Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi miettiä, mitä sinulle on tapahtunut. Onko joku yksinäinen kohdellut niin huonosti, että siitä on jäänyt pakkomielle yleistää kaikki yksinäiset? Vai oletko itse ypöyksinäinen ja olet näin katkeroitunut jo kaikille, että purat täällä pahaa oloasi? Selvästi et kuitenkaan ymmärrä, että yksinäisyys tai uusien kavereiden haluaminen ei tee ihmisistä tietynlaisia, vaan yksinäisyys johtuu monesta eri tekijästä ja niin myös ihmiset ovat täysin erilaisia. Nämä kommenttisi ovat täysin poskettomia. Joku roti! Aivan räävitöntä tekstiä. 

(Ja samat kommentit näille tämän tyypin ylänuolettajille, joita löytyy yllättävän paljon. Hävetkää, jos osaatte.)

Jos joku (muukin kuin minä) on ennen tätä keskustelua ajatellut, että yksinäiset ovat yksinäisiä ilman omaa syytään ja tuntenut ehkä jotain myötätuntoakin heitä kohtaan, niin täällä on kyllä silmät avautuneet. Ei jestas mitä sontaa nämä oletettavasti ystävättömät oikein suoltaa täällä :D (Olisi muuten suotavaa ottaa ne lääkkeet ennen kuin painaa lähetä-nappia, ettei nyt ihan täydellisesti nolaa itseään. Vaikka anonyymeinä ollaankin)

Kiitos kysymästä, jo lapsena sairastuin pitkäaikaissairauteen, johon lääkkeet on otettu tänäänkin. 

Ystäviä ja kavereita on, joten vikaan meni. Eiköhän kuitenkin "ei sulla varmasti ystäviä olekaan" -kortti ole aika kulahtanut ja halpa tässäkin ketjussa. Keksi jotain vähän parempaa kuin lääkkeet ja yksinäinen -kortit. 

Kerro toki, mikä mielestäsi kommentissani on itsensä nolaamista? Se, että uskaltaa pitää inhottavia, perusteettomia trollaustekstejä rehellisesti inhottavina, erittäin kaukana humaaniudesta ja uskaltaa sen tuoda esille?

Eivätköhän nämä väitteet ilkeistä yksinäisistä, jotka syystäkin ovat yksin, mene siihen ihan samaan kategoriaan kuin ne usein esitetyt väitteet, että kiusaaminen olisi usein jollain tavalla kiusatun omaa syytä (eikä suinkaan kiusaajan huonoa käytöstä).

Joo. Ketju on osin aika pöyristyttävää luettavaa. Vähitellen päästään siihen, että jos henkilö kertoo jo melko aluksi ihmissuhteessa, että hänet on raiskattu, niin hän onkin itse tilannetajuton moukka, joka avautuu traumoistaan nolosti toisille. Jotenkin luulisi, että ihmiset kykenisivät tuosta löytämään pikkasen muuta kuin tarttumisen lillukanvarsiin siitä, miten joku nyt tulikin kertoneeksi väärin sanoin väärässä paikassa väärään aikaan. Että tulisi päähän muita reaktioita kuin paheksua tätä. En mielestäni ole erityisen empaattinen, ja olen kova tarttumaan asioihin, olen analyyttinen ja kritisoinkin ihmisiä, mutta edes minulle ei ensimmäisenä pälkähdä päähän kyseenalaistaa ihmisten tragedioista puhuttaessa, että miksi tuo nyt noin sanoi, vaan se asiasisältö on tärkeintä. 

Pohjimmiltaan uskon, että kyse on siitä, että monia ihmisiä ahdistaa joutua ahdistavien asioiden äärelle, jolloin he pyrkivät eliminoimaan keinolla tai toisella tällaiset puheenaiheet tai syyllistämään niistä toisia. 

Jos joku uusi tuttavuus jo hyvin varhaisessa vaiheessa kertoo mulle tulleensa raiskatuksi, niin mä ihmettelen, että miksi hän niin teki? Mitä tarkoitusta varten hänen piti kertoa lähes tuntemattomalle ihmiselle tulleensa raiskatuksi? Kertooko hän ympäri kyliä kaikille, jotka vain haluavat kuulla, että on tullut raiskatuksi? Mitä hän minulta haluaa kertoessaan asian mulle? Pitäisikö mun ajatella, että sillä raiskauksella on jotain merkitystä minulle? Eli mikä on asian kertomisen motiivi?  

Just todistit sen käytännössä, mitä ajoin takaa. 

Mulla ainakin kolahtaa päähän vain myötätunto ja empatia eikä omat ihmettelyt. Ehkä voisin joskus myöhemmin pähkiä. Ehkä. Tai sitten en. Olen minäkin itkenyt uudessa työpaikassa, kun näin yhden työkaverin ekaa kertaa. Miksi tein niin? Olin yliväsynyt ja stressaantunut. Kaikenlaista sitä voi ihmiset tehdä ja puhua. Ei ihmiset aina mieti niin paljon, jos mielen päällä on jotakin huolta. 

Minunkin ensimmäinen reaktio olisi myötätunto, mutta samalla ajattelisin kyllä olevani tekemisissä kriisissä olevan ja rajattoman ihmisen kanssa ja tuntisin tarvetta suojella myös itseäni. Noita juttuja kuunnellessa sijaistraumatisoituminen on mahdollista ja jopa todennäköistä. Eli kuuntelisin kyllä mutta rajallisesti. Ottaisin luultavasti selvää saako ammattiapua ja voisin auttaa avun hakemisessa, mutta kuuntelijaksi en ryhtyisi pidemmäksi aikaa.

Entä jos kyseinen ihminen ei kaipaisikaan nimenomaan kuuntelijaa, vaan sellaista kivaa seuraa, jossa voisi puuhata eri asioita, jolloin ahdistus jäisi taka-alalle? Mitä siitä ajattelisit?

Minä olen tällainen. Olen kokenut paljon, ja joutunut rakentamaan elämäni uudelleen alusta asti. Joskus on melkein pakko avata menneisyyttä vähän, ettei jäisi väärinkäsityksiä (perhesuhteet, kuka on biologinen sukulainen ja kuka ei jne.). Olen traumojeni vanki, mutta en mielellään puhu siitä, ja teen paljon töitä sen eteen että olisin suurin piirtein normaali muiden kanssa.

Kaipaisin juuri sellaista kevyttä tekemistä ihmisten kanssa: mukavaa juttelua maailman menosta, teatteria, elokuvissa käyntiä, ulkona syömistä, kävelylenkkejä). Mutta ei. Minusta ei pidetä. Ehkä se on sitä, että olen tylsä. Olen rauhallinen ja harkitsevainen. Oman tieni kulkija. Yleensä pieni osa ihmisistä pitää minusta, loput kyräilee kauempana. Aika raskastahan se on, kun on ne omat traumat mistä kukaan ei tiedä, ja sitten siihen päälle se älytön työ minkä joutuu tekemään töitä sen eteen, että saa paikan ryhmässä tai itsensä näkyväksi vaikka vanhempainyhdistyksessä.

Minä haluaisin tutustua sinun kaltaiseesi ihmiseen. Varmasti myös joku muukin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Minusta olisi mukavaa, jos ystävyyden päättymiseen liittyvistä vaikeista tunteista puhuttaisiin enemmän. Ei minusta ihmisen tarvitse esittää olevansa tunnetasolla täysin immuuni sille, jos yksi tärkeä ihmissuhde päättyy. En minä ainakaan ole. Kyllä tuntuu edelleen hankalalta, jos joku kysyy minulta vieläkö olemme X:n kanssa tekemisissä (eikä muista, että olen jo aiemmin kertonut ystävyyden hiipuneen vuosia sitten). Edelleen olen asiasta harmissani, vaikka ajan kuluessa olen kyennyt näkemään tapahtuneen jossain määrin väistämättömänä molempien elämäntilanteiden ollessa niin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi mukavaa, jos ystävyyden päättymiseen liittyvistä vaikeista tunteista puhuttaisiin enemmän. Ei minusta ihmisen tarvitse esittää olevansa tunnetasolla täysin immuuni sille, jos yksi tärkeä ihmissuhde päättyy. En minä ainakaan ole. Kyllä tuntuu edelleen hankalalta, jos joku kysyy minulta vieläkö olemme X:n kanssa tekemisissä (eikä muista, että olen jo aiemmin kertonut ystävyyden hiipuneen vuosia sitten). Edelleen olen asiasta harmissani, vaikka ajan kuluessa olen kyennyt näkemään tapahtuneen jossain määrin väistämättömänä molempien elämäntilanteiden ollessa niin erilaiset.

Voihan niistä puhuakin. Joillain on kuitenkin epärealistiset odotukset ystävyyttä kohtaan. Ei ystävyys ole sitä, että ensin ollaan samassa päiväkodissa ja lopuksi samassa vanhainkodissa. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, ihmissuhteet muuttuvat...se on täysin normaalia. Jokainen meistä elää omaa elämäänsä eikä mieti, miten uusi puoliso, uusi työpaikka erilaisine työaikoineen, uusi asuinpaikka, uusi harrastus, lastenhankinta tms sopii olemassa olevien ystävien elämään. Joskus vaan käy niin, ettei ne sovikaan. Onhan se aina haikeaa, kun läheisen ihmisen kanssa tiet lähtevät kulkemaan eri suuntiin, mutta ei omaa tietään voi eikä edes pidä kulkea ystävän jalanjälkiä seuraten.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, samaa ruikutusta kuin miksi en saa naista /miestä.

No niin on. Ja argumentit ovat ihan samat, vika on muissa, jotka eivät seuraani halua. Ei koskaan siinä ihmisessä itsessään, vaikka aina ja kaikkialla tulee pakit.

Ja pillastuminen, kun joku sitten sanoo tämän ääneen, samoin kun sen, että avaimet tilanteen muuttamiseen ovat vain ja tasan tällä yksinäisellä itsellään. Että muu maailma ei muutu hänen tarpeitaan vastaavaksi, ei vaikka hän kuinka vaatisi.

Toki on tilanteita, joissa on ns luonnollista yksinäisyyttä. Tyyliin on muuttanut kauas eikä hetkeen tunne ketään uudelta paikkakunnalta, on niin iäkäs/sairas ettei jaksa itse olla aktiivinen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Aivan! Ehdottomasti lasken, olen tosi itsekriittinen, ja virheitä kyllä riittää itsessäni. Minä olen hyvinkin vaikea ja monimutkainen ihminen, koska en juurikin monesti ymmärrä ihmisten käytöstä ja lisäksi ikävästi (?) tartun siihen enkä hyväksy epäkohtia. 

Minä en tosin mielestäni ole passiivis-aggressiivinen. En ainakaan sellaiseksi toistaiseksi ole diagnosoitu. Toisaalta jatkuva asiallisuus voi kyllä teettää sitä, että joku päivä suusta tuleekin tuutin täydeltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!

Jälleen yksi outous ihmisistä: tapasin pe-la-yönä tyypin, joka tuli kotiin samalla bussilla. Siinäpä sitten juteltiin. Oli humalassa juu. Vaihdettiin Facebookit. Lauantaiaamuna viestitteli itse ja jutteli pitkät pätkät, kunnes sanoin, että mentävä on. 

Sunnuntaina viestitin, jotta "terve". Henkilö, joka oli juuri ed. päivänä ehdottanut näkemistä, blokkasi minut. That escalated quickly. Ei mielestäni silleen hirveen ahdistelevaa todeta, että "terve".

Joo, en tajua ihmisiä. Jos ei kiinnostele ja alkaa heti ahdistaa, ei ehkä itse kannata ehdotella heille yhtä jos toista. Ei heille silloin kannata puhua mitään. Vaihtoehtoisesti voi toki todeta, että hei, olin hirveessä kännissä ja sittemmin krapulassa, joten unohda kaikki, mitä sanoin, sillä evvk. Sillähän se olisi selvä. En tajua, miksi blokata ihmisiä, jotka eivät ole mitään väärää tehneet. Blokkaaminen kuitenkin eleenä on kohtuullisen tyly. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!

Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta. 

Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!

Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta. 

Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita. 

Ihan totta. Tietysti monien ihmisten on hyvin vaikea sietää sitä, että vaikeista asioista puhutaan yhtään mitään. Tällaiset ihmiset sitten yleensä kovasti vaativat muita menemään jo elämässään eteenpäin, olemaan vähemmän vaativia jne., jottei haastavalta tuntuvaa keskustelua enää joutuisi kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa. 

Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, samaa ruikutusta kuin miksi en saa naista /miestä.

Itse olin useamman vuoden sinkku, kun en löytänyt ketään, jonka kanssa olisi ollut hyvä olla. Ei se sinkkuna oleminen ollut minulle erityisen mieluista, mutta menetteli. Sitten kuitenkin löysin sellaisen ihmisen, jonka seurassa tuntui todella hyvältä. Ja tuntuu yhä, vuosien jälkeenkin! Olen onnellinen siitä, että löysin hänet enkä alentanut vaatimuksiani ja asettunut johonkin ihmeelliseen säätösuhteen (niitä olisi silloin ollut tarjolla).

Ellen olisi ollut oikealla hetkellä vapaa, niin en olisi ikinä kohdannut rakastani. Sitä oikeasti kannattaa miettiä keiden seurassa aikaansa viettää, koska tätä aikaa ei saa enää koskaan takaisin. Jos kaikki voimat menevät huonojen tyyppien kanssa, niin ei ikinä jaksa edes yrittää tutustua niihin itselle paremmin sopiviin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!

Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta. 

Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita. 

Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa. 

Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.

Ei perhe ole korvattavissa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi outous ihmisistä: tapasin pe-la-yönä tyypin, joka tuli kotiin samalla bussilla. Siinäpä sitten juteltiin. Oli humalassa juu. Vaihdettiin Facebookit. Lauantaiaamuna viestitteli itse ja jutteli pitkät pätkät, kunnes sanoin, että mentävä on. 

Sunnuntaina viestitin, jotta "terve". Henkilö, joka oli juuri ed. päivänä ehdottanut näkemistä, blokkasi minut. That escalated quickly. Ei mielestäni silleen hirveen ahdistelevaa todeta, että "terve".

Joo, en tajua ihmisiä. Jos ei kiinnostele ja alkaa heti ahdistaa, ei ehkä itse kannata ehdotella heille yhtä jos toista. Ei heille silloin kannata puhua mitään. Vaihtoehtoisesti voi toki todeta, että hei, olin hirveessä kännissä ja sittemmin krapulassa, joten unohda kaikki, mitä sanoin, sillä evvk. Sillähän se olisi selvä. En tajua, miksi blokata ihmisiä, jotka eivät ole mitään väärää tehneet. Blokkaaminen kuitenkin eleenä on kohtuullisen tyly. 

No minua ainakin nolottaisi, jos kännissä menisin vaihtelemaan jotain profiileja. Saattaisin häpeissäni morkkiksessa blokata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa. 

Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.

Itse en ainakaan pidä ihmissuhteita varalla, jos suku sattuisi sekoamaan ja ne vähäiset ystävät kuolemaan. Elän tätä päivää ja jos näin kävisi, miettisin sitten, mitä' teen. Pärjään hyvin yksinkin

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Aamen! Mulla on puoliso, läheiset välit sisaruksiini sekä muutama erinomainen ja pitkäaikainen ystävyyssuhde. En tarvitse enempää enkä edes jaksaisi aloittaa taas alusta jonkun uuden ihmisen kanssa. 

Noo mitä ajattelisit, jos vaikka tulisi ero puolisosta, ystävät ja sisarukset muuttaisi/kuolisi/sekoaisi/olisi se syy eroon ja sinulla olisikin vaikka kuinka paljon aikaa muille ihmisille, mutta kaikki olisi vain "mul on jo ystävät, oo yksin"? Siis, varmaan haluaisit ainakin vähän valittaa tilannetta vaikka ne kiireiset ei sen enempää sinusta välittäisikään.

Itse en ainakaan pidä ihmissuhteita varalla, jos suku sattuisi sekoamaan ja ne vähäiset ystävät kuolemaan. Elän tätä päivää ja jos näin kävisi, miettisin sitten, mitä' teen. Pärjään hyvin yksinkin

-ohis

Todennäköisesti et pärjäisi niin hyvin kuin nyt kuvittelet, jos oikeasti menettäisit kaikki omaisesi. Se on ihan eri asia kuin silloin tällöin yksikseen oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tosissaan miettii, että mikä on kaveruudessa tai ystävyydessä vaikeinta (ihmisten aikapulan ym. lisäksi), niin minusta ainakin yksi vaikeimmista jutuista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia viestintätapoja. Esim. tässäkin ketjussa käy ilmi, että jollekulle on ihan normaalia kutsua toista idiootiksi, vammaiseksi tmv. tai todeta suoraan, että toinen ei tajua mitään ja toimii ihan väärin ja lääkkeet ja ilmankos onkin yksinäinen. Itse en näe tällaista lainkaan normaalina. 

Joten jos tällaisen ihmisen kohtaisin irl, päätyisin heti törmäyskurssille ja metakeskustelun tasolle siitä, että miten toisille ja toisista puhutaan. Ja miksi toinen sanoo niin ja näin. Vaihtoehtoisesti voisin miettiä, että no, ohitanko vain tällaiset tympeät kommentit, koska ohittaminen todennäköisesti tarkoittaisi näennäisesti helpompaa elämää - jos tarttuisin asiaan, minusta leivottaisiin pahis. Samalla silti jäisin miettimään asioita. 

Puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat eri asioita ja minkälaista kohtelua eri ihmiset pitävät ok:na. Olisihan sitä paljonkin esimerkkejä, jotka ristiriitoja voivat aiheuttaa. Siinä missä yksi ihminen on saamaton, toinen tekee ohareita, kolmas vääristelee asioita, neljäs ei pidä omatoimisesti yhteyksiä, viides töksäyttelee asioita... Loppujen lopuksi ihmiset ovat tosi vaikeita. 

Kuudes on passiivis-agressiivinen ja esittää itsensä hyviksenä, muut ovat hänelle aina niitä vaikeita.

Taas henkilöhyökkäys. Eiköhän kirjoittaja sisällytä myös itsensä samaan ihmisjoukko on vaikkei nyt ripotellutkaan tuhkaa päänsä päälle häpeän merkiksi.

Ei ole minun viestini, mutta eri mieltä oleminen ei ole henkilöhyökkäys. Se ei näytä olevan kohdistettu kehenkään erityisesti. Ei kannata olettaa kaiken olevan hyökkäys juuri sinua kohtaan, on elämä paljon helpompaa.

En ole tuo, joka kirjoitti henkilöhyökkäyksestä, vaan minä olen sen alkuperäisen viestin kirjoittaja. No olihan se kyllä henkilöhyökkäys, koska kirjoittaja teki oletetun henkilöanalyysin suoraan minusta, joka kirjoitin sen alkuperäisen viestin. Hän ei suinkaan sattumanvaraisesti pyrkinyt puhumaan jostakusta kuudennesta henkilöstä, kun taas minä en näitä viittä henkilötyyppiä osoittanut täällä kenellekään tai kenenkään viestiin. Siitä huolimatta hän toimi näin, että olin jo aiemmin kirjoittanut omista huonoista puolistani, jotta vain kenellekään ei jäisi käsitystä, että koitan olla jeesus. 

Toisaalta tuossa juurikin todistettiin se juttu, jota itse en voisi käsittää irl eli jota täällä ketjussakin katson ihmeissäni.

Keskustelu olisi paljon mukavampaa, ellei täällä niin kovasti pyrittäisi mollaamaan ihmisiä. Selvästi joku kirjoittaja lähestulkoon vihaa kaikkia sellaisia, jotka itsensä yksinäisiksi kokevat. Itseään koskeviin kysymyksiin hän ei vastaa mitään, mutta muiden kimppuun käy raivolla. Ei voi käsittää!

Niinpä. Jotenkin tragikoomista on se, että samalla puhutaan ratkaisun ehdottamisesta. 

Ratkaisut ja auttaminen ei ole sitä, että pistetään vertauskuvallinen ase ohimolle ja annetaan toimintaohjeita. 

Vaan ratkaisu on mikä? Lässytyskö? Valehteluko, että joo kun oikein marttyroit niin saat ystäviä? Kun ei se vaan mene niin.

Kai noista sitten pitää valita tuo lässytys, mutta miellämme sen varmasti eri tavoin. Mulle lässytys on jotain vauvalässytystä eli juu ei kiitos sitä.

Mutta tarkoittaako lässytys sulle asiallista ja korrektia keskustelua? Rakentavia ehdotuksia? Inhimillistä lähestymistapaa? Ei tylytystä eikä ilkeilyä? Jos joo, niin sitten lässytys on oikein hyvä. Ilkeyttä tähän asiaan ei tarvita. Mitä hyötyä siitä edes noin niin kun teoriassa kuvittelee olevan? Että nyt kun minä sanon näin inhottavasti, niin se varmasti menee perille? Ehei, sille toisellehan jää vain ne ilkeät sanat päähän, ja asia menee ehkä kokonaan ohi. Kun taas paketoi suht saman asian nätisti ja ymmärtää ehkä toisenkin kantaa, niin vastaanotto voi olla täysin eri.  

Valehtelu ei missään asiassa ole hyvä. Valehtelu on pahinta ikinä.