Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi outous ihmisistä: tapasin pe-la-yönä tyypin, joka tuli kotiin samalla bussilla. Siinäpä sitten juteltiin. Oli humalassa juu. Vaihdettiin Facebookit. Lauantaiaamuna viestitteli itse ja jutteli pitkät pätkät, kunnes sanoin, että mentävä on.
Sunnuntaina viestitin, jotta "terve". Henkilö, joka oli juuri ed. päivänä ehdottanut näkemistä, blokkasi minut. That escalated quickly. Ei mielestäni silleen hirveen ahdistelevaa todeta, että "terve".
Joo, en tajua ihmisiä. Jos ei kiinnostele ja alkaa heti ahdistaa, ei ehkä itse kannata ehdotella heille yhtä jos toista. Ei heille silloin kannata puhua mitään. Vaihtoehtoisesti voi toki todeta, että hei, olin hirveessä kännissä ja sittemmin krapulassa, joten unohda kaikki, mitä sanoin, sillä evvk. Sillähän se olisi selvä. En tajua, miksi blokata ihmisiä, jotka eivät ole mitään väärää tehneet. Blokkaaminen kuitenkin eleenä on kohtuullisen tyly.
No minua ainakin nolottaisi, jos kännissä menisin vaihtelemaan jotain profiileja. Saattaisin häpeissäni morkkiksessa blokata
Ehkä näin, mutta sitä toivoisi, että ihminen voisi sanoa jotakin. Tai ettei se ainakaan olisi niin selkeä "haista paska" -reaktio toisen johonkin ihan ystävälliseen/neutraaliin kommenttiin, vaan sen sitten tekisi vähän hienovaraisemmin taustalla. Tosin minusta blokkaamiseen liittyy aina ihan selkeä vihamielisyys. Poistot riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa.
Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.
Enhän mä koko ajan hae työpaikkojaankaan sen vuoksi, että voin joutua irtisanotuksi seuraavan 20 vuoden sisällä. Jos kävisi niin, että menettäisin kaikki mulle tärkeät ihmissuhteet, joutuisin hakeutumaan ammattiauttajalle eikä siinä joku uusi tuttavuus merkitsisi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa.
Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.
Enhän mä koko ajan hae työpaikkojaankaan sen vuoksi, että voin joutua irtisanotuksi seuraavan 20 vuoden sisällä. Jos kävisi niin, että menettäisin kaikki mulle tärkeät ihmissuhteet, joutuisin hakeutumaan ammattiauttajalle eikä siinä joku uusi tuttavuus merkitsisi yhtään mitään.
Et ilmeisesti ole kokenut isoja menetyksiä? Minä olen. Satamastani ammattiavusta huolimatta sillä oli ihan huikean iso merkitys selviämiselleni, että sain muutamalta uudelta tuttavuudelta tukea ja seuraa arkeeni, kun en voinut kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Toivo on hyvä, mutta perusteeton toivon antaminen on syvältä, vähän kun kantaisi viinaa alkoholistille. Kun lopputulema kaiken kuorrukkeen alla on se sama, yksinäinen voi muuttaa vaan sitä omaa ajattelu/toimintatapaa. Maailma ei muutu vastaavaan hänen vaatimuksiaan. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin löytää seuraa.
Mulla kävi muutama vuosi sitten niin, että epätavallisen elämäntilanteen takia lähes kaikki ystävyyssuhteet katkesivat, eikä se ollut kenenkään syytä. No sitten kun oli taas mahdollisuus, ihmiset olivat muuttaneet kauas yms. Olen vähitellen saanut uusia ihmisiä elämääni, mutta ystävyyden kehittyminen on pitkä projekti. Itse koen kuitenkin sellaiset pidemmät ihmissuhteet palkitsevampina, vaikka lyhyilläkin kohtaamisilla on oma paikkansa. On kiva kun ystävä tuntee sinut hyvin, eikä tarvitse selitellä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa.
Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.
Enhän mä koko ajan hae työpaikkojaankaan sen vuoksi, että voin joutua irtisanotuksi seuraavan 20 vuoden sisällä. Jos kävisi niin, että menettäisin kaikki mulle tärkeät ihmissuhteet, joutuisin hakeutumaan ammattiauttajalle eikä siinä joku uusi tuttavuus merkitsisi yhtään mitään.
Et ilmeisesti ole kokenut isoja menetyksiä? Minä olen. Satamastani ammattiavusta huolimatta sillä oli ihan huikean iso merkitys selviämiselleni, että sain muutamalta uudelta tuttavuudelta tukea ja seuraa arkeeni, kun en voinut kovin hyvin.
En ole kokenut sellaista menetystä, että olisin menettänyt kaikki ihmissuhteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Toivo on hyvä, mutta perusteeton toivon antaminen on syvältä, vähän kun kantaisi viinaa alkoholistille. Kun lopputulema kaiken kuorrukkeen alla on se sama, yksinäinen voi muuttaa vaan sitä omaa ajattelu/toimintatapaa. Maailma ei muutu vastaavaan hänen vaatimuksiaan. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin löytää seuraa.
Sinä et ole mikään auktoriteetti, jolla on oikeus määritellä millaisia muiden pitäisi olla. Jos sinä et pidä jostain ihmisestä, niin se on sinun ongelmasi. Jokaiselle on kuitenkin oma paikkansa juuri sellaisina kuin mitä he ovat. Joskus sen oman paikan löytämiseen vain voi mennä huomattavan pitkään, mutta jokaisen on itse löydettävä oma polkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Toivo on hyvä, mutta perusteeton toivon antaminen on syvältä, vähän kun kantaisi viinaa alkoholistille. Kun lopputulema kaiken kuorrukkeen alla on se sama, yksinäinen voi muuttaa vaan sitä omaa ajattelu/toimintatapaa. Maailma ei muutu vastaavaan hänen vaatimuksiaan. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin löytää seuraa.
Minä olen eri kuin toivon maininnut, mutta miksi se ystävällinen puhetapa olisi keneltäkään pois? Senkö takia, koska maailma on kuitenkin oikeasti karu sen alla?
En tosin muutenkaan oikein käsitä, perustuuko tässä nyt kaikki johonkin sellaiseen näkemykseen, että maailma on paska, ihmiset ovat tylyjä, joten ollaanpa kaikin puolin inhorealisteja ja jätetään turhat korrektiudet pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Tässä lähinnä näkee sen, miten eri tavoin ihmiset kokee huonon käytöksen. Mulle suorakin raivo siedettävää verrattuna muka-asialliseen piikikkyyteen. Eli tämä ihminen joka arvostelee muita henkilöön menemisestä ja asemoi itsensä yksinäisten puolustajaksi, on mun silmissäni ketjun pahin ilkeilijä. Niin me ihmiset olemme erilaisia ja arvioimme toisiamme eri kriteerein. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Tässä lähinnä näkee sen, miten eri tavoin ihmiset kokee huonon käytöksen. Mulle suorakin raivo siedettävää verrattuna muka-asialliseen piikikkyyteen. Eli tämä ihminen joka arvostelee muita henkilöön menemisestä ja asemoi itsensä yksinäisten puolustajaksi, on mun silmissäni ketjun pahin ilkeilijä. Niin me ihmiset olemme erilaisia ja arvioimme toisiamme eri kriteerein. -eri
Ehkä sinua on sitten kotonasi lyöty vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Toivo on hyvä, mutta perusteeton toivon antaminen on syvältä, vähän kun kantaisi viinaa alkoholistille. Kun lopputulema kaiken kuorrukkeen alla on se sama, yksinäinen voi muuttaa vaan sitä omaa ajattelu/toimintatapaa. Maailma ei muutu vastaavaan hänen vaatimuksiaan. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin löytää seuraa.
Sinä et ole mikään auktoriteetti, jolla on oikeus määritellä millaisia muiden pitäisi olla. Jos sinä et pidä jostain ihmisestä, niin se on sinun ongelmasi. Jokaiselle on kuitenkin oma paikkansa juuri sellaisina kuin mitä he ovat. Joskus sen oman paikan löytämiseen vain voi mennä huomattavan pitkään, mutta jokaisen on itse löydettävä oma polkunsa.
Saman voi sanoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Tässä lähinnä näkee sen, miten eri tavoin ihmiset kokee huonon käytöksen. Mulle suorakin raivo siedettävää verrattuna muka-asialliseen piikikkyyteen. Eli tämä ihminen joka arvostelee muita henkilöön menemisestä ja asemoi itsensä yksinäisten puolustajaksi, on mun silmissäni ketjun pahin ilkeilijä. Niin me ihmiset olemme erilaisia ja arvioimme toisiamme eri kriteerein. -eri
Ehkä sinua on sitten kotonasi lyöty vähemmän.
No kumpikaanhan me emme tiedä kumpaa on lyöty enemmän, joten se on tämän keskustelun kannalta turhaa kilpailua. Tarkennettakoon että suoralla raivolla en tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, jos siihen viittasit tämänkertaisella piikilläsi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Toivo on hyvä, mutta perusteeton toivon antaminen on syvältä, vähän kun kantaisi viinaa alkoholistille. Kun lopputulema kaiken kuorrukkeen alla on se sama, yksinäinen voi muuttaa vaan sitä omaa ajattelu/toimintatapaa. Maailma ei muutu vastaavaan hänen vaatimuksiaan. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin löytää seuraa.
Minä olen eri kuin toivon maininnut, mutta miksi se ystävällinen puhetapa olisi keneltäkään pois? Senkö takia, koska maailma on kuitenkin oikeasti karu sen alla?
En tosin muutenkaan oikein käsitä, perustuuko tässä nyt kaikki johonkin sellaiseen näkemykseen, että maailma on paska, ihmiset ovat tylyjä, joten ollaanpa kaikin puolin inhorealisteja ja jätetään turhat korrektiudet pois.
Tässä on hyvä, kirjoittajan omakohtainen teksti kyynisyydestä. http://www.hyvejohtajuus.fi/11954/kuinka-ilo-katoaa-elamasta-kyynisyyde…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on saanut minut ajattelemaan tätä Oscar Wilden sitaattia: “Be yourself; everyone else is already taken.” Eli vapaasti käännettynä: ole rohkeasti oma itsesi, kun kukaan muukaan et voi olla. Eiköhän Wilde 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa eläneenä homoseksuaalina tätä asiaa perusteellisesti päässyt pohdiskelemaan, tähän tulokseen päätyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Tässä lähinnä näkee sen, miten eri tavoin ihmiset kokee huonon käytöksen. Mulle suorakin raivo siedettävää verrattuna muka-asialliseen piikikkyyteen. Eli tämä ihminen joka arvostelee muita henkilöön menemisestä ja asemoi itsensä yksinäisten puolustajaksi, on mun silmissäni ketjun pahin ilkeilijä. Niin me ihmiset olemme erilaisia ja arvioimme toisiamme eri kriteerein. -eri
Täällä menee ihmisillä ihmiset sekaisin... Minä en arvostele muita henkilöön menemisestä (tosin komppaan henkilöä), mutta liputan asiallisuuden puolesta.
Mutta jos sulla mullekin oli jotain palautetta, niin kerro toki. Mua aina ihmetyttääkin tämä täällä, kun ihmiset kommentoi siten kuin he tietäisivät, kuka kirjoittelee viestejä, kun kuitenkaan täällä ei useimmiten kirjoiteta tunnistautuneena, joten samastakin aiheesta kirjoittaa monta eri henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.
Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.
Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.
En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus.
Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.
Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!
Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta.
Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita.
Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.
Jos olet se sama joka syyttää muita henkilöön menemisestä, niin tyrsk.
Tässä lähinnä näkee sen, miten eri tavoin ihmiset kokee huonon käytöksen. Mulle suorakin raivo siedettävää verrattuna muka-asialliseen piikikkyyteen. Eli tämä ihminen joka arvostelee muita henkilöön menemisestä ja asemoi itsensä yksinäisten puolustajaksi, on mun silmissäni ketjun pahin ilkeilijä. Niin me ihmiset olemme erilaisia ja arvioimme toisiamme eri kriteerein. -eri
Täällä menee ihmisillä ihmiset sekaisin... Minä en arvostele muita henkilöön menemisestä (tosin komppaan henkilöä), mutta liputan asiallisuuden puolesta.
Mutta jos sulla mullekin oli jotain palautetta, niin kerro toki. Mua aina ihmetyttääkin tämä täällä, kun ihmiset kommentoi siten kuin he tietäisivät, kuka kirjoittelee viestejä, kun kuitenkaan täällä ei useimmiten kirjoiteta tunnistautuneena, joten samastakin aiheesta kirjoittaa monta eri henkilöä.
Jos joku tai jotkut mieltävätkin käyvänsä keskustelua oikeiden ihmisten sijasta vain jonkin yksinäisen ihmisen stereotypian kanssa, joka vain sattuu esiintymään useammalla äänellä. Siltä keskustelu monessa kohtaa on vaikuttanut.
Mulle ystävyys on vilpitöntä, hyväntahtoista, molemminpuolista tukemista, luottamuksellista jakamista, toisen kannattelua ja tsemppaamista. Hyväntahtoisuus on se tärkein, ja ehdottomasti molemminpuolisesti.
Jos huomaan, ettei yllä mainittuja asioita ole, jätän uuden potentiaalisen ystävyyssuhteen sikseen. Jos pitkässä ystävyyssuhteessa huomaan myrkyllisyyttä, yritän ensin korjata tilannetta jonkin aikaa, sitten alan ottamaan etäisyyttä.
Vastaan saattaa ihan hyvin tulla tilanne, että "varattua tuuttaa", jos koen ettei mitään ystävyyttä ole enää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina.
Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita.
Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita.
Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa.
Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.
Itse en ainakaan pidä ihmissuhteita varalla, jos suku sattuisi sekoamaan ja ne vähäiset ystävät kuolemaan. Elän tätä päivää ja jos näin kävisi, miettisin sitten, mitä' teen. Pärjään hyvin yksinkin
-ohis
Todennäköisesti et pärjäisi niin hyvin kuin nyt kuvittelet, jos oikeasti menettäisit kaikki omaisesi. Se on ihan eri asia kuin silloin tällöin yksikseen oleminen.
No silti en ala pitämään isoa kaveririnkiä varmuuden vuoksi, että jos nyt yhtäkkiä suku ja ystävät kuolisi etukäteen. Elän sillä ajatuksella, että en pelkää etukäteen, koska olen elämässä kokenut niin hirveitä asioita, että ei ole muuta pelättävää, kuin lasten kuolema. Ja jos niin kävisi, en usko, että lukuisat ystävät paljon siinä lohduttaisivat. Elämä pitää elää sillä tavalla, kuin se aina jokaisena päivänä antaa eväät. Pelkääminen, että kaikki kuolee ja sekoaa yhtäaikaa ja siihen varautuminen haalimalla ihmissuhteita, viittaa minusta jo aika pahaan ahdistuneisuushäiriöön
Se ohis
Sosiaalisten ja hyväonnisten ihmisten velvollisuus olisi minusta kyllä vähän pitää huolta huonompiosaisista ja yrittää tutustua niihin hiljaisiin ja ujoihinkin ja yrittää vetää heidät porukoihin matkaan. Nykyään ollaan niin itsekkäitä ja ei olla yhteisöllisiä, että jos sinä menestyt ja sinulla on ystäviä, porskutat vain menemään, että huomaa siellä työpaikkasi kahvipöydässä istuvaa hiljaista, joka ei ole sosiaalisiin piireihin päässyt matkaan. Mitä jos joku päivä kysyisitkin siltä, että lähdetkö illalla leffaan minun kanssa tai tulet kahville sinun luoksesi.
Mutta nykyään ollaan niin kylmiä ja kovia, että jos minulla menee hyvin ja minulla on ystäviä, minun ei tarvitse auttaa ketään ja huomioida sitä hiljaista ja syrjäytynyttä ja yrittää ottaa sitä mukaan elämääni.
Mitä jos yrittäisit antaa ihmisille toivoa sen sijaan, että yrität painaa muita alas? Et vaikuta käytöksesi perusteella voivan kovin hyvin.