Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.
Se ei edistä kenenkään toipumista, että muut pyrkivät asettumaan tämän ihmisen yläpuolelle ja määrittelemään hänen henkilökohtaiset kokemuksensa eri tilanteista hyviksi tai huonoiksi. Kenelläkään ei ole tällaiseen oikeutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Kyllä. Mutta ihmiset ovat myös oikeutettuja suojelemaan itseään jos tuon sinänsä ymmärrettävistä syistä huonosti voivan ihmisen seura käy heille liian raskaaksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.
Se ei edistä kenenkään toipumista, että muut pyrkivät asettumaan tämän ihmisen yläpuolelle ja määrittelemään hänen henkilökohtaiset kokemuksensa eri tilanteista hyviksi tai huonoiksi. Kenelläkään ei ole tällaiseen oikeutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Kyllä. Mutta ihmiset ovat myös oikeutettuja suojelemaan itseään jos tuon sinänsä ymmärrettävistä syistä huonosti voivan ihmisen seura käy heille liian raskaaksi .
Se on parempi, että ihmiset jättävät silloin toisen kokonaan rauhaan. Monet yrittävät lyödä toisiin vääränlaisen ihmisen leimoja ja saada muut häpeämään itseään ja kokemuksiaan, koska eivät jaksa nähdä toisten tuskaa. Se on henkistä väkivaltaa, että yrittää pakolla muokata toisesta jotain muuta kuin mitä hän on, koska ei kykene kohtaamaan jotain hänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.
Se ei edistä kenenkään toipumista, että muut pyrkivät asettumaan tämän ihmisen yläpuolelle ja määrittelemään hänen henkilökohtaiset kokemuksensa eri tilanteista hyviksi tai huonoiksi. Kenelläkään ei ole tällaiseen oikeutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Kyllä. Mutta ihmiset ovat myös oikeutettuja suojelemaan itseään jos tuon sinänsä ymmärrettävistä syistä huonosti voivan ihmisen seura käy heille liian raskaaksi .
Se on parempi, että ihmiset jättävät silloin toisen kokonaan rauhaan. Monet yrittävät lyödä toisiin vääränlaisen ihmisen leimoja ja saada muut häpeämään itseään ja kokemuksiaan, koska eivät jaksa nähdä toisten tuskaa. Se on henkistä väkivaltaa, että yrittää pakolla muokata toisesta jotain muuta kuin mitä hän on, koska ei kykene kohtaamaan jotain hänessä.
Ei keneltäkään voi vaatia kohtuuttoman rankkojen kokemusten kohtaamista. Jos joku siihen kykenee sijaistraumatisoitumatta samalla itse, niin hyvä, mutta sellaisen vaatiminen ja odottaminen toiselta on kohtuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.
Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää.
Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.
Kaikki ystäväni tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.
Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.
Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää.
Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.
Kaikki ystäväni tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.
Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.
Voit siis keskittyä positiivisiin ihmisiin jos sinulla on siihen mahdollisuus mutta jos et ole täysissä voimissasi ison tai pienen trauman vuosi sinun on vaikea kesittyä positiiviseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.
Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää.
Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.
Kaikki ystäväni tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.
Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.
Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.
Se ei edistä kenenkään toipumista, että muut pyrkivät asettumaan tämän ihmisen yläpuolelle ja määrittelemään hänen henkilökohtaiset kokemuksensa eri tilanteista hyviksi tai huonoiksi. Kenelläkään ei ole tällaiseen oikeutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Kyllä. Mutta ihmiset ovat myös oikeutettuja suojelemaan itseään jos tuon sinänsä ymmärrettävistä syistä huonosti voivan ihmisen seura käy heille liian raskaaksi .
Se on parempi, että ihmiset jättävät silloin toisen kokonaan rauhaan. Monet yrittävät lyödä toisiin vääränlaisen ihmisen leimoja ja saada muut häpeämään itseään ja kokemuksiaan, koska eivät jaksa nähdä toisten tuskaa. Se on henkistä väkivaltaa, että yrittää pakolla muokata toisesta jotain muuta kuin mitä hän on, koska ei kykene kohtaamaan jotain hänessä.
Useinmiten ihmisen traumaattiset kokemukset eivät ole ongelma. Tunnen muutamia kenelle on tapahtunut elämässään hirveyksiä. Kuuntelen ja tuen sen mitä osaan eikä minusta masentuneisuus ole syy ystävyyden päättymiselle. Masennus ei estä ihmisiä välittämästä tai kykenemästä hienoihin keskusteluihin.
Olen erimieltä siitä että monet yrittävät leimata ihmisiin leimoja tai saada heidät häpeämään. Ystävät eivät niin tee tai he eivät olleet ystäviä alkujakaan. Ystävä kärsii siitä että ystävä voi huonosti. Suree hänen suruaan ja iloitsee hänen iloaan. kärsii hänen kanssaan sen mitä osaa.
Mielestäni syitä miksi ystävyys voi päättyä on se että toinen kohtelee huonosti toista. Pitkäkestoisesti ja systemaattisesti kritisoi toista, sanoo ilkeitä asioita, pyrkii tuntemaan itsensä paremmaksi vain sillä että on toista parempi. Ei kykene koskaan kuuntelemaan tai tukemaan. Silloin ei kyse ole enää ystävyydestä. Huolimatta siitä mitä toiselle on tapahtunut ei vastaus ole se että syytää omaa pahaa oloaan toisten niskaan. Silloin on lähdettävä, on päivän selvää että ihmisen on käsiteltävä asiansa jollain muulla tavalla kuin sylkemällä sitä ympäristöönsä. Henkistä väkivaltaa on se että kohtelee toisia huonosti, traumatisoitunutkin ihminen voi sitä tehdä. Kukaan tuskin jättää ystäviää noin vain huonojen kokemusten vuosi. Toki on jokunen joilla on omia traumoja ja ehkä eivät siksi osaa tukea tai kestä kuulla toisen traumoista mutta suurin osa kyllä pystyy tukemaan. Rajat on silti tehtävä selväksi. Voit huonosti, olet vihainen. Olen vihainen kanssasi mutta älä ole vihainen minulle. Minä en ansaitse vihaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
Aikamoinen aasin silta raiskaukseen siitä että joku ei halua käyttää alkoholia juhlissa.
Aina on ihmisiä jotka kysyvät miksi joku valitsee eritavalla kuin he itse. Jos et halua käyttää alkoholia ja joku siitä kysyy. kokeile rehellisyyttä. Sanot ihan suoraan vaikka että vanhempani olivat juoppoja, olen uskovainen, olen absolutisti, en pidä alkoholista, en pidä itsestäni kun olen humalassa, olen autolla. Mikä ikinä syy onkin. Josko se ei ihmiselle riitä niin poistu keskustelusta. Ei sinun tarvitse selitellä itseäsi sen enempää. Yleensä juhlissa on paljon seuraa ja suurimmalle osalle vastauksesi riittää.
Itse en myöskään juo, miksi? siksi että en saa krapuloita, en ole koskaan niitä saanut. Juominen on minulle helppoa, voin seuraavana päivänä mennä salille tai töihin kun ystäväni makaavat sängyssä. Isälläni oli sama ja hänestä tuli alkoholisti. Tämän syyn esitän aina jos minulta kysytään miksi en juo. Useimmiten se on riittänyt, jotkut kommentoivat että he joisivat kokoajan jos eivät saisi krapulaa. He kyllä pian ymmärtävät itse antaneensa silloin vastausken juurikin niihin syihin miksi en juo.
Kaikki ystäväni tietävät syyni ja suurin osa on vain iloinen siitä etten juo koska voi aina luottaa siihen että on joku joka on siinä kunnossa että voi tehdä järkeviä päätöksiä tai toimia kuskina tarpeen tullen. En koe jääneeni ulos mitenkään. Tuttavapiirissäni on myös uskonnollisista syistä oleva absolutisti joten monesti on selvää seuraakin.
Siihen mihin ihminen asettaa elämässään painoarvoa usein liittyy elämäntilanteesta ja kokemuksista. Josko elämässä on jokin isotrauma, akuutti tai jokin joka on kasvanut vuosien mittaan on se usein selvitettävä että voimavaroja muuhun riittää. Josko tulee pienempi vastoin käyminen tai negatiivinen palaute on ihmisen helppo sivuttaa se jos hän voi hyvin. Jos hän voi huonosti tai on epävarma itsestään voi pienikin pisara saada kupin läikkymään. Ja tilanteen tuntumaan isommalta sotkulta kuin se ehkä olisikaan.
Kuinka monta todella sinut itsensä kanssa olevaa, juuri opintonsa aloittanutta nuorta opiskelijaa tunnet? Moni nuori ihminen on epävarma itsestään. 4-kymppinen osaa ihan eri tavalla kohdata monet tilanteet kuin nipinnapin 2-kymppinen.
En enää niin montaa, se on totta mutta minäkin olen ollut epävarma 2kymppinen opiskelija ja ylläoleva on oma vastaukseni. Enäähän en opiskelija juhlissa käy :D
Epävarmahan saa ihminen olla ja kaikki varmaan ovat. Josko esität kysymyksen takaisin. Miksi sinä juot alkoholia? vastaus on usein "se on hauskaa" voit vain todeta että jaa eikös muuta. Mulla on jo hauskaa että en taida alkoholia tarvita.
Tai jos nyt tuntuu siltä ettet halua sanoa suoraan syytä niin ota auto mukaan että et voi juoda tai poistu keskustelusta. "Tuun kohta takasin, jatketaan tätä keskustelua myöhemmin. Pakko mennä vessaan. " Tuskimpa humalassa oleva muistaa koko asiaa hetken kuluttua.
Kaikilla on sama oikeus olla juomatta kuin juoda oli tilaisuus mikä tahansa.
Eipä se opiskelijaelämässä ole mikään peikko, ettei juo. Jos siitä juomisesta sitten tekee muiden ongelman niin ettei kukaan muukaan saisi juoda koska sinä et tykkää, niin toki ihmiset ihmettelevät.
Vietin itse railakasta opiskelijaelämää, eikä ketään kiinnostaneet toisen juomiset/juomattomuudet sen syvällisemmin. Jos ei juonut, oletusarvo on että huomenna on töitä/tentti tms. Moni myös otti viinilasin/pari eikä humalaa, eikä sekään yhtään ketään kiinnostanut.
Toki jos joku olisi alkanut pitää jotakin luentoa raittiudestaan, olisi sitä ihmetelty. Mutta niin olisi ihmetelty jos luento olisi koskenut kasvissyöntiä taikka vaikka valtameripurjehdusta. Kun ei ne opiskelijariennot voi mennä yhden ihmisen tahdon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki kaikki haluavat kuulla olevansa kateellisia ankeuttajia, ihan vaan siksi että se on rehellistä.
Se että jokin asia on totta, ei tarkoita että se pitää pamauttaa päin naamaa.
Tai että asian kertomisesta olisi jotakin hyötyä. Päinvastoin, tuollainen loukkaa kovasti kun se tulee sellaiselta jonka kanssa on oltu 20 v ystäviä.
Vähän kuulostaa nyt, että tämä muiden neuvojalla ei ole ollut oikeita ihmissuhteita, sen verran teoreettisia neuvoja tulee.
Voit selittää asian miten haluat itsellesi mutta itse olen ihan kylmästi sanonut kahdelle ihmiselle elämässäni että miten asiat ovat.
Ensimmäinen oli yläasteella, kouluun tuli uusi tyttö josta tuli nopeasti "paras ystäväni" hän oli hyvin kaunis ja suosittu. Ihailin häntä siinä missä muutkin. Ajan mittaan hän alkoi käyttäytymään yhä ilkeämmin. Eristi minua, puhui rumasti, haukkui minua, komenteli siinä määrin että äitini reagoi jo tytön käytökseen. Lopulta eräiden juhlien jälkeen jossa hän haukkui minua muille ystävillemme minulta paloi päreet ja sanoin että olet todella ilkeä ihminen ja kohtelet minua huonosti. Sen jälkeen en pitänyt häneen yhteyttä ja se oli helpotus minulle. Aikuisena tietenkin tiedän että hänen isänsä oli hänet hylännyt lapsena ja hän oli läheisriippuvainen. Kaikki hänen ystävyyssuhteensa ennen ja jälkeen meidän ystävyytemme noudattivat saamaa intensiivistä kaavaa missä hän pyrki saamaan toisen riippuvaiseksi itsestään. Tässä ei rehellisyys auttanut.
Toinen kerta oli nuorena aikuisena. Lukiossa meillä oli pieni porukka sekalaista sakkia joka vietti aikaa yhdessä. Yksi porukasta alkoi kärsimään mielenterveysongelmista ja moni katosi hänen rinnaltaan. Hän muuttui yhä synkemmäksi ja alkoi puhumaan ihmisvihasta siihen asti että pelkäsinkin häntä välillä.
Lopulta sanoin että on henkisesti niin raskasta olla hänen kanssaan etten enää jaksa. Siinä vaiheessa hän oli jo hyvin yksin. Vähän sen jälkeen hän haki apua, sai lääkityksen ja on nyt 15vuotta myöhemmin aika mukavaa seuraa taas..
Rehellisyydellä voi saada jotain aikaan, ainakin sen että itse tiedät että ainakin pidit puoliasi.
Miten teinin kanssa nyt puhutaan, kun esimerkit on jostakin koulusta? Nuorena nyt sanoo mitä sylki suuhun tuo, mutta ei niin aikuisena enää tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
No todellakin, yksi törppö kyseli ja sitten ei voinut osallistua opiskelijaelämään ja jäi yksin? Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?
Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.
Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle.
Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.
Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.
Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.
Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.
Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.
TÄH! Raiskaaminen ja vammauttaminen on verrattavissa siihen, että yksi henkilö kysyy, että miksi et juo? Nyt keulii pahasti.
Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki kaikki haluavat kuulla olevansa kateellisia ankeuttajia, ihan vaan siksi että se on rehellistä.
Se että jokin asia on totta, ei tarkoita että se pitää pamauttaa päin naamaa.
Tai että asian kertomisesta olisi jotakin hyötyä. Päinvastoin, tuollainen loukkaa kovasti kun se tulee sellaiselta jonka kanssa on oltu 20 v ystäviä.
Vähän kuulostaa nyt, että tämä muiden neuvojalla ei ole ollut oikeita ihmissuhteita, sen verran teoreettisia neuvoja tulee.
Voit selittää asian miten haluat itsellesi mutta itse olen ihan kylmästi sanonut kahdelle ihmiselle elämässäni että miten asiat ovat.
Ensimmäinen oli yläasteella, kouluun tuli uusi tyttö josta tuli nopeasti "paras ystäväni" hän oli hyvin kaunis ja suosittu. Ihailin häntä siinä missä muutkin. Ajan mittaan hän alkoi käyttäytymään yhä ilkeämmin. Eristi minua, puhui rumasti, haukkui minua, komenteli siinä määrin että äitini reagoi jo tytön käytökseen. Lopulta eräiden juhlien jälkeen jossa hän haukkui minua muille ystävillemme minulta paloi päreet ja sanoin että olet todella ilkeä ihminen ja kohtelet minua huonosti. Sen jälkeen en pitänyt häneen yhteyttä ja se oli helpotus minulle. Aikuisena tietenkin tiedän että hänen isänsä oli hänet hylännyt lapsena ja hän oli läheisriippuvainen. Kaikki hänen ystävyyssuhteensa ennen ja jälkeen meidän ystävyytemme noudattivat saamaa intensiivistä kaavaa missä hän pyrki saamaan toisen riippuvaiseksi itsestään. Tässä ei rehellisyys auttanut.
Toinen kerta oli nuorena aikuisena. Lukiossa meillä oli pieni porukka sekalaista sakkia joka vietti aikaa yhdessä. Yksi porukasta alkoi kärsimään mielenterveysongelmista ja moni katosi hänen rinnaltaan. Hän muuttui yhä synkemmäksi ja alkoi puhumaan ihmisvihasta siihen asti että pelkäsinkin häntä välillä.
Lopulta sanoin että on henkisesti niin raskasta olla hänen kanssaan etten enää jaksa. Siinä vaiheessa hän oli jo hyvin yksin. Vähän sen jälkeen hän haki apua, sai lääkityksen ja on nyt 15vuotta myöhemmin aika mukavaa seuraa taas..
Rehellisyydellä voi saada jotain aikaan, ainakin sen että itse tiedät että ainakin pidit puoliasi.
Miten teinin kanssa nyt puhutaan, kun esimerkit on jostakin koulusta? Nuorena nyt sanoo mitä sylki suuhun tuo, mutta ei niin aikuisena enää tarvitse tehdä.
Miten teinin kanssa puhutaan? niin kuin ihmisten kanssa yleensäkkin. Sanotaan miten asiat on. Jos joku kohtelee huonosti niin sen voi kyllä ihan sanoa iästä riippumatta.
Aikuisenakin voi joutua sanomaan ystävyytensä irti, onneksi enää harvemmin. Aikuisuuteen mennessä useimmilla on muita tapoja käsitellä ongelmiansa kuin kylvää pahaoloa ympärilleen. Jos kuitenkin näin käy niin silloin on täysin aiheellista miettiä olisiko aika poistua moisen ihmisen ympäristöstä ja reilua on se myös sanoa. Aikuisena sen tietenkin osaa ilmaista asiallisemmin.
En koe että ystävyyssuhteet ovat niin kovin erillaisia nuorena tai vanhana. Nuorena ehkä välittömämpiä ja lyhyt kestoisempia ihan jo kasvamisesta johtuvien asioiden takia mutta samojen asioiden takia ihmiset hakeutuvat iästä huolimatta toistensa pariin. Siksi yksinäisyys on tässä ylipäätään keskustelun aihe. Kaivataan hyväksyntää, välittämistä, seuraa, läheisyyttä, tukea ja myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.
Totta mutta usein sille että ei halua on joku syy. En tule toimeen kanssasi, meillä ei ole yhteistä, en viihdy kanssasi, olet ilkeä minulle. Harva vain kyllästyy toisen naamaan ja toteaa että en halua.
Kenenkään ei sinäänsä tarvitse antaa mitään perustelua mutta mielestäni on reilua sanoa miten asiat on ja ei varsinkaan valehdella. Ystävyyden päättyminen loukkaa joka tapauksessa. Onko pahempi että joku vain alkaa välttelemään tai katoaa kuin sanoo että anteeksi nyt vain mutta en enää viihdy kanssasi niin kuin ennen. En halua nähdä. Toivon sinulle hyvää jatkoon.
Luulen että loukkantumiselta ei voi välttyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.
Totta mutta usein sille että ei halua on joku syy. En tule toimeen kanssasi, meillä ei ole yhteistä, en viihdy kanssasi, olet ilkeä minulle. Harva vain kyllästyy toisen naamaan ja toteaa että en halua.
Kenenkään ei sinäänsä tarvitse antaa mitään perustelua mutta mielestäni on reilua sanoa miten asiat on ja ei varsinkaan valehdella. Ystävyyden päättyminen loukkaa joka tapauksessa. Onko pahempi että joku vain alkaa välttelemään tai katoaa kuin sanoo että anteeksi nyt vain mutta en enää viihdy kanssasi niin kuin ennen. En halua nähdä. Toivon sinulle hyvää jatkoon.
Luulen että loukkantumiselta ei voi välttyä...
Ei varmaan voikaan välttää loukkaantumista, mutta minusta ei niitä syitä tarvitse naamaan hieroa. Ei kukaan loukkaannu vähemmän siitä että kuulee olevansa negatiivinen ja kateellinen ankeuttaja, verrattuna siihen ettei selitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.
Moni täällä on kysynyt syitä miksi joku ystävä vain katoaa. Turha kuvitella ettei se loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse yksinäinen jossain vaiheessa elämää. Mutta mieleenikään ei tullut koskaan syyttää muita. Oli päivänselvää, että ystävillä ei ollut aikaa enää, kun heille tuli vauvoja. Itse olin sinkkuna paljon pidempään, kuin muut hyvät ystäväni. Kaksi parasta ystävääni muutti 500km päähän. Silloin ei ollut kuin lankapuhelimet käytössä. Päivänselvää sekin, että välit viilenivät, kun emme enää tavanneet. Ei tullut mieleen syyttää heitäkään.
Työkaverini olivat aika paljon minua vanhempia, joten heidänkään kanssa ei tullut ystävystyttyä.
Koin, että yksinäisyyteni ei ollut kenenkään syy, vaan tilanteesta johtuva. No mitä tein. Hommasin vapaa-aikaani paljon tekemistä, ettei jäänyt aikaa murehtia. Hommasin vuosikortin salille ja uimahalliin kausikortin. Olin aika hyvässä kunnossa niinä vuosina, kun sillä ylimääräisellä ajalla harrastin liikuntaa paljon. Opinkin nauttimaan siitä vapaudesta, mitä minulla oli, kun elin yksin ja sain suunnitella vapaa-aikani yksin. Pikkuhiljaa alkoi muodostua uusi viiteryhmä, mihin tunsin kuuluvani. Ei heistä yhtä hyviä ystäviä tullut, kuin entisistä. Mutta seuraa, että kehtasi lähteä jonnekkin, minne ei viitsinyt yksin mennä. Eli käytiin juhlimassa ja vietettiin aikaa toisten luona kylässä leffoja katsellen ja pizzaa syöden porukalla.
Kun sitten löysin mieheni ja saimme kaksi lasta peräjälkeen, huomasin käyttäytyväni samalla tavalla, kuin entiset ystäväni. Ei siinä paljon haluttanut lähteä mihinkään, kun nukkui tunnin, parin tunnin pätkissä yöt ja päivät oli ryytynyt ja väsynyt ja pyöritti sitä arkirumbaa. Mutta sitä kautta tuli taas uusi viiteryhmä eli me hiekkalaatikolla istuvat mammat.
Pikkuhiljaa niitä vanhoja ystäviä on taas tullut tavattua, kun kaikilla on lapset kasvaneet. Heillä toki vanhempia kuin minulla. Mutta yhteistä on taas löytynyt ja kiva on ollut olla tekemisissä. Mutta olen huomannut, että enää en kaipaa heiltä sitä samanlaista ystävyyttä, kuin oli nuorena. Kiva heidän kanssaan on jutella, mutta en kaipaa enää sitä tiivistä salaisuuksien vaihtoa ja uskoutumista ja jatkuvaa yhteydenpitoa. Eivät kyllä hekään.
Olen tyytyväinen näin, enkä muista huonolla sitä aikaa, kun koin itseni yksinäiseksi. Sitä kautta löysin itselleni nykyisin niin rakkaan harrastuksen eli liikunnan
Mulla varsin samanlainen elämäntarina ystävyyksien osalta. Lihavoin kirjoituksestasi tuon yhden kohdan. Kun ikää tulee tarpeeksi, jossain vaiheessa huomaa, että elämässä ei yksinkertaisesti ole enää mitään salaisuuksia tai asioita, joista tarvitsisi uskoutua ystävälle. Muistan hyvin vuosikymmenten takaa, kun oli ihastunut opiskelukaveriinsa, työkaveriinsa tms tai oli yökerhossa tavannut jonkun komistuksen, jonka soittoa odotti kuin kuuta nousevaa. Tai kun jännitti, mitä raskaustesti näyttää. Eipä päälle viiskymppisen elämässä pahemmin tapahdu asioita, jotka olisivat vain ystäville jaettavia salaisuuksia. Verotiedotkin ovat nykyisin julkisia ja jos tienaat tarpeesi, nimesi löytyy marraskuun ensimmmäisen päivän iltapäivälehdistä. Salaisuuksien jakajaa ei siis enää tarvita, koska ei ole mitään salaisuuksiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätevä syy lopettaa ystävyys on ihan vaan se, ettei halua sitä jatkaa. Ei ole perusteluvelvollisuutta, riittää se ettei vaan halua. Perustelut vaan joko olisivat silkkaa valhetta, tai sitten loukkaisivat.
Totta mutta usein sille että ei halua on joku syy. En tule toimeen kanssasi, meillä ei ole yhteistä, en viihdy kanssasi, olet ilkeä minulle. Harva vain kyllästyy toisen naamaan ja toteaa että en halua.
Kenenkään ei sinäänsä tarvitse antaa mitään perustelua mutta mielestäni on reilua sanoa miten asiat on ja ei varsinkaan valehdella. Ystävyyden päättyminen loukkaa joka tapauksessa. Onko pahempi että joku vain alkaa välttelemään tai katoaa kuin sanoo että anteeksi nyt vain mutta en enää viihdy kanssasi niin kuin ennen. En halua nähdä. Toivon sinulle hyvää jatkoon.
Luulen että loukkantumiselta ei voi välttyä...
Ei varmaan voikaan välttää loukkaantumista, mutta minusta ei niitä syitä tarvitse naamaan hieroa. Ei kukaan loukkaannu vähemmän siitä että kuulee olevansa negatiivinen ja kateellinen ankeuttaja, verrattuna siihen ettei selitä mitään.
Ehkä sinä et halua kuulla miksi joku päättää ystävyytensä mutta moni täällä sitä miettii ja olisi halunnut tietää syyn. Sanavalinnat ovat näin herkässä tilanteessa tärkeitä ja tähän kateelliseen ankeuttajaan olisin ehkä sanonut näin: Olemme olleet kauan ystäviä. Joskus kerran osasit iloita siitä mitä sinulla oli. Et tuntenut että se mitä muilla on, on sinulta pois. Sait minut voimaan hyvin ja nautin seurastasi. Kaipaan sitä. Huomaatko että suhteemme ei ole enään samanlainen. En koe että sinä nautit seurastani tai iloitset puolestani. Minä tunnen syyllisyyttä siitä että haluan voida hyvin seurassasi. Jos jatkamme näin, molemmat katkeroidumme toisillemme. En halua enää jatkaa ystävyyttämme sellaisena kuin se nyt on. Toivottavasti saat elämässäsi kaiken mitä haluat. Tiemme eroavat nyt mutta muistot seuraavat aina.
Totuuden ei tarvitse olla ilkeätä
Eli vain vältellään ja kadotaan. Mutta sehän loukkaa myös ihmistä. Joskus vielä pahemmin kun itse vain yrittää pitää yhteyttä saamatta mitään vastakaikua.