Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Huh huh, kyllä alkaa olla aikamoisia vaatimuksia ihmisille. Eli jos on perhe ja ystäviä ja työ ja lapsia, niin silti pitää kansalaisvelvollisuutena tehdä vapaaehtoistyötä. Ne, jotka istuvat kotona yksin murehtimassa yksinäisyyttään, voivat hyvällä omalla tunnolla jatkaa sitä istumista kotona, koska vain kiireisten ja sosiaalisten on velvollisuus auttaa muita.
Ja tiedoksi, täällä on muitakin keskustelijoita, kuin yksi.
Kukaan muu ei varmasti copypastaa noin innokkaasti kommenttejaan kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa kuin sinä.
Taisi olla kuitenkin vasta kolmas kommentti minulta koko pitkässä ketjussa. On yksinkertaisuutta luulla, että Suomen suosituimmalla keskustelupalstalla on vain yksi tai kaksi keskustelijaa monen sadan sivuisessa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Huh huh, kyllä alkaa olla aikamoisia vaatimuksia ihmisille. Eli jos on perhe ja ystäviä ja työ ja lapsia, niin silti pitää kansalaisvelvollisuutena tehdä vapaaehtoistyötä. Ne, jotka istuvat kotona yksin murehtimassa yksinäisyyttään, voivat hyvällä omalla tunnolla jatkaa sitä istumista kotona, koska vain kiireisten ja sosiaalisten on velvollisuus auttaa muita.
Ja tiedoksi, täällä on muitakin keskustelijoita, kuin yksi.
Kukaan muu ei varmasti copypastaa noin innokkaasti kommenttejaan kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa kuin sinä.
Taisi olla kuitenkin vasta kolmas kommentti minulta koko pitkässä ketjussa. On yksinkertaisuutta luulla, että Suomen suosituimmalla keskustelupalstalla on vain yksi tai kaksi keskustelijaa monen sadan sivuisessa ketjussa.
Todella uskottavaa, että useamman lauseen kommentit
toistuisivat aivan sanasta sanaan samanlaisina kerta toisensa jälkeen niin, että nämä kommentoijat olisivat joka kerran eri henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Huh huh, kyllä alkaa olla aikamoisia vaatimuksia ihmisille. Eli jos on perhe ja ystäviä ja työ ja lapsia, niin silti pitää kansalaisvelvollisuutena tehdä vapaaehtoistyötä. Ne, jotka istuvat kotona yksin murehtimassa yksinäisyyttään, voivat hyvällä omalla tunnolla jatkaa sitä istumista kotona, koska vain kiireisten ja sosiaalisten on velvollisuus auttaa muita.
Ja tiedoksi, täällä on muitakin keskustelijoita, kuin yksi.
Vai voisko olla mahdollista, että aika moni ihminen noin ylipäänsä on tehnytkin vapaaehtoistyötä? Myös niistä yksinäisistä.
Jälleen, ole ystävällinen ja älä vääristele sanomisiani.
Tietääkseni en ole väittänyt, etteikö täällä olisi useampi keskustelija. Tämän varmaan ymmärtävät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella tukihenkilönä. Ihan normaalissa elämäntilanteessa eli opiskelijana/työssäkäyvänä.
Kun mainitaan, että sopivassa elämänvaiheessa, niin kannattaa silloin lukea se niin eikä pitää esitelmää siitä, milloin se ja se elämänvaihe ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella tukihenkilönä. Ihan normaalissa elämäntilanteessa eli opiskelijana/työssäkäyvänä.
Kun mainitaan, että sopivassa elämänvaiheessa, niin kannattaa silloin lukea se niin eikä pitää esitelmää siitä, milloin se ja se elämänvaihe ei sovi.
Montako lasta sulla silloin oli? Minkä ikäisiä? Mitä lapsesi silloin harrastivat? Olitko parisuhteessa vai yksinhuoltaja? Paljonko sulla oli muita ihmissuhteita, joita piti ylläpitää, perheesi lisäksi?
Tässä ketjussa on sanottu, että perheellisten, joilla on työt, ystävät, kaverit ja suku, pitäisi kaikesta huolimatta käyttää kortilla olevaa aikaansa vielä tuntemattomillekin. Sitä tarkoitin, että vapaaehtoistyön pitää sopia myös elämäntilanteeseen. Mikään ei myöskään estä yksinäisiä ryhtymästä tukihenkilöksi jollekin toiselle, jos kerran on yksinäinen eikä ole mitään muitakaan ihmissuhteita viemässä aikaa.
Ja edelleen uskoisin, että suurin osa palstalla yksinäisyyttään murehtivista ei ole edes hakenut miltään järjestöltä tukihenkilöä itselleen. Sitäkin on nimittäin ehtotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella tukihenkilönä. Ihan normaalissa elämäntilanteessa eli opiskelijana/työssäkäyvänä.
Kun mainitaan, että sopivassa elämänvaiheessa, niin kannattaa silloin lukea se niin eikä pitää esitelmää siitä, milloin se ja se elämänvaihe ei sovi.
Montako lasta sulla silloin oli? Minkä ikäisiä? Mitä lapsesi silloin harrastivat? Olitko parisuhteessa vai yksinhuoltaja? Paljonko sulla oli muita ihmissuhteita, joita piti ylläpitää, perheesi lisäksi?
Tässä ketjussa on sanottu, että perheellisten, joilla on työt, ystävät, kaverit ja suku, pitäisi kaikesta huolimatta käyttää kortilla olevaa aikaansa vielä tuntemattomillekin. Sitä tarkoitin, että vapaaehtoistyön pitää sopia myös elämäntilanteeseen. Mikään ei myöskään estä yksinäisiä ryhtymästä tukihenkilöksi jollekin toiselle, jos kerran on yksinäinen eikä ole mitään muitakaan ihmissuhteita viemässä aikaa.
Ja edelleen uskoisin, että suurin osa palstalla yksinäisyyttään murehtivista ei ole edes hakenut miltään järjestöltä tukihenkilöä itselleen. Sitäkin on nimittäin ehtotettu.
En katso olevani velvollinen vastaamaan noin tarkkoihin kysymyksiin. Kuten sanottu, jokainen voi valita itselleen sopivan elämänvaiheen, oli se 25-vuotiaana tai 60-vuotiaana.
Kyllä, pitää sopia elämäntilanteeseen. Tämän mainitsin heti postauksessani, kun sanoin "jossain sopivassa elämänvaiheessa", joten miksi veivata samaa asiaa, kun kerran olemme samaa mieltä?
Vapaaehtoistyön tekeminen ei edellytä sitä, että olisi itse hakenut tukihenkilöä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella tukihenkilönä. Ihan normaalissa elämäntilanteessa eli opiskelijana/työssäkäyvänä.
Kun mainitaan, että sopivassa elämänvaiheessa, niin kannattaa silloin lukea se niin eikä pitää esitelmää siitä, milloin se ja se elämänvaihe ei sovi.
Montako lasta sulla silloin oli? Minkä ikäisiä? Mitä lapsesi silloin harrastivat? Olitko parisuhteessa vai yksinhuoltaja? Paljonko sulla oli muita ihmissuhteita, joita piti ylläpitää, perheesi lisäksi?
Tässä ketjussa on sanottu, että perheellisten, joilla on työt, ystävät, kaverit ja suku, pitäisi kaikesta huolimatta käyttää kortilla olevaa aikaansa vielä tuntemattomillekin. Sitä tarkoitin, että vapaaehtoistyön pitää sopia myös elämäntilanteeseen. Mikään ei myöskään estä yksinäisiä ryhtymästä tukihenkilöksi jollekin toiselle, jos kerran on yksinäinen eikä ole mitään muitakaan ihmissuhteita viemässä aikaa.
Ja edelleen uskoisin, että suurin osa palstalla yksinäisyyttään murehtivista ei ole edes hakenut miltään järjestöltä tukihenkilöä itselleen. Sitäkin on nimittäin ehtotettu.
En katso olevani velvollinen vastaamaan noin tarkkoihin kysymyksiin. Kuten sanottu, jokainen voi valita itselleen sopivan elämänvaiheen, oli se 25-vuotiaana tai 60-vuotiaana.
Kyllä, pitää sopia elämäntilanteeseen. Tämän mainitsin heti postauksessani, kun sanoin "jossain sopivassa elämänvaiheessa", joten miksi veivata samaa asiaa, kun kerran olemme samaa mieltä?
Vapaaehtoistyön tekeminen ei edellytä sitä, että olisi itse hakenut tukihenkilöä itselleen.
Eikö nimenomaan yksinäisten kannattaisi tehdä vapaaehtoistyötä? Heillä on enemmän aikaa kuin perheellisillä tai niillä, joilla on elämässä jo muutenkin riittävän paljon ylläpidettäviä ihmissuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.
Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.
No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".
Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet.
Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.
Kuten jo sanoin, nyt sitä ehdotinkin vähemmän yksinäisille.
Miksi? Heillähän on jo elämässään riittävästi tekemistä. Monilla enemmän kuin oikeastaan edes haluaisivat. Miksi juuri kiireisimmiltä pitäisi löytyä vielä ylimääräistäkin aikaa? Eikö järkevintä olisi, että ne, joilla aikaa on eniten, käyttäisivät sitä vapaaehtoistyöhön?
Ks. aiemmat viestit. Jokaisen kynnelle kykenevän ihmisen on fiksua antaa jossain sopivassa vaiheessa elämää oma panoksensa yhteiskunnalle myös vapaaehtoistyön merkeissä, sillä kolmas sektori tekee erittäin merkittävää työtä yhteiskunnassa. Kyse ei ole mistään ajankäytöstä, vaan yhteiskuntavastuusta. Kannattaa raivata sitä aikaa tällaiselle toiminnalle.
Tähän ketjuun asia kytkeytyy myös siten, kuten jo aiemmin totesin, että jos on kerran hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ja paljon kavereita, niin miksipä ei jakaa näitä taitoja laajemminkin toimimalla esim. tukihenkilönä jollakin saralla. Ja jättää vaikkapa yhdet kissanristiäiset kerran kuussa väliin.
Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt, kuinka kauan ja millaisessa elämänvaiheessa?
Olen samaa mieltä vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää nimenomaan olla vapaaehtoista ja sellaista, joka henkilölle itselleen sopii. Lisäksi sellaista ei pidä odottaa yksilöltä kesken ruuhkavuosien. Tukihenkilönä toimiminen ei sovi läheskään kaikille. Varsinkin, jos tuettavaksi osuu päihde- tai mielenterveyskuntoutuja. Vanhustenkaan kanssa kaikki eivät osaa olla luontevasti. Varsinkin, jos tukihenkilö on nuori ja elänyt ihan erilaista elämää kuin tuettava vanhus.
Uskoisin myös, että tällä palstalla yksinäisyyttään murehtivat eivät missään vaiheessa ole edes hakeneet tukihenkilöä. Suuri osa tuskin edes haluaa mitään vapaaehtoistyöntekijää pitämään seuraa silloin tällöin.
Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella tukihenkilönä. Ihan normaalissa elämäntilanteessa eli opiskelijana/työssäkäyvänä.
Kun mainitaan, että sopivassa elämänvaiheessa, niin kannattaa silloin lukea se niin eikä pitää esitelmää siitä, milloin se ja se elämänvaihe ei sovi.
Montako lasta sulla silloin oli? Minkä ikäisiä? Mitä lapsesi silloin harrastivat? Olitko parisuhteessa vai yksinhuoltaja? Paljonko sulla oli muita ihmissuhteita, joita piti ylläpitää, perheesi lisäksi?
Tässä ketjussa on sanottu, että perheellisten, joilla on työt, ystävät, kaverit ja suku, pitäisi kaikesta huolimatta käyttää kortilla olevaa aikaansa vielä tuntemattomillekin. Sitä tarkoitin, että vapaaehtoistyön pitää sopia myös elämäntilanteeseen. Mikään ei myöskään estä yksinäisiä ryhtymästä tukihenkilöksi jollekin toiselle, jos kerran on yksinäinen eikä ole mitään muitakaan ihmissuhteita viemässä aikaa.
Ja edelleen uskoisin, että suurin osa palstalla yksinäisyyttään murehtivista ei ole edes hakenut miltään järjestöltä tukihenkilöä itselleen. Sitäkin on nimittäin ehtotettu.
En katso olevani velvollinen vastaamaan noin tarkkoihin kysymyksiin. Kuten sanottu, jokainen voi valita itselleen sopivan elämänvaiheen, oli se 25-vuotiaana tai 60-vuotiaana.
Kyllä, pitää sopia elämäntilanteeseen. Tämän mainitsin heti postauksessani, kun sanoin "jossain sopivassa elämänvaiheessa", joten miksi veivata samaa asiaa, kun kerran olemme samaa mieltä?
Vapaaehtoistyön tekeminen ei edellytä sitä, että olisi itse hakenut tukihenkilöä itselleen.
Eikö nimenomaan yksinäisten kannattaisi tehdä vapaaehtoistyötä? Heillä on enemmän aikaa kuin perheellisillä tai niillä, joilla on elämässä jo muutenkin riittävän paljon ylläpidettäviä ihmissuhteita?
Pyörii nyt vähän sama levy samoilla sanoillakin, joten turha varmasti jatkaa tästä sen enempää. Vertailua turha tehdä, ihan kaikille kynnelle kykeneville tervehenkistä toimintaa. Vapaaehtoistyöhön ei ensisijaisesti mennä hakemaan kuitenkaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Missä niitä vaatimuksia niin on esitetty? Jokaisessa yksinäisen kirjoittamassa viestissäkö vain vaaditaan, mutta ei olla itse tehty mitään?
Miksi täällä luetaan vain ne viestit, joista voi repiä jotain ilkeää ja sitten yhdistetään ne koskemaan jokaista yksinäistä täällä? Jos perheellinen ja tarpeeksi ystäviä omaava kirjoittaa, että hänellä ei ole jaksamista eikä aikaa uusille ihmiselle, se on ok ja ymmärrettävää. Mutta sitten kun joku on yksin tällaisten "ei ole aikaa" - ihmisten keskellä, niin sitten se yksinäinen kuitenkin on yksin syypää tilanteeseensa.
Eihän tässä ole mitään järkeä. Jos on jo ystäviä, on oikeus valita seuransa. Mutta jos ei ole ystäviä, kenen tahansa pitäisi kelvata - vaikka sitten vapaaehtoistyötä jos ei muuten saa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
No koska ne yksinäiset ovat yksinäisiä syystä, enimmäkseen. Täälläkin nimitellään ja ilkeillään niille jotka yrittävät auttaa. Eihän se meitä ei-yksinäisiä haittaa, mutta tuolla käytöksellä ei varmasti yksinäinen tule yhtään vähemmän yksinäiseksi.
Kun on olemassa kurjia porukoita ja ilkeitä ihmisiä. Mutta jos AINA ja KAIKKIALLA jää ulkopuolelle, syy ei valitettavasti voi löytyä muusta kun peilistä. Ratkaisu löytyy samasta paikasta, ei mistään pakotetusta "vapaaehtoistyöstä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
No koska ne yksinäiset ovat yksinäisiä syystä, enimmäkseen. Täälläkin nimitellään ja ilkeillään niille jotka yrittävät auttaa. Eihän se meitä ei-yksinäisiä haittaa, mutta tuolla käytöksellä ei varmasti yksinäinen tule yhtään vähemmän yksinäiseksi.
Kun on olemassa kurjia porukoita ja ilkeitä ihmisiä. Mutta jos AINA ja KAIKKIALLA jää ulkopuolelle, syy ei valitettavasti voi löytyä muusta kun peilistä. Ratkaisu löytyy samasta paikasta, ei mistään pakotetusta "vapaaehtoistyöstä".
Sinulla menee nyt ilkeily ja auttaminen aivan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Toimitko irl usein noin, alat nimitellä mt-ongelmaisiksi ihmisiä, sen sijaan että vaan vastaisit kysymykseen: miksi yksinäinen ei mene vapaaehtoiseksi ystäväksi toiselle yksinäiselle, eikö siinä tapaisi sellaisen ihmisen, jonka elämässä myös olisi tilaa uusille ystävyyksille? Eikö siinä molemmat voittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.
En ole yksinäinen. Olen vain keskustelun aikana huomannut, että sinulla on jäänyt levy pahasti päälle. Haluaisin mielelläni auttaa. Kokeile esimerkiksi ajatustesi kirjoittamista paperille ja paperin repimistä osiin. Konkreettinen toiminta saattaa auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.
En ole yksinäinen. Olen vain keskustelun aikana huomannut, että sinulla on jäänyt levy pahasti päälle. Haluaisin mielelläni auttaa. Kokeile esimerkiksi ajatustesi kirjoittamista paperille ja paperin repimistä osiin. Konkreettinen toiminta saattaa auttaa sinua.
Vastaa nyt vaan kysymykseen, miksi yksinäinen ei voisi mennä vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan? Siinä ainakin tapaisi ihmisiä, joilla myös on halua saada uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.
Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?
Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.
Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.
En ole yksinäinen. Olen vain keskustelun aikana huomannut, että sinulla on jäänyt levy pahasti päälle. Haluaisin mielelläni auttaa. Kokeile esimerkiksi ajatustesi kirjoittamista paperille ja paperin repimistä osiin. Konkreettinen toiminta saattaa auttaa sinua.
Vastaa nyt vaan kysymykseen, miksi yksinäinen ei voisi mennä vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan? Siinä ainakin tapaisi ihmisiä, joilla myös on halua saada uusia ystäviä.
Miten voisin vastata toisten puolesta? Spekuloi sinä, kun se sinua niin tuntuu innostavan.
Kukaan muu ei varmasti copypastaa noin innokkaasti kommenttejaan kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa kuin sinä.