Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palstan ikäloppu. Olen synnyttänyt kolme kertaa 80-90 -lukujen taitteen molemmin puolin kuten lukuisat tuttavani. 

Olen miettinyt, miksi se silloin tuntui olevan useimmille niin paljon helpompaa. Olisko tässä ainakin osasyy:

-synnytysikä oli paljon alhaisempi. Kudokset tietysti ovat paljon joustavammat nuorena. 22-23 vuotta oli aivan tavallinen ensisynnyttäjän ikä paremmissakin piireissä. Hyvin tavallista oli akateemisissa piireissä synnyttää opiskeluaikana. 

-raskaana olevien ylipaino on nykyään paljon yleisempää. Raskaus ja synnytys tietysti kuormittavat lihavaa paljon enemmän. 

-ehkä henkinenkin ilmapiiri oli erilainen. Kaikesta ei ollut tapana suureen ääneen valittaa. 

Minä voin luvata sinulle, että 30 vuoden päästä 2010-luvun synnyttäjillä on mennyt kaikki ihan hirmu paljon paremmin kuin silloisella nuorella polvella. Niin toimii ihmismieli.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa 2010-luvulla, ilman pakollisia isoja episiotomioita, peräruiskeita ja sänkyyn köyttämisiä, jotka olivat muotia 1980-90-luvuilla. Hyvin meni. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, ja siinä on nykyään synnyttäjällä itselläänkin vähän sananvaltaa. Parempaan voi ja kuuluukin toki pyrkiä.

Eikö tässä ollut ininää juuri päinvastoin? Että nyt on huonommin, ja moni tulee sanomaan, että aiemmin oli paremmin.

Mä taas yllätyin eniten miten hirveällä tavalla esikoisen vanhempaa kohdellaan synnärillä.

Mulla on ollut 3 raskautta. Ensimmäinen oli suht normaali, ei erikoista mutta meni yli 2 viikkoa yliajalle. Reippaasti yli 4 kiloista ponnistelin kolme tuntia, imukupilla tuli. Pahinta oli kuitenkin vuodeosastolla olo, hoitajat sättivät kun en hoida lastani mutta samaan aikaan mulla oli liikkumiskielto kun menetin verta niin paljon. En saanut kuitenkaan pitää lasta vieressä.

Toinen raskaus oli superhelppo, olin elämäni voimissa. Synnytys oli helppo, eikä alapäähän tullut mitään. Tällä kertaa hoitajat jättivät oman onnensa nojaan josta en kyllä ollut pahoillani, imetys ja kaikki sujui. Palauduin tästä raskaudesta hetkessä kaikin tavoin.

Kolmas raskaus oli ihan hirveä. Voin pahoin koko ajan, pyörrytti, heikotti, vapisin. Sain kohtauksia jotka muistutti paniikkikohtauksia mutta ei olleet niitä. Lihoin ihan hirveästi. Olin todella kipeä, kävelin kepeillä, näytin zombielta. Synnytys oli kivulias mutta ei pitkä, alkoi luonnollisesti. Tästä meni kauan toipua.

En osannut valmistautua että kaikki raskaudet voi olla ihan erilaisia. Noi kaikki oli kuitenkin 5 vuoden sisään. Ja eniten inhosin sitä kun kuukautisetmuuttuivat joka kerta. Kuopuksen syntymän jälkeen oli pitkä jälkivuoto, perään menkat jolloin aloitin pillerit joiden takia vuosin yli vuoden kun roikuin sterilisaatiojonossa.

Peräpukamat tuli kyllä kivana yllätyksenä. Olisi ollut helpompi mennä nuoren mieslääkärin juttusille, jos olisi jo silloin tiennyt, että ovat yleisiä raskaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palstan ikäloppu. Olen synnyttänyt kolme kertaa 80-90 -lukujen taitteen molemmin puolin kuten lukuisat tuttavani. 

Olen miettinyt, miksi se silloin tuntui olevan useimmille niin paljon helpompaa. Olisko tässä ainakin osasyy:

-synnytysikä oli paljon alhaisempi. Kudokset tietysti ovat paljon joustavammat nuorena. 22-23 vuotta oli aivan tavallinen ensisynnyttäjän ikä paremmissakin piireissä. Hyvin tavallista oli akateemisissa piireissä synnyttää opiskeluaikana. 

-raskaana olevien ylipaino on nykyään paljon yleisempää. Raskaus ja synnytys tietysti kuormittavat lihavaa paljon enemmän. 

-ehkä henkinenkin ilmapiiri oli erilainen. Kaikesta ei ollut tapana suureen ääneen valittaa. 

Minä voin luvata sinulle, että 30 vuoden päästä 2010-luvun synnyttäjillä on mennyt kaikki ihan hirmu paljon paremmin kuin silloisella nuorella polvella. Niin toimii ihmismieli.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa 2010-luvulla, ilman pakollisia isoja episiotomioita, peräruiskeita ja sänkyyn köyttämisiä, jotka olivat muotia 1980-90-luvuilla. Hyvin meni. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, ja siinä on nykyään synnyttäjällä itselläänkin vähän sananvaltaa. Parempaan voi ja kuuluukin toki pyrkiä.

Eikö tässä ollut ininää juuri päinvastoin? Että nyt on huonommin, ja moni tulee sanomaan, että aiemmin oli paremmin.

Niinhän se aina menee, että ennen oli ihmisten mielestä paremmin, vaikka tilastot kertovat päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Minusta taas tuntui että raskausaika ei muuta saanutkaan kuulla ja lukea kuin kauhujuttuja kamalasta synnytyksestä, repeämistä ja puhumattakaan vauva-arjen rankkuudesta. Netti on pullollaan valitusta synnytyksen aikaisista ja jälkeisistä vaivoista ja kokemuksista.

Yllätyksenä tuli että toivuin nopeasti, vaikka synnytys kesti 2 vuorokautta ja lopputulos oli imukuppisynnytys välilihaleikkauksineen. Synnytyksen jälkeen en tarvinnut yhtään ainutta särkylääkettä. Maito nousi hitaasti ja nännit oli verillä, mutta ei sekään mitenkään yllätykdenä tullut. Vauva-arki taas tuntui alusta asti helpolta ja ihanalta.

En tarkoita vähätellä muiden kokemuksia ja ymmärrän että kaikilla asiat ei mene yhtä hyvin, mutta tarkoitan sitä että tietoa kyllä löytää helposti jos ditä vain vaivautuu etsimään. En ymmärrä miksi esimerkiksi neuvolan pitäisi pelotella ihmiset ennen synnytystä pakokauhun valtaan kun kuitenkin suurin osa synnytyksistä menee hyvin.

Itselleen pitää myös antaa aikaa parantua. Ainakin itsellä noin 6 kk synnytyksestä alapää ja kroppa oli palautunut. En tiedä voiko kukaan edes kuvitella, että synnytyksen jälkeen kaikki on samantien kuin ennenkin, mutta muutokset eivät aina välttämättä ole pysyviä ja paranee kyllä ajallaan. Tässäkin voi olla poikkeuksia, mutta suurin osa naisista paranee kyllä. Tai miten moneen perheeseen syntyy useampiakin lapsia, jos se ensimmäinenkin synnytys jo automaattisedti pilaa koko toosan?

No esim. Mulla ei tullut mitään tuollaista. En revennyt eikä mitään istumisvaikeuksia yms ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palstan ikäloppu. Olen synnyttänyt kolme kertaa 80-90 -lukujen taitteen molemmin puolin kuten lukuisat tuttavani. 

Olen miettinyt, miksi se silloin tuntui olevan useimmille niin paljon helpompaa. Olisko tässä ainakin osasyy:

-synnytysikä oli paljon alhaisempi. Kudokset tietysti ovat paljon joustavammat nuorena. 22-23 vuotta oli aivan tavallinen ensisynnyttäjän ikä paremmissakin piireissä. Hyvin tavallista oli akateemisissa piireissä synnyttää opiskeluaikana. 

-raskaana olevien ylipaino on nykyään paljon yleisempää. Raskaus ja synnytys tietysti kuormittavat lihavaa paljon enemmän. 

-ehkä henkinenkin ilmapiiri oli erilainen. Kaikesta ei ollut tapana suureen ääneen valittaa. 

Minä voin luvata sinulle, että 30 vuoden päästä 2010-luvun synnyttäjillä on mennyt kaikki ihan hirmu paljon paremmin kuin silloisella nuorella polvella. Niin toimii ihmismieli.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa 2010-luvulla, ilman pakollisia isoja episiotomioita, peräruiskeita ja sänkyyn köyttämisiä, jotka olivat muotia 1980-90-luvuilla. Hyvin meni. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, ja siinä on nykyään synnyttäjällä itselläänkin vähän sananvaltaa. Parempaan voi ja kuuluukin toki pyrkiä.

Eikö tässä ollut ininää juuri päinvastoin? Että nyt on huonommin, ja moni tulee sanomaan, että aiemmin oli paremmin.

Niinhän se aina menee, että ennen oli ihmisten mielestä paremmin, vaikka tilastot kertovat päinvastaista.

Niin? No sehän on vain hyvä. Oikeasti ei omista synnytyksistäni nyt niin kauan ole, että jotain olisi oleellisesti muuttunut. -07 ja -09 olivat ne. Mikä olisi muuttunut?

Itse olin kaikkien kauhukertomusten jälkeen huomattavan yllättynyt siitä, kuinka helppoa synnyttäminen ja sen jälkeinen aika olivat. Joo, synnytys oli kivulias, mutta se on kuitenkin vain sen jokusen tunnin.

Ja tajuan ihan hyvin, että moni asia voi mennä pieleen, jolloin kokemus olisi ihan muuta.

Ainoa asia, mikä vähän yllätti oli, että kuntoa sai alkaa rakentaa lähes nollasta synnytyksen jälkeen, vaikka olin vielä viimeisinä päivinä ennen synnytystä tehnyt reippaita kävelylenkkejä. Ekalla vaunulenkillä meinasin nuupahtaa sadan metrin jälkeen.

Synnytys on henkilökohtainen kokemus ja esimerkiksi itselleni jälkivaivat olivat pientä, olin vain helpottunut koska raskaana oleminen oli helvetillistä.

Minusta olisi ollut kamalaa, jos raskauden jälkeisestä ajasta olisi maalailtu kauhukuvia. Olisin kuitenkin kuvitellut kaiken sitten paljon pahemmaksi, kuin se olikaan. Onneksi en roikkunut siihen aikaan vielä netissä, ja lähipiirillä tuskin mitään kauheita muistoja siltä ajalta olikaan, olemmehan täysipäistä sakkia, emmekä heikkohermoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kysyn sitten niin, että kenen tai minkä tahon pitäisi olla vastuussa siitä, että raskaana olevalle jää sellainen fiilis, että synnytyksen jälkeiset x viikkoa ovat automaattisesti kurjia ja kamalia? Kun ei se automaattisesti niinkään ole, hormonit tekevät monelle ihmeitä ja ne vaivat tuntuvat kaikessa ärsyttävyydessään sen vauvan rinnalla aika pieniltä.

Olet itse vastuussa itsestäsi, ja myöskin tulevista lapsistasi. Me emme voi sinun puolestasi teistä vastuussa olla muuten kuin yhteiskunnan jäseninä jotka eivät anna täysien urpojenkaan syrjäytyä tai kuolla vahingossa omaan typeryyteensä.

"Olet"? Katsoitko yhtään kommenttia, johon vastaat?

Kun kysytään kuka on vastuussa siitä ja tästä omista fiiliksistä, niin kyllä se on se fiilistelijä itse joka vastuussa on.

Niin, ap täällä suree, ettei kukaan ole hänelle maalannut kauhukuvaa synnytyksen jälkeisestä ajasta ja toinen kysyy kenen se olisi pitänyt tehdä. Ja sinä alat vinkumaan tälle kysyjälle.

Luetunymmärtäminen on katoava taito.

Just tämä 😂 Ja nyt ap-vauva suree, että joutui ottamaan kaikki omat hämmästymisensä ja reaktionsa ihan yksin vastaan! Nyyh!

Miksi vastailet itsellesi? :D

Ap

En ole synnyttänyt mutta kyllä mä ainakin oletin noi asiat jo. Tottakai rinnat kipeytyy, alapää repeää, jälkivuotoa tulee, ei pysty istumaan, vessassa käynti sattuu jne jne jne :D

Miten pölkky saa olla jos ei noita seikkoja osaa ajatella. Kyllä se 9kk raskaus ja sellaisen 3 kilon pikkuihmisen synnyttäminen tottakai saa jotain muutakin aikaan kun sen lapsen. Kaikella on seurauksensa.

Itse vaan olisin kiitollinen jos nuo olisivat ainoat murheet eikä tulisi vaikkapa niin pahaa repeytymää että lähtee pidätyskyvyt! :( tästä mun mielestä sais kyllä puhua enemmän, koska se kyllä vie elämänlaadun monilta...

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ollut kamalaa, jos raskauden jälkeisestä ajasta olisi maalailtu kauhukuvia. Olisin kuitenkin kuvitellut kaiken sitten paljon pahemmaksi, kuin se olikaan. Onneksi en roikkunut siihen aikaan vielä netissä, ja lähipiirillä tuskin mitään kauheita muistoja siltä ajalta olikaan, olemmehan täysipäistä sakkia, emmekä heikkohermoisia.

Ja jos olisi maalailtu kauhukuvia, olisin suurinpiirtein itse ajatellut, että mikä minussa on vikana, kun ei tunnu oikeastaan missään :(

Ja jatkuvasti odotellut, että koska se kamala osuus oikein alkaa.

;D

Kyllähän noista puhutaan! Minua ei yllättänyt mikään, koska olin lukenut kasan kirjoja odotukseen, synnytykseen ja lapsenhoitoon liittyen. Neuvolassa kerrottiin, että synnytyksessä voi tulla virtsankarkailua, repeämiä, runsastakin jälkivuotoa ja että imettäminen sattuu aluksi, mutta sitä ei pidä lopettaa. Synnytysosastolla sai ennen kotiinlähtöä käytännön opastusta, esim. ohjeet alapään suihkutteluun, rintojen seuraamiseen ja nännien hoitoon.

Minulla on 3 lasta, ja kaksi viimeisintä on tullut niin vauhdilla, että ei alapää ole ehtinyt mitenkään erityisesti murjoutua, olen pystynyt istumaan normaalisti saman tien. Sen sijaan raskausarpia tuli runsaasti ja vatsanahka roikkuu. Mutta tiedän myös äitejä, joiden vatsanahka ei roiku. Eihän sitä tarkalleen voi edes tietää, mitä vaivaa kenellekin tulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kysyn sitten niin, että kenen tai minkä tahon pitäisi olla vastuussa siitä, että raskaana olevalle jää sellainen fiilis, että synnytyksen jälkeiset x viikkoa ovat automaattisesti kurjia ja kamalia? Kun ei se automaattisesti niinkään ole, hormonit tekevät monelle ihmeitä ja ne vaivat tuntuvat kaikessa ärsyttävyydessään sen vauvan rinnalla aika pieniltä.

Olet itse vastuussa itsestäsi, ja myöskin tulevista lapsistasi. Me emme voi sinun puolestasi teistä vastuussa olla muuten kuin yhteiskunnan jäseninä jotka eivät anna täysien urpojenkaan syrjäytyä tai kuolla vahingossa omaan typeryyteensä.

"Olet"? Katsoitko yhtään kommenttia, johon vastaat?

Kun kysytään kuka on vastuussa siitä ja tästä omista fiiliksistä, niin kyllä se on se fiilistelijä itse joka vastuussa on.

Niin, ap täällä suree, ettei kukaan ole hänelle maalannut kauhukuvaa synnytyksen jälkeisestä ajasta ja toinen kysyy kenen se olisi pitänyt tehdä. Ja sinä alat vinkumaan tälle kysyjälle.

Luetunymmärtäminen on katoava taito.

Just tämä 😂 Ja nyt ap-vauva suree, että joutui ottamaan kaikki omat hämmästymisensä ja reaktionsa ihan yksin vastaan! Nyyh!

Miksi vastailet itsellesi? :D

Ap

En vastaillut. Ihan sille kirjoittajalle vastasin. Miksi ajattelet, että olisin kirjoittanut edellisenkin kommentin? Jos olisit kaivannut kauhukuvien maalailua, niin syy on varmaan se, että et tajua realismia, kun se tapahtuu. Tai halua ottaa sitä vastaan sellaisena kuin se on, kun se tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?

Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.

No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.

Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.

Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?

Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.

Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.

Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.

No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?

Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.

No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?

Näin siinä luki:

"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"

Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.

Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?

Minuakin alkaa kiinnostaa, mitä aloituksessa tarkoitettiin? Sitäkö, ettei aloittajalle maalailtu kauhukuvia synnytyksen jälkeisestä ajasta, ja nyt hän joutui tekemisiin realismin kanssa? Hahhah, ja tutustui omaan heikkouteensa? Jos ois maalailtu kauhukuvia, hän ois voinut esittää itselleen voittajaa, kun ne eivät "päässeet yllättämään" häntä? Ja nyt tuli heiveröinen, pieni olo?

Mitä ihmettä oikein selität? 😂 Tarkoitin aloituksellani tietysti sitä, että negatiivisia asioita vähätellään ja piilotellaan liikaa. Ja aika moni täälläkin on jakanut kokemukseni, eli en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Koita kestää.

Ap

Mutta mikä sulla on sen kanssa ongelmana, miksi toivoisit, että niistä maalattaisiin sulle kauhukuvia? Kun itse taas en lainkaan haluaisi kuulla niistä, eli kyllä se on niin päin, että niistä puhutaan ihan liiankin paljon. Joskin onneksi itse onnistuin väistämään ne kauhumaalailut, koska olisin vain odotellut ihmeissäni, milloin ne alkavat. Kun siis vuosin, en pystynyt istumaan, nännit kipeytyivät todella jne, mutta että milloin se kauhea kohta tästä alkaa?

Siis kuka synnyttäjä ei oikeasti tiedä näitä asioita? Ihan yleistietoa. Ihme uusavuttomuutta, että mikään omassa ja lapsen terveydessä ei kiinnosta, mistään ei viitsitä ottaa etukäteenselvää ja lopulta syytetään kaikkia muita siitä kun ei tiedetty mitä odottaa.

No minäpä kerron: kyllä, synnytyksen jälkeen useimmilla on fyysisesti kurja ja heikko olo jonkin aikaa. On aika yksilöllistä puhutaanko muutamasta päivästä vai viikoista, mutta kaikki on ihan normaalia. Mielialat heittelee hormonimyllerryksessä. Maidon nousu sattuu useimmilla, ei kaikilla. Vessassa käynti voi olla tuskaa riippuen onko repeämiä, peräpukamia tms, mutta tämäkin on yksilöllistä. Vauva voi valvottaa tai nukkua hyvin. Jälkivuoto kestää mitä vaan päivistä kuukausiin. Jälkisupistuksia voi olla jonkin aikaa ja ne voivat olla kipeitä. 

Noin, ole hyvä, nyt on kerrottu. On myös hyvä tietää, että se miten nämä jutut kokee, ja kuinka vahvasti ns normaalit vaivat iskevät päälle, on huomattavan yksilöllistä. Jollain tuntuu melko pieneltä, eikä se ole mitään aivojen synnyttämistä pihalle. Joku itkee sängyn pohjalla pari kuukautta, mikä on jo huomattavasti harvinaisempaa ja kannattaa miettiä onko kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Useimmat jotain tuolta väliltä.