Miksi jotkut ihmiset eivät puhu mitään, eivät siis yhtään mitään?

Ap, jos sulle käy usein niin, että ihmiset (erihenkilöt) jättää vastaamatta, niin sanoisin, että tarkastele toimintaasi esim. Näissä asioissa; miten kysyt, millä sävyllä, mitä kysyt, missä tilanteessa ja kuinka usein.

Voin kuvitella jos jossain avokonttorissa toistuvasti keskeytät ihmisten työt hyökkäämällä jokaisen työpöydän ääreen utelemaan ja pajattamaan koko päiväksi et ole työpaikan suosituin etkä tuottavin henkilö.

Kesä ilman jäätelöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat kysymystä"MItä kuuluu" niin se voi olla haasteellinen, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa

Kiitos hyvää, entä sinulle? Voi helv.. tätä suomen kansaa!!!!!

Nimenomaan. Kyllä suomalaiset ovat vielä metsästä tulleita, anteeksi nyt vain. Eihän tavanomaisiin fraaseihin olekaan tarkoitus vastata "rehellisesti", vaan ne ovat osa arkista sosiaalista elämää. Tervehdyksiin pitää vastata. Pitää sanoa kiitos ja ole hyvä. Ja niin edelleen. Ja kun kysytään mitä kuuluu, vastaan kiitos hyvää, entä sinulle.

Mulla johtuu änkytyksestä, kestää pitkään saada asiaa sanotuksi. Sanon sanan monta kertaa ensin mielessäni ja vasta sitten pystyn sanomaan sen ääneen. Kiitos kaikille, jotka jaksavat olla kärsivällisiä kuuntelijoita myös meille änkyttäjille.

Olen aina ollut ujo ja hiljainen ja olen ollut myös vuosia kestäneen koulukiusaamisen kohteena. Nyt nelikymppisenä juttelen mielelläni ihmisten kanssa kahden kesken tai pienessä porukassa. Isommassa porukassa tai vapaamuotoisemmassa tilanteessa jännitän enkä tahdo saada puhuttua. Yritänkin kaikin keinoin välttää joutumasta sellaisiin tilanteisiin, niin työssä kuin vapaalla.

Ehkä se on vaan niin yksinkertainen ettei koko ymmärrä kysymystä tai sitten ei osaa siihen vastata kuten näemmä monet täällä.

Hei, tarkennan vielä nyt että kyse ei useimmiten ole "mitä kuuluu"-kysymyksestä, otin sen nyt vähän tyhmästi esimerkkinä tuohon, mutta on siinäkin tilanteessa toki näin käynyt ja esimerkkinne ovat olleet valaisevia. Itsekin olen täällä olevien kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, etten kaipaa tyhjänpäiväistä small talk -kulttuuria enkä lämpimikseen länkytystä, vaikka peruskohteliaisuudet osaankin. Mutta yleisesti tarkoitan tässä nyt monenkirjavia tilanteita, joissa tietyntyyppiset ihmiset eivät millään tavalla tule kuitanneeksi, että ovat kuulleet viestin. En ole työpaikalla kälättäjä, vaan jos esimerkiksi tarvitsen tietää jonkin asian ja kysyn sen, joissakin tilanteissa samat ihmiset kerta toisensa jälkeen yksinkertaisesti jättävät vastaamatta. He eivät hoksaa/halua/viitsi/osaa laittaa minkäänlaisia tilkesanoja väliin että osaisin tietää, että nyt pitää odottaa/hänellä on kiire/väsyttää/kakattaa/mitä vain. En siis tosiaan tarkoita tässä sitä, että juoksisin kiusaamassa selkeästi sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä ja ahdistelemassa kysymyksillä :D mietin vaan miksi joillakin ei toimi ollenkaan sellainen koodi päässä, että edes näytetään nyökkäyksellä tai hyminällä tai millä vaan että kuulin kysymyksen ja mietin asiaa, jos ei heti haluta vastata. Näitä tilanteita on useanlaisia erilaisia. 

Edellinen viesti (46) oli siis ap:lta.

Itse olen 14v poika ja aika ujo. Kun joku kysyy minulta esim mites menee nii en vain yksinkertaisesti tiedä mitä vastata.

Mulla on yksi ihan fiksu kaveri, jonka käyttäytyminen keskustelussa on outoa. Hän saattaa jättää toisen puheet täysin huomiotta. Voiko hän olla liian arka ja varoo, ettei sano mitään tyhmää, tai sitten kysessää on jonkin asteinen mielenterveyden häiriö. Puheiden huomiotta jättäminen on tosi häiritsevää. Mieheni luuli, ettei hän kuule ja siksi toisti oman puheensa. Arkuuden puolesta puhuu se, että keskustelu sujui, kun puhuttiin hänen valitsemistaan aiheista. Jos keskustelua yritti saada muihin asioihin esimerkiksi meidän kuulumisiin, niin hän ei enää puhunut.

"Joissain tilanteissa samat ihmiset kerta toisensa jälkeen" etkö opi mitään näistä tilanteista.

Jos on keskittynyt johonkin pitempään tarkkuutta vaativasn juttuun, niin ei siinä voi huomioida, kun menee homma alusta asti uusiksi.

Tai puhut epäselvästi tai epämääeäisesti yai kaukaa, niin ei ehkä tajua/ kuule, että puhut heille.

mun 6 v tyttö ei vastaile vieraille ainakaan ennen kun on tutustunut..vaatii aikaa on siis ujo.. mutistisiapiirteitäkin on, mutta helpottanee ajan myötä. itsekin olen lapsena ollut ujo, nykyään toki vastaan jos kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen. Ei vain pysty olemaan. Ei osaa olla, kun ei ole saanut olla. Sitä pelkää kaikkea. Jokaista liikettä, tekoa ja sanaa. Omaa hengitystä. Ja eniten sitä, että se alkaa uudelleen.

Itseasiassa tuo on hyvä esimerkki siitä mitä koulukiusaaminen voi saada aikaan. Ihminen kiusataan niin mitättömäksi hiirulaiseksi että ei osaa välttämättä edes vastata vaikka vain nimeä kysyttäisiin. Olen jokseenkin läpikäynyt tuon ja onnistunut jopa rohkaisemaan itseäni, mutta kaikki eivät siihen pysty ja jäävät loppuiäkseen aroiksi nurkassa piiloilijoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kesä ilman jäätelöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat kysymystä"MItä kuuluu" niin se voi olla haasteellinen, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa

Kiitos hyvää, entä sinulle? Voi helv.. tätä suomen kansaa!!!!!

Ei ole kovin mukavaa pakottaa ihmisiä valehtelemaan.

Edelleen, ei helv... tätä Suomen kansaa.

Opetelkaa saatana sosialisoimaan edes vähän!

Sosiaalisten tilanteiden pelko ainakin voisi olla syynä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 14v poika ja aika ujo. Kun joku kysyy minulta esim mites menee nii en vain yksinkertaisesti tiedä mitä vastata.

Sanot vain että "kiitos hyvää, entä sinulle?" Kysymyksen ideahan ei ole kertoa koko elämänstooria tai mitä kirjaimellisesti teit eilen/viime viikolla jne. Se on vaan kohteliaisuus ja toisen huomioon ottamista, joka mennään tietyllä kaavalla.

Yläasteella mulla oli luokkakaveri, joka ei puhunut mitään, vaikka hänelle kuinka puhui suoraan ja hänelle esitti kysymyksiä, parikeskustelutehtävät olivat monologia, koska hän ei puhunut sanaakaan. Hän oli tuhottoman ujo, mutta tiesin hänen puhuvan yhdelle tietylle tytölle, jonka kanssa hän lopulta jossakin vaiheessa yläastetta ystävystyi. Tytöllä oli myös FAS/FASD, joka ehkä omalta osaltaan vaikutti estyneisyyteen. Aikuisiällä en ole puhumattomia kohdannut.

Olin teini-iässä sellainen että puhuminen ihan läheisimpiä lukuunottamatta oli vaikeaa, olin järkyttävän ujo ja epävarma. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja tutustuin väkistenkin uusiin ihmisiin, ulkomaalaisiinkin. Opettelin tietoisesti höpöttelemään, nykyään voin pitää kohteliasta keskustelua yllä tuntikausia. Tästä on hyötyä sekä ihmissuhteissa että työelämässä, uskokaa pois. Ei ole kysymys valehtelusta tai siitä että pitäisi vastata rehellisesti mitä kuuluu niinkuin jotkut täällä kommentoi. Mitä kuuluu kysymykseen voit aina vastata siinähän se, mitäs sulle? Muutenkin vastakysymyksen heittäminen on aina hyvä keino kääntää huomio itsestä pois. Joskus tuntuu että suomalaisilla on joku autismigeeni kun normaali ihmisten välinen.kanssakäyminen tuntuu olevan niin vaikeaa...

Tuttavaperheessä lapset olivat tiukassa kurissa ja esim omia mielipiteitä ei saanut olla. Oli vain vanhempien mielipiteet. Lapset hiljenivät ja nyt aikuisenakin ovat epäsosiaalisia eivätkä osaa keskustella, hädintuskin saa vastausta, jos kysyy.

Kesä ilman jäätelöä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat kysymystä"MItä kuuluu" niin se voi olla haasteellinen, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa

Kiitos hyvää, entä sinulle? Voi helv.. tätä suomen kansaa!!!!!

Joutavanpäiväisiä, tyhjiä, valheellisia, muovisia jenkeiltä kopsattuja lauseita. On se prkele, ettei suomalaiset näitä opi. Jenkkejä muuten niin palvovat, ei näin yksinkertaista asiaa opi. On se kumma. Muutan heti Onnelaan.

Ohjeeksi kyselijöille: älkää kyselkö, jos vastaukset ei miellytä. Myös puhumattomuus on vastaus.

He ovat passiivis-aggressiivisia. Hiljaisuus on aggression muoto. He haluavat että vastapuoli tuntee samanlaista riittämättömyyttä mitä he itsekin tuntevat.