Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään kohdalla kaikki ei aina ole pelkästään omaa vikaa tai omaa ansiota.

Ei niin, mutta oma ajattelu, asenne ja käytös ovat ainoat joihin voin suoraan itse vaikuttaa. Maailma ja toiset ihmiset eivät muutu, kun minä tahdon. Ei se muuta asiaa miksikään, kenen syy tai ansio tilanne on.

Suhtautumistapa ratkaisee.

Vain itseään voi muuttaa, ei muita ihmisiä. Miksi käyttää energiaa siihen, että valittaa, miksi ihmiset ei ole sellaisia, kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja te jotka kaipaatte alkoholittomia opiskelijatapahtumia. Idea on ihan hyvä, miksi ette järjestä?

Itse järjestin paljon opiskelijatapahtumia aikoinani. Mielestäni ne olivat pääosin hauskoja juhlia, kaikki halukkaat otettiin mukaan, porukkaa kävi paljon, aineessamme oli mielestäni hyvä henki ja tunnelma.

Eräs jäsen pyysi, että tulisin mukaan järjestämään alkoholitonta tapahtumaa. Sanoin etten tule, mutta voin auttaa ja neuvoa miten aiemmin on käytännön juttuja tehty. Hän loukkaantui ja sanoi että hommasta ei tule mitään, ellen ole mukana. Tuumin että voi voi, en nyt kuitenkaan tule koska itse haluan ottaa juhlissa muutaman drinkin. Mutta että järjestäkää ihmeessä ja pitäkää kiva ilta. Hän ei lopulta alkanut järjestää tapahtumaa.

Kaikkea kyllä vaaditaan valmiina, mutta itseä ei laiteta likoon.

Kysyisit ensin moniko täällä on opiskelija, joka haluaa näitä tapahtumia.

Kielletään muilta opiskelijoilta juominen

Ovatko nämä täällä omasta mielestään "ystävällisinä" ihmiset oikeasti sitä mieltä, että he ovat esimerkkejä siitä, että mukavat ihmiset löytävät helposti seuraa? Mukavat ihmiset eivät lyö lyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä täällä omasta mielestään "ystävällisinä" ihmiset oikeasti sitä mieltä, että he ovat esimerkkejä siitä, että mukavat ihmiset löytävät helposti seuraa? Mukavat ihmiset eivät lyö lyötyjä.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla mt-ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siispä mieluummin väistämme, ja se on oikeutemme. Konflikteja selvitellään niiden kanssa, keitä EI HALUTA menettää. 

Ensimmäiseen virkkeeseen toteaisin, että onko varmasti oikeutenne? Onko oikeutenne ajatella itseänne eikä toista? Onko oma toiveenne tärkeämpi kuin toisen?

Toiseen virkkeeseen totean, että varmasti voi olla poikkeuksia, mutta monesti välttelevä luonne ei ole kiinnostunut käsittelemään konflikteja yhtään kenenkään kanssa. Sikäli voi siis lohduttautua sillä, että se asian ohittelu, möllöttäminen ja toisen pilkkana pitäminen ("mun tapa menee ohi sun tavan") on tasapuolista. Esim. yksi hyvä ystäväni tekee niin, että poistuu areenalta, vaikka olisi itse hämmentänyt kunnon sopan. Tai jos alkaa poltella, niin poistuu paikalta, kertoo palaavansa asiaan, mutta hupsis, asia jää kuukausiksi. 

Jeesustelua tai ei, mutta en ole ihan varma, onko mulla yhtäkään asiaa, johon suhtautuisin siten, että nyt tehdään näin, koska minä kerran haluan näin ja sinun tahtosi ei asiaan vaikuta pätkääkään. Sehän on epäreilua eikä suinkaan oikeudenmukaista, jos vain toisen tahto otetaan huomioon. 

Yksinäiset, tutustukaa toisiin yksinäisiin. Tämän ketjun luettuani olen vakuuttunut siitä, että me ystävälliset ja porukoissa olevat emme teitä voi onnellisiksi tehdä.

Luojan kiitos minun tuntemani seurapiirikärpäset eivät ole näin itserakkaita ja itsekkäitä toiseuttajia. 

Mä taas ymmärrän oikein hyvin, mitä tuo edellinen kirjoittaja tarkoitti. Kenenkään ei tarvitse olla kenenkään toisen tuttava, kaveri eikä ystäväkään, jos ei halua. On täysin vapaaehtoista olla toisen ihmisen kanssa tekemisissä. Jos ei jonkun kanssa synkkaa, niin ei synkkaa. Eihän se mikään katastrofi ole vaan ihan normaalia. Jos kaipaa tiivistä yhteydenpitoa tai sydänystävyyttä, silloin etsii sellaisen, joka haluaa samaa. Eikä yritä tiivistä yhteydenpitoa ja sydänystävyyttä tuon edellisen kirjoittajan tai minun kaltaisen ihmisen kanssa.

Mun elämääni mahtuu tärkeitä ja vähemmän tärkeitä ihmisiä. Jos huomaan, että joku uusi tuttavuus pyrkii lähentymään kovin nopeasti, peräännyn, koska ymmärrän, että en ole se ihminen, jota hän elämäänsä oikeasti haluaa ja sen vuoksi kiinnostukseni tähän ihmiseen loppuu. Ei siinä ole mitään väärää, koska sehän on molempien etu.

Muuten tietysti ihan jees, mutta puhut ihan eri asioista kuin minä tuossa yllä. En puhunut mistään ihmisten genre-lajittelusta sanallakaan saati mistään sydänystävyydestä tai synkkaamisesta. Miksi lainata, jos oma kommentti ei liity asiaan lainkaan?

Koitan vääntää uudelleen. Jos joku ei halua selvitellä konflikteja muiden kuin sellaisten kanssa, joita ei halua menettää ( = ovat ko henkilölle tärkeitä ihmisiä), ei hänellä ole mitään velvollisuutta selvitellä niitä muiden kanssa. Jos jollekin toiselle on ehdottoman tärkeää selvitellä konflikteja ihan jokaisen ihmisen kanssa, hän etsii seurakseen sellaisia ihmisiä, jotka myös haluavat selvitellä konflikteja kaikkien kanssa. Myös niiden, joilla ei ole omassa elämässä juurikaan merkitystä. Ei sinun ole  mikään pakko olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa selvitellä konfliktit ainoastaan niiden kanssa, joita ei halua menettää. Olet täysin vapaa poistumaan hänen elämästään. Ihan vaikka sanomatta sanaakaan. Meillä jokaisella saa olla omat tapamme, saamme odottaa ja toivoa ihan mitä haluamme, mutta kenelläkään toisella ei ole mitään velvollisuutta vastata odotuksiimme tai toteuttaa toiveitamme.  Jokaisella on oikeus miettiä, millaisia asioita toisesta voi katsoa sormiensa läpi ja millaisia ei. Ja oikeus sanoa hasta la vista, jos toisen seura ei enää miellytäkään. Tämä sama oikeus on kaikilla. Sosiaalisilla ja vähemmän sosiaalisilla. Sellaisilla, joilla on paljon ihmissuhteita, ja sellaisilla, joilla ei ole. Ihan kaikilla.  Jos jonkun seura ei ole sellaista kuin haluaa, ei ole mikään pakko olla hänen seurassaan. Voi etsiä jonkun toisen, jonka seurassa haluaa olla. 

Jep. Pitemmittä puheitta olen täysin eri mieltä. Ihmisillä on paljonkin velvollisuuksia ja käyttäytyä siten, että ottaa muutkin huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suositusta voi tulla yksinäinen ja sitten pitäisi alkaa tapailemaan yksinäisiä vain?

Harvoinpa varmaan suosituista ihmisistä yksinäisiä tulee, koska ihmiset hakeutuvat tällaisten persoonien luo. Mökkimörröttäjät ja turhan valittajat, jotka kitisee siitäkin, että kun yhteiskunta ei järjestä alkoholittomille opiskelijoille ystäviä ja kun etäinen tuttu ei tee tiliselvitystä, miksi ei pidä enää yhteyttä, jäävät taatusti yksin.

Ihmiset, jotka vielä viiskymppisinä itkevät katkerasti, kun lapsena joku istutti muurahaispesään, itkevät varmaan muitakin asioita ja eivät näin ollen ole kovin haluttua seuraa. Tai laskevat, kuinka monta kertaa ovat itse soittaneet ja onko toinen soitanut tasan yhtä monta kertaa takaisin. Ihan kuin pikkulapset, jotka mittatikulla mittaavat, etteivät vain saaneet jäätelöä vähemmän, kuin sisaruksensa.

Yksinäiset eivät tämän ketjun perusteella vaikuta kovin miellyttäviltä ihmisiltä.

Onneksi sinä vaikutat todella empaattiselta ja ihanalta ihmiseltä. Ymmärrät hyvin myös ikävien kokemusten voiman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tykännyt siitä, kun elämäni aikana pari ns. ystävää on katsonut aiheelliseksi avautua hyvin suoraan siitä millaisia huonoja puolia mulla heidän mielestään on. Kyllä se on laskenut itsetuntoa ja arkuus olla oma itseni muissakin ihmissuhteissa kasvanut. Ja nämä mun saamat neg. palautteet ainakin olivat jälkikäteen ajatellen todella subjektiivisia näkemyksiä, moni muu on eri mieltä. 

- Olin kolmen tytön porukassa nuorena ja kuten usein käy, yksi jäi kolmanneksi pyöräksi. Tässä tapauksessa se olin minä. Nämä kaksi muuta alkoivat lytätä persoonaani, mm. heitä ärsytti että kyselen niin paljon asioita ja olen utelias. Myöhemmin olen saanut muissa ihmissuhteissani paljon kiitosta siitä, että olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, kyselen lisää ja myös muistan heidän kertomiaan asioita. Tuolloin nuorena tuosta kolmanneksi pyöräksi joutumisesta ja lytistämisestä, lopulta niiden kahen muun totaalisesti mun hylkäämisestäni yli pääseminen kesti pitkään. 

- Toinen tapaus oli aikuisena, lähes keski-iässä. Olin tuntenut uuden kaverini noin vuoden ja juuri siinä vaiheessa kaveruus oli mielestäni alkanut syvetä ja nautin tästä kaveruudesta, melkein ystävyydestä. Onneksi oli muitakin kavereita ja muita ihmissuhteita kuitenkin, se auttoi siinä mitä seurasi. Aluksi tämä kaveri oli mukava ja tapaamisten jälkeen kehui ja kiitteli miten oli kiva nähdä. Ykskaks hän alkoi kuitenkin noin vuoden tuntemisen jälkeen vuodattaa, että hänelle tulee kuulemma aina mun tapaamisesta jotenkin raskas olo ja epäili olisiko mulla joku mielentereysongelma ja ehdotti psykiatria. Hän myös sanoi, ettei osaa sanoa jaksaako enää montaa kertaa nähdä mua. Hän myös hetti veikkauksiaan siitä mikä mielenterveyshäiriö mulla voisi olla koska käyttäydyn niin ja näin ja noin. Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla itsellään oli mielenterveysongelmia... Mulle noi suorat sanat oli oikeasti vaikea paikka ja pajon mieluummin olisin halunnut hänen ihan vaan etäännyttävän välit vaivihkaa jos ei halua nähdä. Ihan noihin suoriin sanoihinsa asti juuri hän oli aloitteellinen ja halusi nähdä mua usein yms. Mainittakon että itselläni ei ole koskaan todettu mitään mielenterveyspulmaa enkä ole kokenut tarvetta mielenterveydelliselle hoidolle/tuelle. 

Molemmissa noissa tilanteissa olisin halunnut mieluummin jäädä ilman selityksiä kuin kuulla noi yllä kertomani negatiiviset tulkinnat itsestäni. 

No pääsin noista kuitenkin yli ja en lannistunut. Kaikille kait jotain pettymyksiä ihmissuhteissa aina välillä tulee, että en noita nyt katkeruudalla muistele, mutta tosiaan jos valita saisi, olisin mieluummin jäänyt paitsi noita sanoja ja valinnut selittämättömän etääntymisen. 

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toiset toivovat jotain selkeää lopetusta ihmissuhteelle, toiset eivät.

Niin mutta ei sitä saa sanoa, kun tämä yksi on päättänyt että ystävyyssuhde päätetään jollakin ihmeen "rehellisellä keskustelulla", jossa kuitenkaan ei loukata. Kun kukaan ei päätä mitään pitkää ystävyyssuhdetta ihan mitättömästä syystä, niin ne rehelliset syyt ei taatusti ole mukavat kuulla.

Minusta tuollainen melodraama olisi lähinnä naurettavaa.

Mut onhan se jo puitu moneen kertaan, että osa haluaa kuulla myös vaikka niitä inhottavia. Tai sitten se jättäjä voi kertoa itsestään eli mitä hakee ja mitä ei. Enpä nyt tiedä, onko se mitään melodraamaa - jos onkin, niin joillekin helpottavaa sellaista. Jos se on jollekulle tärkeätä, niin paljonpas se auttaa, jos toinen sanoo, että no minusta se on naurettavaa. 

Olisi hyvä, jos se, joka haluaa tietää syyn, kysyisi sitä suoraan. Ja toinen vastaisi kuten asia on eikä hänen tarvitsisi pelätä loukkaavansa toista, koska toinen itse kysyi, halusi rehellisen vastauksen ja on valmistautunut siihen, ettei vastaus olekaan kivaa kuultavaa. Ja ne, jotka eivät halua rehellistä vastausta, eivät myöskään kysele syitä. 

No tähän voin ainakin itse sanoa, että todellakin olen kysynyt syitä mm. parisuhteissa tai niiden tyngissä. Soitellut perään ja kysellyt. Ei ole jäänyt yhtään epäselväksi, ettenkö haluaisi tietää, mitä kävi. Silti on niitä, jotka ei vaan mitenkään voi antaa itsestään tiedonmurusia, vaan se on jotenkin liian tappiollinen kokemus, ja hiljaisuus/mykkäkoulu on voitto.

Mutta vaikka haluaisi tietää syyn, niin ei se silti sitä tarkoita, että toisella olisi täysin vapaa oksennusoikeus. Että mitäs läksit, ite kysyit, täältä pesee. Tietysti sanojalla on vastuu siitä, että pyrkii olemaan asiallinen.

Eli haluat kuunnella sanahelinää tyyliin: Kasvoimme erillemme

No en tod. Eikö sinusta muita vaihtoehtoja ole kuin jokin amerikkalainen paskanjauhanta?

Itse asiassa totesin aiemmin, että minulle kelpaisi sekin lopetus, että "olet kateellinen urkkija, jonka seuran jälkeen on paha olo enkä vain jaksa enää" tmv. Mutta totesin myös, että eihän toista tarvitse haukkua pystyyn, vaan voi kertoa, mitä itse hakee ja haluaa.

Näin ollen on kai muitakin vaihtoehtoja kuin sanahelinä tai toisen sättiminen? Vai onko sekin sanahelinää, että kertoo, että tässä elämäntilanteessa ei ole aikaa, arvostaa tiettyjä asioita, haluaa tehdä tiettyjä asioita tai haluaa ennemmin lenkkiseuraa kuin syvällisistä aiheista puhumista? Minusta se taas on totuus, jos näin kerran on. 

Mutta jos nämä eivät ole syynä, niin miksi selittelemään tuollaisia. Jos syynä on oikeasti se, että toinen on ahdistava vaatimuksineen ja kyselyineen, miksi ei pääse ja missä oot ollut ja miksi et vastannut puhelimeen ja muutenkin negatiivinen. Miksi silloin sanoa, että ei kaipaa muuta kuin lenkkiseuraa. Jos haluaa vastauksen, pitää olla valmis kuulemaan, että en halua sinua edes lenkkiseuraksi, koska alat heti kyttäämään, missä olen ja lopulta pelkään katsoa puhelinta, kun olet taas utelemassa ja kyyläämässä ja syyllistämässä, kun minulla on muutakin elämää kuin sinä.

No niin, mutta tuossahan sinulla on kuitenkin se bottom line, josta voit puhua toiselle. Kommenttini olivat toki esimerkkejä eivätkä sopivia vastauksia jokaisen ihmisen jokaiseen tilanteeseen. 

Olen aika monta kertaa sanonut, että voi kertoa _itsestään_. Voi sanoa, että ei halua vastata kysymyksiin ja haluaa olla vapaa, ei halua sitoutua kavereihin, ahdistaa tiivis yhteydenpito. MUTTA ei tarvitse syytellä toista. Ota uusi tulokulma ja keskity itseesi äläkä toiseen. Mieti, miksi sinua ärsyttää toisessa tietyt jutut eli mitä sinä varsinaisesti haluat ja viestitä siltä pohjalta. Loppujen lopuksi on aina kyse itsestä, ei siitä, että toinen olisi absoluuttisesti ahdistava tmv. Koska kaikki on suhteellista eikä sinulla ole mitään "mut kun sä oot" -totuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tykännyt siitä, kun elämäni aikana pari ns. ystävää on katsonut aiheelliseksi avautua hyvin suoraan siitä millaisia huonoja puolia mulla heidän mielestään on. Kyllä se on laskenut itsetuntoa ja arkuus olla oma itseni muissakin ihmissuhteissa kasvanut. Ja nämä mun saamat neg. palautteet ainakin olivat jälkikäteen ajatellen todella subjektiivisia näkemyksiä, moni muu on eri mieltä. 

- Olin kolmen tytön porukassa nuorena ja kuten usein käy, yksi jäi kolmanneksi pyöräksi. Tässä tapauksessa se olin minä. Nämä kaksi muuta alkoivat lytätä persoonaani, mm. heitä ärsytti että kyselen niin paljon asioita ja olen utelias. Myöhemmin olen saanut muissa ihmissuhteissani paljon kiitosta siitä, että olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, kyselen lisää ja myös muistan heidän kertomiaan asioita. Tuolloin nuorena tuosta kolmanneksi pyöräksi joutumisesta ja lytistämisestä, lopulta niiden kahen muun totaalisesti mun hylkäämisestäni yli pääseminen kesti pitkään. 

- Toinen tapaus oli aikuisena, lähes keski-iässä. Olin tuntenut uuden kaverini noin vuoden ja juuri siinä vaiheessa kaveruus oli mielestäni alkanut syvetä ja nautin tästä kaveruudesta, melkein ystävyydestä. Onneksi oli muitakin kavereita ja muita ihmissuhteita kuitenkin, se auttoi siinä mitä seurasi. Aluksi tämä kaveri oli mukava ja tapaamisten jälkeen kehui ja kiitteli miten oli kiva nähdä. Ykskaks hän alkoi kuitenkin noin vuoden tuntemisen jälkeen vuodattaa, että hänelle tulee kuulemma aina mun tapaamisesta jotenkin raskas olo ja epäili olisiko mulla joku mielentereysongelma ja ehdotti psykiatria. Hän myös sanoi, ettei osaa sanoa jaksaako enää montaa kertaa nähdä mua. Hän myös hetti veikkauksiaan siitä mikä mielenterveyshäiriö mulla voisi olla koska käyttäydyn niin ja näin ja noin. Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla itsellään oli mielenterveysongelmia... Mulle noi suorat sanat oli oikeasti vaikea paikka ja pajon mieluummin olisin halunnut hänen ihan vaan etäännyttävän välit vaivihkaa jos ei halua nähdä. Ihan noihin suoriin sanoihinsa asti juuri hän oli aloitteellinen ja halusi nähdä mua usein yms. Mainittakon että itselläni ei ole koskaan todettu mitään mielenterveyspulmaa enkä ole kokenut tarvetta mielenterveydelliselle hoidolle/tuelle. 

Molemmissa noissa tilanteissa olisin halunnut mieluummin jäädä ilman selityksiä kuin kuulla noi yllä kertomani negatiiviset tulkinnat itsestäni. 

No pääsin noista kuitenkin yli ja en lannistunut. Kaikille kait jotain pettymyksiä ihmissuhteissa aina välillä tulee, että en noita nyt katkeruudalla muistele, mutta tosiaan jos valita saisi, olisin mieluummin jäänyt paitsi noita sanoja ja valinnut selittämättömän etääntymisen. 

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toiset toivovat jotain selkeää lopetusta ihmissuhteelle, toiset eivät.

Niin mutta ei sitä saa sanoa, kun tämä yksi on päättänyt että ystävyyssuhde päätetään jollakin ihmeen "rehellisellä keskustelulla", jossa kuitenkaan ei loukata. Kun kukaan ei päätä mitään pitkää ystävyyssuhdetta ihan mitättömästä syystä, niin ne rehelliset syyt ei taatusti ole mukavat kuulla.

Minusta tuollainen melodraama olisi lähinnä naurettavaa.

Mut onhan se jo puitu moneen kertaan, että osa haluaa kuulla myös vaikka niitä inhottavia. Tai sitten se jättäjä voi kertoa itsestään eli mitä hakee ja mitä ei. Enpä nyt tiedä, onko se mitään melodraamaa - jos onkin, niin joillekin helpottavaa sellaista. Jos se on jollekulle tärkeätä, niin paljonpas se auttaa, jos toinen sanoo, että no minusta se on naurettavaa. 

Tässä on yksi ongelma. Kaikki jätetyt ja syitä kaipaavat eivät todellakaan ole valmiita suhteen lopettamiseen. Eivät kaikki syyn kuultuaan sano, että "ok hyvä kun kerroit, heippa". Ikävä kyllä on ihmisiä, jotka alkavat joko puolustautua tai antaa lupauksia, että hehän voivat muuttua. Hehän voivat soittaakin harvemmin, jos toista kerran ottaa päähän liian tiheä yhteydenpito. Tai että he voivat olla puhumatta aina ikävistä asioista, jos toinen ei kerran jaksa kuunnella. He voivat lopettaa oharien tekemisen. Tai lopettaa ihan minkä vaan, mikä on jättäjän mielestä syynä. He ikäänkuin alkavat neuvottelemaan tavasta, miten suhde voisi jatkua. Ei siinä vaiheessa enää neuvotella suhteen jatkumisesta. Toinen on saanut tarpeekseen ja suhde on ohi. 

Jossain määrin totta, mutta mielestäni myös toisella on oikeus kertoa omista tuntemuksistaan. Toisaalta kysyisin ihan samaa kuin joku toinen, että miksi sitten nasauttaa kortit pöytään vasta siinä vaiheessa, kun päätöksensä on tehnyt? Antaako se jotain the winner takes it all -tuntemuksia?

Eihän töissäkään heti saa potkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ja te jotka kaipaatte alkoholittomia opiskelijatapahtumia. Idea on ihan hyvä, miksi ette järjestä?

Itse järjestin paljon opiskelijatapahtumia aikoinani. Mielestäni ne olivat pääosin hauskoja juhlia, kaikki halukkaat otettiin mukaan, porukkaa kävi paljon, aineessamme oli mielestäni hyvä henki ja tunnelma.

Eräs jäsen pyysi, että tulisin mukaan järjestämään alkoholitonta tapahtumaa. Sanoin etten tule, mutta voin auttaa ja neuvoa miten aiemmin on käytännön juttuja tehty. Hän loukkaantui ja sanoi että hommasta ei tule mitään, ellen ole mukana. Tuumin että voi voi, en nyt kuitenkaan tule koska itse haluan ottaa juhlissa muutaman drinkin. Mutta että järjestäkää ihmeessä ja pitäkää kiva ilta. Hän ei lopulta alkanut järjestää tapahtumaa.

Kaikkea kyllä vaaditaan valmiina, mutta itseä ei laiteta likoon.

Varmaan siksi, että olen 40+, opiskelut opiskellut ja käyttänyt itse alkoholia haalaribileissä. Tästä huolimatta nostin itse aiheen ekana pinnalle. 

Kyse nyt varmaan on kuitenkin pitkälti siitä, että miten päästä piireihin ihan niissä samoissa juhlissa kuin missä muutkin liikkuvat - ilman että tarvitsee erikseen järjestellä alkoholittomia kemuja. Vikahan on pitkälti perinteissä ja rakenteissa, koska ryyppäjäiset kuuluvat niin vahvasti opiskelijakulttuuriin. Ei sillä, ettäkö se olisi itseänikään nuorena haitannut, mutta joitain muita haittaa.

Kuulkaas naiset. On geneettinen fakta että nainen on selvijäjä ja hänen kannaltaan on tärkeää oma itsensä. Tämä on täysin normaalia, ajatellen, aikaa jolloin naisen homma oli saada mies kiinnostumaan että sai sen homman ja tarkoituksen tuolloin hoidettua. Vaikka sivistys on tullutkin, ei meidän genetiikka ja perus ominaisuudet ole sivistyneet. ne on ennallaan. 

Miehet ovat aina olleet niitä jotka ovat rakentuneet yhteisömalliin, loogiseen ketjuun, luonnollisesti. Nainen, on aina ollut yksilö. Tämä käy erittäin lyhyellä mietinnällä järkeen. 

Tämän vuoksi naiset kokevat yksinäisyyttä, eivät oikein ymmärrä paikkaansa, kun kaikki tuntuvat esittävän yhteisöllisyyttä. Näin asia ei ole. Minua harmittaa, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä, ihmisiä ympärilleen, tarkoituksen. Nyt vähän naiset, sekä viimaikoina olen todistanut että miehet myös, kun ovat adaptoineet tätä ajattelumallia mitä naiset yksilönä ovat heille koettaneet saada tajuamaan, ovat jääneet yksin. 

Surullista. Toivon että tästä tekstistä on jollekkin hyötyä ja saa vähän sisäistä rauhaa asialle. 

Mistä voisi löytää uusia ystäviä yli 50v skumpalle, oopperaan, pitämään hauskaa??

Ukko on ja lapset lentäneet maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi löytää uusia ystäviä yli 50v skumpalle, oopperaan, pitämään hauskaa??

Ukko on ja lapset lentäneet maailmalle.

Mä olen löytänyt muutamasta Facebook-ryhmästä. Ja ne ryhmät eivät liity seuranhakuun vaan ihan muihin asioihin, mutta sitä kautta on tutustunut ensin vähän ja kun juttu on luistanut, on tavattu livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Ensinäkään yksikään ihminen ei ole samanlainen tai läheskään kaikki tilanteet samanlaisia. Joku voi olla pitkäaikasesti yksinäinen kun taas toinen vain tietyssä elämäntilanteessa. Jollekkin yksinäisyys on suojakuori toiselle rasite. Joku haluaa aktiivisesti eroon yksinäisyydestään ja haluaa tehdä asialle jotain. Toinen ei kestä tai jaksa sitä. Joku on lannistunut tai masentunut. Toinen ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Monenlaisia tuntoja. Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin. Pohtia voiko tilannetta muuttaa. Sekä ystävyyden päättymisen anatomiaa. Vastuu kysymys tuntuu kuitenkin vaikein. On päivän selvää että kukaan toinen ei tule ottamaan vastuuta toisen yksinäisyydestä vaikka kuinka sitä yrittäisi. Ihan vain koska kuka tahansa voi teoriassa kääntää selkänsä, hävitä etkä enää koskaan häntä näe ja et voi tehdä sille mitään. Tuntuuko se hyvälle? Ei, onko se oikeuden mukaista? (joissain tapauksissa kyllä)usein ei, voivatko syyt olla monia? Kyllä, mutta onko heillä vastuuta jäädä jos he eivät todellakaan halua? Vastaus on aina ei ole, ei ole kenenkään vastuulla jäädä jos he eivät halua. kukaan voi ketään pakottaa. Onko yhteiskunnan vastuulla järjestää syrjäytyneille tekemistä? Periaatteessa ei, mutta muitakin palveluja tarjotaan hyvinvoinnin eikä perustarpeen nimessä.. hyötyykö yhteiskunta järjestäessään yksinäisille tekemistä? Todennäköisesti kyllä. Josko yksinäinen ei syystä tai toisesta ole kykenevä osallistumaan omaa aktiivisuutta vaativiin tilaisuuksiin niin ehkä he saattaisivat aktivoitua jos tilaisuus tarjottaisiin valmiina.

Onko yksilön itsensä vastuulla korjata yksinäisyytensä? Pohjimmiltaan kyllä koska käytännössä kuka muu sen tekisi aikuisen puolesta? Olemme todenneet että muut eivät sitä tee vaikka itse haluaisikin ja yhteiskunta tuskin resurssipulassaan myöskään tässä autaa muutenkuin korkeintaan hyvin satunnaisten tilaisuuksien järjestämisessä. Mutta mitä kun ihminen on kiinni kehä ajatuksessaan? En voi mennä lenkille, siellä ei puhuta. Salille, siellä treenataan. Sinne, tänne tai tonne koska syystä tai toisesta se ei onnistuisi. Josko ihminen on juuttunut umpikujaan eikä näe pääsyä? Onko vastuu silloin erillainen kuin ihmisen joka aktiivisesti hakeutuu muiden seuraan. Kumpa voisi sanoa kyllä, tämä ihminen tarvitsee apua pästäkseen ulos tilanteestaan mutta hänen oikeutensa ja velvollisuutensa eivät muutu.

Jos tunnet olosi yksinäiseksi, mitä luulet miten tilanteesi muuttuisi? Mitä toivoisit tapahtuvaksi? Mikä muuttaisi elämäsi? Mistä luulet että voisit saada ystäviä? Millaisia ne olisivat? Millaista olisi ystävytenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Tuollainen toisille soitteleminen ja tuntitolkulla puhelimeen viikossa kälkättäminen on vanhanaikaista touhua ja siitä tuleekin heti mielikuva jostain vanhasta mummosta juoruamassa ties kelle puolitutulle puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen toisille soitteleminen ja tuntitolkulla puhelimeen viikossa kälkättäminen on vanhanaikaista touhua ja siitä tuleekin heti mielikuva jostain vanhasta mummosta juoruamassa ties kelle puolitutulle puhelimessa.

Trollin touhuja, mutta onko väärin olla vanhanaikainen tai sielultaan vanha mummo, joka mieluusti puhuu puolitutullekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen toisille soitteleminen ja tuntitolkulla puhelimeen viikossa kälkättäminen on vanhanaikaista touhua ja siitä tuleekin heti mielikuva jostain vanhasta mummosta juoruamassa ties kelle puolitutulle puhelimessa.

Trollin touhuja, mutta onko väärin olla vanhanaikainen tai sielultaan vanha mummo, joka mieluusti puhuu puolitutullekin?

Ei se väärin ole mutta se on hyvin häiritsevää kun joku kälkättää jatkuvasti.