Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Voi kuule, omakohtaisesti tiedän sen ärsyttävän moniakin.
Eri asia taas on, onko se henkilön omaa heikkoutta vai onko tarkkuus tosiasiallisesti ja perustellusti huono piirre. Minä en näe tarkkuutta loukkaavana toimintana, ja siitä on monessa työssä hyötyä. Kysymys kuuluukin, miksi jostakusta tarkkuus on niin ärsyttävää ja mihin se ominaisuus kolahtaa itsessä?
Entä onko minulla sitten oikeus sanoa, että suurpiirteisyys on pahasta? Vai onko vain tarkkuuden kritisointi legalisoitu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Jos luit kunnolla, niin huomasit, että viittasin juhlien tai "juhlien" laatuun. Meillä kaveriporukkaan kuuluu tuo määrä ihmisiä, joten en tiedä, miksi kutsuisimme lisäksi randomeita +15 saadaksemme jutella oman porukan kesken. Varmistaaksenne syömiset ja juomiset on aika kepuli syy. Toisekseen jos jollekulle kuuluu vastuu siitä ja siitä tuomisesta, niin paha niitä on enää vaihdella eli niille 15:llekin olisi jo ilmoitettu omat tuomiset.
Niinpä, meillä lienee sitten "ihme nyyttikestejä". Näin tasaamme kulut, eikä kämpän tarjoaja joudu maksajaksi. Mukavaa on! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Mistä valehtelusta? Ja mikä on sinun normaalisi, kun kerran jäät yksin? Ehkei se olekaan enemmistön normaali.
Oharit tarkoittaa että jätetään tulematta ilmoittamatta mitään. Se, että tulee oikeasti jotakin pakollista muuta ja asiasta ilmoitetaan heti kun pystytään, ei ole oharit. Eikä todellakaan ole tarvitse kertoa kaikkea ja pyytää lupaa poisjääntiin, ellei se poisjäänti estä kaikkien muiden suunnitelmia. Ei juhla mene pilalle, jos yksi vieras jää kotiin nukkumaan, eikä tule levittämään sitä lapsensa oksennustautia.
Jos moni tekee ohareita, niin miksei vaihda ystäväpiiriä. Jos kaikki tekevät ohareita, niin onko se vieno viesti siitä, että heidät alunperinkin on painostettu mukaan, heitä ei kiinnosta.
"Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta" (= lisää tilalle mikä tahansa loukkaava toiminta, jota yleisesti ottaen pidetään pahana) eli oli vain soveltava esimerkki vastaavasta.
Ok, puhumme kaveripiirissämmme ja muutenkin täälläpäin ohareista, kun joku feidaa. Ilmoittaa voi hyvinkin eli toinen ei sentään kadulla värjöttele odottelemassa, mutta ilmoittaa viime metreillä mitättömän syyn, rimakauhun tai ei yhtään minkään syyn takia.
Oksutaudit ei asiaan liity vähääkään. Sellanen ihminen ei taas saa tulla tartuttamaan muita.
Mietitään hetki, missä ketjussa olemme. Sen jälkeen mietitään uudestaan, hylätäänkö heti kaverit, jos joku tai jotkut tekee joskus ohareita. Eli palataan tänne ja sanotaan, että nyt on 0 kaveria. Eikä se ruoho siellä aidan toisella puolella useimmiten ole vihreämpää. Tosiaan, olemme sukupuuttoon kuoleva laji, kuten täällä sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Mistä valehtelusta? Ja mikä on sinun normaalisi, kun kerran jäät yksin? Ehkei se olekaan enemmistön normaali.
Oharit tarkoittaa että jätetään tulematta ilmoittamatta mitään. Se, että tulee oikeasti jotakin pakollista muuta ja asiasta ilmoitetaan heti kun pystytään, ei ole oharit. Eikä todellakaan ole tarvitse kertoa kaikkea ja pyytää lupaa poisjääntiin, ellei se poisjäänti estä kaikkien muiden suunnitelmia. Ei juhla mene pilalle, jos yksi vieras jää kotiin nukkumaan, eikä tule levittämään sitä lapsensa oksennustautia.
Jos moni tekee ohareita, niin miksei vaihda ystäväpiiriä. Jos kaikki tekevät ohareita, niin onko se vieno viesti siitä, että heidät alunperinkin on painostettu mukaan, heitä ei kiinnosta.
"Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta" (= lisää tilalle mikä tahansa loukkaava toiminta, jota yleisesti ottaen pidetään pahana) eli oli vain soveltava esimerkki vastaavasta.
Ok, puhumme kaveripiirissämmme ja muutenkin täälläpäin ohareista, kun joku feidaa. Ilmoittaa voi hyvinkin eli toinen ei sentään kadulla värjöttele odottelemassa, mutta ilmoittaa viime metreillä mitättömän syyn, rimakauhun tai ei yhtään minkään syyn takia.
Oksutaudit ei asiaan liity vähääkään. Sellanen ihminen ei taas saa tulla tartuttamaan muita.
Mietitään hetki, missä ketjussa olemme. Sen jälkeen mietitään uudestaan, hylätäänkö heti kaverit, jos joku tai jotkut tekee joskus ohareita. Eli palataan tänne ja sanotaan, että nyt on 0 kaveria. Eikä se ruoho siellä aidan toisella puolella useimmiten ole vihreämpää. Tosiaan, olemme sukupuuttoon kuoleva laji, kuten täällä sanottiin.
Meillä piti ystävien poiketa lapsen synttäreille. Eivät tulleet, kun silloin väsytti. Ehdottivat poikkeamista myöhemmin kahville tiettynä päivänä, kertoivat tuovansa lahjan lapselle. Siitä sovittiin. Kun se kahvittelupäivä koitti, niin ilmoittivatkin lähtevänsä kuntosalille kahvittelun sijasta. Tämän jälkeen olen satunnaisesti ohimennen jossain nähnyt näitä ihmisiä, muttei heidän kanssaan enää mistään yhteisistä jutuista kiinnosta sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Mistä valehtelusta? Ja mikä on sinun normaalisi, kun kerran jäät yksin? Ehkei se olekaan enemmistön normaali.
Oharit tarkoittaa että jätetään tulematta ilmoittamatta mitään. Se, että tulee oikeasti jotakin pakollista muuta ja asiasta ilmoitetaan heti kun pystytään, ei ole oharit. Eikä todellakaan ole tarvitse kertoa kaikkea ja pyytää lupaa poisjääntiin, ellei se poisjäänti estä kaikkien muiden suunnitelmia. Ei juhla mene pilalle, jos yksi vieras jää kotiin nukkumaan, eikä tule levittämään sitä lapsensa oksennustautia.
Jos moni tekee ohareita, niin miksei vaihda ystäväpiiriä. Jos kaikki tekevät ohareita, niin onko se vieno viesti siitä, että heidät alunperinkin on painostettu mukaan, heitä ei kiinnosta.
"Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta" (= lisää tilalle mikä tahansa loukkaava toiminta, jota yleisesti ottaen pidetään pahana) eli oli vain soveltava esimerkki vastaavasta.
Ok, puhumme kaveripiirissämmme ja muutenkin täälläpäin ohareista, kun joku feidaa. Ilmoittaa voi hyvinkin eli toinen ei sentään kadulla värjöttele odottelemassa, mutta ilmoittaa viime metreillä mitättömän syyn, rimakauhun tai ei yhtään minkään syyn takia.
Oksutaudit ei asiaan liity vähääkään. Sellanen ihminen ei taas saa tulla tartuttamaan muita.
Mietitään hetki, missä ketjussa olemme. Sen jälkeen mietitään uudestaan, hylätäänkö heti kaverit, jos joku tai jotkut tekee joskus ohareita. Eli palataan tänne ja sanotaan, että nyt on 0 kaveria. Eikä se ruoho siellä aidan toisella puolella useimmiten ole vihreämpää. Tosiaan, olemme sukupuuttoon kuoleva laji, kuten täällä sanottiin.
Meillä piti ystävien poiketa lapsen synttäreille. Eivät tulleet, kun silloin väsytti. Ehdottivat poikkeamista myöhemmin kahville tiettynä päivänä, kertoivat tuovansa lahjan lapselle. Siitä sovittiin. Kun se kahvittelupäivä koitti, niin ilmoittivatkin lähtevänsä kuntosalille kahvittelun sijasta. Tämän jälkeen olen satunnaisesti ohimennen jossain nähnyt näitä ihmisiä, muttei heidän kanssaan enää mistään yhteisistä jutuista kiinnosta sopia.
Ovat siis tämän jälkeen vielä yrittäneet joskus ehdottaa tulevansa meille sovittuna aikana kylään, mutta olen sanonut ettei käy. En halua sopia etukäteen kalenteriini menoja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat aivan tuulella käyviä. Arvostan näet omaa aikaani ja vaivaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus olla tulematta, jos ei jaksa tai oli se syy nyt sitten mikä tahansa (tuskin kukaan jättää tulematta katkenneen kynnen takia??). Tai sitten voi olla tekosyy ettei pääse, vaikka oikeesti ei kiinnosta. Turha siitä on katkeroitua, tässä elämässä on paljon vakavempiakin asioita.
Tietenkin on oikeus olla tulematta. Mutta juuri tuo, että keksitään tekosyitä, kun todellisuudessa ei vaan huvita, kertoo, että toinen ei ole mikään ystävä (koska hänen vaivannäöstään ei välitetä palaneen puupennin vertaa eikä oikeastaan hänen seurastaankaan). Mä en nykyisin edes kutsu "mutkattomia" yhtään mihinkään vaan ainoastaan niitä, jotka ovat ystäviäni. Niitä, jotka osaavat arvostaa, että joku vielä tänä päivänä viitsii edes järjestää yhtään mitään. Onneksi sellaisiakin ihmisiä vielä löytyy, vaikka joskus tuntuukin, että he ovat sukupuuttoon kuolemassa oleva laji.
Tässä on jo aika monta kertaa selitetty syitä, miksei joskus jaksa lähteä. SINÄ kuvittelet että syy on kynnen katkeaminen vaikka oikea syy olis jotain ihan muuta. Et tiedä kaikkea toisten elämästä, en koe olevani mikään tilivelvollinen jos mulle on sattunut jotain ikävää ennen tapaamista. Ei asioita aina voi ennustaa, jos et pääse siitä ajatuksesta yli niin sitten et pääse. Kuulostat ihan jankkaavalta teini-ikäiseltä.
Niitä ikäviä juttuja juuri ennen tapaamista ( johon olet siis selvästi lupautunut tulemaan) ei osu kohdalle kuin harvoin.
Jonkun kohdalla se on enemmänkin trendi kuin harvinainen sattuma.
Jonkun sortin suoraselkäisyyttä saisi jokaisella olla ettei luvata mitään paremman puutteessa ja jos on luvattu niin sitten mennään jos ei tule todellista estettä.
Minä olen tyystin lakannut kutsumasta mihinkään tuulella käypiä.
Ei ole tullut ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan järjestin juhlia/illanviettoja useinkin, ja nautin sekä järjestelyistä (siivoamisesta, ruoanlaitosta, koristelusta jne) että itse juhlista. Pikku hiljaa huomasin, että ohareiden määrä lisääntyi. Usein ei ilmoitettu edes syytä, vain lyhyt tekstari ”en pääsekään tulemaan” samana päivänä kuin juhlat olivat, joskus muutamaa minuuttia ennen juhlia, joskus tunti juhlien alkamisen jälkeen. Ja joskus ei ilmoitettu mitään. Alkoi mennä fiilikset järkkäillä mitään. Yksi asia yhdisti näitä mutkattomia ohari-ihmisiä: he eivät itse järjestäneet mitään juhlia. Tulin siihen tulokseen, etteivät he ymmärrä, miten pöntöltä järjestäjästä tuntuu, kun vieras ei saavukaan.
Huomioni on siis, että ennen vanhaan mentiin kylään kun kutsuttiin ja kutsuttiin vastavuoroisesti kylään. Nykyään jengi tapailee ravintoloissa drinksuilla ja kännyköillä voi viime hetkellä perua tapaamisen. Mitään vastavuoroisuutta ei myös näytä olevan tapaamisissa. Itselleni tämä on tarkoittanut, että pidän ystävyyssuhteita yllä lähinnä tekstareilla. Aika yksinäiseltä kyllä olo tuntuu...
Näistä juhlista ja illanistujaista pakko kirjoittaa sen verran, että usein niistä on innoissaan enemmän järjestäjä, kuin kutsutut vieraat. Tiedän, että saan palstaryöpytyksen tästä päälle, mutta kyllä se kuitenkin niin on, että monilla alkaa jossain vaiheessa olemaan muutakin elämää, kuin kavereiden kanssa illanistujaiset. On poikaystäviä, aviomiestä perhettä, raskasta viikkoa ja lastenhakua hoidosta ja halutaan käpertyä kotiin perheen kanssa.
Kuinka monesti täälläkin valitetaan, että rakastan järjestää juhlia, mutta ihmiset ei tule. Tai järjestän juhlia, mutta kukaan ei järjestä vastikkeeksi. Taidan lopettaa. Haluttaisi monesti niihin vastata, että hyvä jos lopetatkin ja kaverisi varmaan huokaavat helpotuksesta, koska ovat jo kasvaneet ohi näistä ja eivät jaksaisi niihin osallistuakkaan.
Ongelma on juuri tässä, että on kiusallista, jos porukassa on innokas juhlien ja nyyttäreiden ja tapaamisten järjestäjä, joka loukkaantuu, jos niihin ei osallistu. Joten siksi tulee niitä tekosyitä, kun kukaan kaveriporukasta ei kehtaa sanoa, että ketään ei oikeasti kiinnosta ne juhlat.
On turha kiukutella kavereilleen siitä, että heitä ei ne kiinnosta. On vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hommata sellaisia kavereita, joita juhlat kiinnostaa tai sitten hyväksyä se, että kavereitasi ne ei kiinnosta ja lopettaa ne ja kaverisi huokaavat helpotuksesta.
Ketään ei voi pakottaa johonkin muottiin. Siitä saa vain itse pahan mielen.
Ja kyllä, kun on ikää tullut, kuulun niihin ihmisiin, jotka ei viikonloppuisin jaksa innostua juhlakutsuista. En tee ohareita, kun kieltäydyn jo kutsuttaessa. Mutta ihan saman ryöpytyksen ja haukkumiset saan jo siinä vaiheessa. Ymmärrän ihmisiä, jotka ei halua sitä suuttumusta saada vastaan, vaan keksivät tekosyitä, eivätkä halua kuulla, kuinka järjestäjä raataa ja yrittää pitää juhlia ja te ette osaa olla edes kiitollisia siitä.
Minua ei enää kutsuta ja vaikka kutsujat ehkä ajattelevat, että se on kosto ja siellä mätäne yksin, olen vain tyytyväinen, kun ei enää tule näitä vaikeita tilanteita, kun joutuu kieltäytymään ja miettiä syytä, kun ei viitsi sanoa suoraan, että se aika oli ja meni jo ja enää ei jaksa juhlat ja nyyttärit innostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa kaverille nyt illalla, mutta hän laittoi viestin, että lapsi on kipeänä
A. Suutun ja kiukuttelen koko illan ohareista ja mietin, että kaverilla varmaan on hauskempaa tekemistä tänään ja hän hylkäsi minut ja ei välitä minusta
B. Toivon, että kaverin lapsi parantuisi nopeaa, ettei reppanan kauan tarvitse sairastaa ja vastaan, että ehditään me tavata toistekkin. Hyvää viikonloppua sairastuvalle.
Kummanhan näistä valitsisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Julkisen liikenteen ja henkilökohtaisen elämän rinnastaminen ei mielestäni ole järkevää. Ensiksi mainittuun asiaakin sopeudun tosin melko helposti, nimimerkillä vuosia joustavan aikakulttuurin maissa asunut ja sinne helposti sopeutunut. Mistä tullaankin helposti niihin tarkkuuden huonoihin puoliin.. aika monet ko. maissa tapaamani suomalaiset sopeutuivat ympäristöön minua heikommin ja eristäytyivät . Mun luonteellani kulttuurishokki jäi lievemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan järjestin juhlia/illanviettoja useinkin, ja nautin sekä järjestelyistä (siivoamisesta, ruoanlaitosta, koristelusta jne) että itse juhlista. Pikku hiljaa huomasin, että ohareiden määrä lisääntyi. Usein ei ilmoitettu edes syytä, vain lyhyt tekstari ”en pääsekään tulemaan” samana päivänä kuin juhlat olivat, joskus muutamaa minuuttia ennen juhlia, joskus tunti juhlien alkamisen jälkeen. Ja joskus ei ilmoitettu mitään. Alkoi mennä fiilikset järkkäillä mitään. Yksi asia yhdisti näitä mutkattomia ohari-ihmisiä: he eivät itse järjestäneet mitään juhlia. Tulin siihen tulokseen, etteivät he ymmärrä, miten pöntöltä järjestäjästä tuntuu, kun vieras ei saavukaan.
Huomioni on siis, että ennen vanhaan mentiin kylään kun kutsuttiin ja kutsuttiin vastavuoroisesti kylään. Nykyään jengi tapailee ravintoloissa drinksuilla ja kännyköillä voi viime hetkellä perua tapaamisen. Mitään vastavuoroisuutta ei myös näytä olevan tapaamisissa. Itselleni tämä on tarkoittanut, että pidän ystävyyssuhteita yllä lähinnä tekstareilla. Aika yksinäiseltä kyllä olo tuntuu...
Näistä juhlista ja illanistujaista pakko kirjoittaa sen verran, että usein niistä on innoissaan enemmän järjestäjä, kuin kutsutut vieraat. Tiedän, että saan palstaryöpytyksen tästä päälle, mutta kyllä se kuitenkin niin on, että monilla alkaa jossain vaiheessa olemaan muutakin elämää, kuin kavereiden kanssa illanistujaiset. On poikaystäviä, aviomiestä perhettä, raskasta viikkoa ja lastenhakua hoidosta ja halutaan käpertyä kotiin perheen kanssa.
Kuinka monesti täälläkin valitetaan, että rakastan järjestää juhlia, mutta ihmiset ei tule. Tai järjestän juhlia, mutta kukaan ei järjestä vastikkeeksi. Taidan lopettaa. Haluttaisi monesti niihin vastata, että hyvä jos lopetatkin ja kaverisi varmaan huokaavat helpotuksesta, koska ovat jo kasvaneet ohi näistä ja eivät jaksaisi niihin osallistuakkaan.
Ongelma on juuri tässä, että on kiusallista, jos porukassa on innokas juhlien ja nyyttäreiden ja tapaamisten järjestäjä, joka loukkaantuu, jos niihin ei osallistu. Joten siksi tulee niitä tekosyitä, kun kukaan kaveriporukasta ei kehtaa sanoa, että ketään ei oikeasti kiinnosta ne juhlat.
On turha kiukutella kavereilleen siitä, että heitä ei ne kiinnosta. On vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hommata sellaisia kavereita, joita juhlat kiinnostaa tai sitten hyväksyä se, että kavereitasi ne ei kiinnosta ja lopettaa ne ja kaverisi huokaavat helpotuksesta.
Ketään ei voi pakottaa johonkin muottiin. Siitä saa vain itse pahan mielen.
Ja kyllä, kun on ikää tullut, kuulun niihin ihmisiin, jotka ei viikonloppuisin jaksa innostua juhlakutsuista. En tee ohareita, kun kieltäydyn jo kutsuttaessa. Mutta ihan saman ryöpytyksen ja haukkumiset saan jo siinä vaiheessa. Ymmärrän ihmisiä, jotka ei halua sitä suuttumusta saada vastaan, vaan keksivät tekosyitä, eivätkä halua kuulla, kuinka järjestäjä raataa ja yrittää pitää juhlia ja te ette osaa olla edes kiitollisia siitä.
Minua ei enää kutsuta ja vaikka kutsujat ehkä ajattelevat, että se on kosto ja siellä mätäne yksin, olen vain tyytyväinen, kun ei enää tule näitä vaikeita tilanteita, kun joutuu kieltäytymään ja miettiä syytä, kun ei viitsi sanoa suoraan, että se aika oli ja meni jo ja enää ei jaksa juhlat ja nyyttärit innostaa.
Juuri näin. Mulla on vain hyvin pieni porukka, jota enää kutsun yhtään minnekään. Suurin osa ihmisistä ei edes kaipaa perheensä lisäksi ketään. Tykkään järjestää pienimuotoisia juhlia, mutta vain niille, jotka sellaisiin haluaa osallistua. Muiden kanssa tapaamisiin ja muuhunkin yhteydenpitoon suhtaudun asenteella "katotaan, jos jaksan ja viitsin".
Eikö näillä innokkailla juhlien touhutäteillä koskaan tule mieleen, että joko järjestäjässä tai juhlissa on joku vika, jos kerta toisen jälkeen suurin osa tekee ohareita.
Helpompaa on tosi riehua netissä ja haukkua ohareiden tekijöitä, kuin miettiä, että jos niihin juhliin ei kerta toisensa jälkeen tule porukkaa, ne eivät ole kiinnostava tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö näillä innokkailla juhlien touhutäteillä koskaan tule mieleen, että joko järjestäjässä tai juhlissa on joku vika, jos kerta toisen jälkeen suurin osa tekee ohareita.
Helpompaa on tosi riehua netissä ja haukkua ohareiden tekijöitä, kuin miettiä, että jos niihin juhliin ei kerta toisensa jälkeen tule porukkaa, ne eivät ole kiinnostava tapahtuma.
Tottakai tulee. Ja syyhän on yksinkertaisesti se, etten ole oharintekijän mielestä niin mielenkiintoista seuraa tai oharintekijälle niin tärkeä ihminen, että tämä viitsisi vaivautua. Teen itsekin ohareita niille kavereilleni ja tutuilleni, jotka eivät ole mulle tärkeitä ja joiden seuran voi helposti lähes kuka tahansa toinen korvata. Juuri tästä syystä en kutsukaan koskaan kuin hyvät ystäväni. Ne kutsun, joiden tiedän tulevan, koska he haluavat tulla. On ihan hyvä, että jättää kutsut väliin, jos kerran juhlat tai juhlien järjestäjä ei pahemmin kiinnosta.
Jotkut jättää menemättä juhliin ja järjestämättä juhlia, koska eivät ole lainkaan juhlijatyyppiä. Osa oikeasti kokee juhlat ihan vaan ahdistaviksi ja välttelee niitä kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättää menemättä juhliin ja järjestämättä juhlia, koska eivät ole lainkaan juhlijatyyppiä. Osa oikeasti kokee juhlat ihan vaan ahdistaviksi ja välttelee niitä kun mahdollista.
Silloin voi heti kutsun saatuaan ilmoittaa, että ei osallistu juhliin. Tämä helpottaa myös juhlien järjestäjää aikataulujen kanssa ja juhliin osallistuville jokin toinen päivä saattaisikin sopia jopa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näillä innokkailla juhlien touhutäteillä koskaan tule mieleen, että joko järjestäjässä tai juhlissa on joku vika, jos kerta toisen jälkeen suurin osa tekee ohareita.
Helpompaa on tosi riehua netissä ja haukkua ohareiden tekijöitä, kuin miettiä, että jos niihin juhliin ei kerta toisensa jälkeen tule porukkaa, ne eivät ole kiinnostava tapahtuma.
Tottakai tulee. Ja syyhän on yksinkertaisesti se, etten ole oharintekijän mielestä niin mielenkiintoista seuraa tai oharintekijälle niin tärkeä ihminen, että tämä viitsisi vaivautua. Teen itsekin ohareita niille kavereilleni ja tutuilleni, jotka eivät ole mulle tärkeitä ja joiden seuran voi helposti lähes kuka tahansa toinen korvata. Juuri tästä syystä en kutsukaan koskaan kuin hyvät ystäväni. Ne kutsun, joiden tiedän tulevan, koska he haluavat tulla. On ihan hyvä, että jättää kutsut väliin, jos kerran juhlat tai juhlien järjestäjä ei pahemmin kiinnosta.
No mikä tässä sinulle sitten on ongelma. Et kutsu niitä, joita juhlasi ei kiinnosta ja kutsut vain ne, joita kiinnostaa. Näinhän normi-ihminen tekee, mutta sinulle se tuntuu olevan ongelma, kun riehut täällä haukkuen ihmisiä oharien tekijöiksi, jos et edes ole kutsunut heitä
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta itseäni mietityttänyt asia.
Ihmettelen vähäsen sitä, miksi 4-kymppisillä on hirmuinen hinku lämmitellä välejä lapsuuden ja nuoruuden ystävien kanssa. Tai onko tämä vain mun kaveripiireissä näin? Parikin eri kaveriporukkaa reilun parin vuosikymmenen takaa on nyt järjestänyt innokkaasti tapaamisia, kun välissä on ollut pitkiä aikoja ettei yhteyttä olla pidetty noin isolla porukalla ainakaan.
Itseäni ei valitettavasti kiinnosta nämä tapaamiset nuoruuden ihmisten kanssa - sillä nuoruuden meiningillä vieläpä. Kasvoin itse pienessä kylässä, jossa oli pienet piirit. Jos halusi olla mukana menossa, oli sopeuduttava siihen tyyliin. Kaikki teinit ryyppäsi jne. Olin silloin hukassa itseni kanssa, kuten moni muukin. En tuntenut itseäni jne.
Myöhemmin olen löytänyt oikeasti minun tyylisiä ja mulle sopivia ystäviä ja kaikki kuviot pyörii mukavasti, mikä on pitkän ajan tulosta.
Ei vaan huvita palata, ei oikein edes kerran vuodessa, takaisin siihen aikaan, kun ryypättiin ja oltiin sekaisin muutenkin koko elämästä.
Eikä millään pahalla, nuoruuskin oli hyvää aikaa, mutta... se oli silloin ja nyt on nyt.
Nämä nuoruuden kaverit harmittelee kun en osallistu paljoa näihin yhteenpaluujuttuihin. En halua oikeasti loukata, ajattelen heitä lämmöllä, mutta eihän meillä vuonna 2018 ole juuri mitään yhteistä, vain menneisyys.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättää menemättä juhliin ja järjestämättä juhlia, koska eivät ole lainkaan juhlijatyyppiä. Osa oikeasti kokee juhlat ihan vaan ahdistaviksi ja välttelee niitä kun mahdollista.
Tai joidenkin juhlissa vain on niin tylsää. Itse en mene enää esim. sellaisiin juhliin, missä ensin syödään hienosti salaattia ja maistellaan viinejä ja loppuillasta juhlien emäntä on niin päissään, ettei pystyssä pysy ja haukkuu kaverinsa. Uskomattomimpia juhlia on ollut ne, kun emäntä harrasti seksiä päissään olohuoneen sohvalla.
Olen irtisanoutunut tällaista tutuista ja olen valmis keksimään vaikka mitä tekosyitä, ettei tällaisiin juhliin tarvitse lähteä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näillä innokkailla juhlien touhutäteillä koskaan tule mieleen, että joko järjestäjässä tai juhlissa on joku vika, jos kerta toisen jälkeen suurin osa tekee ohareita.
Helpompaa on tosi riehua netissä ja haukkua ohareiden tekijöitä, kuin miettiä, että jos niihin juhliin ei kerta toisensa jälkeen tule porukkaa, ne eivät ole kiinnostava tapahtuma.
Tottakai tulee. Ja syyhän on yksinkertaisesti se, etten ole oharintekijän mielestä niin mielenkiintoista seuraa tai oharintekijälle niin tärkeä ihminen, että tämä viitsisi vaivautua. Teen itsekin ohareita niille kavereilleni ja tutuilleni, jotka eivät ole mulle tärkeitä ja joiden seuran voi helposti lähes kuka tahansa toinen korvata. Juuri tästä syystä en kutsukaan koskaan kuin hyvät ystäväni. Ne kutsun, joiden tiedän tulevan, koska he haluavat tulla. On ihan hyvä, että jättää kutsut väliin, jos kerran juhlat tai juhlien järjestäjä ei pahemmin kiinnosta.
No mikä tässä sinulle sitten on ongelma. Et kutsu niitä, joita juhlasi ei kiinnosta ja kutsut vain ne, joita kiinnostaa. Näinhän normi-ihminen tekee, mutta sinulle se tuntuu olevan ongelma, kun riehut täällä haukkuen ihmisiä oharien tekijöiksi, jos et edes ole kutsunut heitä
Ei mulla ole mitään ongelmaa asian kanssa. Sitähän mä olen juuri sanonut, että en järjestä kutsuja sellaisille ihmisille, jotka eivät niihin halua tulla. Suosittelen muitakin tekemään niin, jolloin heiltäkin poistuu ongelma asiasta. Ja tuon ohari -termin tässä ketjussa otti joku muu käyttöön kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Julkisen liikenteen ja henkilökohtaisen elämän rinnastaminen ei mielestäni ole järkevää. Ensiksi mainittuun asiaakin sopeudun tosin melko helposti, nimimerkillä vuosia joustavan aikakulttuurin maissa asunut ja sinne helposti sopeutunut. Mistä tullaankin helposti niihin tarkkuuden huonoihin puoliin.. aika monet ko. maissa tapaamani suomalaiset sopeutuivat ympäristöön minua heikommin ja eristäytyivät . Mun luonteellani kulttuurishokki jäi lievemmäksi.
Melko yleispiirteistä pohdintaa. Mitkä ovat sinusta tarkkuuden haittapuolia Suomessa toimittaessa? Suurin osa palstan kirjoittajista varmaankin täällä asuu.
Alue: Aihe vapaa
Ei se yksinäisyys otsassa lue. Toki jokainen yrittää ensisijaisesti tutustua itselle sopivan tuntuisiin
ihmisiin . Ei yksinäisellekään kuka tahansa käy eikä toisen yksinäisyys ole ensimmäinen ja ainoa kriteeri.
Minulla on pari yksinäistä ystävää/ sukulaista joiden kanssa olen tekemisissä. Mutta he eivät ole päällepäsmäreitä ja se on minulle erittäin tärkeä asia.
Sosiaalisesti aktiivinenkin voi olla päsmäri.