Hallituksen lakiesitys isovanhempien tapaamisoikeudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tapauksia ja tapauksia. Joskus lapsi saatetaan eristää isovanhemmistaan esimerkiksi johonkin uskonnolliseen lahkoon kuulumisen myötä. Jos vähän käyttää mielikuvitusta, niin voi huomata monenlaisia muitakin mahdollisuuksia, joissa isovanhemman oikeus tavata lapsenlastaan on kohtuuttomasti estetty. Siinä on kyse myös lapsen oikeudesta tavata isovanhempaansa. Ongelma on siinä, että miten voidaan määritellä ja valvoa sitä, että milloin tapaamisoikeus on perusteltua ja milloin ei. 

Silti se lapsi on vanhempiensa, ei isovanhempiensa. Lapsen/lasten vanhemmilla on heidän huoltajuutensa, ei isovanhemmilla. Kurjaa, jos isovanhempia estetään näkemästä lapsia, mutta silti mielestäni isovanhemmat eivät millään perusteella voi vaatia lapsenlastensa tapaamisiin. Ne eivät kuulu heille millään lailla.

Se vanhempi voi yhtälailla olla narsistinen tai persoonallisuushäiriöinen joka pyrkii eristämään lapsen muista.

Ja jos näin on, sitten voi isovanhempi vaikka tehdä lasun tms. Ei se, että satunnaisesti tapaisi pakolla jotakuta auta sen lapsen asemaa yhtään, jos oma vanhempi on persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen."

Lähde: Yle

Eli ei siis ole asia niin, että isovanhempi saa automaattisesti oikeuden tavata lastenlapsiaan. Mielestäni tämä on vain hyvä: erotilanteissa ihmissuhteet voi mutkistua, ja on julmaa, mutta valitettavasti todellista, että joskus lapsi joutuu välikäteen, jossa hänet erotetaan hänelle tärkeistä ihmisistä ilman mitään pätevää syytä.

Uskallan olla eri mieltä. Jos on hoitanut asiallisesti suhteet omaan lapseen, saa kyllä tavata lapsia edelleen, vaikka pariskunta eroaisikin. Miksei muka se oma lapsi kävisi kylässä/pyytäisi kylään edelleen, vaikka eroaakin?

Entäs tilanne, jossa lapsen toinen vanhempi kuolee? Silloin eloon jäänyt vanhempi saattaa perustaa uuden perheen ja katkaista kokonaan välit kuolleen puolison sukuun. Onko lapsen edun mukaista?

No nämä tapaukset ovat ikäviä, mutta kyllä sillä eloon jääneellä on oikeus se uusi perhe perustaa ja ottaa etäisyyttä kuolleen puolison vanhempiin. Kokonaan välien katkaisu lienee aika marginaalista näissäkään tapauksissa, mutta kyllä siinä tilanteessa pitää hyväksyä se, että niin traagista kuin kuolema onkin, elävät jatkavat elämää, eivätkä yleensä yhtä tiiviisti enää ole tekemisissä kuolleen puolison sukuun. Suhteet muuttavat muotoaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos siinä osaa olla ystävällinen, hienotunteinen ja sopivasti läsnä leskelle, aivan varmasti jonkinlaiset välit jäävät olemaan vähintäänkin lasten vuoksi.

Tiedän näitäkin tapauksia, missä kuolleen äiti on ripustautunut leskeen aivan hullun lailla, vaatinut tätä pysymään kuolleelle uskollisena jne ja siksi on ollut pakko välejä jäähdytellä.

Toki ajan myötä saattaa etääntyä ja se on ihan ok. Valitettavasti itse tiedän tapauksen, jossa surutyötä hepottaakseen leskimies ei halunnut olla tekemisissä kenenkään kuolleen vaimonsa sukulaisen kanssa. Ymmärrän sinänsä, mutta mielestäni se oli lasta kohtaan kohtuutonta. Olisi ollut tarpeeksi rankkaa menettää äiti, hän menetti myös läheiset mummon, vaarin ja tädin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen."

Lähde: Yle

Eli ei siis ole asia niin, että isovanhempi saa automaattisesti oikeuden tavata lastenlapsiaan. Mielestäni tämä on vain hyvä: erotilanteissa ihmissuhteet voi mutkistua, ja on julmaa, mutta valitettavasti todellista, että joskus lapsi joutuu välikäteen, jossa hänet erotetaan hänelle tärkeistä ihmisistä ilman mitään pätevää syytä.

Uskallan olla eri mieltä. Jos on hoitanut asiallisesti suhteet omaan lapseen, saa kyllä tavata lapsia edelleen, vaikka pariskunta eroaisikin. Miksei muka se oma lapsi kävisi kylässä/pyytäisi kylään edelleen, vaikka eroaakin?

Entäs tilanne, jossa lapsen toinen vanhempi kuolee? Silloin eloon jäänyt vanhempi saattaa perustaa uuden perheen ja katkaista kokonaan välit kuolleen puolison sukuun. Onko lapsen edun mukaista?

No nämä tapaukset ovat ikäviä, mutta kyllä sillä eloon jääneellä on oikeus se uusi perhe perustaa ja ottaa etäisyyttä kuolleen puolison vanhempiin. Kokonaan välien katkaisu lienee aika marginaalista näissäkään tapauksissa, mutta kyllä siinä tilanteessa pitää hyväksyä se, että niin traagista kuin kuolema onkin, elävät jatkavat elämää, eivätkä yleensä yhtä tiiviisti enää ole tekemisissä kuolleen puolison sukuun. Suhteet muuttavat muotoaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos siinä osaa olla ystävällinen, hienotunteinen ja sopivasti läsnä leskelle, aivan varmasti jonkinlaiset välit jäävät olemaan vähintäänkin lasten vuoksi.

Tiedän näitäkin tapauksia, missä kuolleen äiti on ripustautunut leskeen aivan hullun lailla, vaatinut tätä pysymään kuolleelle uskollisena jne ja siksi on ollut pakko välejä jäähdytellä.

Toki ajan myötä saattaa etääntyä ja se on ihan ok. Valitettavasti itse tiedän tapauksen, jossa surutyötä hepottaakseen leskimies ei halunnut olla tekemisissä kenenkään kuolleen vaimonsa sukulaisen kanssa. Ymmärrän sinänsä, mutta mielestäni se oli lasta kohtaan kohtuutonta. Olisi ollut tarpeeksi rankkaa menettää äiti, hän menetti myös läheiset mummon, vaarin ja tädin.

Surutyö on tehtävä, ja jos tuo on surutyön muoto, sitten on niin. Suru hiipuu ajallaan, ja siinä kohdin voivat suhteita rakentaa uudestaan aikuiset fiksut ihmiset. Ei se surevan painostaminen jatkuvasti tapaamaan mitään suhteita edistä. Lapsellekin on tärkeintä, että se oma vanhempi jatkaa eteenpäin ja jaksaa, eikä tarvitse tapella sukulaisten kanssa kaiken muun lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Sipilän hallitus ajamassa lakia, jonka avulla myös isovanhemmilla olisi tapaamisoikeus. Toisin sanoen, persoonallisuushäiriöisille mummoille ja papoille annetaan mahdollisuus haastaa vanhemmat oikeuteen, jos lapsia ei kyseisten ihmisten kiusattavaksi muuten anneta. Samoin alkoholistimummoille tai pedofiilipapoille. Toivottavasti tämä laki ei mene läpi.

Ei se nyt ihan noin ole.Kuten jo aiempaan ketjuun kirjoitin, tuon estää kätevästi  sillä  tavalla että ei koskaan ikinä  eikä  missään tapauksessa anna tuollaisten isovanhempien edes tavata lasta. Näin heidän välilleen ei muodostu  mitään sidettä jonka perusteella he voisivat tapaamisoikeutta hakea.

Eli: Jos koette että  vanhempanne ovat haitaksi  sekä  itsellenne että mahdollisille lapsenlapsilleen, välit poikki  samantien kun muutatte kotoa  tai  hyvissä  ajoin ennen lapsenne syntymää.Näin  tapaamisoikeutta ei  muodostu koska isovanhempi jota lapsenlapsi  ei ole koskaan tavannut, ei ole erityisen läheinen ihminen lapselle.

Entä sitten, kun isovanhemman vaarallisuus paljastuu vasta sen jälkeen, kun isovanhempi on häärinyt säännöllisesti ja pitkään lasten ympärillä, manipuloinut ja tehnyt tuhojaan päivittäin ja vetoaa sitten oikeudessa "olleensa läsnä lasten arjessa jatkuvasti"? 

Kyllä oman vanhempansa vaarallisuuden tajuaa jokainen lapsi jolla on järki  päässä.Jos oma lapsuudenkoti on ihan suoraan hvetistä niin pitäisi ihmisten tajuta ettei se kahjo  vanhempi  muutu paremmaksi. Laki tulee aiheuttamaan sen että ennen lisääntymistä  pitää tarkkaan harkita onko  jatkossa tekemisissä  omien vanhempien kanssa vai  muuttaako  ulkomaille hankkimaan ne lapset.

Sen verran kuvittelen ihmisillä olevan itsesuojeluvaistoa että  eivät päästä  tuollaisia isovanhempia hääräämään rajattomasti. Kyllä  oma lapsi  tietää jos vanhemmassa on jotain pielessä. Sukulaisuus on  kehno syy jatkaa yhteydenpitoa jos se ihmisuhde on myrkyllinen ja tuottaa vain pahaa oloa.

Oma lapsuuteni oli ihan okei, mutta äitini masentui pahasti isäni kuoltua, ja alkoi terrorisoida meitä sisaruksia ja lapsiamme. Sitä ennen välit olivat hyvät ja tapasi aktiivisesti.

Vuosia yritimme ymmärtää, hakea hänelle apua, tukea itse minkä jaksoimme, mutta eipä ole auttanut. Aivan varmasti keksisi tästä uuden lyömäaseen.

Siinä hän sitten todistaa että on ollut lasten kanssa tekemisissä lähes päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

No jos et tajua, vanhemmalla pitää olla oikeus suojella lastansa haitallisilta ihmisiltä ilman mitään oikeusprosesseja. Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aikuisena lapsi voi sitten itse valita ketä tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen."

Lähde: Yle

Eli ei siis ole asia niin, että isovanhempi saa automaattisesti oikeuden tavata lastenlapsiaan. Mielestäni tämä on vain hyvä: erotilanteissa ihmissuhteet voi mutkistua, ja on julmaa, mutta valitettavasti todellista, että joskus lapsi joutuu välikäteen, jossa hänet erotetaan hänelle tärkeistä ihmisistä ilman mitään pätevää syytä.

Uskallan olla eri mieltä. Jos on hoitanut asiallisesti suhteet omaan lapseen, saa kyllä tavata lapsia edelleen, vaikka pariskunta eroaisikin. Miksei muka se oma lapsi kävisi kylässä/pyytäisi kylään edelleen, vaikka eroaakin?

Entäs tilanne, jossa lapsen toinen vanhempi kuolee? Silloin eloon jäänyt vanhempi saattaa perustaa uuden perheen ja katkaista kokonaan välit kuolleen puolison sukuun. Onko lapsen edun mukaista?

No nämä tapaukset ovat ikäviä, mutta kyllä sillä eloon jääneellä on oikeus se uusi perhe perustaa ja ottaa etäisyyttä kuolleen puolison vanhempiin. Kokonaan välien katkaisu lienee aika marginaalista näissäkään tapauksissa, mutta kyllä siinä tilanteessa pitää hyväksyä se, että niin traagista kuin kuolema onkin, elävät jatkavat elämää, eivätkä yleensä yhtä tiiviisti enää ole tekemisissä kuolleen puolison sukuun. Suhteet muuttavat muotoaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos siinä osaa olla ystävällinen, hienotunteinen ja sopivasti läsnä leskelle, aivan varmasti jonkinlaiset välit jäävät olemaan vähintäänkin lasten vuoksi.

Tiedän näitäkin tapauksia, missä kuolleen äiti on ripustautunut leskeen aivan hullun lailla, vaatinut tätä pysymään kuolleelle uskollisena jne ja siksi on ollut pakko välejä jäähdytellä.

Elävät jatkavat elämää eli vain yhdellä on oikeus päättää muiden puolesta kenen kanssa. Nyt siihen tulee onneksi muutos ja lapsellakin on oikeuksia tässä.

Kuinka monta näitä läheisiä henkilöitä voi olla, joille tapaamisoikeus myönnetään? Jos molemmat isovanhemmatkin ovat eronneet, voi lapsiraukalla olla niin täyteen ahdettu tapaamiskalenteri ettei aikaa muulle jää: etävanhempi ja 4 isovanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

No jos et tajua, vanhemmalla pitää olla oikeus suojella lastansa haitallisilta ihmisiltä ilman mitään oikeusprosesseja. Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aikuisena lapsi voi sitten itse valita ketä tapaa.

Miksi luulet että siitä mikään oikeusprosessi tulee? Huoltajuuskiistassakin on hyvin monta kohtaa ennen kuin ollaan oikeudessa. Hysteeristä taas tämä meno kun ette edes tajua mistä puhutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Sipilän hallitus ajamassa lakia, jonka avulla myös isovanhemmilla olisi tapaamisoikeus. Toisin sanoen, persoonallisuushäiriöisille mummoille ja papoille annetaan mahdollisuus haastaa vanhemmat oikeuteen, jos lapsia ei kyseisten ihmisten kiusattavaksi muuten anneta. Samoin alkoholistimummoille tai pedofiilipapoille. Toivottavasti tämä laki ei mene läpi.

Ei se nyt ihan noin ole.Kuten jo aiempaan ketjuun kirjoitin, tuon estää kätevästi  sillä  tavalla että ei koskaan ikinä  eikä  missään tapauksessa anna tuollaisten isovanhempien edes tavata lasta. Näin heidän välilleen ei muodostu  mitään sidettä jonka perusteella he voisivat tapaamisoikeutta hakea.

Eli: Jos koette että  vanhempanne ovat haitaksi  sekä  itsellenne että mahdollisille lapsenlapsilleen, välit poikki  samantien kun muutatte kotoa  tai  hyvissä  ajoin ennen lapsenne syntymää.Näin  tapaamisoikeutta ei  muodostu koska isovanhempi jota lapsenlapsi  ei ole koskaan tavannut, ei ole erityisen läheinen ihminen lapselle.

Entä sitten, kun isovanhemman vaarallisuus paljastuu vasta sen jälkeen, kun isovanhempi on häärinyt säännöllisesti ja pitkään lasten ympärillä, manipuloinut ja tehnyt tuhojaan päivittäin ja vetoaa sitten oikeudessa "olleensa läsnä lasten arjessa jatkuvasti"? 

Kyllä oman vanhempansa vaarallisuuden tajuaa jokainen lapsi jolla on järki  päässä.Jos oma lapsuudenkoti on ihan suoraan hvetistä niin pitäisi ihmisten tajuta ettei se kahjo  vanhempi  muutu paremmaksi. Laki tulee aiheuttamaan sen että ennen lisääntymistä  pitää tarkkaan harkita onko  jatkossa tekemisissä  omien vanhempien kanssa vai  muuttaako  ulkomaille hankkimaan ne lapset.

Sen verran kuvittelen ihmisillä olevan itsesuojeluvaistoa että  eivät päästä  tuollaisia isovanhempia hääräämään rajattomasti. Kyllä  oma lapsi  tietää jos vanhemmassa on jotain pielessä. Sukulaisuus on  kehno syy jatkaa yhteydenpitoa jos se ihmisuhde on myrkyllinen ja tuottaa vain pahaa oloa.

Oma lapsuuteni oli ihan okei, mutta äitini masentui pahasti isäni kuoltua, ja alkoi terrorisoida meitä sisaruksia ja lapsiamme. Sitä ennen välit olivat hyvät ja tapasi aktiivisesti.

Vuosia yritimme ymmärtää, hakea hänelle apua, tukea itse minkä jaksoimme, mutta eipä ole auttanut. Aivan varmasti keksisi tästä uuden lyömäaseen.

Siinä hän sitten todistaa että on ollut lasten kanssa tekemisissä lähes päivittäin.

No hänhän oli lasten kanssa tekemisissä lähes päivittäin, kun lähes päivittäin piti olla häntä pelastamassa milloin mistäkin itsemurhayrityksestä, itkupotkuraivarista, jnejne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

No jos et tajua, vanhemmalla pitää olla oikeus suojella lastansa haitallisilta ihmisiltä ilman mitään oikeusprosesseja. Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aikuisena lapsi voi sitten itse valita ketä tapaa.

Miksi luulet että siitä mikään oikeusprosessi tulee? Huoltajuuskiistassakin on hyvin monta kohtaa ennen kuin ollaan oikeudessa. Hysteeristä taas tämä meno kun ette edes tajua mistä puhutte.

Toistan omat sanani "Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa."

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tapauksia ja tapauksia. Joskus lapsi saatetaan eristää isovanhemmistaan esimerkiksi johonkin uskonnolliseen lahkoon kuulumisen myötä. Jos vähän käyttää mielikuvitusta, niin voi huomata monenlaisia muitakin mahdollisuuksia, joissa isovanhemman oikeus tavata lapsenlastaan on kohtuuttomasti estetty. Siinä on kyse myös lapsen oikeudesta tavata isovanhempaansa. Ongelma on siinä, että miten voidaan määritellä ja valvoa sitä, että milloin tapaamisoikeus on perusteltua ja milloin ei. 

Silti se lapsi on vanhempiensa, ei isovanhempiensa. Lapsen/lasten vanhemmilla on heidän huoltajuutensa, ei isovanhemmilla. Kurjaa, jos isovanhempia estetään näkemästä lapsia, mutta silti mielestäni isovanhemmat eivät millään perusteella voi vaatia lapsenlastensa tapaamisiin. Ne eivät kuulu heille millään lailla.

Se vanhempi voi yhtälailla olla narsistinen tai persoonallisuushäiriöinen joka pyrkii eristämään lapsen muista.

Ja jos näin on, sitten voi isovanhempi vaikka tehdä lasun tms. Ei se, että satunnaisesti tapaisi pakolla jotakuta auta sen lapsen asemaa yhtään, jos oma vanhempi on persoonallisuushäiriöinen.

No voi vattu miksi luulet että se saisi tapaamisoikeuden lapseen jota näkee satunnaisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen."

Lähde: Yle

Eli ei siis ole asia niin, että isovanhempi saa automaattisesti oikeuden tavata lastenlapsiaan. Mielestäni tämä on vain hyvä: erotilanteissa ihmissuhteet voi mutkistua, ja on julmaa, mutta valitettavasti todellista, että joskus lapsi joutuu välikäteen, jossa hänet erotetaan hänelle tärkeistä ihmisistä ilman mitään pätevää syytä.

Uskallan olla eri mieltä. Jos on hoitanut asiallisesti suhteet omaan lapseen, saa kyllä tavata lapsia edelleen, vaikka pariskunta eroaisikin. Miksei muka se oma lapsi kävisi kylässä/pyytäisi kylään edelleen, vaikka eroaakin?

Entäs tilanne, jossa lapsen toinen vanhempi kuolee? Silloin eloon jäänyt vanhempi saattaa perustaa uuden perheen ja katkaista kokonaan välit kuolleen puolison sukuun. Onko lapsen edun mukaista?

No nämä tapaukset ovat ikäviä, mutta kyllä sillä eloon jääneellä on oikeus se uusi perhe perustaa ja ottaa etäisyyttä kuolleen puolison vanhempiin. Kokonaan välien katkaisu lienee aika marginaalista näissäkään tapauksissa, mutta kyllä siinä tilanteessa pitää hyväksyä se, että niin traagista kuin kuolema onkin, elävät jatkavat elämää, eivätkä yleensä yhtä tiiviisti enää ole tekemisissä kuolleen puolison sukuun. Suhteet muuttavat muotoaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos siinä osaa olla ystävällinen, hienotunteinen ja sopivasti läsnä leskelle, aivan varmasti jonkinlaiset välit jäävät olemaan vähintäänkin lasten vuoksi.

Tiedän näitäkin tapauksia, missä kuolleen äiti on ripustautunut leskeen aivan hullun lailla, vaatinut tätä pysymään kuolleelle uskollisena jne ja siksi on ollut pakko välejä jäähdytellä.

Elävät jatkavat elämää eli vain yhdellä on oikeus päättää muiden puolesta kenen kanssa. Nyt siihen tulee onneksi muutos ja lapsellakin on oikeuksia tässä.

No vanhemmalla nyt vaan on oikeus ja velvollisuus alaikäisen lapsensa asioista päättää. Ja jokainen järkevä vanhempi kyllä kuuntelee omaa lastaan, jos tämä sanoo haluavansa jotain tavata, eikä tapaamiselle ole mitään selkeitä esteitä (kuten vaikkapa manipuloiva, hankala, väkivaltainen, alkoholisti tms isovanhempi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

No jos et tajua, vanhemmalla pitää olla oikeus suojella lastansa haitallisilta ihmisiltä ilman mitään oikeusprosesseja. Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aikuisena lapsi voi sitten itse valita ketä tapaa.

Miksi luulet että siitä mikään oikeusprosessi tulee? Huoltajuuskiistassakin on hyvin monta kohtaa ennen kuin ollaan oikeudessa. Hysteeristä taas tämä meno kun ette edes tajua mistä puhutte.

Toistan omat sanani "Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa."

Sitten lapsi haluaa tavata häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tapauksia ja tapauksia. Joskus lapsi saatetaan eristää isovanhemmistaan esimerkiksi johonkin uskonnolliseen lahkoon kuulumisen myötä. Jos vähän käyttää mielikuvitusta, niin voi huomata monenlaisia muitakin mahdollisuuksia, joissa isovanhemman oikeus tavata lapsenlastaan on kohtuuttomasti estetty. Siinä on kyse myös lapsen oikeudesta tavata isovanhempaansa. Ongelma on siinä, että miten voidaan määritellä ja valvoa sitä, että milloin tapaamisoikeus on perusteltua ja milloin ei. 

Silti se lapsi on vanhempiensa, ei isovanhempiensa. Lapsen/lasten vanhemmilla on heidän huoltajuutensa, ei isovanhemmilla. Kurjaa, jos isovanhempia estetään näkemästä lapsia, mutta silti mielestäni isovanhemmat eivät millään perusteella voi vaatia lapsenlastensa tapaamisiin. Ne eivät kuulu heille millään lailla.

Se vanhempi voi yhtälailla olla narsistinen tai persoonallisuushäiriöinen joka pyrkii eristämään lapsen muista.

Ja jos näin on, sitten voi isovanhempi vaikka tehdä lasun tms. Ei se, että satunnaisesti tapaisi pakolla jotakuta auta sen lapsen asemaa yhtään, jos oma vanhempi on persoonallisuushäiriöinen.

No voi vattu miksi luulet että se saisi tapaamisoikeuden lapseen jota näkee satunnaisesti :D

Niin? Jos on tavattu tyyliin päivittäin, sitten välit ovat syystä tai toisesta katkenneet, ei sieltä silti mitään päivittäisiä tapaamisia kukaan vahvista oikeuden kautta. Vaan tyyliin kerran kuussa tms. Eihän etävanhemmallakaan välttämättä ole kuin esim joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen."

Lähde: Yle

Eli ei siis ole asia niin, että isovanhempi saa automaattisesti oikeuden tavata lastenlapsiaan. Mielestäni tämä on vain hyvä: erotilanteissa ihmissuhteet voi mutkistua, ja on julmaa, mutta valitettavasti todellista, että joskus lapsi joutuu välikäteen, jossa hänet erotetaan hänelle tärkeistä ihmisistä ilman mitään pätevää syytä.

Uskallan olla eri mieltä. Jos on hoitanut asiallisesti suhteet omaan lapseen, saa kyllä tavata lapsia edelleen, vaikka pariskunta eroaisikin. Miksei muka se oma lapsi kävisi kylässä/pyytäisi kylään edelleen, vaikka eroaakin?

Entäs tilanne, jossa lapsen toinen vanhempi kuolee? Silloin eloon jäänyt vanhempi saattaa perustaa uuden perheen ja katkaista kokonaan välit kuolleen puolison sukuun. Onko lapsen edun mukaista?

No nämä tapaukset ovat ikäviä, mutta kyllä sillä eloon jääneellä on oikeus se uusi perhe perustaa ja ottaa etäisyyttä kuolleen puolison vanhempiin. Kokonaan välien katkaisu lienee aika marginaalista näissäkään tapauksissa, mutta kyllä siinä tilanteessa pitää hyväksyä se, että niin traagista kuin kuolema onkin, elävät jatkavat elämää, eivätkä yleensä yhtä tiiviisti enää ole tekemisissä kuolleen puolison sukuun. Suhteet muuttavat muotoaan, kun tilanteet muuttuvat. Jos siinä osaa olla ystävällinen, hienotunteinen ja sopivasti läsnä leskelle, aivan varmasti jonkinlaiset välit jäävät olemaan vähintäänkin lasten vuoksi.

Tiedän näitäkin tapauksia, missä kuolleen äiti on ripustautunut leskeen aivan hullun lailla, vaatinut tätä pysymään kuolleelle uskollisena jne ja siksi on ollut pakko välejä jäähdytellä.

Elävät jatkavat elämää eli vain yhdellä on oikeus päättää muiden puolesta kenen kanssa. Nyt siihen tulee onneksi muutos ja lapsellakin on oikeuksia tässä.

No vanhemmalla nyt vaan on oikeus ja velvollisuus alaikäisen lapsensa asioista päättää. Ja jokainen järkevä vanhempi kyllä kuuntelee omaa lastaan, jos tämä sanoo haluavansa jotain tavata, eikä tapaamiselle ole mitään selkeitä esteitä (kuten vaikkapa manipuloiva, hankala, väkivaltainen, alkoholisti tms isovanhempi).

Elät pilvilinnassa. Onko vieraannuttaminen tuttu sanana edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vieläkään mikään isovanhempien tapaamisoikeus vaan lapsen läheisen ihmisen. Ei se perhäiriöinen vieläkään lasta saa tavata jos ei lapselle läheinen.

Mutta mikään ei estä aloittamasta oikeusprosessia kokeillakseen sitä tapaamisoikeutta vaatia. Siinähän sitten todistellaan ja mietitään kuka on läheinen ja miksi ja revitään taas vanhoja haavoja auki.

Ihan kamalaa jos vanhemmat eivät saa sanella ketä lapsi saa tavata vaan kuullaan myös lasta ja katsotaan tilannekohtaisesti!

Sarkasmia jos ette tajua.

No jos et tajua, vanhemmalla pitää olla oikeus suojella lastansa haitallisilta ihmisiltä ilman mitään oikeusprosesseja. Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aikuisena lapsi voi sitten itse valita ketä tapaa.

Miksi luulet että siitä mikään oikeusprosessi tulee? Huoltajuuskiistassakin on hyvin monta kohtaa ennen kuin ollaan oikeudessa. Hysteeristä taas tämä meno kun ette edes tajua mistä puhutte.

Toistan omat sanani "Se tapaamisia kaipaava voi yrittää vaikka käyttäytyä niin, että häntä halutaan tavata. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa."

Sitten lapsi haluaa tavata häntä.

Ja lapsi on aikuisena vapaa tekemään tämän valinnan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta näitä läheisiä henkilöitä voi olla, joille tapaamisoikeus myönnetään? Jos molemmat isovanhemmatkin ovat eronneet, voi lapsiraukalla olla niin täyteen ahdettu tapaamiskalenteri ettei aikaa muulle jää: etävanhempi ja 4 isovanhempaa.

Jos se on jo valmiiksi ollut noin niin sitten.