Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Joskus noin, mutta ei aina. Yksinäinen saattaa olla myös hyvin nirso ja hänelle kelpaa vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlainen ystävyys. Tottakai saa olla nirsokin, mutta vähemmän vaativat todennäköisesti ystävystyvät helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Joskus noin, mutta ei aina. Yksinäinen saattaa olla myös hyvin nirso ja hänelle kelpaa vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlainen ystävyys. Tottakai saa olla nirsokin, mutta vähemmän vaativat todennäköisesti ystävystyvät helpommin.
Yksinäisyys voi olla sekä ongelmien syy että seuraus. Jos on kovin pettynyt ihmisiin, niin se tekee toisiin tutustumisesta usein hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.
Kyllä! Syyllistäminen ei ikinä johda mihinkään positiiviseen. Se ei auta ihmisiä kehittämään toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Joskus noin, mutta ei aina. Yksinäinen saattaa olla myös hyvin nirso ja hänelle kelpaa vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlainen ystävyys. Tottakai saa olla nirsokin, mutta vähemmän vaativat todennäköisesti ystävystyvät helpommin.
Yksinäisyys voi olla sekä ongelmien syy että seuraus. Jos on kovin pettynyt ihmisiin, niin se tekee toisiin tutustumisesta usein hankalaa.
Varmasti näinkin, mutta mitä enemmän asettaa ystävystymiselle ja toiselle ihmiselle vaatimuksia, sitä vähemmän on niitä ihmisiä, jotka täyttävät nuo vaatimukset. Ja kannattaa muistaa sekin, että vaikka sellaisen ihmisen löytäisikin, ei välttämättä itse täytä hänen vaatimuksiaan.
Ei se ole syyllistämistä sanoa, että vain itsensä ympärillä pyörivät ihmiset jäävät usein yksin. Se on fakta.
Mutta jatkaa vaan sitä valittamista ja yksinäisyyttä ihan vapaasti. Ei se maailma kuitenkaan muutu sinun mieleiseksi vain siksi, että sinä niin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.
Kyllä! Syyllistäminen ei ikinä johda mihinkään positiiviseen. Se ei auta ihmisiä kehittämään toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa.
No se joustavuus ja toisen hyväksyminen sellaisena,kuin on, auttaisi paljon. Lisäksi, ettei kiukuteltaisi, jos ruuhkavuosia elävä kaveri ei ehdi kahvitella usein ja soitella pitkiä puheluita ja viestitellä joka päivä. Ja nämä kostoyritykset,ettei ota yhteyttä, varmistavat, että saakin olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillekin ystävyys on joko tai. Joko se on todella intensiivistä, kaiken jakavaa, kaikessa tukevaa ja aina saatavilla olevaa. Tai vaihtoehtoisesti ei ole mitään ystävyyttä, vain epäilyttävä kyräiltävä tuttavuus.
Olen ollut hämmentynyt tästä, koska itselleni ystävyys on tilaa antavaa, toistensa rajoja ja yksilöllisyyttä kunnioittavaa.
Pari ystävyyttä onkin kaatunut siihen, kun toinen osapuoli on hakenut ja testannut sitä olenko kaiken antava tiivis ystävä vai enkö ole hänen kriteereillään ystävä lainkaan. En pysty tuollaiseen intensiivisyyteen joten sellaista haluavat ystäväkokelaat saavat mennä muualle etsimään seuraa - ja menevätkin vapaaehtoisesti kun ovat todenneet mut epäkelvoksi kaiken jakavaan tiiviyteen.
Samat ihmiset toimivat näin parisuhteissakin. Itse kuuluun ihmisiin "vapaus antaa vastuun" eli haluan tilaa ja annan tilaa ja en niin joka asiasta jaksa möksähtää ja minulle ei kuulu kaikki mieheni menot ja teot, kuten ei hänellekään minun koko sieluni.
Nuorena oli pari poikaystävää, jotka halusi minut kokonaan. En kestänyt sitä kauaa. Ja he taas valittivat, että en rakasta heitä, kun en koko ajan kysele, missä he ovat tai soittele heille.
Toivottavasti jokainen löytää ystävissä ja parisuhteissa sen omanlaisen ihmisen. Silloin se onnistuu
Ongelma vaan on siinä, että kun näille vapaille sieluille antaa vapautta, niin moni heistä ei juuri koskaan halua ottaa sitä vastuuta. Se kun on tylsää, on parempaakin tekemistä eikä sitä nyt ehdikään. Vastuuseen kuuluu se, että pitää yhteyksiä kavereihin, vastailee, sopiiko jokin ehdotettu juttu, on ylipäänsä läsnä. He ottavat mielellään rusinat pullasta eli vain sen vapauden.
Täsmälleen samaa voi soveltaa parisuhteisiin. En epäile, etteikö sellaisiakin suhteita olisi, joissa olisi hyvä tasapaino (olen joitakin sellaisia nähnytkin), mutta se on monesti veteen piirretty viiva, milloin unohdetaan se vastuu ja ollaan vain vapauden pauloissa.
No,miksi sitten väkisin roikut näissä vapaissa sieluissa? Tämä on minusta käsittämätöntä. Etsitään ystäväksi ja puolisoksi ihan erilainen ihminen, kuin itse on ja sitten aletaan uhriksi ja kiukutellaan. Itse olen ns. vapaa sielu ja minulla on paljon tuttuja ja kavereita ja ystäviä. Tutustun helposti, mutta aika äkkiä lähden karkuun, jos joku alkaa takertumaan ja määrittelemään, millainen minun pitäisi olla ystävänä ja parisuhteessa.
Parempi sinunkin etsiä kaltaisiasi ihmisiä, eikä käyttää aikaa haukkumalla niitä, jotka eivät mahdu muottiisi. Minä en koe ketään ihmistä niin tärkeäksi, että alkaisin itseäni muuttamaan toiseksi. Jos ei kelpaa, niin ihan sama se on minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän benchaaminen on vielä ghostaamistakin rumempaa käytöstä! https://mielenihmeet.fi/benching-psyykkinen-manipulointi-kiinnostuksen-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.
Kyllä! Syyllistäminen ei ikinä johda mihinkään positiiviseen. Se ei auta ihmisiä kehittämään toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa.
No se joustavuus ja toisen hyväksyminen sellaisena,kuin on, auttaisi paljon. Lisäksi, ettei kiukuteltaisi, jos ruuhkavuosia elävä kaveri ei ehdi kahvitella usein ja soitella pitkiä puheluita ja viestitellä joka päivä. Ja nämä kostoyritykset,ettei ota yhteyttä, varmistavat, että saakin olla yksin.
Kyseessä ei ole kosto. Kyseessä on oman psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen jättämällä myrkyllinen ystävä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Alan olla samaa mieltä. Tuolla joku kirjoitti, että kun vapaalle ihmiselle ANTAA vapauden se sitä ja tätä. Siis yksinäiset ihmiset eivät halua antaa vapautta ystävilleen ja parisuhteessaan, vaan haluavat pitää nähtävästi vankina tai jotain ja määritellä toisen puolesta, millainen hänen pitäisi olla.
Tajuamatta, että vaikka kuinka sitoisit ja kieltäisit vapauden, niin toinen lähtee jos on lähteäkseen ja sinä et pysty sitomaan toista millään kiinni ja kieltämään, että et saa tehdä sitä ja et saa tehdä tätä. Ainakin itse ajattelen, että ihmiset ovat minun kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti ja mies on minun kanssa vapaaehtoisesti. Siis pitäisikö minun mennä aikuista ihmistä kieltämään, että et saa tehdä sitä ja et tätä ja vapaus on nyt mennyt, kun tutustut minuun.
Luuletteko oikeasti, että ihmiset tottelevat teitä. Jos on mennäkseen, niin menee. Mutta jos kokee olonsa hyväksi sinun kanssa, hän pysyy. Vapaaehtoisesti, vapaasti. Antaen sinunkin olla sellainen kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.
Kyllä! Syyllistäminen ei ikinä johda mihinkään positiiviseen. Se ei auta ihmisiä kehittämään toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa.
No se joustavuus ja toisen hyväksyminen sellaisena,kuin on, auttaisi paljon. Lisäksi, ettei kiukuteltaisi, jos ruuhkavuosia elävä kaveri ei ehdi kahvitella usein ja soitella pitkiä puheluita ja viestitellä joka päivä. Ja nämä kostoyritykset,ettei ota yhteyttä, varmistavat, että saakin olla yksin.
Kyseessä ei ole kosto. Kyseessä on oman psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen jättämällä myrkyllinen ystävä pois.
Eli se ystäväsi, joka elää nyt ruuhkavuosia. Töiden, lapsien ,vanhempainiltojen, vanhempiensa hoidon oravanpyörässä, on myrkyllinen ystävä ja hänet pitää jättää.
Ok, alan ymmärtää koko ajan paremmin ja paremmin, miksi jotkut ovat yksinäisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillekin ystävyys on joko tai. Joko se on todella intensiivistä, kaiken jakavaa, kaikessa tukevaa ja aina saatavilla olevaa. Tai vaihtoehtoisesti ei ole mitään ystävyyttä, vain epäilyttävä kyräiltävä tuttavuus.
Olen ollut hämmentynyt tästä, koska itselleni ystävyys on tilaa antavaa, toistensa rajoja ja yksilöllisyyttä kunnioittavaa.
Pari ystävyyttä onkin kaatunut siihen, kun toinen osapuoli on hakenut ja testannut sitä olenko kaiken antava tiivis ystävä vai enkö ole hänen kriteereillään ystävä lainkaan. En pysty tuollaiseen intensiivisyyteen joten sellaista haluavat ystäväkokelaat saavat mennä muualle etsimään seuraa - ja menevätkin vapaaehtoisesti kun ovat todenneet mut epäkelvoksi kaiken jakavaan tiiviyteen.
Samat ihmiset toimivat näin parisuhteissakin. Itse kuuluun ihmisiin "vapaus antaa vastuun" eli haluan tilaa ja annan tilaa ja en niin joka asiasta jaksa möksähtää ja minulle ei kuulu kaikki mieheni menot ja teot, kuten ei hänellekään minun koko sieluni.
Nuorena oli pari poikaystävää, jotka halusi minut kokonaan. En kestänyt sitä kauaa. Ja he taas valittivat, että en rakasta heitä, kun en koko ajan kysele, missä he ovat tai soittele heille.
Toivottavasti jokainen löytää ystävissä ja parisuhteissa sen omanlaisen ihmisen. Silloin se onnistuu
Ongelma vaan on siinä, että kun näille vapaille sieluille antaa vapautta, niin moni heistä ei juuri koskaan halua ottaa sitä vastuuta. Se kun on tylsää, on parempaakin tekemistä eikä sitä nyt ehdikään. Vastuuseen kuuluu se, että pitää yhteyksiä kavereihin, vastailee, sopiiko jokin ehdotettu juttu, on ylipäänsä läsnä. He ottavat mielellään rusinat pullasta eli vain sen vapauden.
Täsmälleen samaa voi soveltaa parisuhteisiin. En epäile, etteikö sellaisiakin suhteita olisi, joissa olisi hyvä tasapaino (olen joitakin sellaisia nähnytkin), mutta se on monesti veteen piirretty viiva, milloin unohdetaan se vastuu ja ollaan vain vapauden pauloissa.
No,miksi sitten väkisin roikut näissä vapaissa sieluissa? Tämä on minusta käsittämätöntä. Etsitään ystäväksi ja puolisoksi ihan erilainen ihminen, kuin itse on ja sitten aletaan uhriksi ja kiukutellaan. Itse olen ns. vapaa sielu ja minulla on paljon tuttuja ja kavereita ja ystäviä. Tutustun helposti, mutta aika äkkiä lähden karkuun, jos joku alkaa takertumaan ja määrittelemään, millainen minun pitäisi olla ystävänä ja parisuhteessa.
Parempi sinunkin etsiä kaltaisiasi ihmisiä, eikä käyttää aikaa haukkumalla niitä, jotka eivät mahdu muottiisi. Minä en koe ketään ihmistä niin tärkeäksi, että alkaisin itseäni muuttamaan toiseksi. Jos ei kelpaa, niin ihan sama se on minulle.
Tämä on niin totta! Jos ei pysty hyväksymään toisen ihmisen erilaisuutta, kannattaa pyrkiä tutustumaan vain itsensä kaltaisiin ihmisiin. Tuollainen odotus, että toinen ajan myötä muuttuu, on ihan käsittämätön. Eiväthän nämä tietyt yksinäiset ole valmiita muuttumaan itsekään, joten ei voi vaatia toiselta sellaista, mitä ei ole valmis tekemään itsekin.
Ystävyys ei ole sama asia kuin parisuhde. Ensin tulee puoliso+perhe ja sitten muut.
Se on minusta itsestäänselvää...! Ja jos ystäviä on useampia, on ihan luonnollista ettei kaikkia aina ehdi tapaamaan (no sitten voi laittaa viestiä) tai pitämään yhteyttä aktiivisesti. Ystävyydessä ei voida vaatia asioita, se menee omalla painollaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aina ei ole aikaa tai energiaa tavata. Ei se tarkoita sitä ettei haluaisi olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset ovat yksinäisiä syystä. Joskus syy on hyvä, tyyliin muutettu uudelle paikkakunnalle, uuteen maahan tms.
Mutta yleensä syy on ihan oma, ihmiset joiden seurassa on mukava olla saavat kyllä seuraa, usein liikaakin. Ne joita kartellaan ovat hankalia ihmisiä jollakin tavalla, yleensä ovat aika itsekkäitä ja rasittavia, tyhmiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät ole kiinnostuneet kuin itsestään, ja eivät hiffaa että heidän asiansa ovat kiinnostavia tasan heille itselleen.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.
Kyllä! Syyllistäminen ei ikinä johda mihinkään positiiviseen. Se ei auta ihmisiä kehittämään toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa.
No se joustavuus ja toisen hyväksyminen sellaisena,kuin on, auttaisi paljon. Lisäksi, ettei kiukuteltaisi, jos ruuhkavuosia elävä kaveri ei ehdi kahvitella usein ja soitella pitkiä puheluita ja viestitellä joka päivä. Ja nämä kostoyritykset,ettei ota yhteyttä, varmistavat, että saakin olla yksin.
Kyseessä ei ole kosto. Kyseessä on oman psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen jättämällä myrkyllinen ystävä pois.
Eli se ystäväsi, joka elää nyt ruuhkavuosia. Töiden, lapsien ,vanhempainiltojen, vanhempiensa hoidon oravanpyörässä, on myrkyllinen ystävä ja hänet pitää jättää.
Ok, alan ymmärtää koko ajan paremmin ja paremmin, miksi jotkut ovat yksinäisiä
Jos olet tyytymätön liian vaativalta tuntuvaan ystävään ja hän kiireisiisi, niin onko yhteydenpitonne päättyminen varsinaisesti mikään iso menetys teidän kummankaan näkökulmasta?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ei ole sama asia kuin parisuhde. Ensin tulee puoliso+perhe ja sitten muut.
Se on minusta itsestäänselvää...! Ja jos ystäviä on useampia, on ihan luonnollista ettei kaikkia aina ehdi tapaamaan (no sitten voi laittaa viestiä) tai pitämään yhteyttä aktiivisesti. Ystävyydessä ei voida vaatia asioita, se menee omalla painollaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aina ei ole aikaa tai energiaa tavata. Ei se tarkoita sitä ettei haluaisi olla tekemisissä.
Ei kaikki elä parisuhteessa. Mutta siksi sinkkujen kannattaakin hakea ystävänsä toisista sinkuista, koska perheellisille muut suhteet on tärkeämpiä eivätkä he voi olla hyviä ystäviä sinkulle.
Itselläni on vielä vuorotyö, olen tosi paljon viikonloppuja töissä. Sitten kun mulla on vp viikonloppu niin ei välttämättä jaksa tavata ketään, riittää se oma perhe. Jos joku vetää herneet siitä niin voi voi. Ei tässä iässä (43v)hengailla kavereiden kanssa enää joka viikko.
T. Edellinen kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys ei ole sama asia kuin parisuhde. Ensin tulee puoliso+perhe ja sitten muut.
Se on minusta itsestäänselvää...! Ja jos ystäviä on useampia, on ihan luonnollista ettei kaikkia aina ehdi tapaamaan (no sitten voi laittaa viestiä) tai pitämään yhteyttä aktiivisesti. Ystävyydessä ei voida vaatia asioita, se menee omalla painollaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aina ei ole aikaa tai energiaa tavata. Ei se tarkoita sitä ettei haluaisi olla tekemisissä.Ei kaikki elä parisuhteessa. Mutta siksi sinkkujen kannattaakin hakea ystävänsä toisista sinkuista, koska perheellisille muut suhteet on tärkeämpiä eivätkä he voi olla hyviä ystäviä sinkulle.
Totta, mutta noin ajattelevan sinkun kannattaa niitä ystäviä hakiessaankin muistaa, että ystävyys tulee kestämään vain sen ajan, kun molemmilla on sama elämäntilanne. Eikä ihmetellä, miksi ystävyys loppui joko omaan tai toisen parisuhteeseen.
Tosiasia on se, että ystävyys voi olla hyvä, muttei silti kestä mukana kaikissa elämänmuutoksissa. Ihmiset muuttuvat ja saattavat alkaa arvostaa eri asioita. Aika ei aina ole suopea kyseiselle ystävyydelle ja se alkaa haalistua. Ei ystävyyden loppuminen läheskään aina ole kenenkään vika!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tällaisiin ehdotuksiin tulee aina kommentoimaan ne, joille ehdotus ei ollut edes tarkoitettu. Jos jollekin ehdottaa, että leipoo leipää itse kaupasta ostetun sijasta, ensimmäisenä on kommentoimassa joku, jolla ei ole uunia. Kannattaa hypätä yli sellaiset ehdotukset, jotka eivät edes koske itseä.
Tämä kyllä kiteytti nykyisen nettikeskustelun aivan loistavasti :D Mikä ihme siinä onkin, että jotkut luulee kaiken nettiin päätyneen tekstin olevan JUURI HEILLE suunnattu ja siitä onkin hyvä vetää hernettä sieraimeen, jos kokee ettei yksittäinen lause netin syövereissä ihan sataprosenttisesti sovikaan heihin itseensä.
Eiköhän yksinäisten syyllistäminen ala jo riittää tämän ketjun osalta.