Lue keskustelun säännöt.
Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
M30 ja latino kirjoitti:
Vaikka nämä onkin vitsinä kirjoitettuja vastauksia niin tämä on asia, missä en ymmärrä suomalaisia ollenkaan.
Mä menen tietysti juttelemaan. Sittenhän sen vasta näkee kuinka käy ja löytyykö molemminpuoleista kiinnostusta.
Tämä asia riippuu tietysti lähtökohdista.
Jos miehellä on sattunut naaman suhteen geenit kohdalleen ja on saanut elämänsä aikana paljon mielenkiintoa naisilta osakseen niin voisin kuvitella että minäkin olisin itsevarma tekemään aloitteita naisille.
Mutta toisinpäin jos naamageenit ei ole kunnossa ja kukaan nainen ei ole ihastunut suhun ja omiin aloitteisiin et saa vastakaikua niin kyllä realiteetit iskee päin näköä ja lakkaat tekemästä aloitteita koska niiden onnistumistodnäk on olematon.
Eikös sama logiikka päde sitten naisiinkin päin, että jos ei geenit ole kohdallaan naaman suhteen niin ei ole mitään mahiksia? Veikkaukseni on että miehet ovat vielä valikoivampia naisten naamakauneuden suhteen kuin me naiset olemme miesten suhteen.
Naaman geenit ei ole se tärkein asia viehättävyyden suhteen. Vientiä on varmasti enemmän jos naama on kohdillaan kun ei tarvitse tehdä niin isoa vaikutusta heti kättelyssä, mutta suuri osa siitä huomiosta on pinnallista eikä määritä laadukkaita parisuhteita. Sanoisin, että jos naamageenit ei ole kohdillaan (mistä on myös paljon eri makumieltymyksiä) niin hyvällä itsetunnolla, kiinnostavalla persoonalla, ja miesten kohdalla dynaamisuudella ja alfauros asenteella päästään kyllä hyviin tuloksiin. Ja jos mies on vieläpä fiksu eikä täysin omaan napaan tuijottava niin ollaan jo aika hyvän äärellä ;) Tärkeää on myös että on löytänyt sen "oman juttunsa", piirre johon vastakkainen sukupuoli voi ihastua. Mutta jos ei miehellä ole vahvaa ja tervettä identiteettiä, eikä edes hyvää naamakerrointa, niin markkinat on aika hiljaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson tiukasti lattiaan tai muualle, mutta en ainakaan hänen silmiin ja olen yleisesti tosi hermostunut. Ei ihme että olen sinkku 😁
Siis mitä pirua. Ette ilmeisesti edes halua vastakaikua tunteillenne, jos välttelette ihastuksenne näkemistä?Sitten ulvotaan vauvapalstalla, että ei saa naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Kuinka moni?
Itse en nuorena uskaltanut puhua naisille ollenkaan. Pidin naisia ihmeellisinä fantasiaolentoina.
Nyt vanhempana menen suoraan asiaan. Fantasiat on haihtuneet ja tilalle tullut arkirealismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen ujo mies kirjoitti:
Minulla on kokemusta sekä ujona miehenä että rohkeana miehenä olemisesta.
Olin saanut nuorempana ilmeisesti osin julkisesta keskustelusta ja muusta mielikuvan, että miesten seksuaalisuus on jotain "saastaista ja vaarallista", tosin onneksi en ole elänyt ihan nuorena miehenä "metoo-aikaa". Tuollainen käsitys siitä, että miehiä pidetään vaarallisina pervoina, piti minut visusti erossa naisista, ja jopa ehkä jälkikäteen ajatellen kohtelin epäkivasti useita minusta kiinnostuneita naisia, koska en halunnut "platonisen kilpeni" rakoilevan. Niinpä aloin usein kohtelemaan etäännyttävästi minusta selvästi kiinnostuneita naisia esim. lukiossa ja aluksi myös sen jälkeisessä opiskelupaikassa.
Vanhemmalla iällä olen huomannut, että naisetkin ovat usein aika "pervoja" ja tykkäävät rohkeasta ja aloitteita tekevästä miehestä. Aloitteita tekemällä ja "ranteita löysäämällä" olen saanut hauskoja kokemuksia ja tavannut monia ihania naisia ja seurustellutkin monien ihanien naisten kanssa.
Pahoin pelkään, että tietyllä tavalla "myrkyttyneessä" ilmapiirissä kasvaneet miehenalut menevät yhä enemmän Japanin hikikomorien suuntaan. Minusta kuvalaudalla oli jokin "hikky"-osiokin "hikikomoreille" ainakin aiemmin - ja asiaan kuului totta kai se, että olivat neitsyitä. Nuoren miehen mieli on aika solmussa voimakkaan himokkuuden, ihastusten ja toisaalta torjutuksi tulemisen, pervona tai jopa melkein rikollisena kohdelluksi tulemisen pelosta, joten on hämmästyttävää että aihetta ei ole käsitelty oikein missään asiallisesti. Korkeintaan vanhemmat miehet sanovat, että "koittakaahan ryhdistäytyä, kyllä se oli lopulta helppoa itsellenikin" ja naiset pitävät kyseisenkaltaisia miehiä turhaanvalittavina ja usein friikkeinä. Ei olekaan ihme, että moisessa ristipaineessa moni kokematon mies luopuu oikeiden naisten tavoittelusta ja tyytyy omaan käteen ja pornoon, kuten Japanissakin.
Puhumalla negatiivisesti miehistä ja miesten käytöksestä julkisuudessa ja esim. sosiaalisessa mediassa, saadaan ne epätoivoiset tossukkamiehet entistä aremmiksi. Toisaalta kaikkein itsevarmimmat "gigolot" tuskin välittävät. Keskustelu kääntyy helposti siis pikemminkin itseään vastaan.
Tunteita on vaikea erotella toisistaan, mutta joskus tietysti himottava ja ihastuttava nainen saattaa saada hermostumista aikaan. Esimerkiksi baarissa voi olla vaikeampi lähestyä kaunottaria. Täällä on puhuttu lähinnä arjen kohtaamisista (ilmeisesti?), koska puhutaan ihastuksista. Totta kai ihastuneen pasmat voivat mennä helpommin sekaisin, tosin väittäisin että kokemuksen myötä miehet muuttuvat rohkeammaksi ja ihastukset ehkä miedommiksi.
Tämä on hyvä kirjoitus ja tästä voisi tehdä ihan oman aloituksen.
Vanhempien miesten ihastumiset siis ovat laimeampia eikä pakottavaa tarvetta tehdä aloitetta enää ole?
En tiedä miten vanhoja miehiä tässä tarkoitetaan, mutta itseeni ainakin ihastui 50+ mies, jolla meni pasmat ihan sekaisin. Pari kertaa tavatessa osasi leikkiä Sean Connerya, mutta sitten alkoi jäätyminen. Hyvä ettei nenälleen mene joka kerta tavatessa (työn merkeissä). Tämä ujostelu alkoi vasta kun näytin vihreää valoa, veikkaan, että tyyppi on varattu. Ei olla henkilökohtaisia puhuttu.
Eli mies alkaa empimään siinä vaiheessa, kun tietää, että voisi saada. Siihen asti kaikki energia on mennyt siihen, että lohkeisko.
Ei välttämättä. Ei se ihastuminen hetkessä tapahdu. Mies voi olla monta kertaa tavatessa ihan normaali, mutta kun amor tulee kuvioon, niin muuttuu käytös ja arastelu alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Voiko tuosta kuumaa-kylmää-käytöksestä päätellä että mies on ihastunut? Eräs kiinnostava mies käyttäytyy tuolla tavoin seurassani, eli välillä on tosi kiva, välillä etäinen ja kylmä. Josta seuraa se, että käyttäydyn itsekin tosi ristiriitaisesti häntä kohtaan eli menen itsekin mukaan tuohon kuumaa-kylmää-leikkiin. Vai olenkohan vain hänestä ärsyttävä?
Harmi, ettei ole mitään keinoa selvittää asiaa. No, jatketaan näillä.
Siis mitä ehdotat? Että kysyä täräyttää "Miksi välillä käyttäydyt kuin mulkku?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Kuinka moni?
Itse en nuorena uskaltanut puhua naisille ollenkaan. Pidin naisia ihmeellisinä fantasiaolentoina.
Nyt vanhempana menen suoraan asiaan. Fantasiat on haihtuneet ja tilalle tullut arkirealismi.
Siis millä tavalla menet suoraan asiaan? Heität naisen olalle ja viet latoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisesti, eli kuumaa/kylmää, joskus rohkeasti juttelen toisinaan en keksi mitään sanottavaa.
Ja vaikutusta on myös paljon ollaanko kahden vai onko muita paikalla, varsinkin niitä uteliaita, jotka saattaisivat alkaa leikkimielisen piikittelyn.Omaa epävarmuutta, tiedän. Olen välillä tosi ujo.
Mutta sydämessä välitän, ehkä liikaakin toisen mielestä (kuvittelen).
Siksi.Monet miehet harrastavat tuota kuuma-kylmäilyä. Se on todella rasittavaa naisen näkökulmasta.
Voiko tuosta kuumaa-kylmää-käytöksestä päätellä että mies on ihastunut? Eräs kiinnostava mies käyttäytyy tuolla tavoin seurassani, eli välillä on tosi kiva, välillä etäinen ja kylmä. Josta seuraa se, että käyttäydyn itsekin tosi ristiriitaisesti häntä kohtaan eli menen itsekin mukaan tuohon kuumaa-kylmää-leikkiin. Vai olenkohan vain hänestä ärsyttävä?
Harmi, ettei ole mitään keinoa selvittää asiaa. No, jatketaan näillä.
Siis mitä ehdotat? Että kysyä täräyttää "Miksi välillä käyttäydyt kuin mulkku?"
Jos koet tuon tavan omaksesi niin miksei. Ihmiset on kuitenkin kehittänyt puhutun kielen, jolla kommunikointi on melko näppärää, ja kun rehellisesti ja avoimesti puhutaan, niin väärinymmärryksen mahdollisuus on melko pieni. Meni minullakin muutama kuukausi hukkaan kun yritin vaan silmilläni kertoa toiselle, että nyt vähän kiinnostaisi tutustua.
Ihan normaalisti, kuten muidenkin ihmisten seurassa, potentiaalisesta suhteesta ei seuraisi kuin lisävaivaa ja harmia pidemmän päälle, joten annan asian olla. Vaatii itsehillintää, ja kirpaisee vähän aikaa toimia näin, mutta paljon vähemmällä tällä tavoin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Mutta miehellä tämä sama tarkoittaa huonoa itsetuntoa?
No tämä sinun sepustuksesi ei ainakaan hengi itsetuntoa. Eli mitä yritätä sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Mutta miehellä tämä sama tarkoittaa huonoa itsetuntoa?
No tämä sinun sepustuksesi ei ainakaan hengi itsetuntoa. Eli mitä yritätä sanoa?
Jos miehen ympärillä pyörii pirkkoja, niin ei se nyt huonosti itsetunnosta kieli. Vai mitä tarkoitat? Että mies vaalii perinteisiä sukupuolirooleja olemalla passiivinen ja feminiinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Tämä ei nyt oikein auennut mutta toisaalta eikös tämä ketju ollutkin suunnattu miehille, ainakin otsikon perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Mutta miehellä tämä sama tarkoittaa huonoa itsetuntoa?
No tämä sinun sepustuksesi ei ainakaan hengi itsetuntoa. Eli mitä yritätä sanoa?
Jos miehen ympärillä pyörii pirkkoja, niin ei se nyt huonosti itsetunnosta kieli. Vai mitä tarkoitat? Että mies vaalii perinteisiä sukupuolirooleja olemalla passiivinen ja feminiinen?
Ei kieli huonosta itsetunnosta, vaan komeasta ulkonäöstä ja pituudesta mahdollisesti. Miksei olisi mahdollista että miehellä on huono itsetunto ja häntä piiritetään ulkoisten ominaisuuksien vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Mutta miehellä tämä sama tarkoittaa huonoa itsetuntoa?
No tämä sinun sepustuksesi ei ainakaan hengi itsetuntoa. Eli mitä yritätä sanoa?
Jos miehen ympärillä pyörii pirkkoja, niin ei se nyt huonosti itsetunnosta kieli. Vai mitä tarkoitat? Että mies vaalii perinteisiä sukupuolirooleja olemalla passiivinen ja feminiinen?
Ei kieli huonosta itsetunnosta, vaan komeasta ulkonäöstä ja pituudesta mahdollisesti. Miksei olisi mahdollista että miehellä on huono itsetunto ja häntä piiritetään ulkoisten ominaisuuksien vuoksi?
Niin kuin Danny Devitolla tai Brett Kruscherilla?
Vierailija kirjoitti:
Yritän peitellä erektiotani :/
Onnistuuko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.
Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.
N30
Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.
Luulen, että me todella tiedämme mitä oikea ujous on. Se ei ole missään tapauksessa sellaista vihamielisyyttä mitä sinä vastaukseksi syljit känniritareinesi, vaan ujous on hieman hermostunutta oman itsensä nolaamisen pelkoa, eli osin huonoa itsetuntoa.
Normaali ujous on ok, mutta jos sitä ei saa muutettua tilanteen edistyessä, niin ei sitä oikeasti kestä katsoa. Ei yksikään tavallinen nainen jaksa itseään häpeilevää "ujoa" miestä. Tämä on fakta.
Ja sä väität, että naisilla jotka eivät ikinä tee aloitetta, on sitten huippu itsetunto. Ongelma nykyään on, ettei naiset oikein erota itserakkautta ja tervettä itsetuntoa. Paitsi kun on myöhäistä ja sitten itketään ja erotaan ja kohta sama sirkus päällä.
Monilla naisilla, jotka eivät tee aloitteita, on hyvä itsetunto. Ensinnäkään, hyvännäköisten naisten ei koskaan tarvitse tehdä aloitteita. Parikymppisenä, kun kävelin liikkeeseen kuin liikkeeseen, niin kaikki paikan miesmyyjät tulivat aina pyörimään ympärilleni tarjoamaan apua, sain kaikkialla minne menin palveluksia ja ilmaisia asioita ja aloitteita miesten taholta tuli joka ikinen kerta, kun poistuin kotoa. En voinut kulkea julkisilla liikennevälineillä ilman, että joku pyysi puhelinnumeroani. Tämä kaikki varmasti kuulostaa sketsiltä, mutta itselleni tämä aika oli aivan helvetin ahdistavaa. En ollut itserakas enkä vastannut yhteenkään aloitteeseen, sillä näiden miesten myötä meni maku koko miessukupuoleen.
Mutta toisekseen: naiset, jotka vaalivat perinteisiä sukupuolirooleja, mitä hyvin naiselliset naiset useain tekevät, pitävät aloitteen tekemistä luonnollisesti miesten tehtävänä. Ei sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Mutta miehellä tämä sama tarkoittaa huonoa itsetuntoa?
No tämä sinun sepustuksesi ei ainakaan hengi itsetuntoa. Eli mitä yritätä sanoa?
Jos miehen ympärillä pyörii pirkkoja, niin ei se nyt huonosti itsetunnosta kieli. Vai mitä tarkoitat? Että mies vaalii perinteisiä sukupuolirooleja olemalla passiivinen ja feminiinen?
Ei kieli huonosta itsetunnosta, vaan komeasta ulkonäöstä ja pituudesta mahdollisesti. Miksei olisi mahdollista että miehellä on huono itsetunto ja häntä piiritetään ulkoisten ominaisuuksien vuoksi?
Näin. Harvoin saan esim. tuopilla istuskella ilman, että joku nainen tulee juttusille. Minulla ei vaan tahdo juttu luistaa, koska itsetuntoni on niin huono. Häpeä on toinen nimeni.
Olen muutamaan kertaan miettinyt, että johtuiko miehen omituinen käytös jostain yllättävästä erektiosta. Kerran miehelle tuli huono olo ja joutui poistumaan hetkeksi kesken painitreenien. Toisella kerralla mies, joka on selkeästi ollut kiinnostunut, lähti pikaisesti menemään kun pyysin jäämään kanssani.
Pyrin olemaan kylmä ja etäinen jottei vain nainen kuvittele että olen pelkän pillun perässä. Nainen sitten saa tehdä aloitteen jos kiinnostaa!
Samaa olen pohtinut. Eräs mies on todella mukava joka toisella kerralla kun nähdään, mutta sitten taas seuraavalla kerralla etäinen. Ja hänen ollessa etäinen vetäydyn itse ja tämä kierre tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan.