Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Mulle myöskään ei paljon kaverit soittele. Paitsi, lapsuudenystävä soittaa silloin kun tarvitsee jotain. Kahden kaverin kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä ja yhteydenpito on molemminpuolista. Mutta muuten "kaverit" tarvitsevat rahaa lainaksi (mitä ei koskaan makseta takaisin ja syitä on milloin mitäkin) tai sitten halutaan valittaa kuinka paskaa oma elämä on jne.. mutta koskaan ei kysytä "mitä sulle kuuluu". Oon tietoisesti jättänyt pitämättä näihin ihmisiin yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä innokkailla juhlien touhutäteillä koskaan tule mieleen, että joko järjestäjässä tai juhlissa on joku vika, jos kerta toisen jälkeen suurin osa tekee ohareita.

Helpompaa on tosi riehua netissä ja haukkua ohareiden tekijöitä, kuin miettiä, että jos niihin juhliin ei kerta toisensa jälkeen tule porukkaa, ne eivät ole kiinnostava tapahtuma.

Tottakai tulee. Ja syyhän on yksinkertaisesti se, etten ole oharintekijän mielestä niin mielenkiintoista seuraa tai oharintekijälle niin tärkeä ihminen, että tämä viitsisi vaivautua. Teen itsekin ohareita niille kavereilleni ja tutuilleni, jotka eivät ole mulle tärkeitä ja joiden seuran voi helposti lähes kuka tahansa toinen korvata. Juuri tästä syystä en kutsukaan koskaan kuin hyvät ystäväni. Ne kutsun, joiden tiedän tulevan, koska he haluavat tulla. On ihan hyvä, että jättää kutsut väliin,  jos kerran juhlat tai juhlien järjestäjä ei pahemmin kiinnosta.

No mikä tässä sinulle sitten on ongelma. Et kutsu niitä, joita juhlasi ei kiinnosta ja kutsut vain ne, joita kiinnostaa. Näinhän normi-ihminen tekee, mutta sinulle se tuntuu olevan ongelma, kun riehut täällä haukkuen ihmisiä oharien tekijöiksi, jos et edes ole kutsunut heitä

Absurdia lukea näitä kommentteja. Mielestäni aikuista ihmistä voi sen verran vastuutta omista tunteistaan, että hänen voi ajatella osaavan sanoa ei, jollei hän johonkin juttuun hakua osallistua. Ei se vaadi mitään lisäselityksiä, jollei niitä halua antaa. Tuskin enää silloin jatkossa kyseistä ihmistä kekkereihin kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle myöskään ei paljon kaverit soittele. Paitsi, lapsuudenystävä soittaa silloin kun tarvitsee jotain. Kahden kaverin kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä ja yhteydenpito on molemminpuolista. Mutta muuten "kaverit" tarvitsevat rahaa lainaksi (mitä ei koskaan makseta takaisin ja syitä on milloin mitäkin) tai sitten halutaan valittaa kuinka paskaa oma elämä on jne.. mutta koskaan ei kysytä "mitä sulle kuuluu". Oon tietoisesti jättänyt pitämättä näihin ihmisiin yhteyttä. 

Mullakin on enimmäkseen noita hyväksikäyttäjä "kavereita". Se on surullista, että kun on tutustunut uusiin ihmisiin, niin paljastuu että heistäkin suurin osa on ns. loisia.

Muutama hyvä kaveri on, joita kiinnostaa oikeasti minun kuulumiset ja vointi, vastavuoroisesti. Heihin pidän mielelläni yhteyttä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

5 ihmistä ei minusta  vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.

Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.

Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?

Jos luit kunnolla, niin huomasit, että viittasin juhlien tai "juhlien" laatuun. Meillä kaveriporukkaan kuuluu tuo määrä ihmisiä, joten en tiedä, miksi kutsuisimme lisäksi randomeita +15 saadaksemme jutella oman porukan kesken. Varmistaaksenne syömiset ja juomiset on aika kepuli syy. Toisekseen jos jollekulle kuuluu vastuu siitä ja siitä tuomisesta, niin paha niitä on enää vaihdella eli niille 15:llekin olisi jo ilmoitettu omat tuomiset.

Niinpä, meillä lienee sitten "ihme nyyttikestejä". Näin tasaamme kulut, eikä kämpän tarjoaja joudu maksajaksi. Mukavaa on! :)

Sitten ei pidä puhua yksinäisyydestä, kun yksi kaveri muuttaa ulkomaille, toinen kuolee, kolmas saa kaksoset ja muuttaa maalle ja neljäs hurahtaa uskoon. Itsehän on luonut suljetun porukan, johon kukaan uusi ei ole tervetullut.

Ihmiset kasvavat eri suuntiin, ja aika harvoin on niin onnekkaasti että sama viiden porukka on kasassa vielä 30 v päästä samanlaisena, joko fyysisesti tai henkisesti. Jos eristäytymisessä on vielä menettänyt kyvyn tutustua uusiin ihmisiin, niin onnea vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

5 ihmistä ei minusta  vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.

Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.

Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?

Jos luit kunnolla, niin huomasit, että viittasin juhlien tai "juhlien" laatuun. Meillä kaveriporukkaan kuuluu tuo määrä ihmisiä, joten en tiedä, miksi kutsuisimme lisäksi randomeita +15 saadaksemme jutella oman porukan kesken. Varmistaaksenne syömiset ja juomiset on aika kepuli syy. Toisekseen jos jollekulle kuuluu vastuu siitä ja siitä tuomisesta, niin paha niitä on enää vaihdella eli niille 15:llekin olisi jo ilmoitettu omat tuomiset.

Niinpä, meillä lienee sitten "ihme nyyttikestejä". Näin tasaamme kulut, eikä kämpän tarjoaja joudu maksajaksi. Mukavaa on! :)

Sitten ei pidä puhua yksinäisyydestä, kun yksi kaveri muuttaa ulkomaille, toinen kuolee, kolmas saa kaksoset ja muuttaa maalle ja neljäs hurahtaa uskoon. Itsehän on luonut suljetun porukan, johon kukaan uusi ei ole tervetullut.

Ihmiset kasvavat eri suuntiin, ja aika harvoin on niin onnekkaasti että sama viiden porukka on kasassa vielä 30 v päästä samanlaisena, joko fyysisesti tai henkisesti. Jos eristäytymisessä on vielä menettänyt kyvyn tutustua uusiin ihmisiin, niin onnea vaan. 

Täytyy sanoa, että minusta olisi aika hämmentävää olla paikalla ainoana ulkopuolisena jonkun vuoden 1995 1A-lukioluokan 5-henkisen tyttöporukan nyyttikesteillä. En välttämättä osallistuisi emännän kutsusta huolimatta, koska voisin kokea itseni tunkeilijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Siksi että minun ystäväni ovat täysipäisiä, ja ymmärtävät että joskus vaan sattuu jotakin yllättävää. Niin heille kun minullekin, eikä se aiheuta mitään ongelmaa, kun ei koskaan ole sattunut kaikille yhtä aikaa. Jos kaikille tulee aina yhden kutsuessa yllättävä este, voisi katsoa peiliin ja ymmärtää, etteivät ne toiset oikeasti halua tulla.

Ei minulla ole mitään tarvetta muuttaa mitään, korkeintaan ehkä varoa entistä tarkemmin porukkaa, joka ei tajua ettei työpaikalla voi valita, että väsyttääkö itsensä vai ei. Toivottavasti sinua hoitaa tämmöinen ihminen, joka huilaa työpäivän jaksaakseen juhlia, voisit saada pikkuisen perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

5 ihmistä ei minusta  vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.

Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.

Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?

Jos luit kunnolla, niin huomasit, että viittasin juhlien tai "juhlien" laatuun. Meillä kaveriporukkaan kuuluu tuo määrä ihmisiä, joten en tiedä, miksi kutsuisimme lisäksi randomeita +15 saadaksemme jutella oman porukan kesken. Varmistaaksenne syömiset ja juomiset on aika kepuli syy. Toisekseen jos jollekulle kuuluu vastuu siitä ja siitä tuomisesta, niin paha niitä on enää vaihdella eli niille 15:llekin olisi jo ilmoitettu omat tuomiset.

Niinpä, meillä lienee sitten "ihme nyyttikestejä". Näin tasaamme kulut, eikä kämpän tarjoaja joudu maksajaksi. Mukavaa on! :)

Sitten ei pidä puhua yksinäisyydestä, kun yksi kaveri muuttaa ulkomaille, toinen kuolee, kolmas saa kaksoset ja muuttaa maalle ja neljäs hurahtaa uskoon. Itsehän on luonut suljetun porukan, johon kukaan uusi ei ole tervetullut.

Ihmiset kasvavat eri suuntiin, ja aika harvoin on niin onnekkaasti että sama viiden porukka on kasassa vielä 30 v päästä samanlaisena, joko fyysisesti tai henkisesti. Jos eristäytymisessä on vielä menettänyt kyvyn tutustua uusiin ihmisiin, niin onnea vaan. 

Täytyy sanoa, että minusta olisi aika hämmentävää olla paikalla ainoana ulkopuolisena jonkun vuoden 1995 1A-lukioluokan 5-henkisen tyttöporukan nyyttikesteillä. En välttämättä osallistuisi emännän kutsusta huolimatta, koska voisin kokea itseni tunkeilijaksi.

Toi on sitä ala-astemeininkiä, että on tämä meidän suljettu piiri, ja ketään uutta ei haluta tavata. En minäkään noihin "juhliin" lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Siksi että minun ystäväni ovat täysipäisiä, ja ymmärtävät että joskus vaan sattuu jotakin yllättävää. Niin heille kun minullekin, eikä se aiheuta mitään ongelmaa, kun ei koskaan ole sattunut kaikille yhtä aikaa. Jos kaikille tulee aina yhden kutsuessa yllättävä este, voisi katsoa peiliin ja ymmärtää, etteivät ne toiset oikeasti halua tulla.

Ei minulla ole mitään tarvetta muuttaa mitään, korkeintaan ehkä varoa entistä tarkemmin porukkaa, joka ei tajua ettei työpaikalla voi valita, että väsyttääkö itsensä vai ei. Toivottavasti sinua hoitaa tämmöinen ihminen, joka huilaa työpäivän jaksaakseen juhlia, voisit saada pikkuisen perspektiiviä.

Et tapaat ihmisiä koskaan kahden kesken? Ainoastaan porukalla?

Tunnut aika marttyyrilta. Onko tuo asenne yleinen hoitoalalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Minä en kutsu ihmisiä, jotka saattavat joutua jäämään ylitöihin tai joiden lapsi saattaa sairastua tai jopa mummo joutuu sairaalaan. Heidän kanssaan kaikki on niin epävarmaa. En edes yritä sopia heidän kanssaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Siksi että minun ystäväni ovat täysipäisiä, ja ymmärtävät että joskus vaan sattuu jotakin yllättävää. Niin heille kun minullekin, eikä se aiheuta mitään ongelmaa, kun ei koskaan ole sattunut kaikille yhtä aikaa. Jos kaikille tulee aina yhden kutsuessa yllättävä este, voisi katsoa peiliin ja ymmärtää, etteivät ne toiset oikeasti halua tulla.

Ei minulla ole mitään tarvetta muuttaa mitään, korkeintaan ehkä varoa entistä tarkemmin porukkaa, joka ei tajua ettei työpaikalla voi valita, että väsyttääkö itsensä vai ei. Toivottavasti sinua hoitaa tämmöinen ihminen, joka huilaa työpäivän jaksaakseen juhlia, voisit saada pikkuisen perspektiiviä.

Et tapaat ihmisiä koskaan kahden kesken? Ainoastaan porukalla?

Tunnut aika marttyyrilta. Onko tuo asenne yleinen hoitoalalla?

Jaha, yksinäinen alkoi taas haukkumien, kun muuta ei keksinyt. Ja taas palataan siihen, miksi jotkut ovat yksinäisiä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Ilmoitat päivystyksessä triagehoitajalle, että sulla loppuu työt klo 15 ja et tee minuuttiakaan yli, vaikka aula pullistelee ihmisiä ja kolme työkaveria on noroviruksen takia saikulla. Ei ole sinun ongelma, miten pärjäävät. Sinulla on oikeus lähteä töistä klo 15 ja lähdetkin, jos arvostat ystäviäsi. Ne potilaat siellä aulassa eivät tule sinun haudallesi itkemään ja kiittämään, jos jatkoit työvuoroa sen vuoksi, että he saisivat nopeampaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Ilmoitat päivystyksessä triagehoitajalle, että sulla loppuu työt klo 15 ja et tee minuuttiakaan yli, vaikka aula pullistelee ihmisiä ja kolme työkaveria on noroviruksen takia saikulla. Ei ole sinun ongelma, miten pärjäävät. Sinulla on oikeus lähteä töistä klo 15 ja lähdetkin, jos arvostat ystäviäsi. Ne potilaat siellä aulassa eivät tule sinun haudallesi itkemään ja kiittämään, jos jatkoit työvuoroa sen vuoksi, että he saisivat nopeampaa hoitoa.

Näillä asenteilla on suora yhteys siihen, miksi hoitoalalla ihmiset ovat palkkakuopassa eivätkä sieltä ylös tule nousemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Miksi sovit jutuista etukäteen, jos olet kovin epävarma siitä jaksatko ja ehditkö sittenkään lähteä mihinkään tai tavata ketään? Kuulostaa siltä, että sinun olisi nyt aika katsoa peiliin ja miettiä toimintatapojasi uusiksi.

Siksi että minun ystäväni ovat täysipäisiä, ja ymmärtävät että joskus vaan sattuu jotakin yllättävää. Niin heille kun minullekin, eikä se aiheuta mitään ongelmaa, kun ei koskaan ole sattunut kaikille yhtä aikaa. Jos kaikille tulee aina yhden kutsuessa yllättävä este, voisi katsoa peiliin ja ymmärtää, etteivät ne toiset oikeasti halua tulla.

Ei minulla ole mitään tarvetta muuttaa mitään, korkeintaan ehkä varoa entistä tarkemmin porukkaa, joka ei tajua ettei työpaikalla voi valita, että väsyttääkö itsensä vai ei. Toivottavasti sinua hoitaa tämmöinen ihminen, joka huilaa työpäivän jaksaakseen juhlia, voisit saada pikkuisen perspektiiviä.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta mä lakkasin joitakin vuosia sitten vastaamasta myöntävästi kutsuihin, joihin saapumisesta en voinut olla kuitenkaan varma. Vaihdoin nimittäin alaa ja työpaikkaa ja mun työpäiväni päättyy silloin, kun asiakkaan ongelma on ratkaistu. Joskus se on ratkaistu virallisen työajan puitteissa klo 16:een mennessä, joskus menee muutaman tunnin yli ja joskus ollaan koko ilta, yö ja vielä seuraavakin päivä töissä. 

Kuulun niihin, jotka haluaisivat pitää antamansa lupaukset. Ymmärsin kuitenkin, että uudessa työssäni en voikaan luvata oikein mitään, jos sovittu asia ei ole viikonloppuna (ne mulla Luojan kiitos on edelleenkin vapaana). Jouduin kieltäytymään lähes kaikista kutsuista ja muista ehdotuksista, joiden ajankohta oli arkisin. Koin nimittäin hirveän noloksi laittaa viestiä, että en mä taaskaan pääse tulemaan, koska olen edelleen töissä eikä aavistustakaan, milloin pääsen lähtemään. Sanoin siis mieluummin suoraan ei kuin että olisin joutunut perumaan. Jäihän siinä aika moni kaveri kelkasta ja jokunen ystäväkin, mutta musta reilumpaa niin kuin pitää toinen jännityksessä: tuleeko se tällä kertaa vai eikö tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus olla tulematta, jos ei jaksa tai oli se syy nyt sitten mikä tahansa (tuskin kukaan jättää tulematta katkenneen kynnen takia??). Tai sitten voi olla tekosyy ettei pääse, vaikka oikeesti ei kiinnosta. Turha siitä on katkeroitua, tässä elämässä on paljon vakavempiakin asioita.

Tietenkin on oikeus olla tulematta. Mutta juuri tuo, että keksitään tekosyitä, kun todellisuudessa ei vaan huvita, kertoo, että toinen ei ole mikään ystävä (koska hänen vaivannäöstään ei välitetä palaneen puupennin vertaa eikä oikeastaan hänen seurastaankaan). Mä en nykyisin edes kutsu "mutkattomia" yhtään mihinkään vaan ainoastaan niitä, jotka ovat ystäviäni. Niitä, jotka osaavat arvostaa, että joku vielä tänä päivänä viitsii edes järjestää yhtään mitään. Onneksi sellaisiakin ihmisiä vielä löytyy, vaikka joskus tuntuukin, että he ovat sukupuuttoon kuolemassa oleva laji.

Tässä on jo aika monta kertaa selitetty syitä, miksei joskus jaksa lähteä. SINÄ kuvittelet että syy on kynnen katkeaminen vaikka oikea syy olis jotain ihan muuta. Et tiedä kaikkea toisten elämästä, en koe olevani mikään tilivelvollinen jos mulle on sattunut jotain ikävää ennen tapaamista. Ei asioita aina voi ennustaa, jos et pääse siitä ajatuksesta yli niin sitten et pääse. Kuulostat ihan jankkaavalta teini-ikäiseltä.

Oikea ja aito ystävä kertoo kaiken ystävälleen ja jos ei pysty tulemaan, niin kertoo myös siihen oikean syyn. Vaikka se syy olisi, että mies kärähti pettämisestä, niin sen pystyy kertomaan ystikselle, eikä valehtele, että on oksennustaudissa. Ei ihme, että sinunkaltaisista ihmisistä puhutaan, että ovat epäluotettavia, kun eivät viitsi lähteä, kun kynsi katkesi.

Ette halua kertoa ja uskoutua omista asioistanne, niin teihin ei luoteta ja kukaan ei teitä halua. Kun perheestä aika jättää, niin enää ei sitten olekkaan ketään kelle uskoutua, kun ei ole aikoinaan luottanut ihmisiin, vaan keksinyt tekosyitä, miksi ei voi tulla ja miksi peruu tapaamisia. Sinunkaltaisille pelleille nauretaan porukalla, kun tiedetään jo, että se väsyttää, on ihan vain laiskuutta ja olet epäluotettava.

Tämä.

"Hei, mä en nyt tule sun nyyttäreihin illalla, kun mun ukko kärähti, että sillä on ollut toinen nainen puoli vuotta ja tässä nyt riidellään ja olen itkenyt niin, että silmät on turvoksissa, joten olen pahoillani, etten voi olla uskollinen sulle ja tulla sun nyyttäreihin. Toivottavasti annat anteeksi"

Montako kertaa vuodessa sinulle käy noin? Kyllä kannattaisi jo vähän miettiä miksi elämäsi menee jatkuvasti kriisistä toiseen.

No leikki sikseen mutta voi toki olla kertomatta todellista syytä miksi joskus ei pääsekään nyyttäreihin mutta kuka uskoo että kerta toisensa jälkeen sinulla on joku vakava syy ohareihin?

Eiköhän nuo tuon tyyppiset pettämissotkut yms ole kerran elämässä - tilanteita , eikä kukaan suutu yksistä ohareista ihmisellä joka yleensä on luotettava.

Luotettavan ihmisen oharin kohteeksi joutunut kyllä arvaa että tällä on kunnon syy vaikka sitä ei tietäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin suomalainen jäyhä jököttäjä, kenellä on vain pari uskollista ystävää, kuin jenkkiläinen hölisijä, joka pälättää kaikille ja hymyilee ja on tuttu kaikkien kanssa. Se laatu, ei määrä. Minusta on parempi välittää vain muutamasta ihmisestä aidosti, kun olla sosiaalinen kaikkien kanssa ja hymyillä tuntemattomille ja antaa heidän luulla, että haluan jotain syvempää heidän kanssaan. 

Amerikkalainen kysyy kaikilta jotka tapaa että how are you? Sitten ystäviltä Amerikkalainen kysyy että HOW are you?

Haluaa kyllä kuulla todelliset kuulumiset ystävältään siinä missä suomalaisetkin .

Pinnallinen tapakulttuuri on erilainen mutta pohjimmiltaan ei niinkään erilainen

Terv. USAssa asunut joka ei malttanut pitää suuntaan kiinni tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".

Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista. 

Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.

Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?

Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta. 

Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.

Miten selviät työelämässä?

Hyvin. Työssä työelämän säännöillä. Ja juuri siksi minulle on erityisen tärkeää voida vapaa-aikanani toimia toisin.

Entä jos saisit selville, että tässä ketjussa valittaa nimettömänä paras ystäväsi? Joka on väsynyt joustamaan sinun takiasi, muttei ole tuonut ajatuksiaan esiin, koska ei halua leimautua silmissäsi nipottajaksi? Se ei mitenkään mahdotonta, koska ihmiset eivät aina uskalla avoimesti kertoa ajatuksistaan.

Jälleen kerran käänsit asian niin, että vain tietynlainen tapa toimia ihmissuhteissa on oikea ja se toinen väärä.

Entä jos itse saisit selville että paras ystäväsi on jo vuosia sopinut tapaamiset kanssasi hyvissä ajoin ennakkoon koska ei ole halunnut kuulla happamia kommenttejasi pintaliitoelämästä? Ja sanoisi että oikeasti nauttisi enemmän spontaaneista tapaamisista lyhyellä varoajalla?

Olen eri mutta ajattelisin ettei hän ole halunnut päästää minusta irti kuitenkaan kun on jaksanut kanssani toimia noin. Ajattelisin että hän arvostaa minua ja haluaa säilyttää ystävyytemme.

Ja lisäksi että hänellä on varmasti muita kavereita joiden kanssa hän voi olla spontaanimpi.

Minun kanssani se ei onnistu kun elämäni on niin kiireistä ettei niitä spontaaneja tapaamisia olisi juuri milloinkaan.

Spontaanit tapaamiset lyhyellä varoitusajalla ovat tyystin eri asia kuin oharit. Ohareita en montaa kertaa sietäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida. 

Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.

Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.

Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi

Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.

Miksi uuvutat itsesi? Meinaatko että hoidetaan vaan puolet potilaista, että jaksaa juhlia illalla?

Ilmoitat päivystyksessä triagehoitajalle, että sulla loppuu työt klo 15 ja et tee minuuttiakaan yli, vaikka aula pullistelee ihmisiä ja kolme työkaveria on noroviruksen takia saikulla. Ei ole sinun ongelma, miten pärjäävät. Sinulla on oikeus lähteä töistä klo 15 ja lähdetkin, jos arvostat ystäviäsi. Ne potilaat siellä aulassa eivät tule sinun haudallesi itkemään ja kiittämään, jos jatkoit työvuoroa sen vuoksi, että he saisivat nopeampaa hoitoa.

Näillä asenteilla on suora yhteys siihen, miksi hoitoalalla ihmiset ovat palkkakuopassa eivätkä sieltä ylös tule nousemaan.

Sitten täällä on sadan sivun ketjuja, kun hoitajat naureskelivat päivystyksessä ja kävelivät ohi ja sanoivat, että mun työvuoro loppui juuri, vaikka itse olin pyörtymäisillään kivusta.

Olisi varmaan helpompaa, kun ne hoitsut sanois, että sorry, en jää ylitöihin, kun olen uskollinen ystävilleni ja sun kipus ei mua liikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan järjestin juhlia/illanviettoja useinkin, ja nautin sekä järjestelyistä (siivoamisesta, ruoanlaitosta, koristelusta jne) että itse juhlista. Pikku hiljaa huomasin, että ohareiden määrä lisääntyi. Usein ei ilmoitettu edes syytä, vain lyhyt tekstari ”en pääsekään tulemaan” samana päivänä kuin juhlat olivat, joskus muutamaa minuuttia ennen juhlia, joskus tunti juhlien alkamisen jälkeen. Ja joskus ei ilmoitettu mitään. Alkoi mennä fiilikset järkkäillä mitään. Yksi asia yhdisti näitä mutkattomia ohari-ihmisiä: he eivät itse järjestäneet mitään juhlia. Tulin siihen tulokseen, etteivät he ymmärrä, miten pöntöltä järjestäjästä tuntuu, kun vieras ei saavukaan.

Huomioni on siis, että ennen vanhaan mentiin kylään kun kutsuttiin ja kutsuttiin vastavuoroisesti kylään. Nykyään jengi tapailee ravintoloissa drinksuilla ja kännyköillä voi viime hetkellä perua tapaamisen. Mitään vastavuoroisuutta ei myös näytä olevan tapaamisissa. Itselleni tämä on tarkoittanut, että pidän ystävyyssuhteita yllä lähinnä tekstareilla. Aika yksinäiseltä kyllä olo tuntuu...

Näistä juhlista ja illanistujaista pakko kirjoittaa sen verran, että usein niistä on innoissaan enemmän järjestäjä, kuin kutsutut vieraat. Tiedän, että saan palstaryöpytyksen tästä päälle, mutta kyllä se kuitenkin niin on, että monilla alkaa jossain vaiheessa olemaan muutakin elämää, kuin kavereiden kanssa illanistujaiset. On poikaystäviä, aviomiestä perhettä, raskasta viikkoa ja lastenhakua hoidosta ja halutaan käpertyä kotiin perheen kanssa.

Kuinka monesti täälläkin valitetaan, että rakastan järjestää juhlia, mutta ihmiset ei tule. Tai järjestän juhlia, mutta kukaan ei järjestä vastikkeeksi. Taidan lopettaa. Haluttaisi monesti niihin vastata, että hyvä jos lopetatkin ja kaverisi varmaan huokaavat helpotuksesta, koska ovat jo kasvaneet ohi näistä ja eivät jaksaisi niihin osallistuakkaan.

Sori, mut miten huonoja kavereita ihmiset on alkujaan olleet, jos kerran tai pari vuodessa, jos sitäkään, ei kelpaa reunion illanistujaisten merkeissä? Siis että vaikka esim. poikaystävälle tai perheelle jäisi vielä 50 viikonloppua vuodesta ja max pari kertaa vuodessa menisi viikonlopusta yksi ilta tuohon, niin onko se tosiaan liikaa?

Vai onko teillä sitten ollut joitain ryyppäjäisiä ja siksi ne yhdistetään jotenkin korostuneesti ikään ja aikaan?

Kyllä me toki syömässäkin käydään kaveriporukan kanssa, ja useammin niin tehdäänkin. Mutta noi illanistujaiset on kyllä mukavampia, jos vaan kaikki sattuu loksahtamaan kohdilleen eli kaikki pääsevät. Nehän on just sellasta vanhan ihmisen rentoilua. :D