Mies, miksi petät hyvässä liitossa?

Naisena:

Pettäminen on ollut suhteessa keino erota, koska en ole sitä muuten pystynyt tekemään. Pettämisellä olen päässyt "romuttamaan" suhteen tarpeeksi pahasti, ettei toinen saa minua puhuttua ympäri jatkamaan suhdetta ja ainoa keino vapautua.

Olen liian empaattinen ja helposti ympäripuhuttava, ja aina kun olen "nostanut kissan pöydälle" parisuhteen ongelmista, tyytymättömyydestä elämäntilanteeseen ja mahdollisesta erosta, toisen kyyneleet ja anelut (minun mielipiteideni jyrääminen) saavat sen lopputuloksen että "yritetään nyt vielä" eikä minun vastalauseitani ja perusteluita kuunnella. En vain pärjää väittelyssä tai väsytystaistelussa, tuntuu ettei mielipiteilläni ja tahdoillani ole väliä, joten valitsen viimeisen kapinani sillä mikä on vielä minun omaani eikä toisen kontrollin piirissä. Oma tyytymättömyys suhteen laatuun/rakkauden puutteeseen/miehen äitinä olemiseen on vain jatkanut patoutumistaan, kunnes olen napsahtanut ja löytänyt pakokeinon vapauteen. 

Osa pettäjistä on kamalia tapanarsisteja ja osa on vain normaaleja ihmisiä tilanteissa joissa eivät osaa muuta. Että ollaan kilttejä kaikille, myös pettäjille, ette te tiedä heidän omia kamppailujaan.

Minä petin koska olin varma että toinenkin pettää. Ei oltu avo eikä avioliitossa.

Nyt ei tulis mielenkään vaikka seksielämä on kuivunut pystyyn. Avioliitto.

Tiedän ettei mieheni petä.

N31

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ikinä pettänyt, enkä pettämistä hyväksy, mutta minusta on naiivia ajatella, että vain niissä suhteissa, joissa on jomman kumman mielestä jotain vikaa, petetään. Varmasti näin on useimmiten, ja moni on tässä ketjussa alleviivannutkin sitä, että onko petetyn osapuolen mielestä hyvä suhde kuitenkaan pettäjän näkökulmasta hyvä. Mutta itse uskon, että myös henkilökohtaiset kriisit saavat ihmiset satuttamaan läheisiään. Kuinkahan suuri osa pettämisistä tapahtuu klassisen ikäkriisin kourissa? Etenkin niistä tapauksista, joissa kyse ei ole sarjapettäjästä, vaan kerran elämänsä aikana hairahtavista. Kriiseilevä ja elämäänsä epämääräisellä tavalla tyytymätön ei aina toimi niin rationaalisesti, etenkään humalassa. Vaikka ne asiat, joihin haluaisi muutosta, olisivat omassa elämässä aivan jossain muualla kuin omassa parisuhteessa, voi muutosta haluava ihminen saada lyhyen aikajänteen mielihyvää täysin epäoleellisista uusista asioista. Ja jos ihmisellä on asiat todella huonosti ja ajat synkkiä, niin onhan oman hyvän parisuhteen sabotoiminen eräänlainen itsetuhoisuuden muoto. Hyvä parisuhde on oleellinen osa onnellisuutta, mutta ei aina suojaa esim. työelämään liittyvien pettymysten musertavalta vaikutukselta.

Enkä edelleenkään väitä, että pettäminen olisi hyväksyttävää, vaikka olisi kuinka hukassa itsensä kanssa. Minä kuitenkin väitän, että pahasti kriiseilevä ihminen pettää helpommin, vaikka kriisin aihe ei liittyisi mitenkään omaan parisuhteeseen. Kaikki eivät tietenkään petä tai tunne minkäänlaista halua pettää, vaikka mitä tapahtuisi. Toiset meistä ovat vahvempia, toiset heikompia, ja kukin reagoi kriiseihin tavallaan. Osa porukasta aivan päättömällä ja epäloogisella tavalla.

Hyviä pointteja. Elämä ei ole mustavalkoista, syyt pettämiseen on niin moninaiset.

Olen pohtinut pettämistä viimeaikoina paljonkin lähipiirissä sattuneen kolmiodraaman paljastuttua ja olen alkanut kyseenalaistaa yksiavioisuuden auvoa. +10v takana omassa suhteessa ja luotto on niin hyvä että sallisin puolisolleni satunnaisen seksiseikkailun jos hän sallisi saman minulle. Usein tilaisuus tekee varkaan enkä haluaisi heittää yhteistä elämää, kotia, luottamusta ja perhettä menemään syrjähypyn vuoksi. Voiko sama ihminen tyydyttää toisen kaikilla elämän osa-alueilla lopun elämää ja tarviiko edes? Jos sääntöjä rikotaan kuitenkin, voisiko niitä muuttaa hieman väljemmiksi? En tiedä onko mieheni pettänyt, en usko, enkä minäkään ole häntä mutta lähipiirin sekoilut on saaneet ajatukset sekaisin. Ikäkriisin kourissa minäkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

No varmaan se on jossain tapauksessa mahdollista. Ainakin sen vaatii ylimielisen ja ehkä vähän tyhmänkin pettäjän. Useimmiten toimivissa suhteissa muutoksen huomaa, jos ei heti ja tietoisesti, niin ajan kanssa kyllä. Tai ehkä pettäjät luulevat olevansa niin ainutlaatuisia, että pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä. Luulevat, ettei petetty koskaa huomaa puheissa kummallisuuksia tai epäloogisuuksia.

Nimenomaan tyhmä pettäjähän jäisi kiinni.

Ei, vaan pettäjä luulee tuntevansa petetyn. Luulee tietävänsä, mitä toinen tuntee ja ajattelee. Se on ylimielistä. Ei petetty kerro välttämättä kaikista tunteistaan varsinkin, jos epäilee toista. Saattaa tehdä erotyötä, vaikka pettäjä luulee kaiken olevan ennallaan.

Juuri näin. Oma suhteeni on ihan hyvä enkä suunnittele eroa.

Mutta jos saisin tiedon että mieheni pettää , olisi tämä suhde loppu saman tien.

Sen olen valmiiksi tehnyt itselleni selväksi.

Koska en todellakaan tuhlaa elämääni kaksinaamaiseen idioottiin.

Vapaaseen suhteeseen saattaisin suostua mutta pettämiseen en.

Samaa mieltä. Tämä avioliitto olisi sillä sekunnilla taputeltu, jos saisin tietää mieheni pettävän tai pettäneen. Siinä ei paina silloin kymmenien vuosien suhde, lapset, yhteinen omaisuus, sukulaisuussuhteet tai yhtään mikään. Mies tietää kyllä tämän, joten tietoisen riskin ottaa jos päätyy pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

No varmaan se on jossain tapauksessa mahdollista. Ainakin sen vaatii ylimielisen ja ehkä vähän tyhmänkin pettäjän. Useimmiten toimivissa suhteissa muutoksen huomaa, jos ei heti ja tietoisesti, niin ajan kanssa kyllä. Tai ehkä pettäjät luulevat olevansa niin ainutlaatuisia, että pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä. Luulevat, ettei petetty koskaa huomaa puheissa kummallisuuksia tai epäloogisuuksia.

Nimenomaan tyhmä pettäjähän jäisi kiinni.

Ei, vaan pettäjä luulee tuntevansa petetyn. Luulee tietävänsä, mitä toinen tuntee ja ajattelee. Se on ylimielistä. Ei petetty kerro välttämättä kaikista tunteistaan varsinkin, jos epäilee toista. Saattaa tehdä erotyötä, vaikka pettäjä luulee kaiken olevan ennallaan.

Juuri näin. Oma suhteeni on ihan hyvä enkä suunnittele eroa.

Mutta jos saisin tiedon että mieheni pettää , olisi tämä suhde loppu saman tien.

Sen olen valmiiksi tehnyt itselleni selväksi.

Koska en todellakaan tuhlaa elämääni kaksinaamaiseen idioottiin.

Vapaaseen suhteeseen saattaisin suostua mutta pettämiseen en.

Samaa mieltä. Tämä avioliitto olisi sillä sekunnilla taputeltu, jos saisin tietää mieheni pettävän tai pettäneen. Siinä ei paina silloin kymmenien vuosien suhde, lapset, yhteinen omaisuus, sukulaisuussuhteet tai yhtään mikään. Mies tietää kyllä tämän, joten tietoisen riskin ottaa jos päätyy pettämään.

Noin sanotte nyt, mutta tosipaikan tullen yhteiset vuodet, lapset ja asuntolainat kyllä painavat vaakakupissa yllättävän paljon. Tiedän monia naisia, jotka ovat olleet juuri noin ehdottomia ja "miehet ovat sen tienneet" mutta kun se sitten osuukin omalle kohdalle niin kyllä nuo painaa niin paljon, että eipä siitä suhteesta olekaan niin helppo lähteä eikä kaikki lähde, kovasta uhostaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

No varmaan se on jossain tapauksessa mahdollista. Ainakin sen vaatii ylimielisen ja ehkä vähän tyhmänkin pettäjän. Useimmiten toimivissa suhteissa muutoksen huomaa, jos ei heti ja tietoisesti, niin ajan kanssa kyllä. Tai ehkä pettäjät luulevat olevansa niin ainutlaatuisia, että pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä. Luulevat, ettei petetty koskaa huomaa puheissa kummallisuuksia tai epäloogisuuksia.

Nimenomaan tyhmä pettäjähän jäisi kiinni.

Ei, vaan pettäjä luulee tuntevansa petetyn. Luulee tietävänsä, mitä toinen tuntee ja ajattelee. Se on ylimielistä. Ei petetty kerro välttämättä kaikista tunteistaan varsinkin, jos epäilee toista. Saattaa tehdä erotyötä, vaikka pettäjä luulee kaiken olevan ennallaan.

Juuri näin. Oma suhteeni on ihan hyvä enkä suunnittele eroa.

Mutta jos saisin tiedon että mieheni pettää , olisi tämä suhde loppu saman tien.

Sen olen valmiiksi tehnyt itselleni selväksi.

Koska en todellakaan tuhlaa elämääni kaksinaamaiseen idioottiin.

Vapaaseen suhteeseen saattaisin suostua mutta pettämiseen en.

Samaa mieltä. Tämä avioliitto olisi sillä sekunnilla taputeltu, jos saisin tietää mieheni pettävän tai pettäneen. Siinä ei paina silloin kymmenien vuosien suhde, lapset, yhteinen omaisuus, sukulaisuussuhteet tai yhtään mikään. Mies tietää kyllä tämän, joten tietoisen riskin ottaa jos päätyy pettämään.

Noin sanotte nyt, mutta tosipaikan tullen yhteiset vuodet, lapset ja asuntolainat kyllä painavat vaakakupissa yllättävän paljon. Tiedän monia naisia, jotka ovat olleet juuri noin ehdottomia ja "miehet ovat sen tienneet" mutta kun se sitten osuukin omalle kohdalle niin kyllä nuo painaa niin paljon, että eipä siitä suhteesta olekaan niin helppo lähteä eikä kaikki lähde, kovasta uhostaan huolimatta.

Mä en ole heikko ihminen enkä siedä mitään perseilyä tai selän takana vehkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että ei se puoliso mitään aisti. Kun ei ole mitään aistittavaa :D jos se olisi piinaavaa ja kauheaa niin sitten jokaikinen parisuhde on pelkkää piinaa ja kauhua.

Kyllä mä aistin että jotain oli meneillään. Ja se söi mun itsetuntoa. Suhde tuntui seisovan paikallaan. Pettäminen näkyi katseessa, puhetavassa, poissaolevuudessa. Negatiivisessa asenteessa. Tunsin jotenkin epämääräisesti, että en riittänyt. Lopulta oli kysyttävä suoraan, mutta toinen valehteli. Vaisto sanoi silti että se on pettänyt. Lopulta tunnusti. Pettäminen ja erityisesti se kaksinaamaisuus ja valehtelu mitä siihen liittyy on ollut traumaattista. Tässä on itse asiassa hyvä artikkeli siihen liiittyen.

https://blogs.psychcentral.com/sex/2012/09/understanding-relationship-s…

"For most people affected by serial sexual or romantic infidelity of a spouse, it’s not so much the extramarital sex or affair itself that causes the deepest pain. What hurts committed partners the most is that their trust and belief in the person closest to them has been shattered. For a healthy, attached, primary partner, the experience of profound and/or unexpected betrayal can be incredibly traumatic. One 2006 study of women who had unexpectedly learned of a loved one’s infidelity reported such women experience acute stress symptoms similar to and characteristic of post-traumatic stress disorder (PTSD). "

"The agony experienced by betrayed spouses – their reactivity – is amplified by the fact that they’ve been cheated on by the person they had most counted upon to “have their back.” Think what it would be like to have your best friend – the person you live, sleep, and have sex with, the one who co-parents your children and with whom you share your most intimate self, your finances, your world – suddenly become someone coldly unknown to you. The person who carries with them the most profound emotional and concrete significance in your past, present, and future has just taken a sharp implement and ripped apart your emotional world (and often that of your family) with lies, manipulation, and a seeming lack of concern about your emotional and physical wellbeing! No wonder the effects of this kind of betrayal can last for a year or more."

Sanoisin, että vuosi on lyhyt aika sellaisesta selviämiseen.

Huono itsekuri

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa oltu 7v yhdessä, meillä on 6kk ihana lapsi, ja menee paremmin kuin koskaan. Ei olla riidelty aikoihin, tietty pientä kinastelua joskus, meillä on yhdessä hauskaa ja arkikin toimii ihan loistavasti. Seksiä on usein, se on vaihtelevaa ja intohimoista. Ja minä teen kaikki kotityötkin ja kaupassa käynnit sun muut, olemme vähän sellainen "vanhanliiton" pariskunta. Ja se on mulle ok, pidän siitä että saan hoitaa lasta ja kotia ja hemmotella miestä.

MUTTA se helkkarin retku meni pettämään ja vielä nyt kun on muksukin jo. Miksi vitussa, en oikeesti tiedä. En haluaisi erota, mutta mua ei ruveta kyllä pettämään niin eipä taida olla vaihtoehtoja

Hahahha. Siinä näet miten ne ukot arvostavat perinteisiä vaimojaan. Kodinkone ja seksilelu jota petetään.. en tajua missä itsekunnioituksesi on, akka. Nainen omistaa nimen ja palvoo, miehen kiitos on pettäminen. Ahahhaa. Sääliksi käy teitä panpopuuvaimoja..eipä se palveleminen lisää arvostustanne. Halpa eukko olet!

Lankesin vissiin provoon, mut millä tavalla mä olen halpa eukko? Olen kotona vauvan kanssa ja hoidan kodin ja kiitos tosiaan on tuo pettäminen. Eikä oikein voi itsekunnioituksen puutteesta syyttää, sillä tahdon erota miehestä, vaikka helppoa se ei tule olemaan yhteisten vuosien jälkeen. Minä tiedän mitä ansaitsen enkä aio jäädä tähän suhteeseen petettäväksi, minä löydän kyllä itselleni miehen, joka arvostaa nimenomaan meitä perinteisiä naisia. Minä ansaitsen miehen, joka kunnioittaa mua ja on kiitollinen siitä mitä kaikkea minä teenkään.

Ps ei olla naimisissa

Terv "halpa panopuu kodinkone"

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Noin vanha ukko ei saa kuin maksullisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Noin vanha ukko ei saa kuin maksullisilta.

En ole ilmaista yrittänyt saadakkaan. M48

Kyse ei ole pettämisestä vaan sukupuolivietin toteuttamisesta. Pettäminen on moraalikysymys ja täysin määriteltävissä; seksi taas on kahden ihmisyksilön biologian toteutumista.

Liitto voi näyttää hyvältä, se voi toisesta tuntua hyvältä, mutta sen toisen mielestä kaikki voi olla hanurista ja elämä menetetty. Tylsyys ja tottumus tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Meikäläisen vaimo on 50 ja minä 45. Hyvää seksiä useasti viikossa, eikä tarvitse vieraissa käydä. Enkä mä lapsieni ikäisiä edes voisi ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Meikäläisen vaimo on 50 ja minä 45. Hyvää seksiä useasti viikossa, eikä tarvitse vieraissa käydä. Enkä mä lapsieni ikäisiä edes voisi ajatella.

En minäkään. Lapsemme ovat jo 24 ja 22. M48

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaimoani, mutta hän on jo 46. Nuorta, tiukkaa lihaa tekee välillä mieli, olen yrittänyt pitäytyä muutamassa kerras per vuosi. M48

Ja SINÄHÄN oletkin NIIN herkullinen roikkuvine takapuolinesi, ainaisten samojen juttujesi kanssa ja puolivelton miehisyytesi kanssa, joka ei alun perinkään ollut tarpeeksi iso!

Toivottavasti vaimollasi on siinä sivussa kunnolla kovaa ja isoa!

No, mitä se hyvä liitto sitten tarkoittaa. Onko se sitä, ettei ole valtavasti riitoja ja yhdessäolo on mukavaa, vai sitä, että oma kumppani on ainoa nainen joka kiinnostaa. Nämähän ovat kaksi ihan eri asiaa.

Ollaan mieheni kanssa sovittu, että pakko ei ole jäädä liittoon, jos ei ole siihen tyytyväinen. Jos haluaa katsella muita ja elää vapaana, sen voi toiselle sanoa ilman mitään pelkoa kohtauksen nostamisesta. Silloin mennään eri teitä. Ihmisiä tässä vaan ollaan ja sellainen on mahdollista. Olen sanonut miehelleni, että ystävyyteni hän säilyttää siinäkin tapauksessa, jos haluaa tästä liitosta pois, sen verran olemme yhdessä kokeneet ja ihania vuosia yhdessä viettäneet. Ei hän ole halunnut lähteä vielä kertaakaan, enkä minäkään. Toistaiseksi jatkamme onnellisina.

T. Hopeahäitään juuri viettänyt

No kun ei ole tarpeeksi seksiä. Mikä teitä naisia vaivaa, kun läheisyys ja seksi ei kiinnosta? Se on todella tärkeä asia parisuhteessa. 

Tämä on varmasti vain yksi syy muiden joukossa, mutta sukupuoleen katsomatta osalle tuntuu olevan kulissin ylläpitäminen tärkeämpää kuin hauska seura ja hyvä seksi. Siksi ehkä petetään vaikka ulkoisesti kaikki olisi kunnossa. Kunhan puoliso on komea/kaunis, oikein kouluttautunut, oikeanlainen tausta, pituus ja paino miellyttävät just eikä melkein ym. mitä näitä syitä nyt on. Eikä vain itseä vaan kaiken pitää olla sosiaalisesti hyväksyttävää myös. Hyvää seksiä ja hauskaa, rentoa seuraa etsitään sitten muualta.