Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ei ole sama asia kuin parisuhde. Ensin tulee puoliso+perhe ja sitten muut.
Se on minusta itsestäänselvää...! Ja jos ystäviä on useampia, on ihan luonnollista ettei kaikkia aina ehdi tapaamaan (no sitten voi laittaa viestiä) tai pitämään yhteyttä aktiivisesti. Ystävyydessä ei voida vaatia asioita, se menee omalla painollaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aina ei ole aikaa tai energiaa tavata. Ei se tarkoita sitä ettei haluaisi olla tekemisissä.Ei kaikki elä parisuhteessa. Mutta siksi sinkkujen kannattaakin hakea ystävänsä toisista sinkuista, koska perheellisille muut suhteet on tärkeämpiä eivätkä he voi olla hyviä ystäviä sinkulle.
Totta, mutta noin ajattelevan sinkun kannattaa niitä ystäviä hakiessaankin muistaa, että ystävyys tulee kestämään vain sen ajan, kun molemmilla on sama elämäntilanne. Eikä ihmetellä, miksi ystävyys loppui joko omaan tai toisen parisuhteeseen.
Joillekin sinkkuus on hyvin pysyvä elämäntilanne, johon ei haeta eikä haluta muutosta. Sitten on niitä joille sinkkuus on usein pelkkä välivaihe parisuhteiden välissä. Nämä ja ikisinkut ovat hyvin erityyppisiä ihmisiä eivätkä ekat edes sinkkuina pyri kovin syvällisiä ystävyyssuhteita solmimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Kannattaa investoida aikaa vain ihmisiin jotka arvostavat sinua. Jos kukaan ei arvosta, niin voit miettiä miksi?
En ole tuo ap (kenelle viestisi on suunnattu), mutta olen kärsinyt samanlaisesta ongelmasta oikeastaan koko nuoruus ja aikuusikäni tähän saakka.
Ymmärrän kyllä pointtisi, että itse tutkiskelu on varmasti paikallaan monilla jotka kokevat yksinäisyyttä. Kuitenkaan aina ei ole kyse siitä, että vika olisi siellä peilissä.
Usko pois, olen todella paljon miettinyt tätä asiaa koska aikaa on ollut. Olen ihan normaali työssäkäyvä, tasapainoinen ihminen, huumorintajua on ja kykyä viihdyttää ihmisiä, juttu luistaa, olen kohtelias ja otan muut ihmiset huomioon, mielestäni myös älykäs (tämä aina virhe ja provo monille jos tällaisessa keskustelupalstan kontekstissa sanoo) ja kykenen mielekkäisiin keskusteluihin monien ihmisten kanssa - myös ns. tunneälyä löytyy ja osaan lukea todella hyvin kanssaihmisten tunnetiloja mm. äänen sävystä, ilmeistä ja eleistä, kehon kielestä.
Tähän sosiaaliseen älykkyyteen kuuluu myös taito sopeuttaa omaa käytöstä kanssaihmiseen nähden, jos en ole samalla aaltopituudella jonkun kanssa niin luovin siten että juttu silti luistaa ja molemmat kokevat viihtyvänsä. Olennaisena osana on myös taito tarvittaessa ikään kuin heittäytyä tyhmäksi ja teeskennellä olevansa vähän yksinkertaisempi jos toinen keskustelukumppani ei ole ihan niin terävä, kuitenkin tehden tämä siten että myös ulkopuolinen tarkkailija huomaa minun kohteliaisuudesta juttelevan vaikka vähän juntimmin jonkun tietyn ihmisen kanssa.
Joskus on kuitenkin niin, että oikeat ihmiset eivät kohtaa toisiaan ja ystävysty. Näin olen asian päätellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ei ole sama asia kuin parisuhde. Ensin tulee puoliso+perhe ja sitten muut.
Se on minusta itsestäänselvää...! Ja jos ystäviä on useampia, on ihan luonnollista ettei kaikkia aina ehdi tapaamaan (no sitten voi laittaa viestiä) tai pitämään yhteyttä aktiivisesti. Ystävyydessä ei voida vaatia asioita, se menee omalla painollaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aina ei ole aikaa tai energiaa tavata. Ei se tarkoita sitä ettei haluaisi olla tekemisissä.Ei kaikki elä parisuhteessa. Mutta siksi sinkkujen kannattaakin hakea ystävänsä toisista sinkuista, koska perheellisille muut suhteet on tärkeämpiä eivätkä he voi olla hyviä ystäviä sinkulle.
Totta, mutta noin ajattelevan sinkun kannattaa niitä ystäviä hakiessaankin muistaa, että ystävyys tulee kestämään vain sen ajan, kun molemmilla on sama elämäntilanne. Eikä ihmetellä, miksi ystävyys loppui joko omaan tai toisen parisuhteeseen.
Joillekin sinkkuus on hyvin pysyvä elämäntilanne, johon ei haeta eikä haluta muutosta. Sitten on niitä joille sinkkuus on usein pelkkä välivaihe parisuhteiden välissä. Nämä ja ikisinkut ovat hyvin erityyppisiä ihmisiä eivätkä ekat edes sinkkuina pyri kovin syvällisiä ystävyyssuhteita solmimaan.
Ekat kyllä solmivat syvällisiä ystävyyssuhteita, mutta osaavat tehdä eron parisuhteen ja ystävyyssuhteen välillä. Ikisinkut taas haluavat ystävyyssuhteistaan lähes parisuhteen kaltaisia symbioosisuhteita.
Käsitykset ystävistä, ystävyydestä ja ystävystymisestä ovat yksilöllisiä. Haastavinta onkin pystyä sovittamaan omat käsitykset toisen ihmisen käsityksiin. Usein niiden sovittaminen edellyttää ainakin jonkin verran kompromisseja, koska on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa käsitykset olisivat identtiset. Varsinkaan sellaista, jolla olisi myös tarvetta uusille ystäville.
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitykset ystävistä, ystävyydestä ja ystävystymisestä ovat yksilöllisiä. Haastavinta onkin pystyä sovittamaan omat käsitykset toisen ihmisen käsityksiin. Usein niiden sovittaminen edellyttää ainakin jonkin verran kompromisseja, koska on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa käsitykset olisivat identtiset. Varsinkaan sellaista, jolla olisi myös tarvetta uusille ystäville.
Usein ongelma onkin se, että kumpikaan ei kykene tai halua tehdä riittävästi kompromisseja, jotta suhde toimisi tyydyttävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitykset ystävistä, ystävyydestä ja ystävystymisestä ovat yksilöllisiä. Haastavinta onkin pystyä sovittamaan omat käsitykset toisen ihmisen käsityksiin. Usein niiden sovittaminen edellyttää ainakin jonkin verran kompromisseja, koska on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa käsitykset olisivat identtiset. Varsinkaan sellaista, jolla olisi myös tarvetta uusille ystäville.
Usein ongelma onkin se, että kumpikaan ei kykene tai halua tehdä riittävästi kompromisseja, jotta suhde toimisi tyydyttävällä tavalla.
Totta ja siksi helpoiten ystävystyvätkin yleensä ne, joille omat käsitykset eivät ole niin kiveen hakattuja etteikö niistä voisi joustaa, jos toinen ihminen muuten on mukava ja hänen seurassaan viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitykset ystävistä, ystävyydestä ja ystävystymisestä ovat yksilöllisiä. Haastavinta onkin pystyä sovittamaan omat käsitykset toisen ihmisen käsityksiin. Usein niiden sovittaminen edellyttää ainakin jonkin verran kompromisseja, koska on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa käsitykset olisivat identtiset. Varsinkaan sellaista, jolla olisi myös tarvetta uusille ystäville.
Usein ongelma onkin se, että kumpikaan ei kykene tai halua tehdä riittävästi kompromisseja, jotta suhde toimisi tyydyttävällä tavalla.
Totta ja siksi helpoiten ystävystyvätkin yleensä ne, joille omat käsitykset eivät ole niin kiveen hakattuja etteikö niistä voisi joustaa, jos toinen ihminen muuten on mukava ja hänen seurassaan viihtyy.
Tai jotkut toimintatavat. Ellei niitä kykene muuttamaan, niin sekin voi myös joskus päättää ystävyyden.
En ymmärrä tässä keskustelussa yhtä asiaa: jos ystävä tuntuu ikävältä roikkujalta, niin miksi sitten harmittaa, jos hän lopettaa yhteydenpidon? Voisihan sitä hänellekin soittaa tai viestitellä, jos todella vielä haluaa olla tekemisissä. Ellei taas halua, niin eikö ole paljon parempi, ettei joku toistuvasti enää häiritse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Toki, mutta jos se ei enää tunnu ystävyydeltä, niin silloin se ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Toki, mutta jos se ei enää tunnu ystävyydeltä, niin silloin se ei sitä ole.
Aivan, ei TUNNU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Toki, mutta jos se ei enää tunnu ystävyydeltä, niin silloin se ei sitä ole.
Aivan, ei TUNNU.
Niin, mutta yleensä tunne ystävyydestä muuttuu sen myötä, kun jokin suhteessa on muuttunut. Harvan näkemys toisesta ihmisestä muuttuu aivan erilaiseksi ilman mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Toki, mutta jos se ei enää tunnu ystävyydeltä, niin silloin se ei sitä ole.
Aivan, ei TUNNU.
Niin, mutta yleensä tunne ystävyydestä muuttuu sen myötä, kun jokin suhteessa on muuttunut. Harvan näkemys toisesta ihmisestä muuttuu aivan erilaiseksi ilman mitään syytä.
Kyllä, mutta muutokset voivat myös vahvistaa ystävyyttä, jos toinen osapuoli kykenee antamaan toiselle enemmän tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on usein kahden ihmisen välinen sanaton sopimus. Sitä voi muuttaa ja sen voi purkaa, ellei se toimi. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä sitä, ettei toinen ihminen välttämättä suhtaudu kovin myötämielisesti siihen, jos suhteenne laatu yhtäkkiä muuttuu.
Mulle taas ystävyys on tunne eikä sopimus.
Sanaton sopimus, jonka taustalla on tunneside. Oletko tyytyväisempi tähän ilmaukseen? On yksipuolista ystävyyttä, jos vain toinen tykkää ja toinen ei. Silloin se näkyy käyttäytymisessä.
Nimenomaan eli kyseessä on ensisijaisesti molemminpuolinen tunne. Sopimuksia voi tehdä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei välttämättä edes siedä, mutta joista on jollain tavalla hyötyä.
Toimivassa ystävyydessä molemmilla on jonkinlainen käsitys siitä millainen suhteenne on ja mitä siihen kuuluu. Siksi käytin ilmaisua sanaton sopimusta. Ilman tunnetta ystävyydestä ei sitä tietenkään ikinä synny, mutta se on myös muutakin kuin pelkkä tunne.
Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä mun ja rakkaimman ystäväni suhteeseen kuuluu. Mielestäni se selviää aina asia kerrallaan, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 10 vuotta sitten en ajatellut, että ystävyyteeni kuuluisi kissanhoitoapu. Vasta sitten, kun ystäväni otti kissan ja lähti lomareissulle, asia tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ystäväni muuttaisi jonnekin kauemmas, kissanhoitoapu ei enää kuuluisi ystävyyteemme. Toisaalta tämäkin on meidän ystävyydessämme ollut yksipuolista, koska en itse tarvitse kissanhoitoapua vaan mulla on kissoilleni muitakin hoitajia, jotka asuvat lähempänä. Mun mielestä ystävyyssuhde ei ole mikään staattinen tila, jossa voitaisiin määritellä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, vaan se elää koko ajan sen mukaa kuin ystävysten elämätkin muuttuvat.
Toki, mutta jos se ei enää tunnu ystävyydeltä, niin silloin se ei sitä ole.
Aivan, ei TUNNU.
Niin, mutta yleensä tunne ystävyydestä muuttuu sen myötä, kun jokin suhteessa on muuttunut. Harvan näkemys toisesta ihmisestä muuttuu aivan erilaiseksi ilman mitään syytä.
Kyllä, mutta muutokset voivat myös vahvistaa ystävyyttä, jos toinen osapuoli kykenee antamaan toiselle enemmän tilaa.
Paljonko sitä tilaa pitäisi antaa? Kolmeen vuoteen yhteydenpito ei ole ollut mitään muuta kuin FB-tykkäyksiä suhteessa aiemmin läheiseen ystävään. Ei se minusta tunnu ystävyydeltä.
Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Ap:lle onnea uusien ystävien etsintään!