Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi löytää uusia ystäviä yli 50v skumpalle, oopperaan, pitämään hauskaa??
Ukko on ja lapset lentäneet maailmalle.Mä olen löytänyt muutamasta Facebook-ryhmästä. Ja ne ryhmät eivät liity seuranhakuun vaan ihan muihin asioihin, mutta sitä kautta on tutustunut ensin vähän ja kun juttu on luistanut, on tavattu livenä.
Mutta miten sitä jonkun facebookin kautta voi tietää, onko toinen oikeasti samanlainen ja samanhenkinen ja mukava. Ei sitä voi jokaisen nettitutun kanssa tapailla ja tutustua ja kokeilla, olisiko siinä ystävää. Menee vuosia, ennen kuin on käynyt kaikki lävitse ja tutustunut ja kaverustunut ja sitten ystävystynyt, jos toisessa on ainesta ystävyyteen. Somessa on niin pintapuolista kaikki. Ei sieltä löydä aitoja ja sydämellisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Minäkin olen eri kirjoittaja. Olen samaa mieltä kanssasi, että tuo "oot yksinäinen, sinussa on jotain vikaa" on loukkaavaa ja pilkkaavaa. Oikeammin pitäisi sanoa esimerkiksi "oot yksinäinen, olet erilainen kuin ihmiset, joihin olet yrittänyt tutustua".
No mä en tätä taas allekirjoita. Yksinäisiä on hyvin erilaisia ja eri syistä. Esim. minulla on "vakituinen" ystäväporukka ja lisäksi muita kavereita, mutta kaikkien kanssa näemme harvoin -> käytännössä siis voisi kai kutsua yksinäiseksi, kun kerran vietän paljon aikaa yksin. Ei siinä ole taustalla silti mitään piilomerkityksiä, että olen erilainen kuin kohtaamani ihmiset tmv., joten siksi jään yksin. Siksi toiseksi monet kavereistani ovat hyvinkin erilaisia kuin minä. Johan se olisi tylsää katsella itsensä kopioita.
Minä voisin puhua politiikasta ja jauhaa muutenkin tuntitolkulla monesta asiasta, mutta hyvä ystäväni ei läheskään niin paljon. Tutkimattomat ovat tiet, ja näin se vaan monesti menee. Silti ollaan ystäviä. Järjellä ajateltuna ei kai sitten pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Minäkin olen eri kirjoittaja. Olen samaa mieltä kanssasi, että tuo "oot yksinäinen, sinussa on jotain vikaa" on loukkaavaa ja pilkkaavaa. Oikeammin pitäisi sanoa esimerkiksi "oot yksinäinen, olet erilainen kuin ihmiset, joihin olet yrittänyt tutustua".
No mä en tätä taas allekirjoita. Yksinäisiä on hyvin erilaisia ja eri syistä. Esim. minulla on "vakituinen" ystäväporukka ja lisäksi muita kavereita, mutta kaikkien kanssa näemme harvoin -> käytännössä siis voisi kai kutsua yksinäiseksi, kun kerran vietän paljon aikaa yksin. Ei siinä ole taustalla silti mitään piilomerkityksiä, että olen erilainen kuin kohtaamani ihmiset tmv., joten siksi jään yksin. Siksi toiseksi monet kavereistani ovat hyvinkin erilaisia kuin minä. Johan se olisi tylsää katsella itsensä kopioita.
Minä voisin puhua politiikasta ja jauhaa muutenkin tuntitolkulla monesta asiasta, mutta hyvä ystäväni ei läheskään niin paljon. Tutkimattomat ovat tiet, ja näin se vaan monesti menee. Silti ollaan ystäviä. Järjellä ajateltuna ei kai sitten pitäisi olla.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Edellinen kirjoitukseni koskikin lähinnä tilannetta, jossa yksinäinen haluaisi löytää elämäänsä uusia ystäviä. Ei siis tilannetta, jossa ystäviä jo on. Eli kun tutustuu uusiin ihmisiin, suhde ei pääse kehittymään edes kaveritasolle, jos ei ole mitään yhteistä. Kiinnostus toiseen ihmiseen ehtii loppua sitä ennen.
Yksinäisyys ja yksin oleminen on ihan eri aisoita. Yksinäisyys on tunne, yksin oleminen taas fyysinen olotila. Yhteydenpitotiheydellä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljoa merkitystä vaan sillä, kuinka tiheää yhteydenpitoa yksilö tarvitsee, jotta yksinäisyyden tunne poistuu. Jollekin riittää harvempikin yhteydenpito ja joku toinen taas tarvitsee varsin useinkin. Ja jonkun yksinäisyys poistuu vain ystävyyssuhteen kautta, toisella taas kaverit ja tuttavatkin riittävät poistamaan yksinäisyyden. On paljon ihmisiä, jotka viihtyvät varsin hyvin yksin eivätkä tunne itseään silti yksinäisiksi. Heilläkin saattaa kuitenkin olla tarve saada seuraa välillä johonkin tekemiseen. Tennistä on pidemmän päälle tylsää pelata yksin, joten on ihan kiva, jos siihen saisi kaverinkin. Ei siitä pelikaverista kuitenkaan tarvitse tulla ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi löytää uusia ystäviä yli 50v skumpalle, oopperaan, pitämään hauskaa??
Ukko on ja lapset lentäneet maailmalle.Mä olen löytänyt muutamasta Facebook-ryhmästä. Ja ne ryhmät eivät liity seuranhakuun vaan ihan muihin asioihin, mutta sitä kautta on tutustunut ensin vähän ja kun juttu on luistanut, on tavattu livenä.
Mutta miten sitä jonkun facebookin kautta voi tietää, onko toinen oikeasti samanlainen ja samanhenkinen ja mukava. Ei sitä voi jokaisen nettitutun kanssa tapailla ja tutustua ja kokeilla, olisiko siinä ystävää. Menee vuosia, ennen kuin on käynyt kaikki lävitse ja tutustunut ja kaverustunut ja sitten ystävystynyt, jos toisessa on ainesta ystävyyteen. Somessa on niin pintapuolista kaikki. Ei sieltä löydä aitoja ja sydämellisiä ihmisiä.
Etkö pysty juomaan skumppaa tai käymään oopperassa muiden kuin juuri samanhenkisten kanssa? Mä pystyn, ihan vaikka työkavereiden tai jonkun uuden tuttavuudenkin kanssa. Riittää, että toinenkin tykkää skumpasta tai oopperasta. En tarvitse tällaisiin tekemisiin samanhenkisyyttä enkä sitä, että toinen olisi samanlainen kuin minäkin.
Noissa ryhmissä muiden ihmisten kirjoituksia lukee ja ajan kanssa nimiä jää mieleen. Huomaa yhä useammin, että toinen ajattelee jostain asiasta samalla tavalla kuin itsekin ajattelee. Huomaa, että toistakin kiinnostaa jotkut samat jutut kuin itseäkin Vaikkapa se skumppa tai ooppera. Jos vielä profiilista huomaa tai kysymällä selviää, että toinen asuu melko kohtuullisen matkan päässä, voi toiselle jossain vaiheessa ehdottaakin skumpalla tai oopperassa käyntiä.
Tietenkään kaikista ihmisistä ei tule ystäviä. Mutta tarvitseeko tullakaan? Jos kaipaa seuraa skumpalle tai oopperaan, eikö silloin ole ihan kiva, jos löytää seuraa skumpalle tai oopperaan? Eikä mua ainakaan haittaisi, vaikka skumpalla kävisin yhden kanssa ja oopperassa toisen kanssa. Näiden FB-ryhmien tututustumisten kohdalla olen huomannut, että kun lopulta tapaa livenä, on hirveän helppoa jutella toisen kanssa. Toinen tuntuu tutulta, vaikka tavataan vasta ensimmäistä kertaa. Toisen kiinnostuksenkohteista tietää jo nettikirjoittelun perusteella ja jos ei muusta keksi puhua ensimmäisellä kerralla, puhuu niistä.
Olen toki törmännyt sellaisiinkin ihmisiin, jotka netissä vaikuttavat varsin puheliailta, mutta tavatessa tuntuu lähinnä siltä, että minä ristikuulustelen tätä toista, jotta ei ihan täydellisessä hiljaisuudessakaan istuta toisiamme katsellen. Useimmiten olen antanut toisen ja vielä kolmannenkin tilaisuuden, jos hänen kanssaan juttelu virtuaalisesti edelleenkin onnistuu ja hänkin haluaa tavata uudelleen. Mutta jos toinen on toistuvasti tavatessa kuin simpukka, silloin jatkan hänen kanssaan vain netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Varmasti tässä ketjussa on myös palkattu, mutta kaikki joita siitä on syytelty, eivät minusta ole olleet pilkkaajia. On myös ollut yksinäisten puolustajia jotka ovat kirjoittaneet hyvin piikikkääseen ja ilkeään sävyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Varmasti tässä ketjussa on myös palkattu, mutta kaikki joita siitä on syytelty, eivät minusta ole olleet pilkkaajia. On myös ollut yksinäisten puolustajia jotka ovat kirjoittaneet hyvin piikikkääseen ja ilkeään sävyyn
Voihan autocorrect...siis pilkattu, ei palkattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Varmasti tässä ketjussa on myös palkattu, mutta kaikki joita siitä on syytelty, eivät minusta ole olleet pilkkaajia. On myös ollut yksinäisten puolustajia jotka ovat kirjoittaneet hyvin piikikkääseen ja ilkeään sävyyn
Jälkimmäiseen: varmasti, koska tuskin kukaan kääntelee jatkuvasti vain poskia. Ei siis voi olla yllättynyt siitä, jos ilkeilee ja sitten joku kysyy, että hei, mikä sinulla on, miksi olet ilkeä, onko sinulla ongelma. Koska kyllähän se pitkäaikainen ilkeily hämmentää.
Kaikkeahan sitä voi tehdä ihmissuhteissakin, mutta sitten pitää hyväksyä se, että joku voi jotain sanoa takaisinkin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi eri asiaa sanoa:
"Jos sinulla ei ole ystäviä, sinussa on jotain vikaa."
tai
"Jos sinulla ei ole ystäviä, sinun täytyy tarkkailla omia toimintatapojasi ja asennettasi ja yrittää muuttaa niitä."
Ei jälkimmäinen lause tarkoita, että olisi jotain vikaa. On vain fakta, että jos haluaa jotakin muuttaa, on muututtava itse. Muille kun en voi mitään. Toinen vaihtoehto on olla muuttumatta ja hyväksyä tilanne.
Häpeä ei synny pelkästään vahingossa ajattelemattoman toiminnan seurauksena. Sitä myös tuotetaan tietoisesti, koska jotkut kokevat toisinaan itse hyötyvänsä siitä, että joillakin muilla on alemmuuden tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisista FB-ryhmistä te puhutte? Esim. itse liikun aika paljon ammattiin liittyvissä FB-ryhmissä, eikä niissä tule mieleen alkaa etsiä seuraa. :D
Vierailija kirjoitti:
On kaksi eri asiaa sanoa:
"Jos sinulla ei ole ystäviä, sinussa on jotain vikaa."
tai
"Jos sinulla ei ole ystäviä, sinun täytyy tarkkailla omia toimintatapojasi ja asennettasi ja yrittää muuttaa niitä."
Ei jälkimmäinen lause tarkoita, että olisi jotain vikaa. On vain fakta, että jos haluaa jotakin muuttaa, on muututtava itse. Muille kun en voi mitään. Toinen vaihtoehto on olla muuttumatta ja hyväksyä tilanne.
Näin on, eroa on. Ainoa ongelma on se, että täällä on sanottu ensimmäinen kommentti monta kertaa.
P.S. Aina oma muuttuminen ja ravaaminen paikasta toiseen ei silti johda toivottuun tulokseen. Mutta toki silloin voi sanoa, että yritetty on. Silloin tosin myös löytyy niitä, jotka sanovat, että et vain yrittänyt tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisista FB-ryhmistä te puhutte? Esim. itse liikun aika paljon ammattiin liittyvissä FB-ryhmissä, eikä niissä tule mieleen alkaa etsiä seuraa. :D
Mä puhuin monenlaisista. Ja ei, en ole niissä ryhmissä etsiäkseni seuraa. Olen niissä ryhmissä, koska joko ryhmän aihe tai toiminta kiinnostaa mua. Esimerkkeinä omalla kohdallani muutamat ruokaryhmät, eläinsuojelutyöhön liittyvät ryhmät, muut vapaaehtoista avustamista tekevät ryhmät, retro- ja vintage -ryhmät sekä muutamaan sairauteeni liittyvät vertaistukiryhmät.
Jotkut ihmiset ovat vain niin vittumaisia, ettei haluta ystävystyä sellaisten kanssa. Tuli nimittäin tämä ketju mieleen, kun eilen tapasin sellaisen ihmisen. En ystävystyisi, vaikka maksettaisiin, sellaisen kanssa. Ei tästä ihmisestä kukaan muukaan siinä seurassa tuntunut tykkäävän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydänystävyyttä on vaikea löytää muuten kuin tuttavuuden kautta.
Tuttavuus, kaveruus, ystävyys on tavallisin reitti ja joskus siinä tuttavavaiheessa jumittaessa menee vuosiakin ennen kuin ollaan edes kaveruudessa asti.
Kun mietin omia läheisiä ystäviäni niin kaikkien kanssa olen alkuun ollut ihan vaan tuttava ja joskus se tuttavuusvaihe on kestänyt vuosia ennen kuin on siirrytty edes kaveriasteelle ja sitten siitä ystävyydeksi edetäänkin vain harvojen kanssa. Pitää tutustua moniin ihmisiin, verkostoitua, olla tekemisissä todella monien kanssa jotta mahdollisuus ystävystyä olisi edes kohtalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Varmasti tässä ketjussa on myös palkattu, mutta kaikki joita siitä on syytelty, eivät minusta ole olleet pilkkaajia. On myös ollut yksinäisten puolustajia jotka ovat kirjoittaneet hyvin piikikkääseen ja ilkeään sävyyn
Jälkimmäiseen: varmasti, koska tuskin kukaan kääntelee jatkuvasti vain poskia. Ei siis voi olla yllättynyt siitä, jos ilkeilee ja sitten joku kysyy, että hei, mikä sinulla on, miksi olet ilkeä, onko sinulla ongelma. Koska kyllähän se pitkäaikainen ilkeily hämmentää.
Kaikkeahan sitä voi tehdä ihmissuhteissakin, mutta sitten pitää hyväksyä se, että joku voi jotain sanoa takaisinkin asiasta.
Joku tuolla mainitsi, että se ei kerro ihmisestä positiivista, jos ärsyyntyy ja hermostuu yksinäisiin. Saman voi sanoa heistä, jotka muuttuvat ilkeiksi ja piikikkäiksi kokiessaan joutuvansa puolustautumaan. Mutta ilmeisesti tätäkin vikaa on vaikea nähdä itsessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista FB-ryhmistä te puhutte? Esim. itse liikun aika paljon ammattiin liittyvissä FB-ryhmissä, eikä niissä tule mieleen alkaa etsiä seuraa. :D
Mä puhuin monenlaisista. Ja ei, en ole niissä ryhmissä etsiäkseni seuraa. Olen niissä ryhmissä, koska joko ryhmän aihe tai toiminta kiinnostaa mua. Esimerkkeinä omalla kohdallani muutamat ruokaryhmät, eläinsuojelutyöhön liittyvät ryhmät, muut vapaaehtoista avustamista tekevät ryhmät, retro- ja vintage -ryhmät sekä muutamaan sairauteeni liittyvät vertaistukiryhmät.
Niin ja joskus vuosia sitten liityin vanhassa koulussani 70-luvulla olleiden ryhmään. Sieltä löytyi vanhoja tuttuja, joiden kanssa ei olla juuri muuta kuin FB-kavereita, mutta yksi ryhmäläinen laittoi mulle kaveripyynnön. Mulla ei ollut nimen ja kuvan perusteella aavistustakaan, kuka hän oli. Hyväksyin kaveripyynnön ja kun näin hänestä teinivuosien aikaisia kuvia, tunnistin kuvissa olevan tytön ulkonäöltä. Hän oli rinnakkaisluokalla eikä me oltu siihen aikaan kavereita eikä pyöritty edes samoissa porukoissa. Noh, vuosikymmenet on vierineet. Hän on eronnut kuten minäkin, lapset aikuisia kuten minullakin, taloudellinen tilanne erinomainen kuten minullakin, tykkää käydä kahviloissa, ravintoloissa, kirpputoreilla, matkustella jne kuten minäkin. Eikä asukaan kuin muutaman kilometrin päässä. Viestiteltiin ja meistä tuli kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.
Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.
Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.
Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?
Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.
Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.
Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi.
No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.
Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?
Varmasti tässä ketjussa on myös palkattu, mutta kaikki joita siitä on syytelty, eivät minusta ole olleet pilkkaajia. On myös ollut yksinäisten puolustajia jotka ovat kirjoittaneet hyvin piikikkääseen ja ilkeään sävyyn
Jälkimmäiseen: varmasti, koska tuskin kukaan kääntelee jatkuvasti vain poskia. Ei siis voi olla yllättynyt siitä, jos ilkeilee ja sitten joku kysyy, että hei, mikä sinulla on, miksi olet ilkeä, onko sinulla ongelma. Koska kyllähän se pitkäaikainen ilkeily hämmentää.
Kaikkeahan sitä voi tehdä ihmissuhteissakin, mutta sitten pitää hyväksyä se, että joku voi jotain sanoa takaisinkin asiasta.
Joku tuolla mainitsi, että se ei kerro ihmisestä positiivista, jos ärsyyntyy ja hermostuu yksinäisiin. Saman voi sanoa heistä, jotka muuttuvat ilkeiksi ja piikikkäiksi kokiessaan joutuvansa puolustautumaan. Mutta ilmeisesti tätäkin vikaa on vaikea nähdä itsessä?
Jos joku kertoo tulleensa kiusatuksi, niin on kyllä erittäin kypsymättömän ihmisen merkki silloin heittää tällainen kokemus takaisin jonkun naamalle ja yrittää kiusata ihmistä siitä, että häntä on aiemmin kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Millaisista FB-ryhmistä te puhutte? Esim. itse liikun aika paljon ammattiin liittyvissä FB-ryhmissä, eikä niissä tule mieleen alkaa etsiä seuraa. :D
Minä aloitin uuden harrastuksen.Elämäntilanteessa, missä voisi sanoa olevan yksinäinen eli lapset pieniä ja oltiin muutettu uudelle paikkakunnalle. Liityin harrasteryhmiin ja pikkuhiljaa huomasin, että kirjoittelin monen ihmisen kanssa yksityisviestejä. Sitten vaihdettiin puhelinnumeroita ja alettiin soitella. Siitä se tutustuminen eteni. Tästä porukasta kolmesta tuli hyviä ystäviäni. Yhden kanssa olemme todella syvällä ystävyydessämme. Vaikka alussa emme edes pitäneet toisistamme nettikeskustelujen perusteella, niin jotenkin vain se eteni niin, että olemme todella läheisiä nykyään toisillemme. Vaikka asumme eri paikkakunnillakin ja näemme tosi harvoin. Mutta kirjoittelemme ja soittelemme toisillemme paljon ja jos jotain pahaa sattuu, hänelle voi soittaa koska tahansa, samoin kuin hän voi soittaa minulle.
Kyllähän Facebookissa on ystävystymiseen tarkoitettuja ryhmiä. Niidenkin kohdalla pitää muistaa ettei ystäviä tule tilauksesta. Muutkin ystäviä etsivät on inhimillisiä ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Pitää antaa aikaa ja tavata paljon uusia ihmisiä, tavata kiinnostavia tyyppejä monta kertaa kutakin ja sitten voi onnistaa ja saada uusia kavereita. Se on pitkäjänteistä hommaa...
Facebookin kaverihakuryhmiä on kyllä, esim.
Naisten treffit
Etsin ystäviä/seuraa/kavereita!
UUSIA YSTÄVIÄ
Uusia Ystäviä
Facen ulkopuolelta nettimaailmasta esim.
Minäkin olen eri kirjoittaja. Olen samaa mieltä kanssasi, että tuo "oot yksinäinen, sinussa on jotain vikaa" on loukkaavaa ja pilkkaavaa. Oikeammin pitäisi sanoa esimerkiksi "oot yksinäinen, olet erilainen kuin ihmiset, joihin olet yrittänyt tutustua". Jos toinen haluaisi puhua politiikasta, kirjallisuudesta ja taiteista, mutta toinen sisustamisesta, blogeista ja kauneudenhoidosta, niin eihän tuossa "maailmat" oikein kohtaa näiden kahden ihmisen välillä. Tai jos toinen kaipaa tunnetasolla läheistä ystävää jakamaan elämän ilot ja surut, mutta toinen kaipaa lähinnä seuraa erilaisiin hauskanpitoihin, ei tässäkään tapauksessa "maailmat" oikein kohtaa.
Jos mä koittaisin ystävystyä tietyn tyyppisten ihmisten kanssa, olisi ihan selvää, että en ystävystyisi. Ja joku tietenkin voisi sanoa, että mussa on silloin jotain vikaa. Ei olisi vaan olisin vain niin erilainen kuin nämä muut ihmiset, että sen vuoksi ystävystyminen ei onnistuisi. Mulla on ystäviä, jotka ovat ystävyyden perusasioissa hyvin samanlaisia kuin itsekin olen. Kaverini taas ovat monessakin suhteessa erilaisia kuin minä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heidän kanssaan en edes hae ystävyyssuhdetta eivätkä hekään minun kanssani. Lisäksi on iso liuta tuttavia, joita on aina mukava tavata, mutta se saakin jäädä siihen. Jälkimmäisessä ryhmässä on paljon ihmisiä, joihin olen vuosien varrella tutustunut työni kautta. Kun ollaan samaan aikaan jossain konferenssissa tms, on heitä aina mukava tavata, istua iltaa hotellin baarissa tai jossain ravintolassa tai kierrellä yhdessä vähän paikallisia nähtävyyksiä (jos ollaan ulkomailla). En ala muuttamaan itseäni ystävyäkseni jonkun toisen kanssa enkä odota, että joku toinen alkaisi muuttaa itseään ystävystyäkseen minun kanssani. Mun mielestä sellainen ystävyys, jossa toinen tai molemmat joutuvat vetämään jotain roolia, on epäaito.
Joskus ihminen voi olla monessakin suhteessa erilainen kuin suurin osa muista ja sen vuoksi potentiaalisten ystävien määrä on vähäinen. On vaikeaa löytää se ihminen, jonka kanssa olisi riittävän samanhenkinen, jotta ystävyydelle olisi mahdollisuuksia. Joillekin yksinäisyyden poistamiseen riittää kaverit ja tuttavatkin, mutta joku taaas tarvitsee nimenomaan tunnetasolla vahvan ystävyyssuhteen.