Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Ei, kuule, en tosiaan halua ihmissuhteistä näin vaikeita :D. Siksi kai minulla onkin paljon tuttuja ja kavereita ja ystäviä, koska haluan pitää ihmissuhteet helppoina, enkä välitä tyhjän väätämisestä niissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Ei, kuule, en tosiaan halua ihmissuhteistä näin vaikeita :D. Siksi kai minulla onkin paljon tuttuja ja kavereita ja ystäviä, koska haluan pitää ihmissuhteet helppoina, enkä välitä tyhjän väätämisestä niissä
Tai:
-Olisi kiva käydä joskus kahvilla paremmalla aikaa!
- Vai niin. Oletko tosissasi vai sanotko vain? Jos olet hyväksikäyttäjä, joka yrittää päästä kanssani mahdollisimman helpolla, niin sano se suoraan niin voidaan lopettaa tämä ihmissuhde tähän!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen yleensä huomaa suhteellisen nopeasti haluaako toinen pitää yhteyttä vai ei. Jos olen jo pari kertaa pyytänyt ja ei ole sopinut eikä vastapuolelta tule lainkaan ehdotuksia esim. sopivammasta ajasta, niin annan olla. Maailma on täynnä ihmisiä. Hän ei ollut mulle sopiva ystäväehdokas, jos ei oikeasti halunnut mun kanssa mihinkään.
Ei minusta tarvitse rautalangasta sitä asiaa vääntää, kyllä ihmiset ihan oikeasti yleensä hoksaa jos vaan haluaa nähdä asian eikä kieltää sitä väen väkisin.
Tämä!
Toisaalta ei ole reilua oma-aloitteisesti sanoa että nähdään ja ollaan yhteydessä, jos ei ole siihen todellista halua ja aikomusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.
Mä itse en harrasta tuollaista smal talkkia, mutta en ymmärrä miksi muiden ei pitäisi antaa harrastaa? Mullakin on yksi töiden kautta tuttu ihminen, joka aina kun tavataan, sanoo "Ihana oli nähdä! Pitäisi nähdä joskus kunnolla ajan kanssa, mennä kahville tai syömään". Pari kertaa sitten yritin jotain ehdottaa, mutta kun ne ei toteutuneet, tajusin että tuo on vain hänen tyylinsä puhua. Mukava ihminen hän on edelleen ja jutellaan jos sattumalta nähdään ja siinä se. Siinä vain kaksi erilaista vuorovaikutustyyliä törmäsi, mutta nyt olen kartalla ja no hard feelings.
Viestintä vaikeutuu kohtuuttomasti, jos joka toinen sana on valheellista tyyliä. Saa arpoa, mitä toinen tarkoittaa oikeasti ja milloin tarkoittaakin juuri sitä, mitä sanoo.
En mä koe sitä vaikeaksi. Joskus voi mennä ymmärrykset ristiin, mutta kun ei itse takerru siihen asiaan, että "kun se silloin ja silloin sanoi haluavansa kanssani kahville eikä kuitenkaan sitten lähtenyt", niin ei se mitenkään kohtuuttomasti haittaa.
Voi olla, että sinä olet tosi ymmärtäväinen, mutta ei tuo reilua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Minä en pidä rehellisyyttä vaikeana. Minä vastaisin asiallisesti, että "täytyy miettiä, kattellaan" tmv. Jos en ehdi ja tiedän sen, niin sanon, että "en ehdi, koska blaablaa..." ja kerron menoistani. Jos ehdin, otan asian to do -listalle. Ei tässä nyt siis sinällään ole mitään kovin vaikeata minulle, koska vaihtoehdot ovat lähinnä a) kyllä, b) ehkä ja c) ei.
Minä en nyt oikein pysty edes kuvittelemaan, että joku minun inhokkini haluaisi nähdä minut. Ja siksi olisin kauhusta kalpeana yrittämässä jotain onnetonta valehteluntynkää (olen surkea valehtelija).
Niinpä, minun tuttavapiireissäni ei ole yhtään omituista sanoa, että "ehkä, mutta en uskalla luvata tätä, kun en ole varma", jolloin toinen tietää, että taivas on rajana ja omia menoja voi suunnitella.
Sä oot varmaan se sama ihminen, joka nyt koko ajan jättää ne harmaan sävyt välistä ja ottaa aina toisen ääripään. Älä ota, kun tiedät itsekin, ettei se haista paska -linja ole ainoa vaihtoehto. Joten suomeksi: nuo loppuspiikkisi olisivat aivan turhia jo ja järjetöntä kärjistämistä ja jopa tarpeetonta loukkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen yleensä huomaa suhteellisen nopeasti haluaako toinen pitää yhteyttä vai ei. Jos olen jo pari kertaa pyytänyt ja ei ole sopinut eikä vastapuolelta tule lainkaan ehdotuksia esim. sopivammasta ajasta, niin annan olla. Maailma on täynnä ihmisiä. Hän ei ollut mulle sopiva ystäväehdokas, jos ei oikeasti halunnut mun kanssa mihinkään.
Ei minusta tarvitse rautalangasta sitä asiaa vääntää, kyllä ihmiset ihan oikeasti yleensä hoksaa jos vaan haluaa nähdä asian eikä kieltää sitä väen väkisin.
Ajan myötä moni oppii saman toimintamallin. Aina ei vain natsaa. Silloin on mentävä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Minä en pidä rehellisyyttä vaikeana. Minä vastaisin asiallisesti, että "täytyy miettiä, kattellaan" tmv. Jos en ehdi ja tiedän sen, niin sanon, että "en ehdi, koska blaablaa..." ja kerron menoistani. Jos ehdin, otan asian to do -listalle. Ei tässä nyt siis sinällään ole mitään kovin vaikeata minulle, koska vaihtoehdot ovat lähinnä a) kyllä, b) ehkä ja c) ei.
Minä en nyt oikein pysty edes kuvittelemaan, että joku minun inhokkini haluaisi nähdä minut. Ja siksi olisin kauhusta kalpeana yrittämässä jotain onnetonta valehteluntynkää (olen surkea valehtelija).
Niinpä, minun tuttavapiireissäni ei ole yhtään omituista sanoa, että "ehkä, mutta en uskalla luvata tätä, kun en ole varma", jolloin toinen tietää, että taivas on rajana ja omia menoja voi suunnitella.
Sä oot varmaan se sama ihminen, joka nyt koko ajan jättää ne harmaan sävyt välistä ja ottaa aina toisen ääripään. Älä ota, kun tiedät itsekin, ettei se haista paska -linja ole ainoa vaihtoehto. Joten suomeksi: nuo loppuspiikkisi olisivat aivan turhia jo ja järjetöntä kärjistämistä ja jopa tarpeetonta loukkaamista.
Ihan samaa blaa blaata on tuo, en tiedä, ehdinkö. Käydään, jos ehtii ja blaa blaa. Se on ihan sitä samaa potaskaa, kuin se, että sanoo, että juu, ois kyllä kiva joskus nähdä ja sen jälkeen kumpikaan ei kuitenkaan soittele ja ota yhteyttä.
Kyllä, pidän helpoista ihmissuhteista, en sinunlaisista vänkääjistä. Ehkä tiemme ovat kohdanneet joskus ja olen todennut, että ihme vääntäjä, ei kiinnosta nähdä toista kertaa.
Jokaiselle onneksi löytyy omanlaisia tuttuja, joiden kanssa tulee toimeen. Kiihkomieliset vääntäjät saa minun puolesta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Minä en pidä rehellisyyttä vaikeana. Minä vastaisin asiallisesti, että "täytyy miettiä, kattellaan" tmv. Jos en ehdi ja tiedän sen, niin sanon, että "en ehdi, koska blaablaa..." ja kerron menoistani. Jos ehdin, otan asian to do -listalle. Ei tässä nyt siis sinällään ole mitään kovin vaikeata minulle, koska vaihtoehdot ovat lähinnä a) kyllä, b) ehkä ja c) ei.
Minä en nyt oikein pysty edes kuvittelemaan, että joku minun inhokkini haluaisi nähdä minut. Ja siksi olisin kauhusta kalpeana yrittämässä jotain onnetonta valehteluntynkää (olen surkea valehtelija).
Niinpä, minun tuttavapiireissäni ei ole yhtään omituista sanoa, että "ehkä, mutta en uskalla luvata tätä, kun en ole varma", jolloin toinen tietää, että taivas on rajana ja omia menoja voi suunnitella.
Sä oot varmaan se sama ihminen, joka nyt koko ajan jättää ne harmaan sävyt välistä ja ottaa aina toisen ääripään. Älä ota, kun tiedät itsekin, ettei se haista paska -linja ole ainoa vaihtoehto. Joten suomeksi: nuo loppuspiikkisi olisivat aivan turhia jo ja järjetöntä kärjistämistä ja jopa tarpeetonta loukkaamista.
Ihan samaa blaa blaata on tuo, en tiedä, ehdinkö. Käydään, jos ehtii ja blaa blaa. Se on ihan sitä samaa potaskaa, kuin se, että sanoo, että juu, ois kyllä kiva joskus nähdä ja sen jälkeen kumpikaan ei kuitenkaan soittele ja ota yhteyttä.
Kyllä, pidän helpoista ihmissuhteista, en sinunlaisista vänkääjistä. Ehkä tiemme ovat kohdanneet joskus ja olen todennut, että ihme vääntäjä, ei kiinnosta nähdä toista kertaa.
Jokaiselle onneksi löytyy omanlaisia tuttuja, joiden kanssa tulee toimeen. Kiihkomieliset vääntäjät saa minun puolesta olla.
Ainoa "pikku" ero vaan on, että jos mulla on menoja, niin sanon ne. Jos ei ole, sanon nekin. Ne menot on sitä mun blaablaata eli en nyt vaan viitsinyt tuohon listata. Ei se potaskaa ole, jos on niitä menoja, mutta ymmärsin, että käytät sitä meriselityksenä?
Yleensähän mä koitan löytää kuitenkin sopivan ajan, jos mulla kerrankin joitain menoja on juuri sillä hetkellä, eli ehdotan toista ajankohtaa.
Minusta on nyt vähän outoa, että rehellisyyskin ja sen penääminen on yhtäkkiä vääntämistä. Mitä vikaa on siinä, ettei hyväksy valheita?
Sitä paitsi enhän mä jollekulle valehtelijalle voi mitään vängätä. Hän on päättänyt valehdella, joten minkäs teen? No, olen minä joskus jollekin deittityypille sanonut, että cut it out, sua ei selkeesti kiinnosta, älä nyt höpise kiireistä ja ajanpuutteesta. Yleensä en kuitenkaan lähde toisen paskakasaa ronkkimaan, vaan se toinen saa ihan itse sen loanheiton hoidella.
Minä en mistään menoista halua valehdella senkään takia, että en ole kiinnostunut käymään moneen kertaan sitä keskustelua, että onko minulla vieläkin niitä menoja. Siksi minä sanon heti oikean syyn eli esim. miesten kohdalla sen, että ei vaan kiinnosta silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Minä en pidä rehellisyyttä vaikeana. Minä vastaisin asiallisesti, että "täytyy miettiä, kattellaan" tmv. Jos en ehdi ja tiedän sen, niin sanon, että "en ehdi, koska blaablaa..." ja kerron menoistani. Jos ehdin, otan asian to do -listalle. Ei tässä nyt siis sinällään ole mitään kovin vaikeata minulle, koska vaihtoehdot ovat lähinnä a) kyllä, b) ehkä ja c) ei.
Minä en nyt oikein pysty edes kuvittelemaan, että joku minun inhokkini haluaisi nähdä minut. Ja siksi olisin kauhusta kalpeana yrittämässä jotain onnetonta valehteluntynkää (olen surkea valehtelija).
Niinpä, minun tuttavapiireissäni ei ole yhtään omituista sanoa, että "ehkä, mutta en uskalla luvata tätä, kun en ole varma", jolloin toinen tietää, että taivas on rajana ja omia menoja voi suunnitella.
Sä oot varmaan se sama ihminen, joka nyt koko ajan jättää ne harmaan sävyt välistä ja ottaa aina toisen ääripään. Älä ota, kun tiedät itsekin, ettei se haista paska -linja ole ainoa vaihtoehto. Joten suomeksi: nuo loppuspiikkisi olisivat aivan turhia jo ja järjetöntä kärjistämistä ja jopa tarpeetonta loukkaamista.
Ihan samaa blaa blaata on tuo, en tiedä, ehdinkö. Käydään, jos ehtii ja blaa blaa. Se on ihan sitä samaa potaskaa, kuin se, että sanoo, että juu, ois kyllä kiva joskus nähdä ja sen jälkeen kumpikaan ei kuitenkaan soittele ja ota yhteyttä.
Kyllä, pidän helpoista ihmissuhteista, en sinunlaisista vänkääjistä. Ehkä tiemme ovat kohdanneet joskus ja olen todennut, että ihme vääntäjä, ei kiinnosta nähdä toista kertaa.
Jokaiselle onneksi löytyy omanlaisia tuttuja, joiden kanssa tulee toimeen. Kiihkomieliset vääntäjät saa minun puolesta olla.
Ainoa "pikku" ero vaan on, että jos mulla on menoja, niin sanon ne. Jos ei ole, sanon nekin. Ne menot on sitä mun blaablaata eli en nyt vaan viitsinyt tuohon listata. Ei se potaskaa ole, jos on niitä menoja, mutta ymmärsin, että käytät sitä meriselityksenä?
Yleensähän mä koitan löytää kuitenkin sopivan ajan, jos mulla kerrankin joitain menoja on juuri sillä hetkellä, eli ehdotan toista ajankohtaa.
Minusta on nyt vähän outoa, että rehellisyyskin ja sen penääminen on yhtäkkiä vääntämistä. Mitä vikaa on siinä, ettei hyväksy valheita?
Sitä paitsi enhän mä jollekulle valehtelijalle voi mitään vängätä. Hän on päättänyt valehdella, joten minkäs teen? No, olen minä joskus jollekin deittityypille sanonut, että cut it out, sua ei selkeesti kiinnosta, älä nyt höpise kiireistä ja ajanpuutteesta. Yleensä en kuitenkaan lähde toisen paskakasaa ronkkimaan, vaan se toinen saa ihan itse sen loanheiton hoidella.
Pidän ihmissuhteet helppoina myös aihe vapaalla. Joten sanon sinulle, että juu, olishan se varmaan kiva nähdä, katellaan joskus. Ja en ota sinuun enää yhteyttä ja en jatka vänkäämistä kanssasi :)
Uskon, että sinua minulla ei tule ikävä myöhemmin.
Helppoina eli itsekkäinä. Ei huvita selitellä mitään, ei huvita puhua rakentavasti. Toisen mielipiteet ja kommentointi on vänkäämistä, ei suinkaan keskustelua. Lopulta parasta onkin jo puhua ilkeämielisesti ja poistua paikalta. Jjjjep. Moraalinsa kai kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan vaan välitsekki: onkohan tähän ketjuun nyt tullut paljon porukkaa, jotka enemmänkin pitävät tutuista kuin ystävistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis jatkaakseni itse vielä noista ihmisten turhista lupauksista ym., jotka voivat pitää yllä turhaa toivoa, niin mitenkäs sitten muut toimivat? Sanovat toiselle, että heippa, painu kuuseen lässytystes kanssa, tää on niin nähty, että et soita taaskaan silloin, kun sanot, tai teet oharit kuitenkin just ennen tapaamista? Sanovat, että okei, no kattellaan, eivätkä odota mitään toiselta eivätkä sitten petykään enää eivätkä reagoi mitenkään negatiivisesti toisen taas mokatessa?
Itse näen, että jos ihmissuhteissa on ongelmia, niin ne ongelmat pitäisi ratkaista ja korjata. Ei toimia niin, että no hei, heivataan koko ihmissuhde mäkeen. Kuitenkin tuntuu, että tää aivan liian helppo keskisormennäyttö ja ihmissuhteen roskikseen laittaminen olisi jotenkin toivottava ja terve ratkaisu yhteiskunnan mielestä. Toki esim. väkivalta ym. ovat ihan oma lukunsa ihmissuhteissa, niitä ei pidä jäädä sietämään.
Olin lapsena ja nuorena kovin läheisriippuvainen. Ikään kuin rakastuin kavereihin ja takerruin kiinni. En tajunnut sosiaalisista suhteista mitään. Siksi monet itkut itkin ja koin itseni kiusatuksi, kun esim. tavatessani jonkun vanhan koulukaverin hän sanoi, että pitäis kyllä nähdä oikeesti tai soitella ja jutella enemmän. Jäin jumiin ja odottamaan sitä soittoa tai kylään tuloa.
Vasta lähempänä kolmeakymmentä jotenkin aloin tajuta näitä sosiaalisia juttuja sillä tavoin, että nää "pitäis kyllä tavata, pitäis soittaa, ku joskus on aikaa. Ja olis kyllä kiva tavata joskus ajan kanssa" lausett on vain oikeasti sitä kohteliasta small talkia, mitä ihannoidaan monesti ulkomaalaisissa. Kun kuulee monesti, että suomalaiset on niin jöröjä ja ulkomaalaiset niin ihanan puheliaita ja avoimia.
Tajusin sen, että osa on oikeasti puheliaita ja kohteliaita ja harrastavat tätä small talkia tyyliin, olis kyllä kiva nähdä joskus ajan kanssa, vaikka unohtavat sen heti nurkan taakse mentyä.
Minä itse vain en ymmärtänyt sitä, vaan juniuduin ja jäin odottamaan sitä soittoa ja masennuin ja vihastuin ja velloin ikävissä tunteissa, kun sehän valehteli ja kiusaa minua.
Nykyään osaan eroittaa ihmissuhteissa sen kevyen rupattelun ja sen, että joku oikeasti haluaa sopia tapaamisen ja en enää koe niitä ikäviä tunteita ja en "rakastu" ystäviini ja halua olla heille se ainoa ja oikea elämässä.
Tämä ehkä johtuu siitä, että olen saanut elämääni muutakin sisältöä, enkä enää elä muiden kautta ja peilaa omaa elämääni muihin ihmisiin ja heidän kauttaan.
Joten nykyään vastaan samalla tavalla, että olis tosi kiva juu tavata joskus ajan kanssa ja samalla tavalla unohdan koko asian, kun jatkan matkaa.
Musta toi on kyllä oikeestaan aika surullista, että sitten itsestä tulee samanlainen kuin niistä toisista. Ymmärrän, että helpottaa omaa elämää, mutta silti.
Minä en tajua, miksi ihmiset sanovat tyhjiä fraseja. Vaihtoehtohan on olla hiljaa tai sanoa vain, että oli kiva nähdä, heippa.
Minusta ei ainakaan ole kenellekkään sanomaan, että ei, en kyllä oikeasti halua sinua tavata ja en halua sinulle soitella. Vastaan yhtä ympäripyöreästi, että juu, olis kyllä kiva, tässä on vain ollut niitä kiireitä.
Kuinka helppoa olisi, jos ihmiset ymmärtäisivät sellaisen "olisi kyllä ihana nähdä, mutta tässä on niin kiireitä, pitää soitella joskus, kun tulee aikaa". Ei heti tule perään 20 soittoa ja 50 viestiä ja kutsua kylään just heti nyt.
Miksi sä sitten haluat sanoa tyhjiä fraaseja ja valehdella kiireistä? Mikset ole vain hiljaa tai sano "kattellaan, ehkä, en tiedä"? Vilpitön ihmettely. Tuossahan oli alkujaan kyse siitä, että ihmiset sanovat ihan potaskaa myös omasta aloitteestaan eli mikään ei heitä pakota sanomaan sellaisia.
Kuinka helppoa olisi, jos ihmiset sanoisivat sitä, mitä he ajattelevatkin. Inhottava elellä ihmisten kanssa, joiden sanomisia pitäisi jatkuvasti kyseenalaistaa ja pitää valheina. Omalla kohdallani tuo voi lisätä tiettyä epäluottamusta ihmisiin eli en lopulta enää oikein tiedä, milloin he ovat tosissaan ja milloin eivät, kun he pelaavat melko erilaisilla säännöillä kuin minä itse.
Tuskinpa sinä elelet minun kanssani, jos olen sen verran etäinen, että jutunaiheet on, että oli kiva törmätä, juu, pitäis soitella juu ja tavatakkin olis kiva, kun nää kiireet menee joskus ohi.
Vai haluatko oikeasti, että sinulle sanotaan suoraan, että ei, en halua olla yhteydessä sinuun, olet yhdentekevä ihminen minulle, vaikka samalla luokalla joskus oltiinkin. Että silloin jo inhosin sinua, mutta pysyttiin porukoissa, kun se nyt vain oli tapana.
Kyllä, nimenomaan tämän tahtoisin kuulla, mielummin kuin valheellista diipadaapaa. Joka on läpinäkyvyydessään sata kertaa epäkunnioittavampaa, kuin rehellisyys. Mutta näin me täällä tosiaan eri säännöillä pelataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huonoa kokemusta siitä, että lähtee selittelemään syytä etäisyyden otolle. Etenkin kannattaa miettiä tarkkaan jos kaveri on osoittautunut vaikeaksi, vahvaksi persoonaksi ja tästä syystä haluat ottaa häneen etäisyyttä. Mun kokemuksen mukaan juuri nämä riidanhakuiset, kontrolloivat tyypit tivaa syytä etäisyyden ottoon kaikkein innokkaimmin - ja jos saavat syyn niin kääntävät sen syyn antajaa vastaan.
Mulla oli kauan kauan sitten nuorena sellainen tilanne, jossa ensin olin erään ihmisen kanssa tuttava, meillä oli yhteisiä kavereita. Tämä tuttava oli mulle oikein mukava, mutta ihmettelin kyllä vähän sitä, että hän oli kiivas haukkumaan muita ihmisiä ja todella temperamenttisesti ja vaikutti siltä että jopa nauttien, lyttäsi, mustamaalasi niitä joista ei pitänyt. Ja näitä ihmisiähän oli paljon. No, pikkuhiljaa tästä tuttavasta tuli kaveri, sitten jopa ystävä ja kun hän oli ansainnut luottamukseni, sitten alkoikin se, että kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoilla. Hän oli erittäin erittäin kontrolloiva, vahti mua kuin haukka. Mun piti olla kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, muuten alkoi armoton pottuilu. Hänen kuuntelemisensa, viihdyttämisensä ja auttamisensa piti mennä kaiken muun edelle, ei väliä mitä tärkeää olin tekemässä, niin hän suuttui ja kosti jos en ollut käytettävissä ja samaa mieltä.
Tarvitsen itse reilusti omaa tilaa, vapautta olla omanlaiseni ja ahdistuin kovasti tuon hallitsevan ihmisen ystävyydestä. Kun aloin ottaa etäisyyttä vaivihkaa, hän suuttui kovasti, raivosi ja tivasi syytä, haukkui ja alisti lisää jne. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen ja selittää miltä musta tuntuu (tämä oli suuri virhe näin jälkikäteen mietittynä) ja miksi haluan ottaa etäisyyttä, voisimme toki nähdä vielä joskus, mutta en pystyisi olemaan tiiviissä ystävyyssuhteessa hänen kanssaan. Kirjeen saatuaan hän raivostui. Oli näytellyt kirjettä ympäriinsä yhteisillä kavereille ja haukkunut mua. Kuulemma olen olevinani niiiiin jalo ihminen itse ja olen herkkä kuin haavanlehti ja kylläpä hän nyt on paha ihminen voi vitsit. Kirjeelleni on naurettu porukassa ja mua on mustamaalattu urakalla. Hän on edelleen uhannut näyttää kirjettä mun uusille tärkeille kontakteilleni yms, vaikka kirjeen lähettämisestä on jo noin 20 vuotta, hänellä on edelleen se tallessa ja tykkää käyttää sitä mua vastaan. Meillä on edelleen samaa kaveriporukkaa, josta syystä en ole lopullisesti päässyt hänestä eroon.
Pari vuosikymmentä myöhemmin mulle tuli vastaan samantyylinen tilanne. Vahvatahtoinen ihminen kaverina, alkuun niin kiva, mutta kaveruuden syvetessä tuli tyrannimaiset piirteet esille. Ei tullut mieleenkään lähteä selittelemään hänelle yhtään mitään hänen luonteestaan tai etäisyyden ottamisen syistä, siinä vaiheessa kun heräsin tilanteeseen ja halusin ottaa hajurakoa. "En nyt ehdi, on muuta" on ihan hyvä selitys, ei tarvitse lähteä kerjäämään verta nenästään.
Minusta tuntuu, että esim. sinä voisit pitää minua tämänkaltaisena ihmisenä. Tykkään esim. väitellä, keskustella syvällisiä, kuulla perusteluja ja haastaa toista näihin. Olla usein yhteyksissä. Voisin myös vaikkapa kysellä, että "mitä muuta sulla on?". Onko siis tällaiset asiat esim. pottuiluja tai tyrannimaista käytöstä? Vai käytätkö kuvailuissa värikynää? Entä oletko herkkä kuin haavanlehti?
Mikä ylipäänsä tekee ihmisestä vaikean, riidanhakuisen ja kontrolloivan? Minun kokemukseni on se, että ihmiset nimittelevät toisia ihmisiä vaikeiksi melko ohkaisin perustein. Mutta itse koen, että eniten voi tulla konflikteja juurikin jotenkin vähän heiveröisten ihmisten kanssa, jotka alkavat täristä jo vähän tiivistunnelmaisemmassa keskustelussakin.
Vaikutat tosiaan jyrältä. Ymmärrä yksi asia: muut eivät ole sinulle mitään velkaa. Selityksiä saat silloin, jos toiset ovat niitä halukkaita antamaan, et väkisin vänkäämällä.
- Eri
Mut ei kai esim. perustelut ja argumentit ole selityksiä?
Minun tulkintani alkaa olla se, että joidenkin mielestä tarkka, kyselevä, analyyttinen, toisesta kiinnostunut ihminen on vaikea, raskas ja jyrä.
Tosin siis jos nyt selvityksiin tai selityksiin mennään, niin minä en näe ystävyyttä siten, että siinä ei olisi mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, vaan kaikkea voisi tehdä oman mielensä mukaan. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Itse olen paljonkin velkaa ystäville ja kavereille. Korrektin käytöksen, lupausten pitämisen, säännöllisen yhteydenpidon, kuulumisten kyselemisen, vastaamisen ripeästi viesteihin jne.
Lisäksi jos nyt joku koittaa ilmiselvästi naruttaa itseäni, niin joo, kyllä mä katson, että mullakin on sitten oikeus ihan piruuttanikin kysellä, että "ai, mitäs muuta?". Ei se nyt voi mennä ihan niinkään, että toinen voi puhua puuta heinää, ja toisen pitäisi vain nyökytellä. Toisaalta jos en mitään valhetta osaisi epäillä, niin kysyisin sopivaa toista ajankohtaa. Tässähän se sitten tuleekin, että jos toisesta tosissaan haluaa eroon, niin ei asia ehkä etene noilla verukkeilla mihinkään. Toki tuohon voi sanoa, että "normaali ihminen ymmärtää, mitä tuollaisilla kommenteilla tarkoitetaan". No kellään ei ole kyllä mitään velvollisuutta ymmärtää rivienvälikonstailua.
Tämä! Hyvin kirjoitettu, täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te aikuiset ihmiset tarvitselle kavereita/ystäviä?
Kuuntelijaa ja myötäeläjää tarvitaan kaikissa ikävaiheissa. On huonosti asiat jos sellaista ei ole.
Minulla ei ole ystävää, ja elämäni on tosi kurjaa.
Riippuu ihmisestä ja luonteesta kaipaako ystäviä vai ei. Jos oma elämä on tosi kurjaa aikuisena sen takia, ettei ole ystävää, niin kyllä on kasvun paikka mun mielestä.
Elämässä on niin paljon muutakin, kun toisten ihmisten kautta eläminen.
Ei kannata koskaan pitää totena sitä, että joku haluaa joskus nähdä tai mennä kahville. Soitellaan tarkoittaa myös sitä, ettei soitella.
Vasta kun ihminen oikeasti ryhtyy sanoista tekoihin, niin voi pitää sanomisia jonain.
Eräs tuttu laittoi viestiä kahden päivän aikana, että voiko tulla minun kanssa yhteen tapahtumaan. Aloin suunnittelemaan menojani sen mukaan, että luultavasti olen menossa hänen kanssaan.
Sitten hän peruikin ensimmäisen päivän ja kysyi että voidaanko mennä vasta huomenna. Ja että hän soittelee, jos tuleekin tänään. Laitoin hänelle vielä ensimmäisenä päivänä viestiä, että tuleeko, ei vastannut.
Hän halusi mennä seuraavana, joten silloinkin laitoin viestiä, että onko tulossa. Ei vastannut.
Eli ei voi vähempää kiinnostaa, vaikka kaksi päivää käytti siihen, että sai mut taivuteltua lähtemään hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata koskaan pitää totena sitä, että joku haluaa joskus nähdä tai mennä kahville. Soitellaan tarkoittaa myös sitä, ettei soitella.
Vasta kun ihminen oikeasti ryhtyy sanoista tekoihin, niin voi pitää sanomisia jonain.
Eräs tuttu laittoi viestiä kahden päivän aikana, että voiko tulla minun kanssa yhteen tapahtumaan. Aloin suunnittelemaan menojani sen mukaan, että luultavasti olen menossa hänen kanssaan.
Sitten hän peruikin ensimmäisen päivän ja kysyi että voidaanko mennä vasta huomenna. Ja että hän soittelee, jos tuleekin tänään. Laitoin hänelle vielä ensimmäisenä päivänä viestiä, että tuleeko, ei vastannut.
Hän halusi mennä seuraavana, joten silloinkin laitoin viestiä, että onko tulossa. Ei vastannut.
Eli ei voi vähempää kiinnostaa, vaikka kaksi päivää käytti siihen, että sai mut taivuteltua lähtemään hänen kanssaan.
Itekkin ennen kipuillut ihmisten hämmentävän käytöksen takia, kunnes sisäistin, että ei mulla oo mitään oikeutta vaatia toiselta ihmiseltä yhtään mitään.
Jos he löytävätkin parempaa tekemistä, niin tottakai he tekevät sitten sitä. Haluaisitteko oikeasti, että joku on teidän kanssa pelkästä velvollisuudesta? Koska se "kuuluu" ystävyyteen/mihin tahansa henkiseen siteeseen.
Toiset elää jokatapauksessa sen mukaan, mikä on _heille_ parasta, aivan kuten minäkin.
Ja muistakaa, että ette koe olevanne siunattuja ja onnellisia ainoastaan sen takia, että keskitytte siihen mitä EI ole, sen sijaan kun keskittyisitte siihen mitä teillä ON! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään näitä että sanotaan nähdäänpä piakkoin, olisi mukava nähdä, käydäänpä kahvilassa tms ilman aikomustakaan. Valehteluahan tuo on. Kierot ihmiset on niin syvältä. Suora sanoo että heippa, mukavaa syksyä.
Outoa ja kieroa siinä vaiheessa, jos ite ehdottaa ilman aikomustakaan toteuttaa sitä.
Mut jos joku suht tuntematon sanoo, että "vois joki pv mennä kahville" niin voi olla monelle vaikea sanoa suoraan, että en halua sun kanssas kahville, koska ei kiinnosta.
Ymmärrät varmaan.Eihän tuossa tarvi sanoa että en kyllä sun kanssa minnekään kahville lähde.
Voi sanoa että joo, hyvää syksyn jatkoa.
Jos toinen oikeasti myöhemmin ottaa yhteyttä ja ehdottaa kahville menoa , voi siinä vaiheessa sanoa ettei ehdi tai sitten käy kerran kahvilla ja lähtee sopivan ajan kuluttua pois ja sanoo että minulla on se ja se meno nyt. Kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.
Useimmat tajuavat kyllä .
Ja aika todennäköistä on ettei sitä kahvitteluehdotusta edes tule.Tätä minäkään en vaan tajua, etteikö muka kohteliaita kieltäytymisiä olisi, vaan ainako pitäisi ihan änkyränä sanoa "suorat (ilkeät) sanat" takaisin tai sitten puhua small talk -potaskaa.
Itse en lupaile treffejäkään henkilölle, joka ei kiinnosta. "Tuletko käymään joskus?", niin voin vastata, että "en tiedä, se on niin kaukanakin, enkä myöskään ole ihan varma, onko meillä samanlaiset ajatukset näkemisestä". Varmaan käy jo ilmi, ettei kiinnostukseni ole huipussaan, mutta jos nyt oikein innostun ja joku mut järkkää jonnekin korpeen kaverihengessä, niin ei kai siinä.
En mä näe, että voisin jotenkin varjella ihmisiä ja heidän tunteitaan valheilla. Kyllä ne tulevat joskus ilmi kuitenkin.
Näistä kiusallisista tilanteista pääsee eroon helpommin, kun sanoo, että juu, olis kiva nähdä joskus. Helpompaa, kuin alkaa selittää, että kun mulla on tää työ ja opiskelut siihen ja lasten harkatkin, ettei ehdi. Jos toinen nyt sattuu soittamaan, on helpompaa sanoa, että nyt en ehdi. Tai jos onkin aikaa ja haluttaa kahville, voikin sanoa, että mulle sopii hyvin, mennään vaan.
Jos tyrmäät heti, että ei, en ehdi sun kans koskaan kahville, niin sitten ei jää sitä takaporttiakaan, jos olis joskus ollutkin kiva kahvitella ja nähdä muuta, kuin ne omat lapset ja mies ja työkaverit.
No niin, alat olla täysin asian ytimessä! Suorastaan herkullisen rehellinen vastaus (en tosin ollut ihan varma, oliko tuo jo silkkaa sarkasmia, koska olihan se niin osuvaa).
Joo, lihavoidut kohdat kertovat sen, mistä oikeasti on kyse. Asioiden pitäisi olla monille helppoja. Jos sen hinta on jopa valehtelu, niin sitten on, mutta vaivaa ei ainakaan aleta nähdä. Ja jos ei jää takaporttia, niin sehän se vasta paha on! Parempi siis roikottaa toista löysässä hirressä odottelemassa. Koska joskus voi vielä tulla OMIA tarpeita ja OMIA tylsiä hetkiä. Mutta just nyt se toinen on hyödytön.
Koko hommassahan on kyse itsekkyydestä. Asioita pedataan itselle mukaviksi. Ihmissuhteet toimivat omilla ehdoilla. Pahinta on jäädä tällaisessa toiminnassa varamieheksi eli uskoa niitä sanoja ja odotella sitä päivää, kun jotain tapahtuu.
Eli jos näet jonkin vanhan tuttusi vaikka kauppakeskuksessa ja vaihdatte muutama sanan, hän sanoo, että olis kiva nähdä joskus ajan kanssa.
Vastaan: Juu, pitäis kyllä joskus tavata paremmalla ajalla
Yleensä kumpikin tämän unohtaa. Mutta jos vaikka toinen soittaa, voi mennäkin, jos on aikaa. Jos ei ole, niin sitten sanoo, ettei nyt ehdi.
Käsitänkö nyt oikein, että tilanne pitää saada mahdollisimman vaikeaksi
-Pitäis kyllä tavata joskus paremmalla ajalla
-En ole nyt yhtään varma, haluanko tavata paremmalla ajalla. Minulla on nyt monenlaista kiirettä ja en tiedä, uskallanko edes luvata tällaista, koska sinä voit kokea itsesi varamieheksi ja jäädä odottelemaan soittoa ja sinulle tulee tästä paha mieli. Joten sovitaanko, että ei soitella, ei tavata, ei pidetä ikinä yhteyttä ja ensi kerralla kun kävellään ohi, ei edes moikata, ettei sinulle tule missään nimessä vääriä luuloja.
Minä en pidä rehellisyyttä vaikeana. Minä vastaisin asiallisesti, että "täytyy miettiä, kattellaan" tmv. Jos en ehdi ja tiedän sen, niin sanon, että "en ehdi, koska blaablaa..." ja kerron menoistani. Jos ehdin, otan asian to do -listalle. Ei tässä nyt siis sinällään ole mitään kovin vaikeata minulle, koska vaihtoehdot ovat lähinnä a) kyllä, b) ehkä ja c) ei.
Minä en nyt oikein pysty edes kuvittelemaan, että joku minun inhokkini haluaisi nähdä minut. Ja siksi olisin kauhusta kalpeana yrittämässä jotain onnetonta valehteluntynkää (olen surkea valehtelija).
Niinpä, minun tuttavapiireissäni ei ole yhtään omituista sanoa, että "ehkä, mutta en uskalla luvata tätä, kun en ole varma", jolloin toinen tietää, että taivas on rajana ja omia menoja voi suunnitella.
Sä oot varmaan se sama ihminen, joka nyt koko ajan jättää ne harmaan sävyt välistä ja ottaa aina toisen ääripään. Älä ota, kun tiedät itsekin, ettei se haista paska -linja ole ainoa vaihtoehto. Joten suomeksi: nuo loppuspiikkisi olisivat aivan turhia jo ja järjetöntä kärjistämistä ja jopa tarpeetonta loukkaamista.
Kieliopin mukaan konditionaali ilmaisee epävarmaa tai ehdollista. Nuo "pitäisi , "olisi kiva" jne tarkoittavat nimenomaan vaihtoehtoa "ehkä ".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te aikuiset ihmiset tarvitselle kavereita/ystäviä?
Kuuntelijaa ja myötäeläjää tarvitaan kaikissa ikävaiheissa. On huonosti asiat jos sellaista ei ole.
Minulla ei ole ystävää, ja elämäni on tosi kurjaa.Riippuu ihmisestä ja luonteesta kaipaako ystäviä vai ei. Jos oma elämä on tosi kurjaa aikuisena sen takia, ettei ole ystävää, niin kyllä on kasvun paikka mun mielestä.
Elämässä on niin paljon muutakin, kun toisten ihmisten kautta eläminen.
Miksi sitten olet tässä ketjussa, jos et kaipaa ystäviä/kavereita/yhteydenpitoa?
Ja eihän nyt ystävyys/kaveruus mitään toisten ihmisten kautta elämistä ole!
En mä koe sitä vaikeaksi. Joskus voi mennä ymmärrykset ristiin, mutta kun ei itse takerru siihen asiaan, että "kun se silloin ja silloin sanoi haluavansa kanssani kahville eikä kuitenkaan sitten lähtenyt", niin ei se mitenkään kohtuuttomasti haittaa.