Lue keskustelun säännöt.
7v poika tahtoisi lähteä serkun syntymäpäiville hameessa, kyllä vai ei?
13.06.2018 |
Minä olen sitä mieltä että menköön, mutta varoitin että kaikki ei välttämättä ymmärrä ja saattaa tulla sanomista. Isänsä on sitä mieltä ettei missään nimessä ja oli jo kieltämässä koko juhliin menon.
Kommentit (168)
Ilman muuta annat mennä. Vara-vaihtovaatteet on hyvä ajatus. Niille, jotka tässä ketjussa kirjoittivat kiusaamisesta muistutus: kasvattakaa ne omat lapsenne hyväksymään erilaisuus. Vai onko kiusatuksi tuleminen mielestänne kiusatun syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien tehtävä on kasvattaa, suojella ja vetää rajoja. Pienillä lapsilla nyt on vaikka mitä päähänpistoja, eikä kaikkeen tarvitse suostua. Nykyvanhemmat vaan tuntuu olevan sellaisia, että kaikki pitää meidän Irma-Einareille sallia, mitään ei kielletä. Siihen on syynsä miksi yhteiskunnassa on lakeja, sääntöjä ja tapoja, eikä ihmisten todellakaan anneta kaikissa asioissa toimia niin kuin huvittaa.
Tämä vapaan itsensä toteuttamisen hippifilosofia alkaa mennä liian pitkälle, vakaan ja toimivan yhteiskunnan kustannuksella. Katsokaa Ruotsin romahdusta ja miettikää, kannattaako mennä perässä kaiken ja kaikkien sallimisessa ja hyväksymisessä...
Juu, hameessa vaan niin eipähän enää koskaan hametta pue, tulee muuten sen verran naurua naamalle. Pistä vielä huulipunaa ja vähän ripsaria niin on oikein juhlan kuningatar.
Oikeesti, te ette voi olla noin julmia että laitatte pojan hameessa jonnekin synttäreille! Ilmeisesti tämä palsta loisimisen ihannoinnin lisäksi haluaa tehdä miehistä naisia...pitkälle on tultu.
Ja taas huomaa sisäänrakennetun sovinismin ihmisten kommenteissa. Vai oletteko sitä mieltä myös että tyttö ei saa pukeutua housuihin?
Jos poika mekossa on jotenkin noloa ja "neitiä", niin ilmaisette samalla mielipiteenne siitä että nainen on vähempiarvoinen kuin mies ja siksi miehelle on noloa laskeutua naisen tasolle.
Uskomattomia kommentteja. En ikinä antaisi oman lapseni nolata itseään ja koko perhettä noin. Eihän lapsia päästetä pyjamissakaan ihmisten ilmoille, saati noin älyttömissä vaatteissa juhliin. Oikeasti järkyttäviä vastauksia täällä monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani on lapsesta asti pitänyt mekoista, korkokengistä ja meikeistä. Tottakai annat hänen mennä, miten hän haluaa ja ne varahousut on hyvä asia, niinkuin joku jo mainitsikin. Minä en ole koskaan rajoittanut lastani hänen pukeutumisessaan tai tyylissään. Ollaan oltu serkun rippijuhlissakin mekossa. Poikani on nyt 16.v ja hänellä on kaapissa huppareiden ja farkkujen lisäksi mekkoja ja korkokenkkiä. Hän on taitava meikkaaja ja minä, hänen isänsä ja hänen isoveljensä ja pikkusiskonsa rakastaa häntä erittäin paljon.
Anna hänen olla oma itsensä.
Miten lapsen isä ja suku suhtautuu asiaan?
No meille vanhemmille asia ei ole tullut yllätyksenä. Ja mieheni käy mekko ostoksilla pojan kanssa, meikeistä hän ei ymmärrä, mutta yrittää. Ja suku otti asian todella hyvin, vaikka miehen puolen suku oli aluksi vähän ihmeissään ja yritti tuputtaa pojalle housuja.
Ja tuli mieleen, poikaani kiusattiin aika rajusti tyttöjen vaatteiden käytöstä ala-asteella, niin mieheni puki minun vanhan äitiysmekon päälle ja vei poikamme kouluun.
Ihana mies! Loistava isä.
Jos haluat kasvattaa pojastasi feministihomon, niin mikäs siinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin koulussa on poika joka pukeutuu tyttömäisesti ja jopa vaihtoi nimeään. Häntä ei tuon takia kuulemma kiusata vaan sen takia kun on hirveän ärsyttävä ihmisenä. Eikä tuonkaan takia mitään järkkyä jotain pientä nälvimistä jota nyt kaikki saavat kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kasvattaa pojastasi feministihomon, niin mikäs siinä
Minä luulin että ihminen valitsee vaatteensa mieltymystensä mukaan, eikä niin että vaatteet tekevät lapselle sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten haluat lapsen mahdollisesti aikuisena tätä tilannetta (ja mahd. muita samanlaisia tilanteita) muistelevan? Että vanhemmat kielsivät häntä olemasta oma itsensä? Eivät tukeneet häntä sellaisena kuin hän on? Että äiti hyväksyi isän tahdon eikä ollut lapsensa puolella?
Kukin toimii näissä tilanteissa oikeaksi katsomallaan tavalla, mutta kannattaa myös miettiä hiukan pidemmällekkin sitä, mitä mistäkin päätöksestä seuraa.
Antaaka lapsenne olla kuka hän on, luomatta väkisin jotain raameja joihin hänen pitäisi mahtua. Mikään ei ole niin rikkovaa, kuin vanhemmilta tuleva mitätöinti ja kelpaamattomuuden tunne. Itse en ole koskaan kelvannut äidilleni, koska olen luonteeltani hyvin erilainen, ja voin sanoa, että kykenemättömyys täyttää hänen vaatimuksensa on ollut yksi traumatisoivimpia asioita elämässäni, koska samalla koen, etten ole äitini puolelta rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se hame nyt yksissä juhlissa haittaa. Enemmän sitä olisi huolissaan, jos poika paskoisi lavuaariin juhlissa.
Jos on pelko että tulee sanomista en päästäisi ellen nyt sitten jostakin syystä olisi ihan varma että seitsemän vuotias sen sanomisen kestää. Mitään hyötyä mistään vara vaatteista ei myöskään olisi jos sanomista juhlissa tulisi, pikemminkin päinvastoin vaatteiden vaihtaminen kesken juhlien vain lisäisi sitä sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani on lapsesta asti pitänyt mekoista, korkokengistä ja meikeistä. Tottakai annat hänen mennä, miten hän haluaa ja ne varahousut on hyvä asia, niinkuin joku jo mainitsikin. Minä en ole koskaan rajoittanut lastani hänen pukeutumisessaan tai tyylissään. Ollaan oltu serkun rippijuhlissakin mekossa. Poikani on nyt 16.v ja hänellä on kaapissa huppareiden ja farkkujen lisäksi mekkoja ja korkokenkkiä. Hän on taitava meikkaaja ja minä, hänen isänsä ja hänen isoveljensä ja pikkusiskonsa rakastaa häntä erittäin paljon.
Anna hänen olla oma itsensä.
Miten lapsen isä ja suku suhtautuu asiaan?
No meille vanhemmille asia ei ole tullut yllätyksenä. Ja mieheni käy mekko ostoksilla pojan kanssa, meikeistä hän ei ymmärrä, mutta yrittää. Ja suku otti asian todella hyvin, vaikka miehen puolen suku oli aluksi vähän ihmeissään ja yritti tuputtaa pojalle housuja.
Ja tuli mieleen, poikaani kiusattiin aika rajusti tyttöjen vaatteiden käytöstä ala-asteella, niin mieheni puki minun vanhan äitiysmekon päälle ja vei poikamme kouluun.
Voi kauhia kun tuolla lapsella on ruma äiti! ihmeteltiin koulussa
Vierailija kirjoitti:
Jos on pelko että tulee sanomista en päästäisi ellen nyt sitten jostakin syystä olisi ihan varma että seitsemän vuotias sen sanomisen kestää. Mitään hyötyä mistään vara vaatteista ei myöskään olisi jos sanomista juhlissa tulisi, pikemminkin päinvastoin vaatteiden vaihtaminen kesken juhlien vain lisäisi sitä sanomista.
Mielestäsi kiusaaminen on siis hyväksyttävää ja kiusatun vika?
Vierailija kirjoitti:
Miten haluat lapsen mahdollisesti aikuisena tätä tilannetta (ja mahd. muita samanlaisia tilanteita) muistelevan? Että vanhemmat kielsivät häntä olemasta oma itsensä? Eivät tukeneet häntä sellaisena kuin hän on? Että äiti hyväksyi isän tahdon eikä ollut lapsensa puolella?
Kukin toimii näissä tilanteissa oikeaksi katsomallaan tavalla, mutta kannattaa myös miettiä hiukan pidemmällekkin sitä, mitä mistäkin päätöksestä seuraa.
Jos ja kun mitä ilmeisemmin joku juhlissa joku nauraa tai huomauttaa tuolle hameelle, tunteeko lapsi todella että hän saa olla sellainen kuin haluaa kun äiti hameeseen antoi luvan.
Hei, olen tuon 16.v pojan äiti, jonka poika käyttää meikkeiä ja mekkoja.
En kertakaikkiaan ymmärrä teitä, jotka ovat tätä asiaa vastaan. Poikaani on kiusattu oikeastaan koko hänen elämänsä (nyt ammattikoulussa, ei juurikaan enää, onneksi). Aina on ja tulee olemaan ihmisiä, jotka katsovat kieroon, jos poika käyttää mekkoa tai meikkiä. Mutta miksi se on niin väärin? Olen erittäin monesti ollu mieheni kanssa koulussa keskusteluissa, puhunut muille vanhemmille ja pyyhkinyt lukemattomat kerrat poikani kyyneliä. Ymmärrättekö te, miten se satuttaa nuorta ihmistä, joka haluaa vain olla rauhassa oma itsensä ja muut lapset ( ja jopa aikuiset, mikä on uskomatonta), kiusaavat, huutelevat ja naureskelevat hänelle. Ja olen esikoisesta lähtien mieheni kanssa kasvattanut lapsemme kunnioittamaan toisia, hyväksymään erillaisuuden ja että meille vanhemmille voi olla avoin mistä tahansa. En voisi kuvitelle pahempaa, kuin että lapseni eivät voisi olla meille avoimia siitä, mitä he ovat ja mistä he pitävät. Joten miettikää miten kasvatatte lapsianne.
Olen uskomattoman ylpeä pojastani, koska hän edelleenkin uskaltaa ja haluaa olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavallaan.
Ja ei, poikani ei ole mikään "neiti", hän on fiksu, hyvin koulussa pärjäävä, kiltti ja huomaavainen nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluat lapsen mahdollisesti aikuisena tätä tilannetta (ja mahd. muita samanlaisia tilanteita) muistelevan? Että vanhemmat kielsivät häntä olemasta oma itsensä? Eivät tukeneet häntä sellaisena kuin hän on? Että äiti hyväksyi isän tahdon eikä ollut lapsensa puolella?
Kukin toimii näissä tilanteissa oikeaksi katsomallaan tavalla, mutta kannattaa myös miettiä hiukan pidemmällekkin sitä, mitä mistäkin päätöksestä seuraa.Jos ja kun mitä ilmeisemmin joku juhlissa joku nauraa tai huomauttaa tuolle hameelle, tunteeko lapsi todella että hän saa olla sellainen kuin haluaa kun äiti hameeseen antoi luvan.
Tuntee, jos äiti on valmentanut lasta vastaamaan tuohon naureskeluun ja huomautteluun asianmukaisella tavalla. Ja jälkeenpäin vielä käy asiaa lapsen kanssa läpi muistuttaen, ettei hameessa ole mitään pahaa eikä väärää, vaikkeivat kaikki sitä ymmärräkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pelko että tulee sanomista en päästäisi ellen nyt sitten jostakin syystä olisi ihan varma että seitsemän vuotias sen sanomisen kestää. Mitään hyötyä mistään vara vaatteista ei myöskään olisi jos sanomista juhlissa tulisi, pikemminkin päinvastoin vaatteiden vaihtaminen kesken juhlien vain lisäisi sitä sanomista.
Mielestäsi kiusaaminen on siis hyväksyttävää ja kiusatun vika?
Kiusaaminen mielestäni nimenomaan ei ole hyväksyttävää enkä siksi halua omalla toiminnallaan lasta sille altistaa. Toki olisihan se ihan super hienoa jos voisin määrätä että ketään ei saa kiusata vaikka mitä päälleen laittaisi, mutta sellaista valtaa minulla ei valitettavasti ihmisiin ole.
On se pojan roolikin ahdas. Tyttö jos haluaisi mennä smokissa juhliin niin sitä pidettäisiin herttaisena.