Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Nimi ei ihmistä pahenna mutta ei myöskään tee paremmaksi. Se kannattaa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sen vaihtaa, mutta eihän se keksitty uusi nimi mikään _suku_nimi ole.
Itse otin sukunimekseni mummoni tyttönimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olen halunnut että kun olen tehnyt uraa jollain sukunimellä niin pysyn samana. Jos olisin vaihtanut nimen niin mieluiten silloin opiskelemaan lähtiessä.
Tätä mietin myös oman tyttäreni kohdalla, kun hän oli hyvin nuorena, ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen menossa naimisiin ja ottamassa miehensä nimeä. Kun työkokemusta ei vielä paljon ole, niin ajattelin että jotain merkitystä on noilla lukioaikaisilla saavutuksilla, joita häneltä löytyy Google-haulla. Onneksi se tyttönimi kummittelee Linkedin-tunnuksessa ja sähköpostiosoitteessa, niin ihmiset pystyvät yhdistämään. Ajan kanssa nuo lukioaikaiset meriitit vähentävät merkitystään ja työkokemukselle tulee suurempi paino.
Mutta todellakin, jos on jo luonut uraa jollain nimellä, niin ei sitä kannata kevyesti lähteä vaihtamaan!
Mitä ihmettä juuri luin? Luonut uraa ja meriittejä lukiolaisena?
Kaikki sukunimet on alunperin joku keksinyt.
Nimi on vain nimi.
Mulla ei ole omaan sukunimeen kauhessti tunnesidettä, voisin pitää sen tai ottaa tulevan puolison nimen (nyt oon sinkkuna). Jos puoliso ois virtanen tms. muu tosi yleinen, pitäiain mieluummin omani.
Voisin myös keksiä uuden sukunimen. Uusi sukunimi olisi kiva, jos siihen saisi yhdistettyä mun ja puolison sukunimet.
Jos uusi sukunimi oli tosi pröystäilevä tai "hienosteleva" niin ehkä se ois "noloa", mutta jokainen tehkööt mitä haluaa.
Tällainen "nolo" nimi olisi tyyliin Van der Jalokivilaakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt mielipidettä? NaiSethan aina kirkuu miten avioMIEHEN nimeen vaihtaminen on upeaa, ihanaa vapautta ja minkäänlaisen mielipiteen ilmaiseminen tästä on muka vapauden rajoittamista. Ironista kyllä, koko tapa perustuu pakkoon itsessään ;)
Miksi nyt yhtäkkiä saakin arvostella erilaisia nimivalintoja? Aviomiehen nimeen vaihtaminen merkitsee orjuutta. En edes ymmärrä mikä hinku siinä nimen vaihtamisessa on, varsinkin kun sen tekee AINA nainen. Tiedän pappeja jotka ei suostu vihkimään paria jos nimen vaihtaja on mies. Ettepä te heille kilju vapautta. Se vapaus ei koskaan merkitse, jos sillä voi puolustaa naisen nimen valtaa.
Kaikki sukunimet on keksittyjä. Paljon järkevämpää ottaa uusi nimi, kuin se että sinä yksipuolisesti pidät samaa nimeä kuin appiukkosi. Ihan jäätävää olla eri nimellä oman perheen kanssa ja samanniminen kumppanisi perheen kanssa. Jäätävää. Sehän ei ole keinotekoista? Outoa tai sortavaa vaikka tapa perustuu naisvihaan?
Ihan oikeasti! Ette te pohdi nimen outoutta tai suvusta irti päästämistä jos se nimi on aviomiehen. Miksi normalisoitte sortamista ja eksotisoitte niitä oikeasti vapaita ja vähemmän naisvihaisia vaihtoehtoja? Tuossa mies vaihtaisi nimeä myös, eli tapa olisi tasa-arvoinen. Silti esität sen outona.
Miehet ei koskaan ole valmiita vaihtamaan nimeä. Naisen nimi ei ole koskaan edes vaihtoehto. Honopareilta kysytään kumman nimi otetaan, heteroparilta kysytään vaihtaalo NAINEN nimensä. Mies ei voi prinsessana itse tehdä mitään.
Ja kyllä, saa miehiltä vaatia. Naisilta vaaditaan aina yhtäläistä panosta ja muiden huomioimista. En ymmärrä miksi vuonna 2020 mies saa hakea omaa etuaan naisen nimellä. Kaiken huipuksi tyttöjä ei haluta nimen takia, siis MIEHETHÄN ei halua. Kaksinaamainen käärme vielä kääntää nimenne naisia vastaan ;) ei mies oikein kunnioita vapauttannehhhh.
Mikä sukunimi ei ole keksitty? Onko me laskeutunut taivaasta Mooseksen kivitauluihin raapustettuna vai mitä ihmettä? Ennen vanhaan niitä vaihdeltiin paljon yleisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda vaan. Suurinta osaa tutuistasi asia ei kiinnosta ja loputkin unohtavat vanhan nimen vuoden sisällä. Saat olla rauhassa se mikä tuntuu hyvältä.
Vaihtakaa ihmeessä!
Omassa lähipiirissä, ollaan tälläisiä kolmekymppisiä kaupunkilaisia, on vaikka mitä nimivirityksiä. Miehiä, jotka ottivat vaimonsa sukunimen, pari kokonaan keksittyä sukunimeä, yksi nimi kaivettiin jostain kuolleelta sukulaiselta.
Tehkää mikä teille on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on 2 vuotta vanha, mielenkiintoista olisi kuulla mihin vaihtorhtoon ap päätyi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne keksityt sukunimet on aina sellaisia, että todellakin kuulostavat keksityiltä? :D jopa vähän kornilta tai muka-taiteellisilta... Tyyliin Helmenkalastaja, tai Lumivuori, tai Aallonharja? :D ei toki itteäni häiritse, ei kuulu mulle vaikka joku nimensä vaihtaisi keksittyyn. Mutta kieltämättä salaa ajattelen aina kun näitä vastaanntulee, että onpa noloa.
Juuri tästä syystä, kun ne nimet tuppaa aina kuulostamaan itse keksityiltä...
Just näin! Jos siinä keksityssä sukunimessä olisi edes joku "järkevä" idea, esim. Yhdistelmä aviopuolisoiden nimistä, ymmärtäisin. Muttakun ei, ne on aina näitä "Lumivuoria" 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju on 2 vuotta vanha, mielenkiintoista olisi kuulla mihin vaihtorhtoon ap päätyi.
Muakin kiinnostaa! Ap ookko linjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olen halunnut että kun olen tehnyt uraa jollain sukunimellä niin pysyn samana. Jos olisin vaihtanut nimen niin mieluiten silloin opiskelemaan lähtiessä.
Tätä mietin myös oman tyttäreni kohdalla, kun hän oli hyvin nuorena, ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen menossa naimisiin ja ottamassa miehensä nimeä. Kun työkokemusta ei vielä paljon ole, niin ajattelin että jotain merkitystä on noilla lukioaikaisilla saavutuksilla, joita häneltä löytyy Google-haulla. Onneksi se tyttönimi kummittelee Linkedin-tunnuksessa ja sähköpostiosoitteessa, niin ihmiset pystyvät yhdistämään. Ajan kanssa nuo lukioaikaiset meriitit vähentävät merkitystään ja työkokemukselle tulee suurempi paino.
Mutta todellakin, jos on jo luonut uraa jollain nimellä, niin ei sitä kannata kevyesti lähteä vaihtamaan!
Mitkä ihmeen lukioaikaiset saavutukset? Ei ketään kiinnosta se, jos nuoren kirjoittama runo on julkaistu jossain koulun lehdessä tai nuori on myynyt eniten vessapaperia kerätessään rahaa luokkaretkirahastoon. Anteeksi nyt, mutta ajatus lukioaikaisista meriiteistä vähän naurattaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä idea. Eipä mene muiden Virtasten kanssa sekaisin.
Mulla oli aika traumaattinen lapsuus ja olen miettinyt eroamista suvustani ja menneisyydestäni ikiomalla sukunimellä. Tekisin sen kahden isoäitini syntymänimien yhdistelmästä. Olen tarkistanut, että nimi on vapaa.
Sukunimet ovat nuori ilmiö. Ne otettiin käyttöön vasta 1800-luvun puolivälissä (muistaakseni).
Vaihtakaa vaan jos huvitaa, mitä se kelleen kuuluu. Omaa nimeään kun ei voi lapsena valita.
Etunimenkin voi vaihtaa. Sehän on vain vanhempien antama nimi. JOskus annettu vaan sen hetken muotinimi Joskus kiireelläkin. Joskus kummitäti valitsi ja kummit ovat unohtaneet sensiliäntien koko muksun. Eli usein nimellä ei ole sen parempaa historiaa.
Ihan selittelemättä voi ottaa omaksi sukunimekseen minkä vaan suvussa suoraan 5 sukupolvea taaksepäin olevan nimen. esim isän äidin äidin isän nimen tms. Pitää todistaa kuuluvan sukuun mutta se on helppoa löytää kirkonkirjat jos tietää mistä suvusta on sikissyt.
Erityisesti jos sukunimi on yleinen Virtanen, Korhonen yms. sukunimi kannattaa vaihtaa, jos vähänkin kiinnostusta. Noilla nimillä elämä on tosi hankalaa, postia menee väärälle henkilölle jne. Voi tulla tosi pahoja sotkuja yleisten nimien kanssa ja voi tapahtua myös identiteettivarkauksia. Eli tietoturvallisuuden takia suosittelen lämpimästi. Tietenkin yleinen nimi mahdollistaa sulautumista massaan ja näitä varmaan annetaan ihmisille, jotka haluavat kadota esim. ahdistelijoiltaan.
Pidän vain positiivisena, että sukunimiin saadaan vähän lisää vaihtelua. Ei ole useimmiten mitään hienostelua, vaan syynä ovat käytännön syyt. Joskus nimi on niin ruma, että se toimisi urakehityksen esteenä. Esim. joku lakiala on niin konservatiivinen, että tietyillä nimillä ei helposti työllistyisi. Esim. joku Rupunen tms. negatiivisen mielleyhtymän tuoma nimi.
Mun mielestä kiva tapa, jos molemmille aidosti mieleinen nimi löytyy. Pari todella hienoa esimerkkiä on lähipiirissä.
Itse en tähän lähtenyt, koska runsaasti avioeroja sisältävästä suvusta tulevana (avioeroja jo 1950-luvulta alkaen, mumminikin on eronnut ja ukkini oli hänen järjestyksessä toinen miehensä) en 100% kykene uskomaan avioliittoon. Jos on aidosti rakastanut ja sinut valintojensa kanssa, voi kyllä varmaan kantaa nimessään lastensa toisen vanhemman nimeä jatkossakin, mutta jos tulisikin kova pettämiskriisi ja kauhea ero olisi ehkä rankkaa miettiä, haluaako yhä olla Sonja Lehtovalkea vai palata Lehtiseksi.
En kyllä myöskään keksinyt hyvää nimeä, joka sopisi meille molemmille oikeasti hyvin (eri äidinkieli).
Unohdin toisen pointin: täysin uniikki nimi on internetaikana mielestäni ennemminkin rasite. Omalla miehelläni on uniikki nimi ja kaikki hänen "Etunimi Sukunimi" -google hakunsa kohdistuvat siis häneen. On aika raskasta varmaan etenkin nuoremmassa polvessa, kun netissä on vaikka mitä, ja jokainen uusi tuttavuus löytää halutessaan kaiken. (Oma puolisoni on tarkka siitä, ettei päädy esim. paikallislehden haastattelemaksi ja nimellään harrastussivuille ym. Mutta moni ei ole.)
Omalla nimelläni tulee monta naisihmistä ja oikeasti itseäni koskevat osumat jäävät sinne sekaan. Toki se olisi miinus, jos haluaisin tehdä nimellä näkyvää uraa, mutta niissä tilanteissa olisi aina mahdollista käyttää taiteilijanimeä/kirjoittajanimeä tms. Teiniaikojen suunnistustulokset eivät siten olisi sitä uraa häiritsemässä.
Jos miehesi etunimi on Pentti, niin ehdota uudeksi sukunimeksi Hilkuri. Hyvin sointuvat yhteen.
Miksi sukunimen vaihtaminen on "hienostelua", mutta esm. aivan toimivan auton vaihtaminen ei?
Miksi uusien vaatteiden ostelu ei ole hienostelua, vaikka jokaisella on aivan varmasti vaatteita kaappi täysi?
Aivan kuin se sukunimi olisi taivaasta annettu, vaikka se on kuitenkin sattumalta saatu.
Identifioivat ihmiset itsensä siihen sattumalta saatuukin emotionaalisesti, miksi vaihdettuun sitten ei saisi?
Ihmiset ovat outoja ja kummallisia rajatessaan mikä on hyväksyttyä/sallittua asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä oman hyvinvoinnin kanssa. Lauma-ajattelua.