Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Miksi kutsut keinotekoiseksi uuden nimen valintaa ja ehdotat sitä normaalina mielipiteenä? Nykyinen nimiperinne pohjautuu täysin miesten hirmuvaltaan, siitä ei silti saa olla mitään mielipidettä. Miksi demonisoitte tasa-arvoa, mutta normalisoitte miesten valtaan ja pakottamiseen liittyvää sukunimeä? Jos ei molemmat vaihda nimeä, se ei ole liitto. Miksi se on aina nainen joka luopuu ja tekee eleitä? Eihän miehe teitä rakasta jos olettavat että teitä saa alentaa hirveillä sovinistisilla tavoilla.
Jokainen nimi on keksitty joskus. Naisilla on täysin eri maan, kulttuurin ja etnisyyden nimiä. Se vasta on teennäistä olla suomalainen ja kantaa jotain Chogoloflgy-nimeä jota et osaa edes lausua. Se vasta on teennäistä olla samanniminen appiukon ja miehesi sisarusten kanssa, ja eri niminen oman isän ja äidin kanssa. Jos oma tyttöni vaihtaisi nimen, se olisi morjens. Kaikki välit menisi poikki.
Olkaa kriittisempiä. Miksi yleinen mielipide kelpaa, mutta sortavasta nimiperinteestä ei saisi olla mitään mieltä? Tyttöjä syrjitään naisten nimenvaihdon takia, eikä miehet saa silti mitään kritiikkiä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin naimisiinmennessä että vaihtaisimme miehen kanssa nimemme yhteiseen, mutta en halua häntä oman sukuni nimelle, enkä halua ottaa hänen nimeään, kun se on jo miehen exvaimolla (josta on eronnut yli 7v sitten). Keksin pari tosi nättiä, jotka olisivat muunnos meidän molempien nimistä, ja mies piti niitä älyttömän hienona. Asiaa mietittyään hän ei kuitenkaan halua vaihtaa nimeään, joten olkoot sitten. En kyllä enää halua mennä naimisiinkaan, joten ei väliä :D
Vierailija kirjoitti:
Nimi on vain nimi. Keposin perustein useat ottaa aviopuolisonsakin nimen. Ja vieläpä jos menevät naimisiin monta kertaa niin saattaavat vaihtaa joka kerta. Kuten Jutta omaa sukua Virtanen, ent. Jussila, nykyinen Gustafsberg, tuleva Rouvinen. ---
Tai niin kuin muuan Karpela, entinen Saarela, entinen Karpela, omaa sukua Vienonen... :D
Ennen sukunimellä oli ehkä enemmän merkitystä. Nykyään ihan sama. Senkun tekee mitä lystää.
Vaihda vain :) Itse meinasin viime vuonna vaihtaa nimeni Batmaniksi, mutta 2020 ja covid-19 mielleyhtymät lepakkoon sai luopumaan aikeesta.
Kuinkahan muutes lesboilla nykyään menee? Siis heillähän monella ollut se perinteinen lepakkotatska tai joku vastaava tunniste.. Vaikuttaneeko korona siihen? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan huomannut, että tällä palstalla ylläpito ei anna julkaista hallituksen corona linjaa liian tarkkaan kritisoivia viestejä??
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti jos sukunimi on yleinen Virtanen, Korhonen yms. sukunimi kannattaa vaihtaa, jos vähänkin kiinnostusta. Noilla nimillä elämä on tosi hankalaa, postia menee väärälle henkilölle jne. Voi tulla tosi pahoja sotkuja yleisten nimien kanssa ja voi tapahtua myös identiteettivarkauksia. Eli tietoturvallisuuden takia suosittelen lämpimästi. Tietenkin yleinen nimi mahdollistaa sulautumista massaan ja näitä varmaan annetaan ihmisille, jotka haluavat kadota esim. ahdistelijoiltaan.
Muistuttaisin, että kaikki sukunimet ovat nykyisin suojattuja, eli et pysty muuttumaan Virtaseksi tai Korhoseksi vaikka kuinka haluaisit kadota ahdistelijoilta. Ellei kyseinen sukunimi esiinny omissa sukujuurissasi, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhaa ketjua, koska perheemme on vaihtamassa sukunimeä, kun vain sopiva vapaa nimi löytyy. Kummankaan lähisuvussa ei sopivaa nimiehdokasta ole, joten aloitamme nyt sitten kokonaan uuden suvun omalla nimellä. Onko vastaavia kokemuksia? Prosessi kestänee muutamia kuukausia ja maksaa 110 e koko perheeltä + korttien uusimiset.
Palvelu on ruuhkautunut tällä hetkellä. Ilmeisesti kestää vielä kauemmin jos vaihtaa keksittyyn nimeen. Tämä menee jonkun erillisen lautakunnan yms käsittelyyn.
Itse laitoin hakemuksen 2kk sitten ( vaihto suvussa olevaan vanhaan nimeen) ja 110e lasku tuli eilen. Nyt siis vasta homma etenee.
Vaihtaahan ihmiset nimensä puolison nimeksi. Miehesi taitaa olla aika perinteinen, on varmaan aina ajattelut että hänen vaimonsa ottaa hänen nimen. Käy nyt hänen identiteetin päälle.
Itse pidin oman nimen naimisiin mennessä ja niin ovat muutkin suvun naiset pitäneet.
Itse keksittyjä nämä meidän muidenkin sukunimet on olleet. 1920-luvulla tuli sukunimilaki, siihen asti monet oli jotain Antinpoikia. Piti keksiä sukunimet siinä.
Minäkin näin sen jutun sukunimistä joita ei ole kellään, oli ihan kauniita normaalin kuuloisia nimiä. Moni peritty sukunimi sen sijaan kuulostaa korvaan tosi oudolta.
Mistä sen kukaan tietää oletko ollut sen niminen tai sellaisen kanssa naimisissa, jos niin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni menee elämässä vissiin se edellä, että mitä kaikki pian ajattelee.
Sukunimeksi voi valita omasta sukupuusta viisi polvea takaisin päin esiintyvän nimen. Sieltä voi löytyä tosi kauniita nimiä. Äidin tai
Näin ainakin meille löytyi. Ja yhdelle tuttavapariskunnalle myös.
Toisaalta johdetut nimet ovat usein myös toimivia ja nättejä. Tyyliin, Viitanen ja Lahtinen menevät naimisiin, ja ottavat nimekseen esimerkiksi Viitaanlahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, minusta asiat, joita voi muuttaa, niitä saa ja hyväkin tehdä elämässä niin, että hyvältä tuntuu.
Jos kokee esim. vaikka uusiutuvansa elämässä, sekä että vaikka kokee itsensä vapaaksi omien sukujensa ' asioista', mitä ne sitten olivatkaan;
Kyllä saa hyvällä mielellä vaihtaa nimen mieleisekseen, joko uudeksi tai suvussa esiintyneeksi, jonka ' löytää" historiaa tutkimalla.
Kaikilla omat syynsä; sitä ei tarvitse minusta perustella ihmisille, mutta olisi hyvä olla tosi sinut sen asian kanssa jo ennen kuin sen tekee.
Eli harkintaa, mietintää ja hauskanpitoakin uusien nimien parissa ensin, sitten kuvittelua esittelemässä itsensä sillä nimellä.
Sukunimet ovat kaikki keksittyjä, niinkuin sanatkin.
Lisäksi komppaan sitä, että on vain hyvä, jos " aloitat' uuden suvun kauniilla nimellä!
Mulla on äitini sukunimi. Isä otti siis äidin sukunimen itselleen, kun menivät aikoinaan naimisiin. Ihan kiva luontoon ja asuinpaikkaan liittyvä nimi. Miehen sukunimi taas on tyyliin "Roteva", jota en aio ottaa itselleni. Uusi yhteinen sukunimi olisi mielestäni hyvä vaihtoehto, mutta mies ei halua vaihtaa omaansa vaan haluaa "jatkaa sukunsa nimeä". Itse en kuitenkaan aio ottaa hänen nimeään vaan pidän sitten myös oman nimeni, joka tulee myös automaattisesti meidän lapsille. Olisi kiva, että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, kunhan ei kuulosta keksityltä. Siis sellaiselta, josta heti kaikki arvaa että on keksitty.
Teen sukututkimusta (genin avulla) ja löysin aivan ihastuttavan nimen 1400-luvulta: Olof Karhunpoika (Tyrväältä). Jos vielä saisin pojan, yrittäisin kyllä antaa hänelle nimeksi tuon😊
Itse otin mummoni tyttönimen. Keksityt nimet ei kiehtoneet, vaan halusin suvussa olleen nimen.
Joku kunnanjohtaja oli vaihtanut tavallisen nimensä Leijonanmieleksi, (löytyy googlaamalla.)
Itseäni vähän huvittaa nuo selvästi keksityt, tyyliin ”Kissanpennunsuloniitty”, mutta toisaalta noin räväkkä nimenmuutos on jo kiva.
Itse vaihdoin mummoni tyttönimeen avioeron jälkeen. Tuntui tutulta ja omalta ja kotiseudulta.
On hyvä että nimeä voi vaihtaa, kukin sellaiseksi mikä hyvältä tuntuuu.
Kukin saa tehdä miten haluaa, ei todellakaan ole hienostelua tai erikoisuuden tavoittelua negatiivisessa mielessä.
Miehen kanssa keksittiin meille ihan oma nimi aikoinaan. Häntä oli kiusattu lapsena venäläisperäisen sukunimensä takia ja minua oli aina ärsyttänyt, kun oma etu- ja sukunimi alkoivat samalla kirjaimella. Menneiltä sukupolvilta ei löytynyt hyviä sukunimiä, joista jonkun olisi halunnut ottaa käyttöön.
Koskaan en ole kuullut kritiikkiä ratkaisustamme. Pikemminkin moni on ihastellut sukunimeämme ja ollut kiinnostunut sen tarinasta. Nimi ei ole mitenkään super erikoinen ja moni yllättyy, että se on keksitty.
No, jos ootte Kakkanen, niin ehkä sitten parempi. Jos toinen on omaansa tyytyväinen, niin anna pitää omasna. Jos sä haluat vaihtaa, niin ota sun suvusta joku vanha sukunimi, joka on kadonnut.
Mutta älä sitä siippaas ruopea pakottamaan mihinkään nimen vaihtoon. Oma identitetti,
Nostan vanhaa ketjua, koska perheemme on vaihtamassa sukunimeä, kun vain sopiva vapaa nimi löytyy. Kummankaan lähisuvussa ei sopivaa nimiehdokasta ole, joten aloitamme nyt sitten kokonaan uuden suvun omalla nimellä. Onko vastaavia kokemuksia? Prosessi kestänee muutamia kuukausia ja maksaa 110 e koko perheeltä + korttien uusimiset.