Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sukunimen vaihtaminen keksittyyn uuteen ole yleensä joko menneisyyden piiloittamista tai siitä pakenemista tai sitten se on erikoisuuden tavoittelua. Sukunimen vaihtaneilla on usein rikolinen menneisyys, historiassa hankalia ihmissuhteita, tai sitten halutaan turhakisi julkkikseksi.
Tämä on saanut täällä paljon miinusta, mutta tässä piilee totuus. Lisäisin tuohon listaan vielä sen, että nimi on koettu jotenkin tosi rumaksi tai epämiellyttäväksi. Yleensähän nämä tilanteet tulevat vastaan silloin, kun mennään naimisiin, eikä miehen nimi kelpaa vaimolle. Ei toisaalta galua pitää tyttönimeäkään, koska haluaa eroon isänsä nimestä siihen liittyvän hankalan tunnelatauksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sukunimet ovat aikoinaan "keksitty", eikä niin varmaa kuuluuko edes oikeasti koko sukuun syrjähyppyjen vuoksi?
Itse otin eron jälkeen nimen, suomalaisen, joka kuvasi minua ja elämääni - ei pitäisi ketään häiritä.
Minusta on ihan ok vaihtaa vaikka koko nimi, jos uusi nimi ei hienosteleva. Itsellä sukunimi, josta olen kuullut kuittailua, joten suunnitelmissa nimen vaihto kiinteistön nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sukunimen vaihtaminen keksittyyn uuteen ole yleensä joko menneisyyden piiloittamista tai siitä pakenemista tai sitten se on erikoisuuden tavoittelua. Sukunimen vaihtaneilla on usein rikolinen menneisyys, historiassa hankalia ihmissuhteita, tai sitten halutaan turhakisi julkkikseksi.
Tämä on saanut täällä paljon miinusta, mutta tässä piilee totuus. Lisäisin tuohon listaan vielä sen, että nimi on koettu jotenkin tosi rumaksi tai epämiellyttäväksi. Yleensähän nämä tilanteet tulevat vastaan silloin, kun mennään naimisiin, eikä miehen nimi kelpaa vaimolle. Ei toisaalta galua pitää tyttönimeäkään, koska haluaa eroon isänsä nimestä siihen liittyvän hankalan tunnelatauksen vuoksi.
Miksi isän nimeen liittyy hankala tunnelataus, jos se on tavallinen nimi, kuten joku Ala- Runkka, Jortikka tai Lerssi, mutta ei koskaan, jos se on joku hienompi aatelisnimi tyyliin af Knullenberg, von Mulkenström tai Rumpfelt?
Miksi ne keksityt sukunimet on aina sellaisia, että todellakin kuulostavat keksityiltä? :D jopa vähän kornilta tai muka-taiteellisilta... Tyyliin Helmenkalastaja, tai Lumivuori, tai Aallonharja? :D ei toki itteäni häiritse, ei kuulu mulle vaikka joku nimensä vaihtaisi keksittyyn. Mutta kieltämättä salaa ajattelen aina kun näitä vastaanntulee, että onpa noloa.
Juuri tästä syystä, kun ne nimet tuppaa aina kuulostamaan itse keksityiltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Helmenkalastaja on ainoa hyvä itte keksitty sukunimi. Muita hyviä en ole räsähtänyt korvaan. Voisihan joku Kultapuro olla silti parhautta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne keksityt sukunimet on aina sellaisia, että todellakin kuulostavat keksityiltä? :D jopa vähän kornilta tai muka-taiteellisilta... Tyyliin Helmenkalastaja, tai Lumivuori, tai Aallonharja? :D ei toki itteäni häiritse, ei kuulu mulle vaikka joku nimensä vaihtaisi keksittyyn. Mutta kieltämättä salaa ajattelen aina kun näitä vastaanntulee, että onpa noloa.
Juuri tästä syystä, kun ne nimet tuppaa aina kuulostamaan itse keksityiltä...
No eikö tämä ole nyt aika selvä? Halutaan olla vähän parempia ja erikoisempia kuin ne Virtaset, Lahtiset ja Niemiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissäni pariskunta keksi uuden yhteisen sukunimen mentyään naimisiin. He yhdistivät kummankin nimet eli kun nimet olivat tyyliin Kantola ja Mäkinen niin heistä tuli Mäkikanto.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sukunimen vaihtaminen keksittyyn uuteen ole yleensä joko menneisyyden piiloittamista tai siitä pakenemista tai sitten se on erikoisuuden tavoittelua. Sukunimen vaihtaneilla on usein rikolinen menneisyys, historiassa hankalia ihmissuhteita, tai sitten halutaan turhakisi julkkikseksi.
Mietin omaa sukunimeä, joka ei ole tavallinen eikä varsinkaan kaunis. Isoisäni ja hänen isoisänsä olivat ensimmäiset tämän nimen kantajat tässä suvussa. Isoisän isän nimi oli kaikissa virallisissa papereissa eri (asuinpaikan perusteella nimetty ( tyyliin Persevaara), nyt ollaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa) ja isoisäni oli parikymppiseksi saman sukunimien kuin isänsä, tosin hänellä oli isoisänsä, joka kuoli paljon ennen isoisäni syntymää, sukunimi oli joka paperissa suluissa isänsä sukunimen tyyliin Persevaara (Nöyhtä). Isoisän isoisä oli muuten Nöyhtä, mutta perukirjassaan vuodelta 1890 Hän oli Nöyhtä (Persevaara).
Isoisän isoisän sukunimi oli lyhennetty hänen isänsä sukunimestä , tyyliin Nöyhtä vs, Nöyhtäoja ja pari sukupolvea taaksepäin sukunimeksi tuli asuinpaikka. Sitä ennen sukunimi oli aivan eri. Mikä sitten on se oikea sukunimi? Jos otan nimen, joka suvulla oli 1700- luvulla tai jonkin äidinpuoleisen sukunimen, onko se menneisyyden piilottamista? Jos en näitä nimiä haluaisi, on pakko keksiä uusi. En ole vaihtamassa sukunimeä, mutta jos lapseni haluavat sen vaihtaa, ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Helmenkalastaja on ainoa hyvä itte keksitty sukunimi. Muita hyviä en ole räsähtänyt korvaan. Voisihan joku Kultapuro olla silti parhautta.
Juuri tämä on mahdollisimman teennäinen eikä missään suhteessa hyvä. Erikoinen se kyllä on.
Apn mies on aivan oikeassa. Ei se nimen vaihtaminen muuttaisi apn maailmaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuo on hyvä esimerkki hyvästä keksitystä ninestä. Kuulostaa luontevalta ja on kivan kuuloinen. Paljon parempi kuin tusina-Heinonen.
Täh, ovatko Sarasvuon sisaruksetkin vaihtaneet Sarasvuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo nimien keksiminen ole sellainen linnavenkuloitten juttu?
Sitäpä juuri. Kun identiteetti on muutenkin heikoissa kantimissa tulee houkutus yrittää luoda sitä naurettavin keinoin. Usein nuo nimet yhdistelevät eksotiikkaa ja fantasiaa ja lopputulos kuulostaa joltain romanttisen novellin prinssirohkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teiltä löydy mitään hyvää nimeä suvusta?
Itse vaihdoin jo vajaa 30 vuotta sitten sellaiseen. En ikinä tykännyt isoisäni äidin keskimmäisen aviomiehen nimestä joka ei ollut siis edes mitään sukua mulle.
Henkilöbrändäys kannattaa myös lähiräkälässä.
Minulla on etunimen vaihtanut yhden ajanjakson ystävä. Hänen koko elonsa on hyasintbukee-hienostelua.
Etunimen vaihto on hankalaa, kun se tuttu, oma nimi laukeaa suusta ennen kuin on ehtinyt ajatella. Esim näet hänet kaupassa takaapäin ja hihkaiset nimen. Sitten pettynyt naama ja itse pyytelen anteeksi, etten muistanut että nyt hän on se Kristalliina.
Minä yritin lobata tuota ajatusta tyttärelle ja vävylle ennen häitä, mutta ilman tulosta. Vävyllä on ruma ja outo sukunimi jonka tyttäreni otti. Vävylle ei käynyt, että olisi ollut eri nimet, hän oli tässä asiassa hyvin jyrkkä. Toisaalta hän oli kiintynyt omaan nimeensä, joka on harvinainen, heitä on noin 70 kun taas meidän sukunimellä on noin 400 ihmistä.
Kotimaisten kielten keskus laati listan luontoaiheisia sukunimiä ja siellä oli monia ihan kivojakin. Tyttäreni nimen kanssa olisi sopinut kivasti yhteen esim. listalla ollut Peurapuro joka minusta oli todella kaunis, mutta vävylle oli tärkeä päästä jatkamaan omalla sukunimellä. Minusta olisi ollut kiva ajatus aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä ja perustaa kokonaan uusi suku omalla nimellä.
Mutta niin se menee, että asianomaiset itse päättävät. Minun oma sukunimeni (josta avioliiton myötä luovuin) oli tällainen ns. itsekeksitty. Isälläni oli kaksiosainen puolalainen sukunimi, jota joutui aina tavaamaan joka paikassa ja hän vaihtoi 50-luvulla sen suomalaiselta kuulostavaan nimeen, joka kuulosti vähän samalta kuin alkuperäisen nimen ensimmäinen osa. Minusta oli kiva, että se nimi oli vain meidän perheessä ja vieläkin tuolla nimellä on alle 10 ihmistä.
Tässä kotimaisen kielikeskuksen suomalaiset nimiehdotukset:
https://www.kotus.fi/files/5986/ehdotuksia_uusiksi_sukunimiksi_suomi.ht…
Heillä on ehdotuksia myös ruotsinkielisiksi nimiksi:
https://www.kotus.fi/files/5987/ehdotuksia_uusiksi_sukunimiksi_ruotsi.h…
Ollaan poikaystävän kanssa mietitty että keksitään oma sukunimi kun mennään naimisiin. Kumpikaan ei tykkää omasta sukunimestään eikä olla sukujemme kanssa kovinkaan läheisiä ja suvuissa on kaikkea negatiivistabmuutenkin. Tuntuu kivalta että voidaan alottaa ihan oma sukuhaara jossa toivottavasti vältettäisiin edellisten sukupolvien virheet.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olen halunnut että kun olen tehnyt uraa jollain sukunimellä niin pysyn samana. Jos olisin vaihtanut nimen niin mieluiten silloin opiskelemaan lähtiessä.
Tätä mietin myös oman tyttäreni kohdalla, kun hän oli hyvin nuorena, ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen menossa naimisiin ja ottamassa miehensä nimeä. Kun työkokemusta ei vielä paljon ole, niin ajattelin että jotain merkitystä on noilla lukioaikaisilla saavutuksilla, joita häneltä löytyy Google-haulla. Onneksi se tyttönimi kummittelee Linkedin-tunnuksessa ja sähköpostiosoitteessa, niin ihmiset pystyvät yhdistämään. Ajan kanssa nuo lukioaikaiset meriitit vähentävät merkitystään ja työkokemukselle tulee suurempi paino.
Mutta todellakin, jos on jo luonut uraa jollain nimellä, niin ei sitä kannata kevyesti lähteä vaihtamaan!
Eikös tuo nimien keksiminen ole sellainen linnavenkuloitten juttu?