Lue keskustelun säännöt.
Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (953)
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.
Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
Voi kun oliskin. Ei käynyt kuitenkaan huonosti, nähdään säännöllisesti.
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Mitä verbaalista lyrikkaa!
Kirjoitus ilmeikästä, helposti luettavaa ja selvää. Raikas, joka tuo miehen elämän esille.
Samaa mieltä toisen vastaajan kanssa, tästä saisi oman tutkimuksen. Mutulla sanoisin monien miesten katkeroituvan koska leimataan p*rvoksi vaikka kyseessä se pieni suuri ero miehen ja naisen välillä eli meidät naiset on vanhemmat naiset sanoillaan ajaneet nurkkaan mikä on soveliasta ja mikä ei. Tietty kasarilla oli vielä raskautumisen mahdollisuus ilmeisempää kuin 2020-luvulla joka on luonut pelkoja toisella tavalla.
Toivottavasti kirjoitat työksesi. Kiitos kirjoituksestasi!
Vierailija kirjoitti:
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
En tiedä miten vanhoja miehiä tässä tarkoitetaan, mutta itseeni ainakin ihastui 50+ mies, jolla meni pasmat ihan sekaisin. Pari kertaa tavatessa osasi leikkiä Sean Connerya, mutta sitten alkoi jäätyminen. Hyvä ettei nenälleen mene joka kerta tavatessa (työn merkeissä). Tämä ujostelu alkoi vasta kun näytin vihreää valoa, veikkaan, että tyyppi on varattu. Ei olla henkilökohtaisia puhuttu.
Eräs palstan naisten parjausten kohde puhui youtubessa että yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on saada lapsestaan sosiaalisesti hyväksytty neljän vuoden ikään mennessä. Tämän jälkeen jos et osaa käyttäytyä niin, että sekä aikuiset että ikäisesi lapset eivät viihdy seurassasi, niin saat vaan feikkihymyjä ja välttelyä osaksesi. Tämän jälkeen kuilu hyväksyttyjen ja hyväksymättömien välillä vain kasvaa. Väittäisin mutulla itse kuitenkin että tämä neljän vuoden ikä ei ole ainoa tienhaara, vaan näitä sosiaalisesti hyväksytyltä tieltä poikkeamisia voi tapahtua myöhemminkin. Esimerkiksi poikien kohdalla murrosiässä, kun pitäisi saada kokemusta muustakin kuin kaverillisesta juttelusta tyttöjen kanssa. Jos et hanki niitä varhaisia kokemuksia, niin olet melko varmasti koko loppuikäsi takamatkalla verrattuna ikäisiisi naisiin ja niihin miehiin, jotka niitä hankki. Ja myöhemmin kun nämä kokemattomat miehet yrittävät myöhemmin hankkia näitä kokemuksia, niin epäröivä käytös johtaa siihen, että ne kokemukset ovat pääsääntöisesti negatiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään. Olen tehnyt omat johtopäätökset ulkonäöllisestä tasostani vuosien aikana, koska yksikään nainen ei ole minua suuntaan kiinnostusta osoittanut (en ole lihaksikas/atleettinen/komea). Saatan haaveilla naisesta ja toivoa että olisimme yhdessä, mutta mitään en viitsi tehdä sillä en halua #metoo-syytteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan enää tuhlaa aikaani naiseen, joka ei kykene aktiiviseen toimintaan. Kaikilla näillä itsetunto ongelmia enkä jaksa ryhtyä tukihenkilöksi. Eli nainen tekee aloitteen tai mitään ei tapahdu. Kokemus on opettanut.
Jos olen oikeasti todella ihastunut, niin sanon sen ääneen. Tämä edellyttää, että tunnetaan jo vähintään viikkojen/kuukausien ajalta. Mitään satunnaisia baarituttavuuksia kohtaan minulla ei herää niin voimakkaita tunteita, ettikö niitä voisi pitää sisällään.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
En tiedä miten vanhoja miehiä tässä tarkoitetaan, mutta itseeni ainakin ihastui 50+ mies, jolla meni pasmat ihan sekaisin. Pari kertaa tavatessa osasi leikkiä Sean Connerya, mutta sitten alkoi jäätyminen. Hyvä ettei nenälleen mene joka kerta tavatessa (työn merkeissä). Tämä ujostelu alkoi vasta kun näytin vihreää valoa, veikkaan, että tyyppi on varattu. Ei olla henkilökohtaisia puhuttu.
Taidat puhua minusta.:-)
Lähtökohtaisesti kysymys on absurdi. Ihastuneet miehet eivät uskalla edes olla lähelläsi tai käyttäytyvät tökerösti eli nainen ei pysty ymmärtämään kuka on ihastunut. Sitten on erikseen nämä pilden vonkaajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
En tiedä miten vanhoja miehiä tässä tarkoitetaan, mutta itseeni ainakin ihastui 50+ mies, jolla meni pasmat ihan sekaisin. Pari kertaa tavatessa osasi leikkiä Sean Connerya, mutta sitten alkoi jäätyminen. Hyvä ettei nenälleen mene joka kerta tavatessa (työn merkeissä). Tämä ujostelu alkoi vasta kun näytin vihreää valoa, veikkaan, että tyyppi on varattu. Ei olla henkilökohtaisia puhuttu.
Minulla on sama kokemus parin vuoden takaa. Homma ei edennyt mihinkään, koska mies oli varattu, mutta mies käveli päin porttia, punasteli ja vilkuili minut nähdessään.
Yleensä tyydyn vain ihastelemaan huomiota herättämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.
Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
En tiedä miten vanhoja miehiä tässä tarkoitetaan, mutta itseeni ainakin ihastui 50+ mies, jolla meni pasmat ihan sekaisin. Pari kertaa tavatessa osasi leikkiä Sean Connerya, mutta sitten alkoi jäätyminen. Hyvä ettei nenälleen mene joka kerta tavatessa (työn merkeissä). Tämä ujostelu alkoi vasta kun näytin vihreää valoa, veikkaan, että tyyppi on varattu. Ei olla henkilökohtaisia puhuttu.
Eli mies alkaa empimään siinä vaiheessa, kun tietää, että voisi saada. Siihen asti kaikki energia on mennyt siihen, että lohkeisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Voiko tuosta kuumaa-kylmää-käytöksestä päätellä että mies on ihastunut? Eräs kiinnostava mies käyttäytyy tuolla tavoin seurassani, eli välillä on tosi kiva, välillä etäinen ja kylmä. Josta seuraa se, että käyttäydyn itsekin tosi ristiriitaisesti häntä kohtaan eli menen itsekin mukaan tuohon kuumaa-kylmää-leikkiin. Vai olenkohan vain hänestä ärsyttävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Voiko tuosta kuumaa-kylmää-käytöksestä päätellä että mies on ihastunut? Eräs kiinnostava mies käyttäytyy tuolla tavoin seurassani, eli välillä on tosi kiva, välillä etäinen ja kylmä. Josta seuraa se, että käyttäydyn itsekin tosi ristiriitaisesti häntä kohtaan eli menen itsekin mukaan tuohon kuumaa-kylmää-leikkiin. Vai olenkohan vain hänestä ärsyttävä?
Harmi, ettei ole mitään keinoa selvittää asiaa. No, jatketaan näillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan enää tuhlaa aikaani naiseen, joka ei kykene aktiiviseen toimintaan. Kaikilla näillä itsetunto ongelmia enkä jaksa ryhtyä tukihenkilöksi. Eli nainen tekee aloitteen tai mitään ei tapahdu. Kokemus on opettanut.
Jos tykkään maskuliinisista naisista, niin mikäs on ollessa.
Uppista