi, että mitään ei kuitenkaan saa. Siksi ehkä olen omille lapsilleni yrittänyt laittaa sellaista, mitä he haluavat. Olen kulkenut edelleen vanhoissa vaatteissa, koska rahani ovat menneet lasten tarpeisiin. Niihin ajokortteihin yms. Kun muistan vielä näin vanhanakin sen tunteen, kun pyysin äidiltä rahaa ylioppilasmekon ostoon. Ei meillä ole semmoisiin rahaa, paa joku isosiskos kolttu päälle. Sillähän jäi niitä tuonne kaappiin, kun muutti pois 10 vuotta sitten.

Onneksi sain lainaan rahat mekkoon, niin ei tarvinnut lakkiaisiin mennä 10cm lyhyemmän siskoni vanhassa mekossa.

Marttyyri äiti kaakattaa ei saa rauhassa maatakkaa

eli et saanu mitään itelles nuorena, etkä saa mitään itelles vanhana?

Mitä sinä pilkkaat täällä ihanaa ihmistä, joka haluaa että lapsilla on kaikki hyvin?

Lapsiin kuuluukin laittaa kaikki ylimääräinen raha, se on äidin velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään katselin peilistä, että näytänpä hyvältä eräässä tietyssä kesämekossa ja näteissä kengissä. Tuli muistoja ja tajusin, että samaa yhdistelmää käytin ahkerasti yhdellä ulkomaanmatkalla kuusi vuotta ja kaksi lasta sitten. Ihan uusia ne eivät olleet sielläkään.

Aloin katsoa kesävaatteitani läpi sillä silmällä ja totesin, että joukossa on paljon 10-15 vuotta vanhaa. Mutta kun materiaalit ovat hyviä ja mallit klassisia, voin hyvin käyttää edelleen samoja. Yksi pellava-puuvillainen maksihame on lähes 20 vuotta vanha, ja muuttuu haalistuessaan vain hienommaksi. Sitten on pari mekkoa, jotka ovat ehkä 50 vuotta vanhoja, mutta tulleet käytettyinä.

Tänä kesänä olen ostanut sateenpitävän trenssin, ja vielä pitäisi ostaa uudet sandaalit. Muuta en tarvitse.

Pakko ostaa uusia, kun lapset lihottivat 20kg:(

Onnex UFFilla oli just euron päivät...

Olen minäkin lihonut joka raskaudessa (3 kpl) 25 kiloa ja laihtunut ne pois. Paitsi että viime raskaudesta on vielä jäljellä 4 kg nyt kun lapsi on puolivuotias. Niinpä olen jättänyt iltapalan pois. Mieluummin vähän nälkä nukahtaessa kuin että joutuisin luopumaan kauniista vaatteistani ja etsimään väkipakolla Uffilta uusia. (on mulla tosin jotain Uffiltakin)

T. Se, jota kommentoit.

Tilasin tänään itselleni kaksi mekkoa ja kahdet rintsikat.

Ihan pokkana.

41 €.

Apua, kyllä ostelen itselleni kaikkea ihanaa viikottain. Kalliita mekkoja ostin viime kuussa 3 kpl. Kengät n. kerran kuussa, samoin alusvaatteita, tuoksuja, kosmetiikkaa, hoitoja, uudet verhot, herkkuja, ulkona käyn äitikavereiden kanssa, lehtiä, kirjoja, kukkia, työpäivän keskellä lounaat, harvemmin koruja, laukun joskus, risteilyn jne. Ja mies ostelee myös minulle viikoittain jotain.

Ja mielestäni elän vaatimattomasti. Ketjua luettuani alan epäillä, että elämäni on sittenkin aika runsasta.

Mua itkettää tää ketju kun ajattelen kaikkia äiti-parkoja, jotka menee kulahtuneessa olemuksessa rikkinäiset sloggit hiertäen. 😭

Vierailija kirjoitti:

Mua itkettää tää ketju kun ajattelen kaikkia äiti-parkoja, jotka menee kulahtuneessa olemuksessa rikkinäiset sloggit hiertäen. 😭

Kyllä mun sloggit ovat vanhat ja paikatutkin, mutta ei hierrä.

Minä en kaipaa uusia alusvaatteita. Haluan käyttää vaatteet loppuun, alusvaatteet ovat tässä helpot.

Vierailija kirjoitti:

Menin töihin hoitovapaan jälkeen ja siellä eräs työkaveri piti aina jotain vaate-esittelyjä ja harrasti verkostomarkkinointia joillain rääsyillä. 

Ensinnäkään ne vaatteet eivät olleet minusta edes kauniita. Mutta kun en suostunut ostamaan, nainen tokaisi ilkeään sävyyn, että etkö tosiaan laita itsellesi mitään, kun olet hommannut vaatteita. Minä siihen vastasin, että sinä näytät käyttäväsi todella paljon rahaa vaatteisiin, mutta silti et näytä yhtään miltään, että nuo rääsyt eivät ole tyyliäsi ainakaan parantaneet.

Mutta siis asiaan. Yleensäkin ostan itselleni aika vähän. Olen lapsuudestani jo oppinut, että tavarat käytetään loppuun ja mietitään, mitä oikeasti tarvitsee. Pätee edelleen, kun lapset ovat maailmalla. Ja ei, ei ole koskaan ollut edes rahapulaa, että en siksi ostelisi itselleni kaikenmaailman tavaraa ja vaatetta.

Hyvä.  Kun eivät olleet sinun makuusi. En itsekään tykkäisi tyrkytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli tällainen ”en minä itelleni koskaan mitään” -marttyyri, joka jaksoi muistuttaa kuinka hän ei ole itselleen ostanut mitään pitkään aikaan aina silloin, jos me lapset (2 kpl) joskus saimme jotain tarpeeseen. Rahasta tässä ei niinkään ollut kyse, vaan jostain muusta, mikä ei ole itselleni valjennut vielä näin oman lapsenkaan myötä.

Mulla kans anoppi tälläinen xD

Ei jaksaisi enää sekuntiakaan kuunnella tuota virttä, mutta joka kerta hän sen sanoo :D