Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
ja lapsia tehdään koska? kirjoitti:
. Sosiaalinen elämäni on silti vilkas, kun olen tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa, löytyy kaksi tärkeää harrastusporukkaa ja lauma sukulaisia
Ovatko ne harrastusporukat esim lapsen lätkäseuran jäseniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei koskaan tulisi lapseni ystävän vanhempien ystävää.....
Sitkö juteltaisiin ..mistä,,,niistä lapsistako?????
no nyt tiedämme syyn lisääntymiseen...:(
Vierailija kirjoitti:
ja lapsia tehdään koska? kirjoitti:
. Sosiaalinen elämäni on silti vilkas, kun olen tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa, löytyy kaksi tärkeää harrastusporukkaa ja lauma sukulaisia
Ovatko ne harrastusporukat esim lapsen lätkäseuran jäseniä?
Joo..tavataan kun suunnitellaan rahankeruu talkoita..oikein kiva porukka:)
Työn puolesta kyllä puhua pälpätän kaiket päivät ja työkavereille juttelen työasioita suureen ääneen.
En ole nyt pariin kuukauteen soitellut kenellekään. Kaikki lähti siitä että oli tuossa eräs tapahtuma, johon oli tärkeää saada ihmisiä paikalle. 3 kaveriani sanoi tulevansa ehdottomasti. Kukaan heistä ei tullut. Yhden piti mennä minun kanssani, mutta hänellä oli "kiireitä töissä" kaksi tuntia ennen tapahtumaa, mutta tulee kyllä sieltä sitten heti kun pääsee. Tapahtuman aikaan hän oli kuitenkin päivittänyt someen olevansa jossain ihan muualla kuin kiireisissä töissä. Toisen näistä satuin näkemään samana päivänä, hän sanoi että haluaa ehdottomasti tulla, mutta hänellä on lastenhoito-ongelma (kyllä joo, 13-vuotiaalle rauhalliselle pojalle, jolla on isä kuitenkin paikalla) Näin hänet tuhannen känässä grillijonossa tunti tapahtuman jälkeen.
Kolmas näistä kyseli vielä 2h ennen tapahtuman alkua että monelta se olikaan. Vastasin kellonajan hänelle. Sen jälkeen ei kuulunut mitään, ei tullut myöskään paikalle.
Ihan tarkoituksella en ole näihin pitänyt nyt enää yhteyttä itse. Grillijonoilija on soittanut pari kertaa ja käynyt kylässäkin, työkiireisestä ei ole kuulunut yhtään mitään, ja tämä ajan kyselijä laittoi 3 viikkoa tapahtuman jälkeen viestiä jostain omasta asiastaan, johon vastasin peukulla, ja lisäviestiinsä en vastannut enää mitään.
En aio tulevaisuudessakaan enää pitää yhteyttä keneenkään, mullakin on täällä omat hommat, työt, mies, talo, ja kaikkea tekemistä, joten en viitsi enää kysyä ketään mihinkään. AINA joko luvataan tulla, ja ilmoitetaan että pitääkin katsella maalinkuivumista juuri silloin, tai sitten ei edes ilmoiteta ettei tulla. Onneksi mies lähtee mielellään, ja hänen kaverinsakaan eivät tee ohareita, toisin kuin minun "ystäväni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työn puolesta kyllä puhua pälpätän kaiket päivät ja työkavereille juttelen työasioita suureen ääneen.
Oletko puhelinmyyjä?
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt pariin kuukauteen soitellut kenellekään. Kaikki lähti siitä että oli tuossa eräs tapahtuma, johon oli tärkeää saada ihmisiä paikalle. 3 kaveriani sanoi tulevansa ehdottomasti. Kukaan heistä ei tullut. Yhden piti mennä minun kanssani, mutta hänellä oli "kiireitä töissä" kaksi tuntia ennen tapahtumaa, mutta tulee kyllä sieltä sitten heti kun pääsee. Tapahtuman aikaan hän oli kuitenkin päivittänyt someen olevansa jossain ihan muualla kuin kiireisissä töissä. Toisen näistä satuin näkemään samana päivänä, hän sanoi että haluaa ehdottomasti tulla, mutta hänellä on lastenhoito-ongelma (kyllä joo, 13-vuotiaalle rauhalliselle pojalle, jolla on isä kuitenkin paikalla) Näin hänet tuhannen känässä grillijonossa tunti tapahtuman jälkeen.
Kolmas näistä kyseli vielä 2h ennen tapahtuman alkua että monelta se olikaan. Vastasin kellonajan hänelle. Sen jälkeen ei kuulunut mitään, ei tullut myöskään paikalle.
Ihan tarkoituksella en ole näihin pitänyt nyt enää yhteyttä itse. Grillijonoilija on soittanut pari kertaa ja käynyt kylässäkin, työkiireisestä ei ole kuulunut yhtään mitään, ja tämä ajan kyselijä laittoi 3 viikkoa tapahtuman jälkeen viestiä jostain omasta asiastaan, johon vastasin peukulla, ja lisäviestiinsä en vastannut enää mitään.
En aio tulevaisuudessakaan enää pitää yhteyttä keneenkään, mullakin on täällä omat hommat, työt, mies, talo, ja kaikkea tekemistä, joten en viitsi enää kysyä ketään mihinkään. AINA joko luvataan tulla, ja ilmoitetaan että pitääkin katsella maalinkuivumista juuri silloin, tai sitten ei edes ilmoiteta ettei tulla. Onneksi mies lähtee mielellään, ja hänen kaverinsakaan eivät tee ohareita, toisin kuin minun "ystäväni".
Are you avoiding me?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt pariin kuukauteen soitellut kenellekään. Kaikki lähti siitä että oli tuossa eräs tapahtuma, johon oli tärkeää saada ihmisiä paikalle. 3 kaveriani sanoi tulevansa ehdottomasti. Kukaan heistä ei tullut. Yhden piti mennä minun kanssani, mutta hänellä oli "kiireitä töissä" kaksi tuntia ennen tapahtumaa, mutta tulee kyllä sieltä sitten heti kun pääsee. Tapahtuman aikaan hän oli kuitenkin päivittänyt someen olevansa jossain ihan muualla kuin kiireisissä töissä. Toisen näistä satuin näkemään samana päivänä, hän sanoi että haluaa ehdottomasti tulla, mutta hänellä on lastenhoito-ongelma (kyllä joo, 13-vuotiaalle rauhalliselle pojalle, jolla on isä kuitenkin paikalla) Näin hänet tuhannen känässä grillijonossa tunti tapahtuman jälkeen.
Kolmas näistä kyseli vielä 2h ennen tapahtuman alkua että monelta se olikaan. Vastasin kellonajan hänelle. Sen jälkeen ei kuulunut mitään, ei tullut myöskään paikalle.
Ihan tarkoituksella en ole näihin pitänyt nyt enää yhteyttä itse. Grillijonoilija on soittanut pari kertaa ja käynyt kylässäkin, työkiireisestä ei ole kuulunut yhtään mitään, ja tämä ajan kyselijä laittoi 3 viikkoa tapahtuman jälkeen viestiä jostain omasta asiastaan, johon vastasin peukulla, ja lisäviestiinsä en vastannut enää mitään.
En aio tulevaisuudessakaan enää pitää yhteyttä keneenkään, mullakin on täällä omat hommat, työt, mies, talo, ja kaikkea tekemistä, joten en viitsi enää kysyä ketään mihinkään. AINA joko luvataan tulla, ja ilmoitetaan että pitääkin katsella maalinkuivumista juuri silloin, tai sitten ei edes ilmoiteta ettei tulla. Onneksi mies lähtee mielellään, ja hänen kaverinsakaan eivät tee ohareita, toisin kuin minun "ystäväni".
mua ei haittaa yhtään et puhelin ei pirise
Teen paljon töitä ja tykkään olla iltaisin itsekseni
Miehen kanssa käydään festareilla ja välillä sit sovitaan tärskyt jonkun tuttava pariskunnan kanssa
mies on sosiaalinen ja tapaa ystäviään joka viikko
tämmöinen oon..mut eipä haittaa
Ihana marttyyriasenne, ei ihme ettei soitella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ystävät , lapsen kaverin vanhemmat..lauma sukulaisia?Whaaaattt?
Tää ulina ketju muuttuu oudommaksi hetki hetkeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mullekaan kukaan soittele, ei edes oma äiti. Olen siis 35v. sinkkunainen ja aina olen ollut yksinäinen. En vain ole sellainen ihminen jota kukaan kaipaisi tai johon otettaisiin yhteyttä.
Yhden kaverini puhelin soi jatkuvasti ja hän näkee ihmisiä lähes joka ilta. Samoin työkaverini vastaa 1-5 kertaa päivässä omiin puheluihinsa ja aina häntä pyydetään jonnekin.
Mutta ehkä olen liian introvertti edes välittämään asiasta. Ehkä en ymmärrä ihmisiä eivätkä he ymmärrä minua. Ehkä ostan kissan ja se siitä.
Yhhh, miten ne jaksavat... Itse en edes viikolla halua nähdä ketään, kokopäivätöissä ja talon "askareissa" menee kaikki illat ja koirakin vielä hoidettavana. Viikonloppuisin sitten pe-iltana yleensä kavereitten kanssa (jos huvittaa, aina ei edes huvita), lauantaina tapailukumppani yökylässä ja sunnuntaina chillauspäivä saunoen ja lukien.
Itsekin olen törmännyt tähän kyseiseen ilmiöön. Ei vastata puheluihin kuin vain silloin kun itse tarvitaan jotain. Olen se joka aina soittaa, vaikka eivät vastataisikaan niin takaisinsoittoa ei kuulu. Ihmiset ovat kiireisiä ja itsekkäitä nykyään, ei arvosteta ystävyysuhteita. Yleensä tapahtuu dominoefekti että kyseisillä ihmisillä on omat tyyppinsä kenelle he soittelevat ja he taas eivät vastaa. Mutta itse olen hyväksynyt tilanteen ja opetellut olemaan yksin. Muutenkin aika vapaa ja levollinen sielu ja ymmärrän tämän maailman kiireet. Yksinäisyys on rassaavaa mutta ihmiset ovat nykypäivänä enemmän yksinäisiä kuin koskaan ennen. Pitää nauttia silti hetkestä ja kyllä ystävyysuhteita muodostuu aikuisenakin, ne vaan vaativat aikaa. Hyväsydämmiset ihmiset ovat harvassa nykypäivänä. :/
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.
Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.
Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!
Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.
Olen täysin eri mieltä. Minä koen, että minulla on aito ihmissuhde, kun tapaan ystävääni ja meillä synkkää hyvin. Se, kenen aloitteesta tapaamiset järjestyvät, ei millään lailla omalla kohdallani vaikuta tähän tunteeseen.
Eli jos sinä vaikka sairastut etkä jaksa järjestää tapaamisia, on sinusta ihan ok ettet enää koskaan kuule tästä ystävästa? Sinulle on ihan ok, jos hänelle ei koskaan tule mieleen soittaa sinulle, eikä hänellä koskaan tule sinua ikävä niin että hän haluaisi tehdä kanssasi jotain? Sinulle on ihan ok, jos ystävällesi on ihan sama näkeekö sinua vai ei?
Ei, se ei ole ok, että ystäväni ei koskaan ikävöisi tai haluaisi tehdä kanssani jotain.
Se, että hän ei ota yhteyttä, ei välttämättä liity asiaan.
Minusta on huvittavaa, että täällä joukko päivittelee somen pinnallisuutta, mutta ovat ITSE niin pinnallisia, että antavat muotoseikkojen määritellä ystävyyssuhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Soitin kaverilleni tänään uudelleen. Ei vastannut. Lomalla on hän nyt kesäkuun, joten töissä ei ainakaan. Pakko sanoa, että paha mieli on.
Ikävä kuulla! Ehkä kyse on kuitenkin siitä, että hän on jossain matkalla tai sitten jotain muuta erikoista on meneillään, eikä vain jaksa vastata. Itselleni on käynyt näin ja sitten jälkikäteen on pahoiteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.
Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.
Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!
Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.
Olen täysin eri mieltä. Minä koen, että minulla on aito ihmissuhde, kun tapaan ystävääni ja meillä synkkää hyvin. Se, kenen aloitteesta tapaamiset järjestyvät, ei millään lailla omalla kohdallani vaikuta tähän tunteeseen.
Taidat olla ystävyyssuhteesi vapaamatkustaja? Tai sitten sellainen ihminen, jolta omanarvontunto puuttuu täysin...
Hmm... Saatan olla kumpaakin. Joissain ihmissuhteissani olen selkeästi "saavana" osapuolena. Toisissa taas "antajana". Kyllä minulla on ongelmia omanarvontunteeni kanssa. Toisaalta koen, että ne ihmissuhteet, joita minulla nyt on, tyydyttävät laadultaan. En ole koskaan jämähtänyt esim. huonoon parisuhteeseen ja lopulta löysin kumppanin, joka on kohdellut arvostavasti.
Omanarvontunnetta voi näköjään pönkittää monella tavalla. Jotkut tekee sen somessa (tässä ketjussa siitä on keskusteltu). Mielestäni tämäkin on sitä; että ei haluta pitää yhteyttä ihmisiin, joista pitää ja joiden kanssa on hyvä olla. Samaa omanarvontunteen pönkittämistä sekin on, itselle luultavasti paljon vahingollisempaa kuin ne somekuvat. Onko tässä somen haukkumisessakin lopulta taustalla se, että koetaan osattomuutta ja ollaan kateellisia toisten some-elämälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.
Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.
Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!
Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.
Olen täysin eri mieltä. Minä koen, että minulla on aito ihmissuhde, kun tapaan ystävääni ja meillä synkkää hyvin. Se, kenen aloitteesta tapaamiset järjestyvät, ei millään lailla omalla kohdallani vaikuta tähän tunteeseen.
Taidat olla ystävyyssuhteesi vapaamatkustaja? Tai sitten sellainen ihminen, jolta omanarvontunto puuttuu täysin...
Hmm... Saatan olla kumpaakin. Joissain ihmissuhteissani olen selkeästi "saavana" osapuolena. Toisissa taas "antajana". Kyllä minulla on ongelmia omanarvontunteeni kanssa. Toisaalta koen, että ne ihmissuhteet, joita minulla nyt on, tyydyttävät laadultaan. En ole koskaan jämähtänyt esim. huonoon parisuhteeseen ja lopulta löysin kumppanin, joka on kohdellut arvostavasti.
Omanarvontunnetta voi näköjään pönkittää monella tavalla. Jotkut tekee sen somessa (tässä ketjussa siitä on keskusteltu). Mielestäni tämäkin on sitä; että ei haluta pitää yhteyttä ihmisiin, joista pitää ja joiden kanssa on hyvä olla. Samaa omanarvontunteen pönkittämistä sekin on, itselle luultavasti paljon vahingollisempaa kuin ne somekuvat. Onko tässä somen haukkumisessakin lopulta taustalla se, että koetaan osattomuutta ja ollaan kateellisia toisten some-elämälle?
Ei ole kyse siitä, ettei haluta pitää yhteyttä ihmisiin joiden kanssa on hyvä olla. Päinvastoin, ystävyyssuhde on mennyt pilalle toisen osapuolen passiivisuuden takia. Vastavuoroisuuden puutteen takia ei ole enää hyvä olla toisen kanssa.
Itsellä tosiaan enää pari kaveria, joita näen muutaman kerran vuodessa. Aika yksinäisistä on välillä, vaikka on mies ja viihdyn yksinkin. Kaverit vaan katosi kun en jaksanut enää bilettää. No bilekavereita ne olikin, eihän niiden kanssa muuta tehnytkään. Tää viimeisin läheisin "ystävä" sitten katosi kun tapasin mieheni, piti sen kanssa yhtäkkiä viettää kaikki viikonloput, eikä mieheni kanssa, vaikka nähtiin senkin kanssa ehkä kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.
Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.
Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!
Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.
Olen täysin eri mieltä. Minä koen, että minulla on aito ihmissuhde, kun tapaan ystävääni ja meillä synkkää hyvin. Se, kenen aloitteesta tapaamiset järjestyvät, ei millään lailla omalla kohdallani vaikuta tähän tunteeseen.
Taidat olla ystävyyssuhteesi vapaamatkustaja? Tai sitten sellainen ihminen, jolta omanarvontunto puuttuu täysin...
Hmm... Saatan olla kumpaakin. Joissain ihmissuhteissani olen selkeästi "saavana" osapuolena. Toisissa taas "antajana". Kyllä minulla on ongelmia omanarvontunteeni kanssa. Toisaalta koen, että ne ihmissuhteet, joita minulla nyt on, tyydyttävät laadultaan. En ole koskaan jämähtänyt esim. huonoon parisuhteeseen ja lopulta löysin kumppanin, joka on kohdellut arvostavasti.
Omanarvontunnetta voi näköjään pönkittää monella tavalla. Jotkut tekee sen somessa (tässä ketjussa siitä on keskusteltu). Mielestäni tämäkin on sitä; että ei haluta pitää yhteyttä ihmisiin, joista pitää ja joiden kanssa on hyvä olla. Samaa omanarvontunteen pönkittämistä sekin on, itselle luultavasti paljon vahingollisempaa kuin ne somekuvat. Onko tässä somen haukkumisessakin lopulta taustalla se, että koetaan osattomuutta ja ollaan kateellisia toisten some-elämälle?
Ei ole kyse siitä, ettei haluta pitää yhteyttä ihmisiin joiden kanssa on hyvä olla. Päinvastoin, ystävyyssuhde on mennyt pilalle toisen osapuolen passiivisuuden takia. Vastavuoroisuuden puutteen takia ei ole enää hyvä olla toisen kanssa.
Okei, tuon ymmärrän, että jos toisen kanssa ei tosiaan enää tunnu tavatessa hyvältä, niin eihän sitä sitten ole mitään järkeä jatkaa. Varmaan silloin yksinäisyys tai uuden ystävyyssuhteen rakentaminen on tosiaan järkevintä. Ehkä me vaan laitetaan aika erilainen painoarvo tietyille asioille ystävyyssuhteissa. Ehkä minunkin pitäisi "kohottaa omanarvontunnettani" ja ryhtyä pitämään kirjaa, miten vastavuoroisuus toteutuu ystävyyssuhteideni eri alueilla.
. Sosiaalinen elämäni on silti vilkas, kun olen tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa, löytyy kaksi tärkeää harrastusporukkaa ja lauma sukulaisia