Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

En katso olevani hyvä kommunikoija. Epäilen, että minulla saattaa mahdollisesti olla autismin kirjon häiriö, jota ei vain ole diagnosoitu. Silloin aspergeria ei pahemmin vielä tutkittu, kun olin lapsi, joten siihen viittaavat piirteet ovat jääneet huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

En katso olevani hyvä kommunikoija. Epäilen, että minulla saattaa mahdollisesti olla autismin kirjon häiriö, jota ei vain ole diagnosoitu. Silloin aspergeria ei pahemmin vielä tutkittu, kun olin lapsi, joten siihen viittaavat piirteet ovat jääneet huomiotta.

Mitä toinen ihminen sitten saisi ystävyydestä sinun kanssasi? Mitä annettavaa sulla olisi ystävälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

En katso olevani hyvä kommunikoija. Epäilen, että minulla saattaa mahdollisesti olla autismin kirjon häiriö, jota ei vain ole diagnosoitu. Silloin aspergeria ei pahemmin vielä tutkittu, kun olin lapsi, joten siihen viittaavat piirteet ovat jääneet huomiotta.

Mitä toinen ihminen sitten saisi ystävyydestä sinun kanssasi? Mitä annettavaa sulla olisi ystävälle?

Haluatko sinä selvittää olenko sopiva sinun ystäväksesi? Se mitä annettavaa minulla olisi, riippuu siitä kuinka kiinnostunut olen tutustumaan sinuun. Joillekin ihmisille tarjolla ei ole yhtään mitään, toisille on tarjolla paljon kaikenlaista. Näin olemattomilla tiedoilla sinusta ei ole tarjolla yhtään mitään. En tiedä missä asut, minkä ikäinen olet, mitkä asiat sinua kiinnostavat yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

En katso olevani hyvä kommunikoija. Epäilen, että minulla saattaa mahdollisesti olla autismin kirjon häiriö, jota ei vain ole diagnosoitu. Silloin aspergeria ei pahemmin vielä tutkittu, kun olin lapsi, joten siihen viittaavat piirteet ovat jääneet huomiotta.

Mitä toinen ihminen sitten saisi ystävyydestä sinun kanssasi? Mitä annettavaa sulla olisi ystävälle?

Haluatko sinä selvittää olenko sopiva sinun ystäväksesi? Se mitä annettavaa minulla olisi, riippuu siitä kuinka kiinnostunut olen tutustumaan sinuun. Joillekin ihmisille tarjolla ei ole yhtään mitään, toisille on tarjolla paljon kaikenlaista. Näin olemattomilla tiedoilla sinusta ei ole tarjolla yhtään mitään. En tiedä missä asut, minkä ikäinen olet, mitkä asiat sinua kiinnostavat yms.

Ihan yleisellä tasolla kysyin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

En katso olevani hyvä kommunikoija. Epäilen, että minulla saattaa mahdollisesti olla autismin kirjon häiriö, jota ei vain ole diagnosoitu. Silloin aspergeria ei pahemmin vielä tutkittu, kun olin lapsi, joten siihen viittaavat piirteet ovat jääneet huomiotta.

Mitä toinen ihminen sitten saisi ystävyydestä sinun kanssasi? Mitä annettavaa sulla olisi ystävälle?

Haluatko sinä selvittää olenko sopiva sinun ystäväksesi? Se mitä annettavaa minulla olisi, riippuu siitä kuinka kiinnostunut olen tutustumaan sinuun. Joillekin ihmisille tarjolla ei ole yhtään mitään, toisille on tarjolla paljon kaikenlaista. Näin olemattomilla tiedoilla sinusta ei ole tarjolla yhtään mitään. En tiedä missä asut, minkä ikäinen olet, mitkä asiat sinua kiinnostavat yms.

Ihan yleisellä tasolla kysyin. 

Ymmärrätkö keskustelevasi ihan oikeiden ihmisten kanssa, et minkään tietokoneohjelman? Minulla ei ole kiinnostusta tässä selittää mitä kaikkea voisin ystävänä tarjota pelkästään sitä varten, että sinä pääset irvailemaan, että miksi ihmeessä sellainen tai tällainen ihminen kiinnostuisi seurastani, jos muitakin vaihtoehtoja on. Kaikkien ihmisten ei tarvitse olla kiinnostuneita minun seurastani eikä minun kaikista muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Ystäväpalveluita on jo olemassa - tosin niistä ei ihan oikeaa ystävää saa, kun toinen on "työtehtävissä". Seuraa kuitenkin, ja voi harjoitella sosiaalisia taitoja.

Seurapalveluun pakolla velvoitettu "suosittu" saattaisi kyllä olla pisteliästä seuraa. Tuskin kenenkään yksinäisen omanarvontunto niin heikko on, että tällaista pakkoseuraa haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".

Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet. 

Vai vielä pakollista "vapaaehtoistyötä" nimenomaan yksinäisten parissa? Ei todellakaan, maailmassa on miljoona parempaa vapaaehtoiskohdetta.

Miten se niitä auttaisi, päin vastoin se vahvistaisi sitä harhaa mikä monella yksinäisellä on, että vain hänen tarpeensa olisivat merkityksellisiä. Kun näiden epätodellista läheistä ystävää kaipaavien (vaativien) pitäisi herätä huomaamaan, että ystävyys on vastavuoroista, siitä pitää olla molemmille iloa, jotta se jatkuu. Ei mitään hyväntekeväisyyttä. Kun olisi tarjota muille muutakin kun vaatimuksia, ystäviä löytyisi kyllä.

Tuon kanssa joka sanoi ettei perhettä voi korvata ystävillä, olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".

Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet. 

Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.

Omituisinta on, että yksinäisille ei kelpaa toinen yksinäinen, se on ainut tapa jolla saada enemmän kuin "huomion rippeet". Kun ei-yksinäisillä on jo perhe ja ystävät, joita he eivät taatusti heivaa saadakseen toimia missään yksinäisten hyväntekeväisyysprojekteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".

Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet. 

Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.

Ei kelpaakaan, heidän pitää vain saada, ei antaa mitään muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".

Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet. 

Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.

Ei kelpaakaan, heidän pitää vain saada, ei antaa mitään muille.

Sinä olet selvästi täysin no life -tyyppi, kun sinun aikasi menee tällaista tuubaa tänne spämmätessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.

On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.

Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään. 

Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen. 

Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta. 

Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille. 

Niin mutta tämän palstan perusteellahan se yksinäinen ei ole hyvä ystävä saati kommunikoija, vaan hänessä on jotain vikaa. :( Sikäli siis viestini oli kohdistettu nimenomaan niille ihanille, upeille, täydellisille, paljon kavereita omaaville ihmisille - jotka yllättäen monet eivät silti tee kovinkaan paljon vapaaehtoistyötä.

Miksi ei riitä, että huolehtii ystävistään ja muista läheisistään, jotta nämäkin eivät kokisi yksinäisyyttä? Eikö ole järkevämpää antaa aikaansa iäkkäille isovanhemmille kuin jollekin täysin terveelle aikuiselle, joka voi ilman mitään fyysisiä rajoitteita lähteä ulos ovesta ja hankkia itselleen seuraa? Vaikka jostain yksinäisestä vanhuksesta, jolla ei ole omaisia? Yksinäiset pitävät itseään mukavina ja hyvinä kavereina, mitä yleensä ovatkin, ja lisäksi heillä kuluu vähemmän aikaa ihmissuhteista huolehtimiseen kuin niillä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja kavereita.

No, jos täytyy jonnekin nettipalstalle tulla dissaamaan yksinäisiä, mutta samalla kerskaamaan, miten kyllä itse ollaan niin maan mainioita kera sosiaalisten taitojen ja noin vaan löytyy uusiakin kavereita (vai oisko sittenkin kyse siitä, että aina helpompaa sanoa ehdotuksia kuin todella toimia niiden mukaan?) ja mainostellaan vapaaehtoistyötä yksinäisille, niin joo, näytön paikka myös näille "toisille".

Ja jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin lähes jokaisen yhteiskuntavelvollisuus olisi minun mielestäni tehdä edes jossain vaiheessa elämäänsä vapaaehtoistyötä. Pl. sairaat tai muuten estyneet. 

Yksinäisillehän on yksinäisyysketjuissa lukuisat kerrat ehdotettu vapaaehtoistyötä, mutta kun se ei heille kelpaa.

Ei kelpaakaan, heidän pitää vain saada, ei antaa mitään muille.

Jotakuinkin noin. Puhutaan velvollisuudesta viihdyttää näitä yksinäisiä, mutta mitään velvollisuuksia heillä ei tietenkään ole, vain muilla on.

Poislukien vanhat mummelit jotka ovat yksinäisiä kun ei enää kroppa ja mieli pelaa niin että pääsisi sieltä sängyn pohjalta ihmisten ilmoille, niin itse aiheutettua on yksinäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...

Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?

Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia -  jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin. 

En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin. 

Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita. 

Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.

Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.

Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä. 

Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.

Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää

Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi

Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle

Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..

Kyllä sinne kalenteriin voisi edes kerran viikossa järjestää illan kaverille, koska sitten kun mies löytää uuden ja jättää, niin itketään, kun on niin yksin. Mutta jos joskus järjestää viikonlopun vaikka kavereiden kanssa pienelle kaupunkilomalle ja illalla leffaan ja toisena kahville ja shoppailemaan, ei tarvitse parkua yksinäisyyttä miehen lähdettyä. Ne lapsetkin kasvaa ja alkaa elää omaa elämää.

Ohis. . Mä järjestän kerran viikossa aikaa ystäville ja kavereille, mutta koska heitä on useampia, en voi tavata ketään heistä joka viikko. Vaikka tapasin joka ilta jotain heistä enkä olisi yhtäkään iltaa perheeni kanssa, siltikään ketään ystävistäni ja kavereistani en ehtisi tavata joka viikko, en edes joka toinen viikko.

Edestäsihän tuon sitten löydät, kun lapset on kasvaneet maailmalle ja mies etääntynyt. Kun ei edes kerran viikossa löydy kavereille aikaa, niin luuletko, että ne jaksaa odottaa kaksikymmentä vuotta, että armollisesti suvaitset taas astua areenalle.

Oikein odotan, kuinka muutama ns. kiireinen ja suosittu kiirevuosiensa jälkeen tippuu yksin maan pinnalle. Turha tulla itkemään takaisin, kun ensin on jättäneet kaverinsa yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...

Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?

Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia -  jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin. 

En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin. 

Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita. 

Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.

Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.

Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä. 

Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.

Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää

Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi

Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle

Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..

Kyllä sinne kalenteriin voisi edes kerran viikossa järjestää illan kaverille, koska sitten kun mies löytää uuden ja jättää, niin itketään, kun on niin yksin. Mutta jos joskus järjestää viikonlopun vaikka kavereiden kanssa pienelle kaupunkilomalle ja illalla leffaan ja toisena kahville ja shoppailemaan, ei tarvitse parkua yksinäisyyttä miehen lähdettyä. Ne lapsetkin kasvaa ja alkaa elää omaa elämää.

Ohis. . Mä järjestän kerran viikossa aikaa ystäville ja kavereille, mutta koska heitä on useampia, en voi tavata ketään heistä joka viikko. Vaikka tapasin joka ilta jotain heistä enkä olisi yhtäkään iltaa perheeni kanssa, siltikään ketään ystävistäni ja kavereistani en ehtisi tavata joka viikko, en edes joka toinen viikko.

Edestäsihän tuon sitten löydät, kun lapset on kasvaneet maailmalle ja mies etääntynyt. Kun ei edes kerran viikossa löydy kavereille aikaa, niin luuletko, että ne jaksaa odottaa kaksikymmentä vuotta, että armollisesti suvaitset taas astua areenalle.

Oikein odotan, kuinka muutama ns. kiireinen ja suosittu kiirevuosiensa jälkeen tippuu yksin maan pinnalle. Turha tulla itkemään takaisin, kun ensin on jättäneet kaverinsa yksin

Ja sinusta perheellisen pitää heivata perheensä, jotta voisivat keskittyä viihdyttämään kavereitaan?

Asteikolla 1-10 perhe on 10, ne kaverit jotakin ykkösiä. Kavereita saa aina lisää, eivätkä ne kuitenkaan pysty korvaamaan perhettä. Ei vaikka heidän kanssaan viettäisi aikaa joka päivä.

Yksin jäämistä ei kannata muutenkaan pelätä, ei siinä ole mitään pelottavaa. Elämässä on erilaisia vaiheita, ja sellainen joka on ystävystynyt ennenkin ystävystyy kyllä myöhemminkin. Eikä kaikkeen tarvita kavereita, on myös mukava tehdä asioita ihan yksin.

Minä olen perheellinen, ja silti yksinäinen. Nuorin lapsi on kolme, vanhin pian 11-vuotias. Olen ehtinyt tutustumaan monenlaisiin ihmisiin vuosien varrella, mutta kenestäkään ei ole tullut kaveria tai tuttua kummempaa. Yrittänyt olen, totta kai. Ja katsonut peiliinkin. 

Olen ehkä omituinen sitten, mutta minulla olisi aikaa. Teen kaksivuorotyötä, mies taas päivätöitä. Olisin valmis spontaaneihin kävelylenkkeihin tai vaikka elokuviin. Eikä tarvitsisi pitää yhteyttä joka päivä, eikä joka viikkokaan. Kun vain olisi se tieto, että toinen haluaa välillä nähdä, kysellä kuulumisia ja kertoa omiaan. 

Mielestäni en vaadi paljoa, ja on aika kurjaa lukea tätä vääntöä täällä. Kaikki yksinäiset sitä ja tätä, vaikka luulisihan sen ihan arkijärjellä ymmärtävän, että yhtä samanlaista yksinäisten joukkoa ei ole. Joku voi olla tosi vaativa, mutta ei me kaikki. Vaikka tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin tossu. Ainakin tämä ristiriita itsessäni on: olen helppo, huumorintajuinen ja joustava. Toisaalta sitten kuitenkin osaan sanoa ei, ja on minuun aika vaikea tehdä vaikutusta. Sellainen ihminen ei pidä minusta, joka haluaa tulla ihailluksi tavalla tai toisella. Eikä sellainen juoruilijakaan. Tuntuu, että minua sovitetaan helposti siihen rooliin, että kun ne omat kaverit ei lähteneetkään, niin pyydetään tuota, tai siihen, että minä olisin aina se kuuntelija. 

Ehkä loppujen lopuksi olen tylsä. Puhuisin mieluusti maailmanmenosta, taiteesta, politiikasta ja elokuvista ja kirjoista. Vähän kaikesta. Mutta jotenkin ne ihmiset vain eivät tykkää. Huomaan usein, että nuokin kaksi tuosta ovat ystävystyneet ns. naamani edessä, ja olen itse jäänyt kolmanneksi pyöräksi. 

Minusta vaan on vaikea uskoa, että mukava ja huumorintajuinen ihminen aina jää tahtomattaan yksin. Vaikka hänen seurassaan on muilla hyvä olo, niin muut AINA lähtevät pois.

Jokin tuossa ei vaan täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perheellinen, ja silti yksinäinen. Nuorin lapsi on kolme, vanhin pian 11-vuotias. Olen ehtinyt tutustumaan monenlaisiin ihmisiin vuosien varrella, mutta kenestäkään ei ole tullut kaveria tai tuttua kummempaa. Yrittänyt olen, totta kai. Ja katsonut peiliinkin. 

Olen ehkä omituinen sitten, mutta minulla olisi aikaa. Teen kaksivuorotyötä, mies taas päivätöitä. Olisin valmis spontaaneihin kävelylenkkeihin tai vaikka elokuviin. Eikä tarvitsisi pitää yhteyttä joka päivä, eikä joka viikkokaan. Kun vain olisi se tieto, että toinen haluaa välillä nähdä, kysellä kuulumisia ja kertoa omiaan. 

Mielestäni en vaadi paljoa, ja on aika kurjaa lukea tätä vääntöä täällä. Kaikki yksinäiset sitä ja tätä, vaikka luulisihan sen ihan arkijärjellä ymmärtävän, että yhtä samanlaista yksinäisten joukkoa ei ole. Joku voi olla tosi vaativa, mutta ei me kaikki. Vaikka tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin tossu. Ainakin tämä ristiriita itsessäni on: olen helppo, huumorintajuinen ja joustava. Toisaalta sitten kuitenkin osaan sanoa ei, ja on minuun aika vaikea tehdä vaikutusta. Sellainen ihminen ei pidä minusta, joka haluaa tulla ihailluksi tavalla tai toisella. Eikä sellainen juoruilijakaan. Tuntuu, että minua sovitetaan helposti siihen rooliin, että kun ne omat kaverit ei lähteneetkään, niin pyydetään tuota, tai siihen, että minä olisin aina se kuuntelija. 

Ehkä loppujen lopuksi olen tylsä. Puhuisin mieluusti maailmanmenosta, taiteesta, politiikasta ja elokuvista ja kirjoista. Vähän kaikesta. Mutta jotenkin ne ihmiset vain eivät tykkää. Huomaan usein, että nuokin kaksi tuosta ovat ystävystyneet ns. naamani edessä, ja olen itse jäänyt kolmanneksi pyöräksi. 

Minäkin olen perheellinen. Minulla on kädet täynnä töitä koko ajan ja pirunmoinen kiire ja huoli monesta asiasta. Minä taas olen karsinut sellaiset kaverit pois tässä elämänvaiheessa, jotka haluaa keskustella politiikasta(en vain jaksa tässä huolien täyttämässä elämässä jauhaa jotain sipilää ja valittaa, kuinka verot nousee ja mitä mieltä ollaan ma ahanmuutosta ja muusta)Elokuvia ja kirjoja en ole ehtinyt lukemaan ja katsomaan pitkään aikaan, joten niistäkin olen tippunut kärryiltä.

Joten minulla on tällä hetkellä kavereita, joiden kanssa voi jutustella kaikkea kevyttä. Eli sellaista pään tuuletusta, kun oikea elämä on jo niin rankkaa, ettei jaksa jaaritella kantaaottavia kirjoja ja tunteisiin käyviä elokuvia, kun sitä elää jo oikeassa elämässä.

Eri tilanteissa ihmiset kaipaa erilaista seuraa. Minä haen kaveriseurasta tällä hetkellä sitä aivotonta pään tuuletusta keveistä aiheista. Kauhean valikoiva en ole, koska en itsekkään niin ihmeellinen ihminen ole, että minulla olisi oikein varaa ketään mennä arvostelemaan ja olla valikoiva ihmisten suhteen.