Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?

Eihän se vaihdon jälkeen ole enää mikään sukunimi.

Se on sen yhden ihmisen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitini sukunimi. Isä otti siis äidin sukunimen itselleen, kun menivät aikoinaan naimisiin. Ihan kiva luontoon ja asuinpaikkaan liittyvä nimi. Miehen sukunimi taas on tyyliin "Roteva", jota en aio ottaa itselleni. Uusi yhteinen sukunimi olisi mielestäni hyvä vaihtoehto, mutta mies ei halua vaihtaa omaansa vaan haluaa "jatkaa sukunsa nimeä". Itse en kuitenkaan aio ottaa hänen nimeään vaan pidän sitten myös oman nimeni, joka tulee myös automaattisesti meidän lapsille. Olisi kiva, että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ei voi mitään.

Tämän takia pitäisi sallia eri sukunimet saman perheen vanhempien lapsille. Mitä se kenellekään kuuluu esim. koulussa, ketkä ovat täyssisaruksia?

Voisi lähteä syntyvyyskin nousuun! ;D

Uusi sukunimi on ihan kiva idea, sillä ehdolla että nimi ei herätä myötähäpeää. Jos keksityssä nimessä on liikaa luontoromantiikkaa tai komeaa kalskahtavuutta, se aiheuttaa kuulijassa kiemurtelua.

Vaikkapa nyt Kuurankimmel tai Routarotko.

Jos yhdistää puolisoiden sukunimet saa monesti järkevän kuuloisen lopputuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Uusi sukunimi on ihan kiva idea, sillä ehdolla että nimi ei herätä myötähäpeää. Jos keksityssä nimessä on liikaa luontoromantiikkaa tai komeaa kalskahtavuutta, se aiheuttaa kuulijassa kiemurtelua.

Vaikkapa nyt Kuurankimmel tai Routarotko.

Jos yhdistää puolisoiden sukunimet saa monesti järkevän kuuloisen lopputuloksen.

Toisaalta, ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä, vai mitenkä se oli?

Miksi pitäisi keskittyä miettimään, etteivät muut nyt vaan kiemurtele ikävissä olotiloissa sukunimen kuullessaan? Se sukunimihän kulkee sen ihmisen mukana, ei niiden kiemurtelijoiden elämässä.

Vaikka joku Alisa Pakkaskakkakukkaliina tai Raipe Routarotkorautakoipi olisikin valinnut itselleen "hassun" nimen, jos se on mennyt nimilautakunnassa läpi ja ihminen on onnellinen, niin mitäpä muut siitä kitisemään.

Enemmän olen huolissani aikuisista, jotka antavat lapsilleen aivan ihmeellisiä nimiä. 

T. Sukunimensä vaihtanut perhesyistä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitini sukunimi. Isä otti siis äidin sukunimen itselleen, kun menivät aikoinaan naimisiin. Ihan kiva luontoon ja asuinpaikkaan liittyvä nimi. Miehen sukunimi taas on tyyliin "Roteva", jota en aio ottaa itselleni. Uusi yhteinen sukunimi olisi mielestäni hyvä vaihtoehto, mutta mies ei halua vaihtaa omaansa vaan haluaa "jatkaa sukunsa nimeä". Itse en kuitenkaan aio ottaa hänen nimeään vaan pidän sitten myös oman nimeni, joka tulee myös automaattisesti meidän lapsille. Olisi kiva, että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ei voi mitään.

Siis sulla on äitisi isän sukunimi. Sulle nimi ei ole niin tärkeä, mutta haluat kuitenkin, että lapsillasi on sama nimi kuin sulla. Haluat, että perheellä on sama sukunimi, mutta se ei saa olla miehesi sukunimi.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä?

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhaa ketjua, koska perheemme on vaihtamassa sukunimeä, kun vain sopiva vapaa nimi löytyy. Kummankaan lähisuvussa ei sopivaa nimiehdokasta ole, joten aloitamme nyt sitten kokonaan uuden suvun omalla nimellä. Onko vastaavia kokemuksia? Prosessi kestänee muutamia kuukausia ja maksaa 110 e koko perheeltä + korttien uusimiset.

Vaihdoin sukunimeni joitakin vuosia sitten. Omani löytyi Kotimaisten kielten keskusten nimilistasta: https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/ehdotuksia_uusiksi_sukunim… Tuossa nimilistassa hyvää on se, että mieleistä sukunimeä voi perustella nimilautakunnalle sillä, että Kotus puoltaa nimeä suomenkieleen sopivana ja sukunimi on vapaa. 

Varmistakaa ennen hakemuksen tekemistä ettei Suomessa ole firmaa tai muuta virallista tahoa, jolla on jo sukunimi käytössä firman nimenä. Varmistakaa myös Väestörekisteristä, ettei nimi ole jo käytössä.

Hakemukseen täytyy antaa selvitys siitä miksi sukunimi halutaan vaihtaa ja miksi valittu sukunimi pitäisi hyväksyä (tähän käy hyvin tuo Kotuksen lista ja se, että Kotus on OK nimen kanssa).

Paperi kannattaa lähettää suoraan Ouluun Väestörekisteriin käsiteltäväksi. Muuten se kiertää vaan turhaan vähän ylimääräisiä päiviä omasta maistraatista Ouluun.

Prosessi kestää noin 9 kk. Ensin tulee lasku,joka pitää maksaa, jonka jälkeen prosessi lähtee käyntiin. Minä sain päätöksen 6kk odotuksen jälkeen, että Nimilautakunta puoltaa nimeä ja jos kuulutuksissa ei tule mitään ongelmia vastaan, nimi astuu voimaan Nimilautakunnan antamassa lausunnossa olevana päivänä. Tämän jälkeen on vielä kuulutusaika. Kuulutusmaksu pitää maksaa, jonka jälkeen nimi tulee seuraavaan viralliseen kuulutukseen (kuulutus on kerran kuussa). Minulla kuulutusprosessiin meni 1,5kk. Oma sukunimiprosessi kesti 7kk.

Eniten vaivaa oli siinä, että vaihtaa kaikki paperit ja muistaa ilmoittaa kaikkiin mahdollisiin tahoihin kirjastosta Netflixiin ja vakuutusyhtiöstä silmälääkärille, että sukunimi on vaihtunut.

Mitä väliä? Tehköön jokainen kuten haluaa. Miksi käyttää aikaa muiden mielipiteiden miettimiseen tällaisessa asiassa, josta ei varmasti ole mitään haittaa kenellekään? Elämä on liian lyhyt.

Mun työkaveri keksi itselleen uuden sukunimen, ketään ei kiinnostanut. Sitten vaan opeteltiin se uusi.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas te jotka olette mieheni kanssa samaa mieltä, että mistä johtuen se olisi hävettävää ja hienostelua tai muuta vastaavaa? 

AP

No jotenkin ne uudet, keksityt nimet vaan on jotenkin tekemällä tehtyjä, olevinaan hienompia kuin muut "tavalliset" nimet ja siksi hieman hassujakin. Toki jokainen nimi on joskus keksitty, mutta miksi nykynimen vaihtaja ei voi ottaa uutta nimeä tyyliin mättönen vaan se uusi nimi on aina jokin vuorikurjenhelistäjä?

Meidän suvussa ei ole sellaista nimeä jota Haluaisin kantaa. Ex- mieheni kimeä en halua myöskään enää pitää.

Mulla on uusi nimi ja se toimii hyvin. Ei oo outo.

Jos jotakuta hävettää mun puolesta niin siitä vaan, mua ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas te jotka olette mieheni kanssa samaa mieltä, että mistä johtuen se olisi hävettävää ja hienostelua tai muuta vastaavaa? 

AP

No jotenkin ne uudet, keksityt nimet vaan on jotenkin tekemällä tehtyjä, olevinaan hienompia kuin muut "tavalliset" nimet ja siksi hieman hassujakin. Toki jokainen nimi on joskus keksitty, mutta miksi nykynimen vaihtaja ei voi ottaa uutta nimeä tyyliin mättönen vaan se uusi nimi on aina jokin vuorikurjenhelistäjä?

Tai sitten vaan sinulla pistää silmään nämä sinun mielestä omituiset nimet etkä edes huomaa keksityiksi niitä tuhansia uusia ja vaihdettuja ihan tavallisia nimiä.

Ihan ok. Suomessa on ollut sukunimi pakollinen vasta vähän yli 100 vuotta, joten sukunimiä on täytynyt keksiä ennenkin. Aiemmin sukunimi on saattanut vaihtua useampaankin kertaan asuinpaikan mukaan. Omassa suvussani isäni (s. 1944) on ollut ensimmäinen, jolla on ollut koko ajan sama sukunimi. Miksi sukunimi on nimitykseltään juuri sukunimi, koska se on aiemmin saattanut vaihtua useampaankin kertaan?

On tämä palsta häijy paikka, ei voi muuta sanoa.

Enemmän voisi keskustella siita. millainen nimi on, eikä kumman se on.  Itselläni oli kamala sukunimi, josta kuisattiin koulussa, joten miehen sukunimi oli luonnollinen ja helppo valinta aikoinaan.  

Peitellään jotain. Taustalla rikollisuutta tai mt-ongelmia. Halutaan jostain syystä esiintyä muuna. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sukunimi joka herättää negatiivisia mielikuvia. Ymmärrän täysin, jos joku haluaa vaihtaa sukunimensä.

Onko sulla sama kuin mulla, että kun väliin lisää yhden L-kirjaimen, niin siitä saadaan tosi tosi tosi negatiivinen? Parempi, jos nimi olisi vaikka Kuppaska kuin se mikä se on. Kuppaska, eli nimi, johon on liitetty yhteen sanat kuppa ja paska. 

Itse olen jo vuosia miettinyt nimen vaihtamista. Tiedän,että suvussani on sukunimeä jo kerran vaihdettukin, kun suvun kesken oli jokin riita maaomaisuudesta. Yksi porukka vaihto nimeksi sen, jota itse nyt kannan.

Tuosta riidasta en kummemmin tiedä mitään, mutta olisi hienoa olla jokin nimi, joka on itseni itselleni valitsema. Se valinta olisi vapauden symboli tietyssä mielessä.

Ainahan sitä voi keksiä itselleen jonkun uuden sukunimen, mutta ei siitä tartte virallista tehdä. Eräs tyyppi kasarin lopulla oli kova juomaan. Niin kova, että eräänä päivänä keksi itselleen sukunimeksi Juopponen. Sitten kävi itse ominpäin muuttamassa rappukäytävän nimitauluun sekä ovensa postiluukkuun sukunimensä Juopposeksi. Naapurit siinä vähän ihmetteli, että missä välissä on asukas vaihtunut ja tilalle muuttanut joku Juopponen? Tämän jälkeen hän pyöri kaupungilla tutustumassa uusiin ihmisiin ja kutsui heitä kylään. Esittäytyi uusille naamoille tällä keksimällään hassun hauskalla nimellä. Muutamia hän onnistuikin saamaan kylään. Yks jätkä sitten oli sen kämpillä ja sanoi sitten tälle "Juopposelle", että toi sun sukunimi on aika hyvä. Heh. Kuvaa hyvin, mitä tässä kämpässä touhutaan. Väkeviä kun siinä oli vähän otettu. Naureskeli nimelle. Tyyppi oli sen verran pimeä juoppo, että se sitten hermostui tästä ja löi jätkää turpaan. Tämä löi takaraivonsa seinään ja makasi sitten tajuttomana lattialla. Herättyään alkoi hirveä ulina ja itku, että miks sä mua löit ilman mitään syytä? Se oli huumoria. Poistui sitten asunnolta. Hölmö juoppo. Sillä nyt oli muutenkin semmoinen mieli, että alkoi yhden lasillisen jälkeen hermoilla ja löi monesti jotakuta turpaan. Sen asunto tuli tunnetuksi siitä, että kun sinne joku menee kerran käymään, niin ei toista kertaa mene. Tyyppi kova juomaan ja tappelemaan. Sillä oli joku nyrkkeilytaustakin, muttei ollut enää pitkiin aikoihin lajia harrastanut. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin ok. Mutta onko edessä mahdollinen identiteettikriisi? Jotenkin pohdin, että itsestä voisi alkuinnostuksen jälkeen tuntua jotenkin juurettomalta, että on vain sellainen irrallinen partikkeli, joka leijuu tyhjyydessä. Tietenkin jokainen sukunimi on jostakin alkanut, mutta kokisin todella oudoksi sen, että olisin ikään kuin sen suvun perustaja. Pitäisi määritellä itsensä ihan uudelleen. Olisi aika ahdistavaa.

Useimmat sukunimet ovat joka tapauksessa nuoria, 1900-luvun alkupuolelta. Onko nyt suurta eroa ottiko sun isoisovanhemmat sen nimen vai sinä itse? 

Itekin miettinyt asiaa. Kun ei jaksaisi tätä nimeä joka tuli avioliiton myötä. Ja tyttönimeä en halua. Eronnut jo vuosia sit. Olis se aika hauska jos vois uudella sukunimellä saada töitä. Joku ruotsinkielinen tai joku saksalainen. Hitler? Ehkä joku muu jotenkin vois olla nykyaikana turhan hankala. 

Vielä 1800-luvulla ainakin Länsi-Suomessa sukunimeä vaihdettiin herkästi siinä kohtaa, kun muutettiin asumaan uuteen paikkaan eli otettiin esim. uuden talon nimi sukunimeksi. Niinpä samalla ihmisellä saattoi olla elämänsä aikana useita sukunimiä toisensa jälkeen. Sukunimeen ei suhtauduttu ilmeisesti kovinkaan vakavasti.