Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Pointti onkin siinä, että mitä se sulle varsinaisesti antaa, jos pääset tuon sanomaan? Jos joku kysyy muuten vaan ja uteliaisuudesta, että ai, minne menet, niin miksi siihen pitää päästä näpäyttämään jotenkin ilkeästi? Miksei ystävälle voi sanoa, että no mä meen kotikotiin visiitille tai kauppaan? Eikö joku "mitä se sulle kuuluu" ole tosi ilkeä kommentti ystävälle/kaverille tai itse asiassa kenelle tahansa? Eikä se ole suorasanaisuutta, vaan ilkeämielisyyttä. Miksi ylipäänsä jotain random-menoa pitäisi salailla ystävältä/kaverilta? Ymmärrän, jos on menossa esim. psykiatrille tmv., mutta kai tällöinkin voi sanoa, että menen lääkäriin. 

Tai eikö voi sitten ennemmin sanoa, että minä en halua kertoa omista asioistani, olen niin yksityinen ihminen? 

Minä en tosin ymmärrä, mitä edes tekee ystävälle, jolle ei voi loppujen lopuksi kertoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on kuin parisuhde. Oikea ystävyys on juuri sitä, että ollaan ystäviä jo lapsena ja mennään läpi tuulet ja tuiskut ja silti ollaan ystäviä vanhana ja tuetaan toisia, kun tunnetaan jo lapsesta asti. Ei vaihdeta kuin sukkia, kuten jotkut puolisoitaan.

Parisuhteessa on aivan sama. Oikea parisuhde on sellainen, joka on alkanut nuorena ja on kasvettu yhdessä aikuisuuteen ja käyty myrskyt ja tyynet läpi ja silti vanhana ollaan yhdessä. Tätäkään ei vaihdeta, kuin sukkia, kun muka yhtäkkiä ollaan kasvettu erilleen.

Näinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Ei kun sinä olet jyrä, jos et ymmärrä etteivät kaikki toisten asiat kuulu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Ei kun sinä olet jyrä, jos et ymmärrä etteivät kaikki toisten asiat kuulu sinulle.

Se on sinun näkemyksesi, mutta lieneekö absoluuttinen totuus? Sitten varmaan minun kaveriporukassani on monta jyrää. On ihan normaalia kysellä, että "mitäs teet viikonloppuna?", vaikka itsellä ei olisi toiselle edes mitään menoa tarjota. Harvempi vastaa haista paska -asenteella, että "mitäs se sulle kuuluu", vaan ottaa tuon ihan mukavana tapana kysellä kuulumisia. Ihan normaalia on myös kertoa, että "en voi tulla tapaamiseen, koska...". Harvempi sanoo, että "en voi tulla, piste".

Loppujen lopuksi kuitenkin ystävyydet ja kaveruudet ikävä kyllä perustuvat asioiden jakamiseen. Ei siihen, että pystytään kahden ihmisen väliin joku henkinen Kiinan muuri ja auotaan päätä, että ihan vaan mun bisneksiä, ei kuulu sulle. Eniten tosiaan ihmetyttää, mitä näin vieraalla kaverilla/ystävällä voi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Ei kun sinä olet jyrä, jos et ymmärrä etteivät kaikki toisten asiat kuulu sinulle.

Se on sinun näkemyksesi, mutta lieneekö absoluuttinen totuus? Sitten varmaan minun kaveriporukassani on monta jyrää. On ihan normaalia kysellä, että "mitäs teet viikonloppuna?", vaikka itsellä ei olisi toiselle edes mitään menoa tarjota. Harvempi vastaa haista paska -asenteella, että "mitäs se sulle kuuluu", vaan ottaa tuon ihan mukavana tapana kysellä kuulumisia. Ihan normaalia on myös kertoa, että "en voi tulla tapaamiseen, koska...". Harvempi sanoo, että "en voi tulla, piste".

Loppujen lopuksi kuitenkin ystävyydet ja kaveruudet ikävä kyllä perustuvat asioiden jakamiseen. Ei siihen, että pystytään kahden ihmisen väliin joku henkinen Kiinan muuri ja auotaan päätä, että ihan vaan mun bisneksiä, ei kuulu sulle. Eniten tosiaan ihmetyttää, mitä näin vieraalla kaverilla/ystävällä voi tehdä. 

Ehkä ihmiset avautuvat asioistaan mieluummin sellaiselle ihmiselle, joka antaa heille enemmän tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Kyllä, tämä on niin totta! Itsellä ei ole noin rankkaa kokemusta taustalla kuin sulla, mutta sama kokemus siitä, että ne syyt, jotka saa ottamaan johonkin ihmiseen etäisyyttä on ne samat, joiden takia sitä ei selittele tuolla ihmiselle. Tietää, että selittely johtaa vain draamaan, loukkautumiseen ja konfliktiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Pointti onkin siinä, että mitä se sulle varsinaisesti antaa, jos pääset tuon sanomaan? Jos joku kysyy muuten vaan ja uteliaisuudesta, että ai, minne menet, niin miksi siihen pitää päästä näpäyttämään jotenkin ilkeästi? Miksei ystävälle voi sanoa, että no mä meen kotikotiin visiitille tai kauppaan? Eikö joku "mitä se sulle kuuluu" ole tosi ilkeä kommentti ystävälle/kaverille tai itse asiassa kenelle tahansa? Eikä se ole suorasanaisuutta, vaan ilkeämielisyyttä. Miksi ylipäänsä jotain random-menoa pitäisi salailla ystävältä/kaverilta? Ymmärrän, jos on menossa esim. psykiatrille tmv., mutta kai tällöinkin voi sanoa, että menen lääkäriin. 

Tai eikö voi sitten ennemmin sanoa, että minä en halua kertoa omista asioistani, olen niin yksityinen ihminen? 

Minä en tosin ymmärrä, mitä edes tekee ystävälle, jolle ei voi loppujen lopuksi kertoa mitään.

Jos sanon, etten ehdi huomenna, kun on muita menoja, mitä sinä siitä saat, että haluat haastaa tinkaamalla, että mitä menoja, minne menet, kenen kanssa, mitä muuta.

Siinä vaiheessa voin sanoa kyllä, että mitä sinä sillä tiedolla teet. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on kuin parisuhde. Oikea ystävyys on juuri sitä, että ollaan ystäviä jo lapsena ja mennään läpi tuulet ja tuiskut ja silti ollaan ystäviä vanhana ja tuetaan toisia, kun tunnetaan jo lapsesta asti. Ei vaihdeta kuin sukkia, kuten jotkut puolisoitaan.

Parisuhteessa on aivan sama. Oikea parisuhde on sellainen, joka on alkanut nuorena ja on kasvettu yhdessä aikuisuuteen ja käyty myrskyt ja tyynet läpi ja silti vanhana ollaan yhdessä. Tätäkään ei vaihdeta, kuin sukkia, kun muka yhtäkkiä ollaan kasvettu erilleen.

Eli jos ystävystyy kolmikymppisenä, niin se ei enää ole aitoa, oikeaa ystävyyttä.

Jos tapaa miehensä vanhempana, niin se ei enää ole oikea parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tuntuu sekottuvan ystävyys ja tuttavuus. Tuttu onkin ehkä helppo pudottaa elämästä mutta ihminen, jonka kanssa on ehtinyt ystävystyä ja on syntynyt kiintymys ja luottamus ei ole samalla tavalla poistettavissa noin vain. Ystävien kanssa voi olla pitkä yhteinen historia hyvine ja huonoine hetkineen, riitoineen ja sovintoineen jne. samoin kuin parisuhteessa tai sisarussuhteessa. Ystävyys on punnittu vastoinkäymisissä.

Itse voin jättää kaverit treffaamatta jne. mutta ystävinä pitämilleni annan mahdollisuuden, jos koen loukkaantumista  tai kuulen hänestä huonoja asioita.  Jos toinen ei vastaa tarjoukseen puhua ja selvittää asiat, se on hänen valinta ja kunnioitan sitä ja siirryn tuttavuustasolle. Puhuminen on tärkeä ystävyyden jatkumisella ja jos sitä ei ole, ei ystävyydellä ole edellytyksiä jatkua.

Ystävyydetkin ovat erilaisia. Mun kaikki nykyiset ystävyyssuhteeni on solmittu aikuisiällä. Olen riidellyt ystäväni kanssa viimeksi teinivuosina ja loukannut ystävääni lapsena. Nykyisissä ystävyyssuhteissani ei ole riitoja eikä sovitteluja, koska aikuisena ihmisenä en tee ystävilleni mitään sellaisia katalia temppuja, mistä riitoja voisi syntyä. Eivätkä ystävänikään tee sellaisia minulle. Ystävyyssuhteeni ovat kahden aikuisen välisiä ihmissuhteita ilman draamaa. Ihmissuhteita, joissa puolin ja toisin kunnioitetaan toisen elämänkatsomusta, elämäntapaa ja mielipiteitä. Mistä vaan voidaan keskustella, mutta ei koskaan puhuta toista loukaten tai vähätellen. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ei riidellä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin, ollaan tukena ja apuna, mutta vilpittömästi ja mutkattomalla tavalla. Ei tehdä tai sanota mitään sellaista, mitä pitäisi pyytää anteeksi. Pidän paljon enemmän näistä aikuisiän tasapainoisista ystävyyssuhteista kuin nuoruusvuosien dramaattisista tunnepitoisista viha-rakkaus -suhteista. 

Kuulostaa aika "etäisiltä" suhteilta. Vai oletko esim. parisuhteessakin samanlainen, aina korrekti ihminen? Mulla ainakin läheiset ystävyyssuhteet on niitä, joissa päästän toisen oikeasti lähelle ja joskus se tarkoittaa sitä, että myös se rumempi, epävarmempi, epätäydellisempi jne. puoleni tulee esiin. Tarkoittaa sitä, että vuosikymmeniä kestäneissä ystävyyssuhteissa on ollut omat kriisinsä, samoin kuin parisuhteessakin. Ne ovat olleet myös niitä mahdollisia ystävyyden katkeamisen paikkoja, mutta onneksi ne on selätetty, anteeksi pyydetty ja annettu, ja kumpikin kokenut, että ystävyys antaa enemmän kuin ottaa ja siksi halunnut sitä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Vai oisko sittenkin toisinpäin, eli OMASTA mielestään "tarkka, kyselevä, analyyttinen" ihminen onkin oikeasti vaikea, raskas ja jyrä... Eihän nyt kukaan omasta mielestään ole koskaan se hankala tai ikävä ihminen, aina ne muut vaan luulee niin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Pointti onkin siinä, että mitä se sulle varsinaisesti antaa, jos pääset tuon sanomaan? Jos joku kysyy muuten vaan ja uteliaisuudesta, että ai, minne menet, niin miksi siihen pitää päästä näpäyttämään jotenkin ilkeästi? Miksei ystävälle voi sanoa, että no mä meen kotikotiin visiitille tai kauppaan? Eikö joku "mitä se sulle kuuluu" ole tosi ilkeä kommentti ystävälle/kaverille tai itse asiassa kenelle tahansa? Eikä se ole suorasanaisuutta, vaan ilkeämielisyyttä. Miksi ylipäänsä jotain random-menoa pitäisi salailla ystävältä/kaverilta? Ymmärrän, jos on menossa esim. psykiatrille tmv., mutta kai tällöinkin voi sanoa, että menen lääkäriin. 

Tai eikö voi sitten ennemmin sanoa, että minä en halua kertoa omista asioistani, olen niin yksityinen ihminen? 

Minä en tosin ymmärrä, mitä edes tekee ystävälle, jolle ei voi loppujen lopuksi kertoa mitään.

Se on rajan vetämistä suhteessa sellaiseen ihmiseen joka on rajaton eli ei osaa kunnioittaa toisen ihmisen omaa tilaa. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Ei kun sinä olet jyrä, jos et ymmärrä etteivät kaikki toisten asiat kuulu sinulle.

Se on sinun näkemyksesi, mutta lieneekö absoluuttinen totuus? Sitten varmaan minun kaveriporukassani on monta jyrää. On ihan normaalia kysellä, että "mitäs teet viikonloppuna?", vaikka itsellä ei olisi toiselle edes mitään menoa tarjota. Harvempi vastaa haista paska -asenteella, että "mitäs se sulle kuuluu", vaan ottaa tuon ihan mukavana tapana kysellä kuulumisia. Ihan normaalia on myös kertoa, että "en voi tulla tapaamiseen, koska...". Harvempi sanoo, että "en voi tulla, piste".

Loppujen lopuksi kuitenkin ystävyydet ja kaveruudet ikävä kyllä perustuvat asioiden jakamiseen. Ei siihen, että pystytään kahden ihmisen väliin joku henkinen Kiinan muuri ja auotaan päätä, että ihan vaan mun bisneksiä, ei kuulu sulle. Eniten tosiaan ihmetyttää, mitä näin vieraalla kaverilla/ystävällä voi tehdä. 

Ehkäpä tuo rajanveto tehdään suhteessa niihin ihmisiin, joita ei pidetä ystävinä. Eli jos saat tylyn vastauksen, luultavasti olet ymmärtänyt suhteen laadun väärin.

Onpas uskomaton ketju.

Ei ystävyys ole peli. Mitä se haittaa, jos toinen on aktiivinen soittaja. Jos toinenkin on innokas vastaaja. Miksi ystävälle pitäisi olla nenäkäs tai ilkeä. Jokainen ystävä on tärkeä. Ei kannata heittää heitä hukkaan huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Onpas uskomaton ketju.

Ei ystävyys ole peli. Mitä se haittaa, jos toinen on aktiivinen soittaja. Jos toinenkin on innokas vastaaja. Miksi ystävälle pitäisi olla nenäkäs tai ilkeä. Jokainen ystävä on tärkeä. Ei kannata heittää heitä hukkaan huvikseen.

Tuskin kukaan heittää ystävää menemään huvikseen. Monesti ihmissuhteet päättyvät hankalalta tuntuviin ristiriitoihin, nousivat ne avoimesti esiin tai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Vai oisko sittenkin toisinpäin, eli OMASTA mielestään "tarkka, kyselevä, analyyttinen" ihminen onkin oikeasti vaikea, raskas ja jyrä... Eihän nyt kukaan omasta mielestään ole koskaan se hankala tai ikävä ihminen, aina ne muut vaan luulee niin ;)

Eli siis tarkka, kyselevä ja analyyttinen on ok?

Ainakin minä olen omasta mielestäni raskas ihminen, joskin tarkastelenkin asiaa toisten näkökulmasta. Mutta kyseenalaistan silti sitä, millä perusteilla ihmiset leimoja antavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Pointti onkin siinä, että mitä se sulle varsinaisesti antaa, jos pääset tuon sanomaan? Jos joku kysyy muuten vaan ja uteliaisuudesta, että ai, minne menet, niin miksi siihen pitää päästä näpäyttämään jotenkin ilkeästi? Miksei ystävälle voi sanoa, että no mä meen kotikotiin visiitille tai kauppaan? Eikö joku "mitä se sulle kuuluu" ole tosi ilkeä kommentti ystävälle/kaverille tai itse asiassa kenelle tahansa? Eikä se ole suorasanaisuutta, vaan ilkeämielisyyttä. Miksi ylipäänsä jotain random-menoa pitäisi salailla ystävältä/kaverilta? Ymmärrän, jos on menossa esim. psykiatrille tmv., mutta kai tällöinkin voi sanoa, että menen lääkäriin. 

Tai eikö voi sitten ennemmin sanoa, että minä en halua kertoa omista asioistani, olen niin yksityinen ihminen? 

Minä en tosin ymmärrä, mitä edes tekee ystävälle, jolle ei voi loppujen lopuksi kertoa mitään.

Jos sanon, etten ehdi huomenna, kun on muita menoja, mitä sinä siitä saat, että haluat haastaa tinkaamalla, että mitä menoja, minne menet, kenen kanssa, mitä muuta.

Siinä vaiheessa voin sanoa kyllä, että mitä sinä sillä tiedolla teet. 

Mun mielestäni tässä mennään jo aika diippeihin kysymyksiin. Tässähän nyt selvästi on lähtökohtana se, että esim. sinulle kyseleminen on tinkaamista, jossa on selvästi negatiivinen sävy. Minulle se on kyselemistä ja sitä, että välittää toisesta ja osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. 

Täsmensin mielestäni jo, että tuossa kohdin ei ole kyse mistään haastamisesta, vaan siitä, että kiinnostaa sen toisen elämä. Mielestäni on ihan kohteliasta tiedustella, että ai, mitäs. 

Tunnen ihmisiä, jotka eivät ikinä kysy mitään. Heistä tulee fiilis, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jos puhun töistä, ei kysytä, että missäs sä oot töissä nykyään, vaikka olisin ollut aiemmin työtön. Joo, tällainen ei ole mun juttuni. 

Mutta kuten sanoin, meillä näin. Se on onneksi ihmisille sopinut eli kukin kertoo omatoimisestikin suunnitelmistaan tai kyselee, että mitäs muut tekevät, eivätkä ihmiset tästä loukkaannu. Tiedonjakamisesta ei ole tehty mitään kiistakapulaa eikä kisailla siitä, kenelle tiedot kuuluvat ja kenelle eivät, eikä ihmisten ole tarvinnut heittäytyä paskantärkeiksi tiedonpanttaajiksi tai asettua ylemmäksi lakonisuuden ja "minä ja muut, not your business" -asenteen avulla. 

Et vissiin ihan hirveesti harrastele sosialisointia? Mistä sinä varsinaisesti puhut ystävien kanssa, jos et heidän elämästään ja mitä he siinä elämässään tekevät?

Ja jos minulta tosiaan joku kysyisi, että "mitä sinä sillä tiedolla teet", niin vastaisin, että "en mitään, kunhan kysyin". Näinhän se menee. Sanon minäkin joskus, että "ai, kui?", jos joku jotain kysyy. Mihin toinen sitten selvittää, että "ei mitään, kysyin vaan". Normaalia. Ei kukaan siis mitään päiväkirjaa pidä toisten menoista.

Tämän tarkemmin en kuitenkaan osaa selvittää, miksi ihmiset on tietyllä tavalla kasvatettu kyselemään toisten asioista. Eiköhän se juurikin osoita sitä kiinnostusta toisen elämää kohtaan ja ole myös small talkia ("ai sä olit elokuvissa, mitä olit kattomassa, kenen kanssa olit?" - juurikin yksi kaveri esitti nämä kysymykset mulle, enkä tajunnut vastata mitenkään ilkeästi takaisin, vaan vastasin kysymyksiin) - vaihtoehto kun olisi vain tympeästi juroilla, että "aha". Toki ihminen voi olla myös utelias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Täsmennettäköön muuten vielä, että argumentit, perustelut ja haastamiset liittyivät enemmänkin esim. syvällisiin keskusteluihin esim. politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnoista tmv.

Etkös sinä itse kuulosta vähän jyrältä, jos sinulla on tarve koittaa pistää ystävä/kaveri hiljaiseksi nokkapokalla?

Ei kun sinä olet jyrä, jos et ymmärrä etteivät kaikki toisten asiat kuulu sinulle.

Se on sinun näkemyksesi, mutta lieneekö absoluuttinen totuus? Sitten varmaan minun kaveriporukassani on monta jyrää. On ihan normaalia kysellä, että "mitäs teet viikonloppuna?", vaikka itsellä ei olisi toiselle edes mitään menoa tarjota. Harvempi vastaa haista paska -asenteella, että "mitäs se sulle kuuluu", vaan ottaa tuon ihan mukavana tapana kysellä kuulumisia. Ihan normaalia on myös kertoa, että "en voi tulla tapaamiseen, koska...". Harvempi sanoo, että "en voi tulla, piste".

Loppujen lopuksi kuitenkin ystävyydet ja kaveruudet ikävä kyllä perustuvat asioiden jakamiseen. Ei siihen, että pystytään kahden ihmisen väliin joku henkinen Kiinan muuri ja auotaan päätä, että ihan vaan mun bisneksiä, ei kuulu sulle. Eniten tosiaan ihmetyttää, mitä näin vieraalla kaverilla/ystävällä voi tehdä. 

Ehkä ihmiset avautuvat asioistaan mieluummin sellaiselle ihmiselle, joka antaa heille enemmän tilaa.

En tiedä. Mä en ole siis kohdannut näitä ongelmia irl, vain täällä AV:llä on näköjään kysymysahdistuneita erittäin yksityisiä ihmisiä. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.

Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.

Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.

Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.

Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti? 

Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin. 

Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.

- Eri

Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?

Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä. 

Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne. 

Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.

Olen aika suorasanainen itsekin ja sinunkaltaisille ihmisille yleensä vastaankin suoraan, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, mitä muuta minulla on. En todellakaan ole sinulle tilivelvollinen. Yleensä ne argumentoinnit ja haastamiset loppuu siihen.

Pointti onkin siinä, että mitä se sulle varsinaisesti antaa, jos pääset tuon sanomaan? Jos joku kysyy muuten vaan ja uteliaisuudesta, että ai, minne menet, niin miksi siihen pitää päästä näpäyttämään jotenkin ilkeästi? Miksei ystävälle voi sanoa, että no mä meen kotikotiin visiitille tai kauppaan? Eikö joku "mitä se sulle kuuluu" ole tosi ilkeä kommentti ystävälle/kaverille tai itse asiassa kenelle tahansa? Eikä se ole suorasanaisuutta, vaan ilkeämielisyyttä. Miksi ylipäänsä jotain random-menoa pitäisi salailla ystävältä/kaverilta? Ymmärrän, jos on menossa esim. psykiatrille tmv., mutta kai tällöinkin voi sanoa, että menen lääkäriin. 

Tai eikö voi sitten ennemmin sanoa, että minä en halua kertoa omista asioistani, olen niin yksityinen ihminen? 

Minä en tosin ymmärrä, mitä edes tekee ystävälle, jolle ei voi loppujen lopuksi kertoa mitään.

Jos sanon, etten ehdi huomenna, kun on muita menoja, mitä sinä siitä saat, että haluat haastaa tinkaamalla, että mitä menoja, minne menet, kenen kanssa, mitä muuta.

Siinä vaiheessa voin sanoa kyllä, että mitä sinä sillä tiedolla teet. 

Mun mielestäni tässä mennään jo aika diippeihin kysymyksiin. Tässähän nyt selvästi on lähtökohtana se, että esim. sinulle kyseleminen on tinkaamista, jossa on selvästi negatiivinen sävy. Minulle se on kyselemistä ja sitä, että välittää toisesta ja osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. 

Täsmensin mielestäni jo, että tuossa kohdin ei ole kyse mistään haastamisesta, vaan siitä, että kiinnostaa sen toisen elämä. Mielestäni on ihan kohteliasta tiedustella, että ai, mitäs. 

Tunnen ihmisiä, jotka eivät ikinä kysy mitään. Heistä tulee fiilis, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jos puhun töistä, ei kysytä, että missäs sä oot töissä nykyään, vaikka olisin ollut aiemmin työtön. Joo, tällainen ei ole mun juttuni. 

Mutta kuten sanoin, meillä näin. Se on onneksi ihmisille sopinut eli kukin kertoo omatoimisestikin suunnitelmistaan tai kyselee, että mitäs muut tekevät, eivätkä ihmiset tästä loukkaannu. Tiedonjakamisesta ei ole tehty mitään kiistakapulaa eikä kisailla siitä, kenelle tiedot kuuluvat ja kenelle eivät, eikä ihmisten ole tarvinnut heittäytyä paskantärkeiksi tiedonpanttaajiksi tai asettua ylemmäksi lakonisuuden ja "minä ja muut, not your business" -asenteen avulla. 

Et vissiin ihan hirveesti harrastele sosialisointia? Mistä sinä varsinaisesti puhut ystävien kanssa, jos et heidän elämästään ja mitä he siinä elämässään tekevät?

No mun ystävyyssuhteissa se ainakin menee niin, että kukin kertoo mitä kokee tarpeelliseksi kertoa. Jos ei kerro mitään, niin se suhde kuivuu kasaan. Ja samoin käy jos kyselee paljon. Luonteva ystävyys syntyy siten, että asioita jaetaan ja keskustelu soljuu, kyselemättä. -eri