Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse yksinäinen jossain vaiheessa elämää. Mutta mieleenikään ei tullut koskaan syyttää muita. Oli päivänselvää, että ystävillä ei ollut aikaa enää, kun heille tuli vauvoja. Itse olin sinkkuna paljon pidempään, kuin muut hyvät ystäväni. Kaksi parasta ystävääni muutti 500km päähän. Silloin ei ollut kuin lankapuhelimet käytössä. Päivänselvää sekin, että välit viilenivät, kun emme enää tavanneet. Ei tullut mieleen syyttää heitäkään.

Työkaverini olivat aika paljon minua vanhempia, joten heidänkään kanssa ei tullut ystävystyttyä. 

Koin, että yksinäisyyteni ei ollut kenenkään syy, vaan tilanteesta johtuva. No mitä tein. Hommasin vapaa-aikaani paljon tekemistä, ettei jäänyt aikaa murehtia. Hommasin vuosikortin salille ja uimahalliin kausikortin. Olin aika hyvässä kunnossa niinä vuosina, kun sillä ylimääräisellä ajalla harrastin liikuntaa paljon. Opinkin nauttimaan siitä vapaudesta, mitä minulla oli, kun elin yksin ja sain suunnitella vapaa-aikani yksin. Pikkuhiljaa alkoi muodostua uusi viiteryhmä, mihin tunsin kuuluvani. Ei heistä yhtä hyviä ystäviä tullut, kuin entisistä. Mutta seuraa, että kehtasi lähteä jonnekkin, minne ei viitsinyt yksin mennä. Eli käytiin juhlimassa ja vietettiin aikaa toisten luona kylässä leffoja katsellen ja pizzaa syöden porukalla.

Kun sitten löysin mieheni ja saimme kaksi lasta peräjälkeen, huomasin käyttäytyväni samalla tavalla, kuin entiset ystäväni. Ei siinä paljon haluttanut lähteä mihinkään, kun nukkui tunnin, parin tunnin pätkissä yöt ja päivät oli ryytynyt ja väsynyt ja pyöritti sitä arkirumbaa. Mutta sitä kautta tuli taas uusi viiteryhmä eli me hiekkalaatikolla istuvat mammat.

Pikkuhiljaa niitä vanhoja ystäviä on taas tullut tavattua, kun kaikilla on lapset kasvaneet. Heillä toki vanhempia kuin minulla. Mutta yhteistä on taas löytynyt ja kiva on ollut olla tekemisissä. Mutta olen huomannut, että enää en kaipaa heiltä sitä samanlaista ystävyyttä, kuin oli nuorena. Kiva heidän kanssaan on jutella, mutta en kaipaa enää sitä tiivistä salaisuuksien vaihtoa ja uskoutumista ja jatkuvaa yhteydenpitoa. Eivät kyllä hekään.

Olen tyytyväinen näin, enkä muista huonolla sitä aikaa, kun koin itseni yksinäiseksi. Sitä kautta löysin itselleni nykyisin niin rakkaan harrastuksen eli liikunnan

Mulla varsin samanlainen elämäntarina ystävyyksien osalta. Lihavoin kirjoituksestasi tuon yhden kohdan. Kun ikää tulee tarpeeksi, jossain vaiheessa huomaa, että elämässä ei yksinkertaisesti ole enää mitään salaisuuksia tai asioita, joista tarvitsisi uskoutua ystävälle. Muistan hyvin vuosikymmenten takaa, kun oli ihastunut opiskelukaveriinsa, työkaveriinsa tms tai oli yökerhossa tavannut jonkun komistuksen, jonka soittoa odotti kuin kuuta nousevaa. Tai kun jännitti, mitä raskaustesti näyttää. Eipä päälle viiskymppisen elämässä pahemmin tapahdu asioita, jotka olisivat vain ystäville jaettavia salaisuuksia. Verotiedotkin ovat nykyisin julkisia ja jos tienaat tarpeesi, nimesi löytyy marraskuun ensimmmäisen päivän iltapäivälehdistä. Salaisuuksien jakajaa ei siis enää tarvita, koska ei ole mitään salaisuuksiakaan. 

Jaa, no tuo on sun elämää. Ei mulla suuret asiat oo jääneet nuoruuteen, vaan aika tasaisesti ne on sijoittunut aikuisiällä. Tai vanhempana ehkä ollut suurempia suruja jotka saaneet arvostamaan ystävyyttä aiempaa enemmän

Eli ystävät ovat sinulle ilmaista psykoterapiaa eli surujen kuuntelija. Kuka jaksaa olla aina se tukija ja kuuntelija.

Aika moni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.

Totta mutta usein sille että ei halua on joku syy. En tule toimeen kanssasi, meillä ei ole yhteistä, en viihdy kanssasi, olet ilkeä minulle. Harva vain kyllästyy toisen naamaan ja toteaa että en halua.

Kenenkään ei sinäänsä tarvitse antaa mitään perustelua mutta mielestäni on reilua sanoa miten asiat on ja ei varsinkaan valehdella. Ystävyyden päättyminen loukkaa joka tapauksessa. Onko pahempi että joku vain alkaa välttelemään tai katoaa kuin sanoo että anteeksi nyt vain mutta en enää viihdy kanssasi niin kuin ennen. En halua nähdä. Toivon sinulle hyvää jatkoon.

Luulen että loukkantumiselta ei voi välttyä...

Ei varmaan voikaan välttää loukkaantumista, mutta minusta ei niitä syitä tarvitse naamaan hieroa. Ei kukaan loukkaannu vähemmän siitä että kuulee olevansa negatiivinen ja kateellinen ankeuttaja, verrattuna siihen ettei selitä mitään.

Ei pidä paikkaansa. Oletat vain näin. Uskon, että itseni lisäksi on paljon muitakin ihmisiä, joille jonkinlainen closure on tärkeä.

Sinällään mikään "kun SÄ oot sitä ja tätä" -lähestymistapa ei ole koskaan hyvä, koska kaikkihan on suhteellista ja on kyse vain yhden ihmisen näkökulmasta. Mutta jos ei mitenkään kykene pukemaan sanoiksi, mihin ne asiat itsessä kytkeytyvät, niin on se tyhjää parempi. Oikeastihan monesti on kyse esim. siitä, että "minulla ei ole resursseja tällaiseen ihmissuhteeseen nyt" tai "minä haen kevyttä seuraa" eli sen jättäjän omista heikkouksista tai vaihtoehtoisesti arvomaailmasta ja intresseistä. Esim. eihän toiselle tarvitse sanoa, että "sinä olet valehteleva mulkku" (vaikkakin sellainen ansaitsisi tämän kuulla ihan suoraan), vaan voi sanoa, että "minä arvostan rehellisyyttä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.

Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.

Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.

Sitten varmastikin esim. Nyyti ry on tutkinut asioita harhaisesti, koska sinulla on toisenlainen kokemus. Kannattaa laittaa palautetta, että tilanne on huomattavasti ymmärrettyä parempi. 

http://www.nyyti.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/Uusien-opiskelijoiden…

Oletko koskaan ajatellut, että voit elää poiketen tutkimuksista. Itse ainakin heivaisin tutkimukset hemmettiin ja keskittyisin oman elämän elämiseen tavallani. Jos tutkimuksissa sanotaan, että sinun elämän täytyy olla surkeaa, kun niin ja näin, niin miksi tyydyt siihen. Voithan elää tutkimuksista poikkeavalla tavalla ja saada elämäsi menemään toisin. Älä anna tutkimusten rajoittaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Mä arvasin, että joku sanoo näin. Mut miksi sitten opiskelijat itse sanovat muuta? Kai he nyt itse tietävät, mitä kokevat. Absolutisti ei muuten juo muutamaa kulaustakaan.

Minulla ei kyllä absolutistina ole koskaan ollut hankala saada kavereita. Ei edes opiskelupaikkakunnalta.  Nämäkin kun on oikeasti aika paljon itsestä kiinni. 

No mut toi on aika eri asia kuin erkaantuminen kurssikavereista alkoholittomuuden takia. Alussa kun on kriittistä muutenkin se, että pääsee piireihin ja nykyajan termejä käyttäen luo kontakteja ja verkostoja. Jos olet out, olet out. 

Opiskelubileaika oli kyllä mahtavaa aikaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.

Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.

Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.

Sitten varmastikin esim. Nyyti ry on tutkinut asioita harhaisesti, koska sinulla on toisenlainen kokemus. Kannattaa laittaa palautetta, että tilanne on huomattavasti ymmärrettyä parempi. 

http://www.nyyti.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/Uusien-opiskelijoiden…

Oletko koskaan ajatellut, että voit elää poiketen tutkimuksista. Itse ainakin heivaisin tutkimukset hemmettiin ja keskittyisin oman elämän elämiseen tavallani. Jos tutkimuksissa sanotaan, että sinun elämän täytyy olla surkeaa, kun niin ja näin, niin miksi tyydyt siihen. Voithan elää tutkimuksista poikkeavalla tavalla ja saada elämäsi menemään toisin. Älä anna tutkimusten rajoittaa elämääsi.

Oma elämäni ei liity aiheeseen mitenkään, mä oon nauttinut aikoinaan täysin rinnoin opiskelijaelämästä. Elämää voi havainnoida muidenkin silmin. 

Mutta jos näin yleisellä tasolla vastataan, niin itse asiassa en. Oma subjektiivinen mielipiteeni ja samaten toisten mielipiteet merkkaavat mulle huomattavasti vähemmän kuin tutkimukset ym. faktatieto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.

Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.

Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.

Sitten varmastikin esim. Nyyti ry on tutkinut asioita harhaisesti, koska sinulla on toisenlainen kokemus. Kannattaa laittaa palautetta, että tilanne on huomattavasti ymmärrettyä parempi. 

http://www.nyyti.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/Uusien-opiskelijoiden…

Oletko koskaan ajatellut, että voit elää poiketen tutkimuksista. Itse ainakin heivaisin tutkimukset hemmettiin ja keskittyisin oman elämän elämiseen tavallani. Jos tutkimuksissa sanotaan, että sinun elämän täytyy olla surkeaa, kun niin ja näin, niin miksi tyydyt siihen. Voithan elää tutkimuksista poikkeavalla tavalla ja saada elämäsi menemään toisin. Älä anna tutkimusten rajoittaa elämääsi.

Onnistuit vähättelemään ison ihmisjoukon kokemuksia yhdellä kommentilla. Toki jokainen elää tavallaan, mutta kukaan ei elä missään umpiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Kaikilla ei ole mitään erityistä syytä taustalla sille, miksi ei juo. Silloin sitä on aika vaikeaa selitellä toisille, jos se ei johdu mistään erityisistä jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.

Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.

Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.

Sitten varmastikin esim. Nyyti ry on tutkinut asioita harhaisesti, koska sinulla on toisenlainen kokemus. Kannattaa laittaa palautetta, että tilanne on huomattavasti ymmärrettyä parempi. 

http://www.nyyti.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/Uusien-opiskelijoiden…

Luin kevyeesti läpi raportin. Ensinäkin se on vuodelta 2013, toivon että tässäkin on kehitystä tapahtunut. Toiseksi siinä mainittiin että 57% vastaajista toivoi lisää alkoholittomia tapahtumia. Siis ylipuolet vastaajista eivät haluaisi viettää vain viinan huuruisia hetkiä. Sen perusteella luulisi keskustelua juhlissa irtoavan jo sillä että ikävää ettei ole enempää alkoholittomia tilaisuuksia. Tai josko opiskelija päättäisi järjestää alkoholittoman keilaillan vaikka niin sinne olisi tutkimuksen perusteella ryysistä.

En tiedä miten tarkkoja tälläiset valmiita vastauksia antavat tutkimukset ovat mutta toivon hartaasti etteivät opiskelijat anna juomattomuuden tulla heidän sosiaalisen elämänsä tielle. Suorastaan masentavaa jos näin on. Rohkeasti vaan mukaan ja puhumaan vaihtoehdoista, kylllä sitä alkoholitonta seuraa löytyisi. Tutkimuskin sen todistaa.

Itse en ole tykännyt siitä, kun elämäni aikana pari ns. ystävää on katsonut aiheelliseksi avautua hyvin suoraan siitä millaisia huonoja puolia mulla heidän mielestään on. Kyllä se on laskenut itsetuntoa ja arkuus olla oma itseni muissakin ihmissuhteissa kasvanut. Ja nämä mun saamat neg. palautteet ainakin olivat jälkikäteen ajatellen todella subjektiivisia näkemyksiä, moni muu on eri mieltä. 

- Olin kolmen tytön porukassa nuorena ja kuten usein käy, yksi jäi kolmanneksi pyöräksi. Tässä tapauksessa se olin minä. Nämä kaksi muuta alkoivat lytätä persoonaani, mm. heitä ärsytti että kyselen niin paljon asioita ja olen utelias. Myöhemmin olen saanut muissa ihmissuhteissani paljon kiitosta siitä, että olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, kyselen lisää ja myös muistan heidän kertomiaan asioita. Tuolloin nuorena tuosta kolmanneksi pyöräksi joutumisesta ja lytistämisestä, lopulta niiden kahen muun totaalisesti mun hylkäämisestäni yli pääseminen kesti pitkään. 

- Toinen tapaus oli aikuisena, lähes keski-iässä. Olin tuntenut uuden kaverini noin vuoden ja juuri siinä vaiheessa kaveruus oli mielestäni alkanut syvetä ja nautin tästä kaveruudesta, melkein ystävyydestä. Onneksi oli muitakin kavereita ja muita ihmissuhteita kuitenkin, se auttoi siinä mitä seurasi. Aluksi tämä kaveri oli mukava ja tapaamisten jälkeen kehui ja kiitteli miten oli kiva nähdä. Ykskaks hän alkoi kuitenkin noin vuoden tuntemisen jälkeen vuodattaa, että hänelle tulee kuulemma aina mun tapaamisesta jotenkin raskas olo ja epäili olisiko mulla joku mielentereysongelma ja ehdotti psykiatria. Hän myös sanoi, ettei osaa sanoa jaksaako enää montaa kertaa nähdä mua. Hän myös hetti veikkauksiaan siitä mikä mielenterveyshäiriö mulla voisi olla koska käyttäydyn niin ja näin ja noin. Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla itsellään oli mielenterveysongelmia... Mulle noi suorat sanat oli oikeasti vaikea paikka ja pajon mieluummin olisin halunnut hänen ihan vaan etäännyttävän välit vaivihkaa jos ei halua nähdä. Ihan noihin suoriin sanoihinsa asti juuri hän oli aloitteellinen ja halusi nähdä mua usein yms. Mainittakon että itselläni ei ole koskaan todettu mitään mielenterveyspulmaa enkä ole kokenut tarvetta mielenterveydelliselle hoidolle/tuelle. 

Molemmissa noissa tilanteissa olisin halunnut mieluummin jäädä ilman selityksiä kuin kuulla noi yllä kertomani negatiiviset tulkinnat itsestäni. 

No pääsin noista kuitenkin yli ja en lannistunut. Kaikille kait jotain pettymyksiä ihmissuhteissa aina välillä tulee, että en noita nyt katkeruudalla muistele, mutta tosiaan jos valita saisi, olisin mieluummin jäänyt paitsi noita sanoja ja valinnut selittämättömän etääntymisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Kaikilla ei ole mitään erityistä syytä taustalla sille, miksi ei juo. Silloin sitä on aika vaikeaa selitellä toisille, jos se ei johdu mistään erityisistä jutuista.

Selvä sitten voi vaan sanoa että en halua juoda. Josko toinen jää jankkaamaan niin senkun suoraan sanoo että en ole velkaa sinulle mitään selitystä. Anteeksi nyt vain mutta tämä keskustelu ei ole kellekkään antoisa. Onko sinulla vielä jotain sanottavaa aiheesta jota en ole vielä kuullut? Josko ei niin vaihtaa puheen aihetta tai poistuu. Eikai sitä sen enempää tarvitse vältämättä selitellä jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Kaikilla ei ole mitään erityistä syytä taustalla sille, miksi ei juo. Silloin sitä on aika vaikeaa selitellä toisille, jos se ei johdu mistään erityisistä jutuista.

Selvä sitten voi vaan sanoa että en halua juoda. Josko toinen jää jankkaamaan niin senkun suoraan sanoo että en ole velkaa sinulle mitään selitystä. Anteeksi nyt vain mutta tämä keskustelu ei ole kellekkään antoisa. Onko sinulla vielä jotain sanottavaa aiheesta jota en ole vielä kuullut? Josko ei niin vaihtaa puheen aihetta tai poistuu. Eikai sitä sen enempää tarvitse vältämättä selitellä jos ei halua.

Näin toiminkin, mutta sama tilanne toistui silti joka ainejärjestön bileissä, kun tyyppi kännissä ilmeisesti unohti koko jutun lyöttäyessään seuraani. Se ei estänyt minua menemästä bileisiin, mutta latisti aika tavalla tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tykännyt siitä, kun elämäni aikana pari ns. ystävää on katsonut aiheelliseksi avautua hyvin suoraan siitä millaisia huonoja puolia mulla heidän mielestään on. Kyllä se on laskenut itsetuntoa ja arkuus olla oma itseni muissakin ihmissuhteissa kasvanut. Ja nämä mun saamat neg. palautteet ainakin olivat jälkikäteen ajatellen todella subjektiivisia näkemyksiä, moni muu on eri mieltä. 

- Olin kolmen tytön porukassa nuorena ja kuten usein käy, yksi jäi kolmanneksi pyöräksi. Tässä tapauksessa se olin minä. Nämä kaksi muuta alkoivat lytätä persoonaani, mm. heitä ärsytti että kyselen niin paljon asioita ja olen utelias. Myöhemmin olen saanut muissa ihmissuhteissani paljon kiitosta siitä, että olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, kyselen lisää ja myös muistan heidän kertomiaan asioita. Tuolloin nuorena tuosta kolmanneksi pyöräksi joutumisesta ja lytistämisestä, lopulta niiden kahen muun totaalisesti mun hylkäämisestäni yli pääseminen kesti pitkään. 

- Toinen tapaus oli aikuisena, lähes keski-iässä. Olin tuntenut uuden kaverini noin vuoden ja juuri siinä vaiheessa kaveruus oli mielestäni alkanut syvetä ja nautin tästä kaveruudesta, melkein ystävyydestä. Onneksi oli muitakin kavereita ja muita ihmissuhteita kuitenkin, se auttoi siinä mitä seurasi. Aluksi tämä kaveri oli mukava ja tapaamisten jälkeen kehui ja kiitteli miten oli kiva nähdä. Ykskaks hän alkoi kuitenkin noin vuoden tuntemisen jälkeen vuodattaa, että hänelle tulee kuulemma aina mun tapaamisesta jotenkin raskas olo ja epäili olisiko mulla joku mielentereysongelma ja ehdotti psykiatria. Hän myös sanoi, ettei osaa sanoa jaksaako enää montaa kertaa nähdä mua. Hän myös hetti veikkauksiaan siitä mikä mielenterveyshäiriö mulla voisi olla koska käyttäydyn niin ja näin ja noin. Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla itsellään oli mielenterveysongelmia... Mulle noi suorat sanat oli oikeasti vaikea paikka ja pajon mieluummin olisin halunnut hänen ihan vaan etäännyttävän välit vaivihkaa jos ei halua nähdä. Ihan noihin suoriin sanoihinsa asti juuri hän oli aloitteellinen ja halusi nähdä mua usein yms. Mainittakon että itselläni ei ole koskaan todettu mitään mielenterveyspulmaa enkä ole kokenut tarvetta mielenterveydelliselle hoidolle/tuelle. 

Molemmissa noissa tilanteissa olisin halunnut mieluummin jäädä ilman selityksiä kuin kuulla noi yllä kertomani negatiiviset tulkinnat itsestäni. 

No pääsin noista kuitenkin yli ja en lannistunut. Kaikille kait jotain pettymyksiä ihmissuhteissa aina välillä tulee, että en noita nyt katkeruudalla muistele, mutta tosiaan jos valita saisi, olisin mieluummin jäänyt paitsi noita sanoja ja valinnut selittämättömän etääntymisen. 

No ensinnäkin mielenterveyspotilaat ovat aivan oma kappaleensa. Usein heidän maailman kuvansa on vääristynyt sekä he eivät näe ihmisiä niinkuin muut. Jättäisin sen ihmisen kommentit omaaan arvoonsa.

Toiseksi kiusaaminen on myös aivan eri asia, josko täysin syyttä joku haluaa sinua lytätä niin kyse ei silloin ole ystävyydestä enää ja sen päättäminen on kaikkien etu. Yhtä hyvin sinä olisit voinut sanoa näille kahdelle tytölle että te syrjitte minua ettekä kohtele hyvin, te olette kiusaajia, enkä MINÄ halua jatkaa ystävyyttä kanssanne. Silloin he tietäisivät mitä tunsit, ehkä ymmärtäisivät että he tekivät väärin. 

Kun ystävyys päättyy niin siihen on aina syyt, kyllä kiusaaminen, kateus ja vihamielisyys voi olla syitä myös siihen suuntaan että se joka ystävyyden päättää ei tee sitä huonon kohtelun vuoksi vaan kohdellakseen jotakuta huonosti. Silloin on tärkeää että siitäkin molemmat saavat esittää mielipiteensä ja asia keskustellaan rehellisesti. Silloin ei kummallekkaan jää mielipahaa. Jos olisit aikoinasi uskaltanut sanoa tytöille että minä ehkä olen teistä kyselijä mutta te olette minusta kiusaajia tuntisit olosi paremmaksi.

Ehkä voit näin jälkikäteen miettiä mitä olisit voinut sanoa ja ajatella tilanteen toisin. Ehkä et tunne oloasi niin loukatuksi kun saat ajateltua tilanteen monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tykännyt siitä, kun elämäni aikana pari ns. ystävää on katsonut aiheelliseksi avautua hyvin suoraan siitä millaisia huonoja puolia mulla heidän mielestään on. Kyllä se on laskenut itsetuntoa ja arkuus olla oma itseni muissakin ihmissuhteissa kasvanut. Ja nämä mun saamat neg. palautteet ainakin olivat jälkikäteen ajatellen todella subjektiivisia näkemyksiä, moni muu on eri mieltä. 

- Olin kolmen tytön porukassa nuorena ja kuten usein käy, yksi jäi kolmanneksi pyöräksi. Tässä tapauksessa se olin minä. Nämä kaksi muuta alkoivat lytätä persoonaani, mm. heitä ärsytti että kyselen niin paljon asioita ja olen utelias. Myöhemmin olen saanut muissa ihmissuhteissani paljon kiitosta siitä, että olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, kyselen lisää ja myös muistan heidän kertomiaan asioita. Tuolloin nuorena tuosta kolmanneksi pyöräksi joutumisesta ja lytistämisestä, lopulta niiden kahen muun totaalisesti mun hylkäämisestäni yli pääseminen kesti pitkään. 

- Toinen tapaus oli aikuisena, lähes keski-iässä. Olin tuntenut uuden kaverini noin vuoden ja juuri siinä vaiheessa kaveruus oli mielestäni alkanut syvetä ja nautin tästä kaveruudesta, melkein ystävyydestä. Onneksi oli muitakin kavereita ja muita ihmissuhteita kuitenkin, se auttoi siinä mitä seurasi. Aluksi tämä kaveri oli mukava ja tapaamisten jälkeen kehui ja kiitteli miten oli kiva nähdä. Ykskaks hän alkoi kuitenkin noin vuoden tuntemisen jälkeen vuodattaa, että hänelle tulee kuulemma aina mun tapaamisesta jotenkin raskas olo ja epäili olisiko mulla joku mielentereysongelma ja ehdotti psykiatria. Hän myös sanoi, ettei osaa sanoa jaksaako enää montaa kertaa nähdä mua. Hän myös hetti veikkauksiaan siitä mikä mielenterveyshäiriö mulla voisi olla koska käyttäydyn niin ja näin ja noin. Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla itsellään oli mielenterveysongelmia... Mulle noi suorat sanat oli oikeasti vaikea paikka ja pajon mieluummin olisin halunnut hänen ihan vaan etäännyttävän välit vaivihkaa jos ei halua nähdä. Ihan noihin suoriin sanoihinsa asti juuri hän oli aloitteellinen ja halusi nähdä mua usein yms. Mainittakon että itselläni ei ole koskaan todettu mitään mielenterveyspulmaa enkä ole kokenut tarvetta mielenterveydelliselle hoidolle/tuelle. 

Molemmissa noissa tilanteissa olisin halunnut mieluummin jäädä ilman selityksiä kuin kuulla noi yllä kertomani negatiiviset tulkinnat itsestäni. 

No pääsin noista kuitenkin yli ja en lannistunut. Kaikille kait jotain pettymyksiä ihmissuhteissa aina välillä tulee, että en noita nyt katkeruudalla muistele, mutta tosiaan jos valita saisi, olisin mieluummin jäänyt paitsi noita sanoja ja valinnut selittämättömän etääntymisen. 

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toiset toivovat jotain selkeää lopetusta ihmissuhteelle, toiset eivät.

Vänkyti vänkyti. Ei ihme että jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vänkyti vänkyti. Ei ihme että jää yksin.

Sangen rakentavaa. Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Kaikilla ei ole mitään erityistä syytä taustalla sille, miksi ei juo. Silloin sitä on aika vaikeaa selitellä toisille, jos se ei johdu mistään erityisistä jutuista.

Selvä sitten voi vaan sanoa että en halua juoda. Josko toinen jää jankkaamaan niin senkun suoraan sanoo että en ole velkaa sinulle mitään selitystä. Anteeksi nyt vain mutta tämä keskustelu ei ole kellekkään antoisa. Onko sinulla vielä jotain sanottavaa aiheesta jota en ole vielä kuullut? Josko ei niin vaihtaa puheen aihetta tai poistuu. Eikai sitä sen enempää tarvitse vältämättä selitellä jos ei halua.

Näin toiminkin, mutta sama tilanne toistui silti joka ainejärjestön bileissä, kun tyyppi kännissä ilmeisesti unohti koko jutun lyöttäyessään seuraani. Se ei estänyt minua menemästä bileisiin, mutta latisti aika tavalla tunnelmaa.

Onko se oikeasti vaikea uskoa, että joku käyttäytyy kännissä toistuvasti ärsyttävästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Minäkin olen jo täti-ihminen ja kun muistelen omaa nuoruuttani, ei kukaan paheksunut selvänä olevaa juoppokuskia. Päinvastoin. Asuvatko tämän päivän opiskelijat niin keskustoissa, että kaikilla on baareista kävelymatka kotiin? Sitäpaitsi mun käsittääkseni ihan tutkimustenkin mukaan nuorten alkoholinkäyttö on kokonaisuudessaan vähentynyt ja erityisesti humalahakuinen juominen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.

Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.

Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.

Sitten varmastikin esim. Nyyti ry on tutkinut asioita harhaisesti, koska sinulla on toisenlainen kokemus. Kannattaa laittaa palautetta, että tilanne on huomattavasti ymmärrettyä parempi. 

http://www.nyyti.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/Uusien-opiskelijoiden…

Luin kevyeesti läpi raportin. Ensinäkin se on vuodelta 2013, toivon että tässäkin on kehitystä tapahtunut. Toiseksi siinä mainittiin että 57% vastaajista toivoi lisää alkoholittomia tapahtumia. Siis ylipuolet vastaajista eivät haluaisi viettää vain viinan huuruisia hetkiä. Sen perusteella luulisi keskustelua juhlissa irtoavan jo sillä että ikävää ettei ole enempää alkoholittomia tilaisuuksia. Tai josko opiskelija päättäisi järjestää alkoholittoman keilaillan vaikka niin sinne olisi tutkimuksen perusteella ryysistä.

En tiedä miten tarkkoja tälläiset valmiita vastauksia antavat tutkimukset ovat mutta toivon hartaasti etteivät opiskelijat anna juomattomuuden tulla heidän sosiaalisen elämänsä tielle. Suorastaan masentavaa jos näin on. Rohkeasti vaan mukaan ja puhumaan vaihtoehdoista, kylllä sitä alkoholitonta seuraa löytyisi. Tutkimuskin sen todistaa.

Totta, mutta 2000 - 2016 alkoholittomien opiskelijoiden määrä on vasta kaksinkertaistunut. Yli 15 vuodessa loppujen lopuksi aika vähän. Prosenteissa lienee kyse pienistä luvuista.

https://kupla-hanke.fi

Mutta nyt on sitten 2018-2020 Kupla-hanke, joka tarttuu just näihin ongelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.

Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää. 

Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.

Kaikki ystäväni  tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.

Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.

Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.

Mietin ihan samaa. Kuulosti siltä, että joku täti-ihminen rinnasti itsensä ja elämänsä 20-vuotiaisiin tenaviin, joilla kaikki on edessä ja järkeä ja elämänkokemusta vielä ei hirveästi päässä.

Tämäkin täti ihminen oli kerran nuori mutta aina olen ollut suorapuheinen. Minä en ole elämässäni karsastellut sitä mitä olen. Pahimman karhun palveluksen itselleen tekee jos alkaa itseään häpeämään oli sitten teini tai täti. Se että sanoo suoraan vaan mikä asian laita on saa yleensä kahdenlaisen vastaanoton. Ihmiset itse alkavat kertoilemaan omista kokemuksistaan tai sitten he hämmentyvät ja alkavat puhumaan muusta. Muistan tasan kerran että joku on kauhistunut ja karttanut minua sitä että olen mäjäyttänyt vastaukseksi että suku rasitteena meillä ei ole krapuloita ja isäni kuoli viinaan. Eipä paljoa haitannut silloin kyllä sekään. Kaiken kanssa voi olla sinut iästä huolimatta. Jos itse hyväksyt itsesi niin muutkin usein niin tekevät. Moni turhaa piilottelee asioita joilla ei oikeastaan ole mitään väliä loppuenlopuksi siinä miten ihmiset sinut näkevät.

Minäkin olen jo täti-ihminen ja kun muistelen omaa nuoruuttani, ei kukaan paheksunut selvänä olevaa juoppokuskia. Päinvastoin. Asuvatko tämän päivän opiskelijat niin keskustoissa, että kaikilla on baareista kävelymatka kotiin? Sitäpaitsi mun käsittääkseni ihan tutkimustenkin mukaan nuorten alkoholinkäyttö on kokonaisuudessaan vähentynyt ja erityisesti humalahakuinen juominen. 

Harvalla yliopisto-opiskelijalla on autoa, saati että lähtisi keskustaan haalaribileisiin autolla. Kyllä, monet opiskelijat asuvat keskustassa tai lähellä oppilaitosta.