Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Mulla ei oo kavereita. Ei se mitään.

Vierailija kirjoitti:

No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.

Pakko myöntää, että tämä henkilö onnistuu saamaan ainakin minut erittäin kyrsiintyneeksi, mikä toki on hänen tavoitteensakin. Ei siksi, että hänen sanoistaan piittaisi, vaan siksi, että henkilöllä on erittäin v*ttumainen tapa vääristellä toistuvasti ihmisten puheita, vaikka kuinka täsmentäisi kerta toisensa jälkeen.  Kun puhutaan kaikista, niin eikö vaan henkilö tule ja sano, että miksi puhutaan vaan näistä ja miksi ei yksinäisetkin. Mikään vastaus ei kelpaa eli kun koittaa selittää, että kukaan ei ole tuollaista sanonut, niin taas sama ****** tulee ja sanoo, että eipäs kun näinhän se on, että yksinäiset sitä ja tätä. Oiskohan jo syytä mennä ammattilaiselle avautumaan pakkomielteestä ja traumasta yksinäisiin liittyen? Tai oisko vaikka joku perheellisten ketju parempi, niin voisi siellä kilvan vahvistaa näitä erilaisia harhoja inhottavista, vaativista yksinäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.

Pakko myöntää, että tämä henkilö onnistuu saamaan ainakin minut erittäin kyrsiintyneeksi, mikä toki on hänen tavoitteensakin. Ei siksi, että hänen sanoistaan piittaisi, vaan siksi, että henkilöllä on erittäin v*ttumainen tapa vääristellä toistuvasti ihmisten puheita, vaikka kuinka täsmentäisi kerta toisensa jälkeen.  Kun puhutaan kaikista, niin eikö vaan henkilö tule ja sano, että miksi puhutaan vaan näistä ja miksi ei yksinäisetkin. Mikään vastaus ei kelpaa eli kun koittaa selittää, että kukaan ei ole tuollaista sanonut, niin taas sama ****** tulee ja sanoo, että eipäs kun näinhän se on, että yksinäiset sitä ja tätä. Oiskohan jo syytä mennä ammattilaiselle avautumaan pakkomielteestä ja traumasta yksinäisiin liittyen? Tai oisko vaikka joku perheellisten ketju parempi, niin voisi siellä kilvan vahvistaa näitä erilaisia harhoja inhottavista, vaativista yksinäisistä.

Miksei vaan vastaa kysymykseen?  Siksikö että on irl samanlainen, heittelee loukkaamistarkoituksessa mt-diagnooseja omasta päästään? Ja ihmettelee, että miksi muut eivät halua olla tekemisissä.

Päätellen haluttomuudesta vastata, että nimenomaan yksinäisen mielestä ne muut yksinäiset ovat jotenkin huonompia, kun niiden seura ei kelpaa yksinäisellekään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo kavereita. Ei se mitään.

Tuo on minusta terve ajattelutapa. Ei ole kavereita, ei ole valmis tekemään asialle mitään, mutta ei myöskään valita yksinäisyyttä. Kyllä noin voi valita, käyttäytyy miten haluaa ja kestää sitten seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.

Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?

Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.

Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.

En ole yksinäinen. Olen vain keskustelun aikana huomannut, että sinulla on jäänyt levy pahasti päälle. Haluaisin mielelläni auttaa. Kokeile esimerkiksi ajatustesi kirjoittamista paperille ja paperin repimistä osiin. Konkreettinen toiminta saattaa auttaa sinua.

 

Vastaa nyt vaan kysymykseen, miksi yksinäinen ei voisi mennä vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan? Siinä ainakin tapaisi ihmisiä, joilla myös on halua saada uusia ystäviä.

Tämä vastaus ei nyt sinulle todennäköisesti kelpaa, mutta tuhlaanpa aikaani: koska nämä ystävätoiminnan ystävää kaipaavat ovat vanhuksia, vammaisia, tai mielenterveyshäiriöisiä. Eli siis oikeasti "ongelmaisia" ihmisiä. Sinun mielestäsi tietysti yksinäisen pitäisi ystävystya ihan kenen tahansa kanssa, ihan niinkuin parisuhdetta kaipaavallekin olisi ihan pätevä neuvo tilata postimyyntivaimo tai hakea mies Afrikasta. Koska hei, viis yhteensopivuudesta tai samanlaisesta elämäntilanteesta, eihän yksinäinen tai sinkku saa asettaa mitään VAATIMUKSIA luoja varjelkoon!

Jos ja kun yksinäinen kuitenkin kaipaa nimenomaan tasapuolista ystävyyttä, ei sellaista voi syntyä esim kehitysvammaisten ja terveen välille. Tai jos kaipaan ystävää lenkille ja elokuviin, niin ehkä se 90-vuotias sänkyynsä sidottu mummo ei kuitenkaan sitä tarvetta täytä.

Mutta joo, tottakai tämäkin vain tarkoittaa että yksinäinen ansaitsee olla yksin, koska uskaltaa VAATIA jotain niinkin hirveää kuin että sen ystävän kanssa voisi tehdä mieluisia asioita ja olisi edes jotain yhdistäviä tekijöitä. Paha itsekäs yksinäinen, selväksi on tullut jo monta sataa sivua sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin pyörii sama levy, että muiden pitää tehdä, ja yksinäisen vaan saada.

Tuo on juuri se levy, minkä vuoksi monet yksinäiset ovat yksinäisiä. Ei haluta esim mennä vapaaehtoiseksi ystäväksi, vaikka itseltäkin puuttuu ystäviä. Miksi ei?

Millaisia mielenterveysongelmia sinulla on? Kärsitkö pakkoajatuksista? Auttaisin sinua mielelläni, jos vain apua huolit. Tämä sinun kirjoittelusi ei ole ihan normaalin oloista. Jumittaminen on tavanomaista monissa mt-ongelmissa, mutta usein asioita on mahdollista käsitellä ja päästä eteenpäin.

Siinäpä esimerkki yksinäisen käytöksestä. Ja sitten vielä ihmettelee, että miksi jää yksin.

En ole yksinäinen. Olen vain keskustelun aikana huomannut, että sinulla on jäänyt levy pahasti päälle. Haluaisin mielelläni auttaa. Kokeile esimerkiksi ajatustesi kirjoittamista paperille ja paperin repimistä osiin. Konkreettinen toiminta saattaa auttaa sinua.

 

Vastaa nyt vaan kysymykseen, miksi yksinäinen ei voisi mennä vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan? Siinä ainakin tapaisi ihmisiä, joilla myös on halua saada uusia ystäviä.

Tämä vastaus ei nyt sinulle todennäköisesti kelpaa, mutta tuhlaanpa aikaani: koska nämä ystävätoiminnan ystävää kaipaavat ovat vanhuksia, vammaisia, tai mielenterveyshäiriöisiä. Eli siis oikeasti "ongelmaisia" ihmisiä. Sinun mielestäsi tietysti yksinäisen pitäisi ystävystya ihan kenen tahansa kanssa, ihan niinkuin parisuhdetta kaipaavallekin olisi ihan pätevä neuvo tilata postimyyntivaimo tai hakea mies Afrikasta. Koska hei, viis yhteensopivuudesta tai samanlaisesta elämäntilanteesta, eihän yksinäinen tai sinkku saa asettaa mitään VAATIMUKSIA luoja varjelkoon!

Jos ja kun yksinäinen kuitenkin kaipaa nimenomaan tasapuolista ystävyyttä, ei sellaista voi syntyä esim kehitysvammaisten ja terveen välille. Tai jos kaipaan ystävää lenkille ja elokuviin, niin ehkä se 90-vuotias sänkyynsä sidottu mummo ei kuitenkaan sitä tarvetta täytä.

Mutta joo, tottakai tämäkin vain tarkoittaa että yksinäinen ansaitsee olla yksin, koska uskaltaa VAATIA jotain niinkin hirveää kuin että sen ystävän kanssa voisi tehdä mieluisia asioita ja olisi edes jotain yhdistäviä tekijöitä. Paha itsekäs yksinäinen, selväksi on tullut jo monta sataa sivua sitten.

Hyvä kommentti. Sääli, että täällä yleensä aina trollit kaappaavat mielenkiintoiset keskustelut.

Yksinäisyys voi satuttaa ketä tahansa – tutkija: "Sosiaalinen kipu näkyy aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu"

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yksinaisyys-voi-satuttaa-keta-tahan…

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Voisiko olla niin, että jotkut yksinäiset ovat vain kykenemättömiä ystävystymään? Vaikka heidät laittaisi kymmeniin eri seuroihin, he eivät siltikään ystävystyisi kenenkään kanssa?

- eri

Niin, onhan se kerrassaan hirveää jos joku edellyttää ystävyydeltä vastavuoroisuutta ja yhteensopivuutta. Ihan kamalia ihmisiä tällaiset vaatijat eikö vaan, miten kehtaavatkin! Eihän tällaiset asia kuulu ollenkaan ystävyyteen 🙄. Pitäisi suostua ihan mihin tahansa hyväksikäyttösuhteeseen, muuten ei ole varaa valittaa.

Esim pari viikkoa sitten minuun otti yhteyttä entinen kaveri, vuosien hiljaiselon jälkeen. Ensin ilahduin, mutta kas, parin "mites sulla menee" viestin jälkeen selvisikin oikea syy - parisuhde oli menossa karille ja hän tarvitsi kuuntelijaa. Ei siinä muuten mitään, mutta ensimmäisten viestien jälkeen hän ei ole tippaakaan kiinnostunut minusta, vaan vuodattaa vaan eroaan ja haukkuu tulevaa exää... Yritän väliin kertoa myös omia asioitani, niin tulee enintään hymiö tai "ok" takaisin.

Jep, ymmärrän kyllä että jos on jokin kriisi päällä, on ihminen ymmärrettävästi hieman itsekeskeinen ongelmassaan. Mutta jossain menee se hyväksikäytön raja, ja minusta se ylittyy silloin kun kommunikaatiosta 99% käsittelee vain toisen asioita viikosta toiseen. Näihin samoihin juttuihin kaveruutemme hiljeni alunperinkin. Eikä ole ainoa kaveruus joka on päätynyt samaan yksipuolisuuteen.

Olenko siis turhasta valittaja, kun tässä olisi taas seuraa tarjolla mutta aion toistamiseen pikkuhiljaa lopettaa vastailun? Pitäisikö mun toimia ilmaisena yksipuolisena terapeuttina taas muutama kuukausi, kunnes kriisi on ohi ja mulle ei ole enää tarvetta? Pitäisikö tän saada minut tuntemaan oloni epäyksinäiseksi, kun oikeasti se vain pahentaa kun huomaa ettei toista kiinnosta mun elämä ja asiat ollenkaan, vain tarjoamani apu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Voisiko olla niin, että jotkut yksinäiset ovat vain kykenemättömiä ystävystymään? Vaikka heidät laittaisi kymmeniin eri seuroihin, he eivät siltikään ystävystyisi kenenkään kanssa?

- eri

Mahdatkohan löytää yhtään sellaista ihmistä, jolla ei ole missään vaiheessa elämäänsä koskaan ollut ainuttakaan ystävää, jollei hän täysin eristettynä muista ole elänyt? Ellet löydä, niin teoriasi ei vaikuta kovin toimivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Voisiko olla niin, että jotkut yksinäiset ovat vain kykenemättömiä ystävystymään? Vaikka heidät laittaisi kymmeniin eri seuroihin, he eivät siltikään ystävystyisi kenenkään kanssa?

- eri

Mahdatkohan löytää yhtään sellaista ihmistä, jolla ei ole missään vaiheessa elämäänsä koskaan ollut ainuttakaan ystävää, jollei hän täysin eristettynä muista ole elänyt? Ellet löydä, niin teoriasi ei vaikuta kovin toimivalta.

Palstalla on ollut kirjoittajia, jotka ovat kertoneet, että heillä ei ole aikuisiällä ollut koskaan ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Voisiko olla niin, että jotkut yksinäiset ovat vain kykenemättömiä ystävystymään? Vaikka heidät laittaisi kymmeniin eri seuroihin, he eivät siltikään ystävystyisi kenenkään kanssa?

- eri

Mahdatkohan löytää yhtään sellaista ihmistä, jolla ei ole missään vaiheessa elämäänsä koskaan ollut ainuttakaan ystävää, jollei hän täysin eristettynä muista ole elänyt? Ellet löydä, niin teoriasi ei vaikuta kovin toimivalta.

Palstalla on ollut kirjoittajia, jotka ovat kertoneet, että heillä ei ole aikuisiällä ollut koskaan ystäviä.

Paino sanalla aikuisiällä. Näilläkin ihmisillä on luultavasti silti joskus ollut kokemuksia ystävyyssuhteista.

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vaan sitten, jos se vaatiminen kerran toimii.

Miksi hakeutua johonkin seuraan, jos siellä kohdellaan huonosti? Mikä tahansa seura ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta.

Voisiko olla niin, että jotkut yksinäiset ovat vain kykenemättömiä ystävystymään? Vaikka heidät laittaisi kymmeniin eri seuroihin, he eivät siltikään ystävystyisi kenenkään kanssa?

- eri

Mahdatkohan löytää yhtään sellaista ihmistä, jolla ei ole missään vaiheessa elämäänsä koskaan ollut ainuttakaan ystävää, jollei hän täysin eristettynä muista ole elänyt? Ellet löydä, niin teoriasi ei vaikuta kovin toimivalta.

Palstalla on ollut kirjoittajia, jotka ovat kertoneet, että heillä ei ole aikuisiällä ollut koskaan ystäviä.

Paino sanalla aikuisiällä. Näilläkin ihmisillä on luultavasti silti joskus ollut kokemuksia ystävyyssuhteista.

Totta, mutta lapsuusiän ystävyydet ovatkin paljon helpompia. Sama hiekkalaatikko, molemmilla ämpäri ja lapio ja tadaa ollaan ystäviä. Tai asutaan samassa kerrostalossa tai ollaan samalla luokalla koulussa.  Lasten ystävyyssuhteet ovat helppoja siksi, että ystävykset ovat jo olosuhteista johtuen toistensa kanssa paljon tekemisissä. Alakoulussa on saatettu olla bestiksiä, mutta kun toisen perhe muuttaa vaikka vain kaupungin toiselle puolelle ja lapset menevät eri kouluihin yläkouluun, ystävyys todennäköisesti jää ja kumpikin löytää uusia ystäviä niistä paikoista, missä viettävät päivittäin paljon aikaansa. Lisäksi lapsilla on varsin vähän vastuita ja velvollisuuksia, joista pitää päivittäin ja viikottain huolehtia. Kunhan siivoaa oman huoneensa ja hoitaa koulunkäyntinsä, voi vapaa-aikansa muuten viettää haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydeltä saa jokainen vaatia ihan mitä haluaa. Aivan kuten saa vaatia puolisoltaankin . Toista ei kuitenkaan voi vaatia muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, joten on olemassa riski, että ystävyys tai parisuhde katkeaa tai sellaista ei pääse koskaan syntymäänkään, ellei satu kohtaamaan omaa perfect matchiaan. Ja silloinkaan toinen ei saa muuttua koko elämänsä aikana.

Totta kai ihmiset saavat muuttua. Suhteet elävät. Jos yhteistä löytyy tarpeeksi, ihmiset jatkavat yhdessä. Joskus taas muutokset ajavat ihmisiä erilleen. Elämä on liikettä.

Juuri näin,mutta on ihmisiä, joiden mielestä ei saisi tapahtua muutoksia, jotka ajavat ihmisiä erilleen. Noista muutoksistahan on juuri kyse silloin, kun lapsuuden ja nuoruuden ystävistä etääntyy. Tavallisimmat syyt taitavat olla muutot eli maantieteellinen etäisyys sekä parisuhteet ja perheen perustamiset. Tapaamiset harvenevat, kun on etäisyyttä tai elämässä uusia ihmisiä. Jos harventuneet tapaamiset eivät toiselle enää riitä vaan haluaisi edelleen tavata vähintään kerran viikossa kuten ennenkin, ajaudutaan erilleen ja syytetään toista siitä, että tämä oli inhottava, kun meni muuttamaan tai pariutui ja hankki vielä lapsiakin. 

Jos ihmissuhde on pitkä, niin olisi mukavaa jos toinen viitsisi sanoa ääneen sen, että hän haluaisi jotain muutoksia eikä ole enää tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Jotkut ihmiset piilottavat tyytymättömyytensä ja vain äkisti päättävät ihmissuhteen. Olisi hienoa, jos pitkäaikaisessa ihmissuhteessa ennen sitä yritettäisiin saada suhde toimimaan uudenlaisessa tilanteessa ja vasta jos se ei onnistu, lyötäisiin hanskat tiskiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia.

Ikävä kyllä aika harvalla työssäkäyvällä perheellisellä, jolla on muitakin ystäviä ja kavereita kuin tämä yksi, on aikaa ja energiaa tavata tätä yhtä joka viikko. Sinkkuna ehtii tavata ainakin seitsemää ystävää jokaista kerran viikossa, mutta ei enää perheellisenä. Normaalisti ystävät sopeutuvat siihen, että toisen elämäntilanne on muuttunut ja tapaamisten väheneminen on ihan ok. Tutustutaan itsekin uusiin ihmisiin eikä harventuneet tapaamiset haittaa kumpaakaan. Kun lapset kasvavat sen verran, että voivat jäädä tunniksi pariksi yksin kotiin, tapaamisia voi jälleen lisätä, jos toisenkin elämäntilanne sen sallii. Jos ei salli, toinen ymmärtää sanomattakin, että jatketaan harvemmin tapaamisia. Joskus tietenkin käy niin, että matkan varrella löytyy uusia ystäviä ja sen vuoksi vanha ystävyys vähitellen hiipuu, mutta sekin on ihan normaalia eikä mun mielestä tarvitse sitäkään normaalijärkisille erikseen selittää.