Miksi jotkut ihmiset eivät puhu mitään, eivät siis yhtään mitään?
Tarkoitan tilannetta, jossa esimerkiksi kysyy henkilöltä jotain (vaikka kuulumisia), ja hän ei saa vastausta sanottua, vaan ainoastaan katsoo takaisin. Eli kysymys on kuulunut perille mutta jostain syystä puhetta ei tule eikä hän vastaa mitään. Onko kyseessä raskaan sarjaan ujous tms.? Kysyn vilpittömästi, koska en tiedä, miten parhaiten käsitellä tällaisia ihmisiä enkä osaa olla siinä tilanteessa itsekään mitenkään. Jos olet tällainen ihminen, voisitko avata vähän asiaa että osaisin olla ystävällinen kaikille tulevaisuudessa?
Kommentit (73)
Eipä ne omat kuulumiset varsinaisesti muille kuulu. Itse en koskaan kysy keneltäkään kuulumisia, koska se on mielestäni tungettelevaa.
Onneksi ei omalle kohdalleni ole osunut todellisia tuppisuita. Minun kannaltani sellaista ihmistä ei ole olemassa, koska en voi kommunikoida hänen kanssaan mitenkään muuten kuin kirjoittamalla sähköpostia tai tekstiviestejä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei omalle kohdalleni ole osunut todellisia tuppisuita. Minun kannaltani sellaista ihmistä ei ole olemassa, koska en voi kommunikoida hänen kanssaan mitenkään muuten kuin kirjoittamalla sähköpostia tai tekstiviestejä.
Ei ne vastaa tekstiviestiinkään. Selitys on, että siinä ei ollut mitään mikä vaatii välitöntä vastaamista. Jos on oikein puheliaalla tuulella, niin voi sieltä tulla vastaus: "Ok."
Moni ei näytä tietävän, että täyspuhumattomia aikuisiakin on olemassa. Toki ainakin mun tutulla se puhumattomuus on vain ajoittaista. Mutta eilen juuri puhelimessa, kun sanoin "okei, nähdään sitten huomenna", niin toinen oli vain ihan hipihiljaa. Ei tullut sitä normaaliin vuorovaikutukseen kuuluvaa "juu nähdään".
Siinä sitten ihmettelin, että lyönkö vain luurin kiinni vai onko toisella jokin hätä, kun ei pysty puhumaan. Välillä se on ollut sitä, että toisella on paha olla eikä pysty sanomaan mitään. Päättelin sitten, että oli juuri aihemmin ollut siinä puhelun aikana hyväntuulinen, joten toivon mukaan oli edelleen. Jatkoin sitten yksinpuhelua, eli sanoin moikat ja suljin puhelun.
Se on tosi kummallinen tilanne, kun vuorovaikutus katkeaa kokonaan. Kuin mykkäkoulua, mutta ei se esim. tuossa tilanteessa sitä ole vaan sosiaalisten taitojen tai kykyjen puutetta.
Sen takia että on todennäköisesti Kanta Hämäläinen niin ne ei puhu mostäänmitään
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen. Ei vain pysty olemaan. Ei osaa olla, kun ei ole saanut olla. Sitä pelkää kaikkea. Jokaista liikettä, tekoa ja sanaa. Omaa hengitystä. Ja eniten sitä, että se alkaa uudelleen.
Kiusaaja on täällä kingi. Päättäjätason kiusaajat ovat turvavarustettuja. Päättäjätason kiusaajat ajavat tänne köyhyyttä. Maamme kyllästäminen musuilla oli ammattimaista riistämistä.
Järkyttävä ihminen puhumaton ja oli kerran sellainen opiskelu ryhmässä eikä koskaan tervehtinyt eikä puhunut mitään kenellekkään. Työssä ei ollut koskaan muuta kuin opiskeli ja opiskeli vain ja oli ylikoulutettu alemman tason ammattikouluun kun ei päässyt mihinkään työpaikkaan. Naurettavaa että korkeakoulutettu tuli ammattikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä ihminen puhumaton ja oli kerran sellainen opiskelu ryhmässä eikä koskaan tervehtinyt eikä puhunut mitään kenellekkään. Työssä ei ollut koskaan muuta kuin opiskeli ja opiskeli vain ja oli ylikoulutettu alemman tason ammattikouluun kun ei päässyt mihinkään työpaikkaan. Naurettavaa että korkeakoulutettu tuli ammattikouluun.
Onko tuollainen ihminen joka jonkun mielestä ihan normaali.
Toista ei kai kiinnosta, vihaa, voi olla narsistivanhempi, epäluuloinen, aspergeriä, aliarvostaa, mykkäkoululainen tai keskittynyt muihin asioihin. Kuitenkin osa ihmisistä joutuu selittämään sellaisille mykille seinille asioita ja kyllä tuntuu tyhmältä, mieluummin olisi sitten kokonaan erillään. Jollain voi olla toinen syy, ehkä joku parempi syy.
Miksi sinä ja joku muu kuvittelette, että ainoa oikea vastaus on "hyvin menee"? Ei me muutkaan valehdella ja sanota noin, jos ei oikeasti tunnu siltä.
Mutta jos ei halua tilittää tarkkoja kuulumisia, niin voi sanoa vaikkapa "ei tässä sen kummempaa" tai "sitä samaa kuin ennenkin". Tai jos nämäkin tuntuvat valheelta, niin voi sanoa vaikka ylimalkaisesti, että "on ollut stressaavaa viime aikoina, mutta aika aikaansa kutakin". Ja sitten jatkaa juttua siirtymällä itse seuraavaan aiheeseen ennen kuin toinen ehtii kysellä tarkemmin.
Jos juttu on se, että ei halua avautua ongelmistaan, niin silloin ei todellakaan pidä mykistyä täysin. Sillä se on niin poikkeavaa käyttäytymistä ja herättää huolta ja kysymyksiä, että silloin ei ainakaan jää epäselväksi, että sinulla on jotain huolia ja ne ovat vakavia ja suuria.