Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat ystävinä niin huonoja, että sitä on mieluummin yksin. Minulla oli lapsena kaksi kaveria, joiden kanssa leikin sokkoleikkiä. Olin sokkona. Kaverit taluttivat minua ja käskivät minun istua. Istuin. Siinä olikin muurahaispesä. Suutuin kavereille. He pyysivät anteeksi ja pyysivät, että leikkiä voisi jatkaa. Ajattelin etteivät kaverit olleet tajunneet kuinka tyhmästi olivat käyttäytyneet. Olivat kuitenkin pyytäneet anteeksi, joten ajattelin, että ehkä nyt käyttäytyvät mukavammin. Leikkiä jatkettiin. Kaverit taluttivat minut uudelleen muurahaispesään. Lähdin leikistä juosten pois ja itkin.

Toisesta näistä kavereista on tullut valtakunnan tason politiikko, joka on tällä hetkellä eduskunnassa. Hänellä varmasti riittää asemansa puolesta ystäviä, mutta kovin kummoiselta ihmiseltä hän ei vieläkään lehdissä esitettyjen mielipiteidensä perusteella vaikuta. Osalta ihmisistä ilmeisesti vain puuttuu joko päästä jokin palikka tai sitten he ovat luonteeltaan sadistisia.

Kuule, ne olivat lapsia, lapset ovat ymmärtämättömiä ja tekevät tyhmyyksiä. Miksi maailmassa muistelet tämmöisiä asioita yhä?

Siksi, että tämä keskustelu muistuttanut minua siitä, että kaikki ihmiset eivät kypsy. Moni on vielä aikuisenakin hämmästyttävän ilkeä ja itsekeskeinen.

Mistä sinä tiedät minkälaisia ne poliitikot ovat aikuisena? Tunnetko heidät?

Eiköhän suurin osa ihmisistä tässä maassa ole tämänkin sankarin ajatusmaailmaan päässyt tutustumaan lehtien kautta. Tyhjät tynnyrit kolisevat tunnetusti eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Toki kaikki haluavat kuulla olevansa kateellisia ankeuttajia, ihan vaan siksi että se on rehellistä.

Se että jokin asia on totta, ei tarkoita että se pitää pamauttaa päin naamaa.

Tai että asian kertomisesta olisi jotakin hyötyä. Päinvastoin, tuollainen loukkaa kovasti kun se tulee sellaiselta jonka kanssa on oltu 20 v ystäviä.

Vähän kuulostaa nyt, että tämä muiden neuvojalla ei ole ollut oikeita ihmissuhteita, sen verran teoreettisia neuvoja tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Ehkä ei halua mutta josko se ihminen on päätynyt noin pohjalle että saa kaikki voimaan huonosti ei siihen tule mitään muutosta ellei joku ravistele. Josko hän kohtelee toisia ilkeästi niin ihan asiallista sanoa että sinä saat minut voimaan huonosti. En halua olla ystäväsi enää.

Sanat voi aina valita asiallisesti mutta tosiasioita on turha muutella. Kyllä sekin ihminen ansaitsee tietää mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja kuinka he hänen seurassaan voivat. Ehkä se saa hänet heräämään siihen että hän ei halua olla se ihminen joka vaikuttaa negatiivisesti hänelle tärkeiden ihmisten hyvinvointiin ja jos ei hän pian tee jotain niin kaikki kaikkoavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Ehkä ei halua mutta josko se ihminen on päätynyt noin pohjalle että saa kaikki voimaan huonosti ei siihen tule mitään muutosta ellei joku ravistele. Josko hän kohtelee toisia ilkeästi niin ihan asiallista sanoa että sinä saat minut voimaan huonosti. En halua olla ystäväsi enää.

Sanat voi aina valita asiallisesti mutta tosiasioita on turha muutella. Kyllä sekin ihminen ansaitsee tietää mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja kuinka he hänen seurassaan voivat. Ehkä se saa hänet heräämään siihen että hän ei halua olla se ihminen joka vaikuttaa negatiivisesti hänelle tärkeiden ihmisten hyvinvointiin ja jos ei hän pian tee jotain niin kaikki kaikkoavat

On myös mahdollista, että sinä olet se, joka on muuttunut jollain tavalla ja siksi ärsyyntyy ystävän käytöksestä enemmän kuin aiemmin. Tai ehkä te molemmat olette muuttuneet ja siksi kumpikin on toisen seurassa ärtynyt. Pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ei kuitenkaan kuulu se, että yhtäkkiä vain kadotaan sanomatta sanaakaan vuosien yhteydenpidon jälkeen. Se on surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Toki kaikki haluavat kuulla olevansa kateellisia ankeuttajia, ihan vaan siksi että se on rehellistä.

Se että jokin asia on totta, ei tarkoita että se pitää pamauttaa päin naamaa.

Tai että asian kertomisesta olisi jotakin hyötyä. Päinvastoin, tuollainen loukkaa kovasti kun se tulee sellaiselta jonka kanssa on oltu 20 v ystäviä.

Vähän kuulostaa nyt, että tämä muiden neuvojalla ei ole ollut oikeita ihmissuhteita, sen verran teoreettisia neuvoja tulee.

Voit selittää asian miten haluat itsellesi mutta itse olen ihan kylmästi sanonut kahdelle ihmiselle elämässäni että miten asiat ovat. 

Ensimmäinen oli yläasteella, kouluun tuli uusi tyttö josta tuli nopeasti "paras ystäväni" hän oli hyvin kaunis ja suosittu. Ihailin häntä siinä missä muutkin. Ajan mittaan hän alkoi käyttäytymään yhä ilkeämmin. Eristi minua, puhui rumasti, haukkui minua, komenteli siinä määrin että äitini reagoi jo tytön käytökseen. Lopulta eräiden juhlien jälkeen jossa hän haukkui minua muille ystävillemme minulta paloi päreet ja sanoin että olet todella ilkeä ihminen ja kohtelet minua huonosti. Sen jälkeen en pitänyt häneen yhteyttä ja se oli helpotus minulle. Aikuisena tietenkin tiedän että hänen isänsä oli hänet hylännyt lapsena ja hän oli läheisriippuvainen. Kaikki hänen ystävyyssuhteensa ennen ja jälkeen meidän ystävyytemme noudattivat saamaa intensiivistä kaavaa missä hän pyrki saamaan toisen riippuvaiseksi itsestään. Tässä ei rehellisyys auttanut.

Toinen kerta oli nuorena aikuisena. Lukiossa meillä oli pieni porukka sekalaista sakkia joka vietti aikaa yhdessä. Yksi porukasta alkoi kärsimään mielenterveysongelmista ja moni katosi hänen rinnaltaan. Hän muuttui yhä synkemmäksi ja alkoi puhumaan ihmisvihasta siihen asti että pelkäsinkin häntä välillä.

Lopulta sanoin että on henkisesti niin raskasta olla hänen kanssaan etten enää jaksa. Siinä vaiheessa hän oli jo hyvin yksin. Vähän sen jälkeen hän haki apua, sai lääkityksen ja on nyt 15vuotta myöhemmin aika mukavaa seuraa taas..

Rehellisyydellä voi saada jotain aikaan, ainakin sen että itse tiedät että ainakin pidit puoliasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Ehkä ei halua mutta josko se ihminen on päätynyt noin pohjalle että saa kaikki voimaan huonosti ei siihen tule mitään muutosta ellei joku ravistele. Josko hän kohtelee toisia ilkeästi niin ihan asiallista sanoa että sinä saat minut voimaan huonosti. En halua olla ystäväsi enää.

Sanat voi aina valita asiallisesti mutta tosiasioita on turha muutella. Kyllä sekin ihminen ansaitsee tietää mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja kuinka he hänen seurassaan voivat. Ehkä se saa hänet heräämään siihen että hän ei halua olla se ihminen joka vaikuttaa negatiivisesti hänelle tärkeiden ihmisten hyvinvointiin ja jos ei hän pian tee jotain niin kaikki kaikkoavat

On myös mahdollista, että sinä olet se, joka on muuttunut jollain tavalla ja siksi ärsyyntyy ystävän käytöksestä enemmän kuin aiemmin. Tai ehkä te molemmat olette muuttuneet ja siksi kumpikin on toisen seurassa ärtynyt. Pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ei kuitenkaan kuulu se, että yhtäkkiä vain kadotaan sanomatta sanaakaan vuosien yhteydenpidon jälkeen. Se on surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

pitkän ystävyyden päättymiselle on aina pätevät syyt, ei vaan se että ärsyyntyy ystävän käytöksestä vaan se että jokin on jo pahasti pielessä. eikä tälläistä päätöstä varmasti tehdä viikossa vaan kyllä sellainen kypsyy ajan mittaan. tässä aikaisemmassa esimerkissä oli se että ystävä puhui rumasti ja sai olon huonoksi. Ei kukaan ole toiselle velkaa sellaista että tulisi vuosi tolkulla kituuttaa sellaisessa seurassa jossa ei halua olla. olkoonkin vaikka surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Ehkä ei halua mutta josko se ihminen on päätynyt noin pohjalle että saa kaikki voimaan huonosti ei siihen tule mitään muutosta ellei joku ravistele. Josko hän kohtelee toisia ilkeästi niin ihan asiallista sanoa että sinä saat minut voimaan huonosti. En halua olla ystäväsi enää.

Sanat voi aina valita asiallisesti mutta tosiasioita on turha muutella. Kyllä sekin ihminen ansaitsee tietää mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja kuinka he hänen seurassaan voivat. Ehkä se saa hänet heräämään siihen että hän ei halua olla se ihminen joka vaikuttaa negatiivisesti hänelle tärkeiden ihmisten hyvinvointiin ja jos ei hän pian tee jotain niin kaikki kaikkoavat

On myös mahdollista, että sinä olet se, joka on muuttunut jollain tavalla ja siksi ärsyyntyy ystävän käytöksestä enemmän kuin aiemmin. Tai ehkä te molemmat olette muuttuneet ja siksi kumpikin on toisen seurassa ärtynyt. Pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ei kuitenkaan kuulu se, että yhtäkkiä vain kadotaan sanomatta sanaakaan vuosien yhteydenpidon jälkeen. Se on surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

pitkän ystävyyden päättymiselle on aina pätevät syyt, ei vaan se että ärsyyntyy ystävän käytöksestä vaan se että jokin on jo pahasti pielessä. eikä tälläistä päätöstä varmasti tehdä viikossa vaan kyllä sellainen kypsyy ajan mittaan. tässä aikaisemmassa esimerkissä oli se että ystävä puhui rumasti ja sai olon huonoksi. Ei kukaan ole toiselle velkaa sellaista että tulisi vuosi tolkulla kituuttaa sellaisessa seurassa jossa ei halua olla. olkoonkin vaikka surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

Kuka on vaatinut kituuttamaan vuositolkulla? Miksei ihmissuhdetta sinun mielestäsi voi päättää sanomalla ääneen, ettei sitä enää halua jatkaa ja kiittää aiemmista vuosista? Miksi pitää kadota ilman sanaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Tarkoitatko, että edellisen kirjoittajan olisi pitänyt sanoa suoraan ystävälleen, että tästä oli tullut negatiivinen, katkera, kateellinen itsesäälissä rypijä ja sen vuoksi hänen kanssaan ei enää jaksanut olla, kun mitään muuta yhteistäkään ei ollut kuin menneisyydessä tapahtuneet asiat? Ja tämän sanomalla olisi ajatellut toisen tunteita?

Hän olisi voinut sanoa ääneen, ettei enää koe tämän ystävyyden toimivan nykyisessä muodossaan. Jatko sitten sen mukaan miten keskustelu etenisi.

Mutta sehän on ihan itsestään selvää, ettei koe ystävyyden toimivan, kun kerran sen lopettaa. Ei tuossa ole mitään lisäinformaatiota.

Ja keskustelulla muutetaan toinen ihminen vähemmän kateelliseksi ja negatiiviseksi? Kun sellainen keskustelu oikeasti voisikin olla olemassa, yksi keskustelu vaan ja tyyppi muuttuu ankeuttajasta mukavaksi. Missä todellisuudessa?

Miksi toinen ihminen ei mielestäsi ansaitse kunnioittavaa päätepistettä ja kohtaamista pitkän ystävyyden jälkeen, vaan hänet voi hylätä yhtäkkisesti sanomatta mitään kuin jonkin rikkimenneen hansikkaan?

Totta. Pitäisi rehellisesti sanoa, että olet melkoinen ankeuttaja ja seurasi jälkeen olo on pitkään huono, koska olet kateellinen urkkija ja mustasukkainen ystävistäsi ja en vain jaksa sinua enää.

Eivätkö sinun sosiaaliset taitosi riitä mihinkään muuhun?

Taitaa olla aika vaikea kuulla totuus siitä mitä muut ajattelevat seurastasi ja siitä mitä saat heidät tuntemaan

Sosiaalisesti taitamattomat ihmiset pitävät omia ajatuksiaan mielipiteen sijasta absoluuttisina totuuksina ja kokevat, että heillä on oikeus loukata toisia "sanomalla totuus". Tuo on yhdenlainen itsekeskeisyyden muoto.

Äskenhän juuri vaadittiin sanomaan totuus? Eli pohjimmiltaan sitä ei haluta kuulla mitä mieltä toinen on. Väärin toimit jos liukenet paikalta ja samoin teet jos sanot syyt ääneen. Vaatijalle ainoa oikea vastaus olisi se minkä hän itse haluaa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Tuo edellyttäisi jonkinlaista velvollisuutta jatkaa ystävyyttä vastoin tahtoaankin. Eli ei, vain puolisoon sitoudutaan.

Tuskin kukaan kevyin perustein lopettaa pitkäaikaista ystävyyttä, jos se yhä toimii. Ellei se toimi, niin eipä asia neuvottelemalla parane.

Minä lopetin selittämättä pari vuosikymmentä kestäneen ystävyyden ilman selityksiä. Näennäisesti siksi että ystävä sanoi pahasti, todellisuudessa siksi että meillä ei enää siinä elämäntilanteessa ollut mitään muuta yhteistä kun se menneisyys, ja minä en jaksa loputtomiin vaan muistella menneitä.

Ystäväni oli myös muuttunut, häntä aina kiusannut epävarmuus oli muuttunut vähän kaikkien kadehtimiseksi ja ilkeilyksi. Enkä jaksa kuunnella sellaisen itsesääliä, joka samaan aikaan kun itkee lihomista, syö sipsejä.

Olisiko todella pitänyt perustella, että jatketaan vaan ystävyyttä, kun olet vähemmän kade ja paremmin sinut itsesi kanssa. Parempi vaan häipyä elämästä.

Eli halusit päästä helpolla, toisen tunteista viis. Tuo on melko itsekästä, mutta tietysti aina voimavarat eivät riitä siihen, että kohtelisi toisia silti kunnioittavasti, vaikkei enää heitä kokisi ystävinään.

Mielestäni se että toinen käyttäytyy huonosti toista kohtaan on pätevä syy päättää ystävyys ja tämä ihminen toimi hyvin kohteliaasti ja sanoi syyksi sen että ystävä sanoi pahasti eikä sitä mitä todella ajatteli säästääkseen ihmisen tunteita. Kaikilla on vain yksi elämä, sen verran täytyykin olla itsekäs ettei itseään anna kiusata. Aika kannattaa jakaa niin että maksimoit heidän läsnäolon ketkä antavat sinulle tasapuolisesti energiaa ja minimoit heidän läsnäolon jotka sitä vievät ja saastuttavat ympäristöään. Jos se on itsekkyyttä niin sitten kannattaa olla itsekäs. Ei sisarus, vanhempi, puoliso tai edes ystävä saa ilkeillä toiselle. Kenenkään tarvitse sellaista sietää. Josko toinen ei välitä tunteistasi vähääkään niin palauta palvelus ja poistu paikalta, ihan sama voimavaroista. Kunnioita itseäsi niin muutkin kunnioittavat.

Sanoa kohteliaasti, että kun nyt yhden kerran sanoit pahasti, lopetan vuosikymmenten ystävyyden? Entä sitten kun todennäköisesti toinen pyytää anteeksi?

Silloin joutuisi myöntämään, että syy ei ole yhdessä sanassa, vaan niissä todellisista syissä (ankeuttaminen, kateus, se ettei ole enää mitään yhteistä). Haluaako joku todella kuulla olevansa kateellinen ankeuttaja?

Ehkä ei halua mutta josko se ihminen on päätynyt noin pohjalle että saa kaikki voimaan huonosti ei siihen tule mitään muutosta ellei joku ravistele. Josko hän kohtelee toisia ilkeästi niin ihan asiallista sanoa että sinä saat minut voimaan huonosti. En halua olla ystäväsi enää.

Sanat voi aina valita asiallisesti mutta tosiasioita on turha muutella. Kyllä sekin ihminen ansaitsee tietää mitä ihmiset hänestä ajattelevat ja kuinka he hänen seurassaan voivat. Ehkä se saa hänet heräämään siihen että hän ei halua olla se ihminen joka vaikuttaa negatiivisesti hänelle tärkeiden ihmisten hyvinvointiin ja jos ei hän pian tee jotain niin kaikki kaikkoavat

On myös mahdollista, että sinä olet se, joka on muuttunut jollain tavalla ja siksi ärsyyntyy ystävän käytöksestä enemmän kuin aiemmin. Tai ehkä te molemmat olette muuttuneet ja siksi kumpikin on toisen seurassa ärtynyt. Pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ei kuitenkaan kuulu se, että yhtäkkiä vain kadotaan sanomatta sanaakaan vuosien yhteydenpidon jälkeen. Se on surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

pitkän ystävyyden päättymiselle on aina pätevät syyt, ei vaan se että ärsyyntyy ystävän käytöksestä vaan se että jokin on jo pahasti pielessä. eikä tälläistä päätöstä varmasti tehdä viikossa vaan kyllä sellainen kypsyy ajan mittaan. tässä aikaisemmassa esimerkissä oli se että ystävä puhui rumasti ja sai olon huonoksi. Ei kukaan ole toiselle velkaa sellaista että tulisi vuosi tolkulla kituuttaa sellaisessa seurassa jossa ei halua olla. olkoonkin vaikka surkea loppu pitkälle ystävyydelle.

Kuka on vaatinut kituuttamaan vuositolkulla? Miksei ihmissuhdetta sinun mielestäsi voi päättää sanomalla ääneen, ettei sitä enää halua jatkaa ja kiittää aiemmista vuosista? Miksi pitää kadota ilman sanaakaan?

useimmiten sitä kituutetaan vuositolkulla vaikkei sitä kukaan vaatisikaan, ihan siksi että päätöksen teko on vaikeaa pitkän ystävyyden jälkeen. Sinähän saat päättää ystävyys suhteesi juuri niin kuin haluat mutta ei se tarkoita sitä ettäkö muiden tulisi tehdä samoin. mikään ei sano kenen lähestymistapa on parempi. En tiedä mistä keksit tuon että pitää kadota ilman sanaakaan, onko joku sinulle tehnyt niin. Itsehän juuri päin vastaista tässä osoita. Sanon rehellisesti syyn ja sitten poistun jos tilanne niin vaatii. Minä arvostan rehellisyyttä. Kaiken voi sanoa asiallisesti ja pysyä tosiasioissa ja antaa toiselle mahdollisuuden vastata myös niihin. Ehkä tilanne jopa siinä ratkeaa. 

Josko vaan sanoo kiitos ja näkemiin niin tullaan siihen mitä täällä on huudeltukkin. Miksi joku vain alkaa välttelemään tai lakkaa pitämästä yhteyttä. Aika monta kertaa tämän ketjun aikana on sitä kyselty. Mielestäni toinen ansaistee tietää syyn ehkä hän on jopa samaa mieltä ja kertoo oman syyn ja sitten molemmat voivat asiaa punnita ja tulla päätökseen yksin tai yhdessä halutaanko ystävyyttä yrittää korjata. Joskus rehellisyys satuttaa mutta joskus se myös antaa päätöksen ja poistaa epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Toki kaikki haluavat kuulla olevansa kateellisia ankeuttajia, ihan vaan siksi että se on rehellistä.

Se että jokin asia on totta, ei tarkoita että se pitää pamauttaa päin naamaa.

Tai että asian kertomisesta olisi jotakin hyötyä. Päinvastoin, tuollainen loukkaa kovasti kun se tulee sellaiselta jonka kanssa on oltu 20 v ystäviä.

Vähän kuulostaa nyt, että tämä muiden neuvojalla ei ole ollut oikeita ihmissuhteita, sen verran teoreettisia neuvoja tulee.

Samaa mieltä. Siksi onkin parempi vain harventaa yhteydenottoja ja pikku hiljaa lopettaa kokonaan. Ei tarvitse loukata toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Niin, nehän onkin sama asia, että r aiskataan ja vammautetaan ja se, että joku kysyy, että etkö käytä alkoholia lainkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Niin, nehän onkin sama asia, että r aiskataan ja vammautetaan ja se, että joku kysyy, että etkö käytä alkoholia lainkaan

Eli et keksi hyvää vastausta? Jotkut kokevat elämässään paljon raskaita asioita. On hölmöä sanoa jollekin toiselle, ettei hänen pitäisi välittää asioista, joita hänelle on tapahtunut, koska et voi tietää miten lopussa hän saattaa henkisesti olla. Kipu ei poistu sillä, että leikkii ettei sitä ole. Elämä on jokaiselle sarja henkilökohtaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.

Olin itse yksinäinen jossain vaiheessa elämää. Mutta mieleenikään ei tullut koskaan syyttää muita. Oli päivänselvää, että ystävillä ei ollut aikaa enää, kun heille tuli vauvoja. Itse olin sinkkuna paljon pidempään, kuin muut hyvät ystäväni. Kaksi parasta ystävääni muutti 500km päähän. Silloin ei ollut kuin lankapuhelimet käytössä. Päivänselvää sekin, että välit viilenivät, kun emme enää tavanneet. Ei tullut mieleen syyttää heitäkään.

Työkaverini olivat aika paljon minua vanhempia, joten heidänkään kanssa ei tullut ystävystyttyä. 

Koin, että yksinäisyyteni ei ollut kenenkään syy, vaan tilanteesta johtuva. No mitä tein. Hommasin vapaa-aikaani paljon tekemistä, ettei jäänyt aikaa murehtia. Hommasin vuosikortin salille ja uimahalliin kausikortin. Olin aika hyvässä kunnossa niinä vuosina, kun sillä ylimääräisellä ajalla harrastin liikuntaa paljon. Opinkin nauttimaan siitä vapaudesta, mitä minulla oli, kun elin yksin ja sain suunnitella vapaa-aikani yksin. Pikkuhiljaa alkoi muodostua uusi viiteryhmä, mihin tunsin kuuluvani. Ei heistä yhtä hyviä ystäviä tullut, kuin entisistä. Mutta seuraa, että kehtasi lähteä jonnekkin, minne ei viitsinyt yksin mennä. Eli käytiin juhlimassa ja vietettiin aikaa toisten luona kylässä leffoja katsellen ja pizzaa syöden porukalla.

Kun sitten löysin mieheni ja saimme kaksi lasta peräjälkeen, huomasin käyttäytyväni samalla tavalla, kuin entiset ystäväni. Ei siinä paljon haluttanut lähteä mihinkään, kun nukkui tunnin, parin tunnin pätkissä yöt ja päivät oli ryytynyt ja väsynyt ja pyöritti sitä arkirumbaa. Mutta sitä kautta tuli taas uusi viiteryhmä eli me hiekkalaatikolla istuvat mammat.

Pikkuhiljaa niitä vanhoja ystäviä on taas tullut tavattua, kun kaikilla on lapset kasvaneet. Heillä toki vanhempia kuin minulla. Mutta yhteistä on taas löytynyt ja kiva on ollut olla tekemisissä. Mutta olen huomannut, että enää en kaipaa heiltä sitä samanlaista ystävyyttä, kuin oli nuorena. Kiva heidän kanssaan on jutella, mutta en kaipaa enää sitä tiivistä salaisuuksien vaihtoa ja uskoutumista ja jatkuvaa yhteydenpitoa. Eivät kyllä hekään.

Olen tyytyväinen näin, enkä muista huonolla sitä aikaa, kun koin itseni yksinäiseksi. Sitä kautta löysin itselleni nykyisin niin rakkaan harrastuksen eli liikunnan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oman opiskeluni aikoina järjestettiin kaikenlaisia tutustumisiltoja. Eikö niitä nykyään enää ole?

Oli opiskeluryhmässä ryhmäytymistapahtumia ja yhteisiä opiskelijailtoja ja bileitä. Monenlaista työtä tehtiin, että uusi kurssi ryhmäytyisi ja tutustuisi toisiinsa. Oli myös monenlaista muuta ryhmää, mihin sai ilmoittautua. Ilmoitustaululla oli monenlaista harrastekutsua.

Eli ainakin ennen järjestettiin kyllä tapahtumia, missä opiskelijat saivat tutustua toisiinsa. Onhan monesti suurin osa opiskelijoista muualta muuttaneita, joten noissa tapahtumissa pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Kyllä on, mutta on myös todettu, että moniin fuksivuoden tutustumisrientoihin liittyy alkoholi. Se on joillekin (monille?) ongelma, koska jos ei käytä alkoholia, voi jäädä helposti porukan ulkopuolelle. 

Tuo on ongelma jos siitä tekee ongelman. Voi sinne mukaan mennä selvin päinkin, tai juo vain muutaman kulauksen, ei ole pakko juoda paljoa. Sitten jos siitä juomattomuudesta itse tekee suuren numeron, voivat muut ihmetelläkin.

Minä raahasin opiskelijana bileisiin mehua ja vissyä mukanani. En selitellyt mitään kenellekään. Toistuvasti eräs tyyppi ihan joka bileissä kyseli, että mikä minussa on oikein vikana, jos en kerran juo alkoholia. Kyllä se oli todella vaivaannuttavaa.

Yksi kyseli. Ja paljonko oli niitä jotka ei kyselleet? Miksi antaa niin suuri painoarvo yksittäisen törpön kyselyille. Itsekään en juuri käytä alkoholia ja jos se jotain vaivaa, se on hänen ongelmansa, ei minun.

Miksi välittää ikinä yhtään mistään, kun ainahan kyseessä on pohjimmiltaan vain yksittäisen ihmisen toiminta? Joskus heitä on paljon, mutta ainahan on kyse yksittäisistä ihmisistä, käyttäytyivät he miten tahansa. Yksittäiset ihmiset ovat sodissakin tehneet vaikka mitä kauheuksia.

Kyllä, mutta positiivisesti elämään suhtautuva ihminen kiinnittää huomion niihin yhdeksään jotka ei tee kauheuksia eikä anna sen yhden toiminnalle kohtuuttoman suurta painoarvoa.

Vaikka hänet raiskattaisiin ja vammautettaisiin pysyvästi sen yhden taholta? Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita.

Siinä tilanteessa toki on ymmärrettävää että huomio kiinnittyy pitkäksi aikaa sen yhden tekemään pahaan. Mutta muuta tietä toipumiseen ei silloinkaan ole kuin käsitellä se paha ja kääntää huomio hyvään mikä niissä yhdeksässä on.

Se ei edistä kenenkään toipumista, että muut pyrkivät asettumaan tämän ihmisen yläpuolelle ja määrittelemään hänen henkilökohtaiset kokemuksensa eri tilanteista hyviksi tai huonoiksi. Kenelläkään ei ole tällaiseen oikeutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.