Tv1 pokka pitää - miksei naurata?
Pitääkö tässä osata englantia jotenkin syvällisesti vai onko tekijöiden huumorintaju vaan niin outo ettei naurata
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson ties kuinka monetta kierrosta vaikka joka jakson osaa melkein ulkoa. Aina vaan se jaksaa naurattaa. Omia poikiani (aikuisia=) nimitän sopivassa kohtaa Sheridaniksi ja siskoni kanssa järjestämme joskus mökillä "virranparrasjuhlat vesihenkisin viihdykkein". Siellä nautitaan tietysti Lady Ursulan marviaiskarvaliiniä.
Se ykkös Rosehan oli sittemmin Emmerdalessa Edna ja tuo näyttelijä on jo kuollutkin.
Ja Onslowin näyttelijä Geoffrey Lewis oli Heartbeatissa. Kuollut hänkin.
Niin, ja sen jälkimmäisen Rosen näyttelijä Mary Millar kuoli melko nuorena.
Täytyi oikein googlata. - - Surullista kyllä muistat oikein Rose alias Mary Millar kuoli 62 vuotiaana munuaissyöpään. Itseäni hirvittää nyt kun huomaan samaistavani ni-in helposti hänet nimenomaan Roseen vaikka minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä, että millainen hän itse oli ihmisenä; sen sijaan mielessäni välkkyy kuva nyt Rosesta, josta ei olisi osannut olla ollenkaan yllättnyt jos hän olisi kuollut "itseaiheutettuun" syöpään. - Tietenkään kaikki tupakoitsijat eivät kuole keuhkosyöpään mutta riski on ilmeinen.
Ei munuais- vaan munasarjasyöpään (ovarian cancer)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hieno idea, komendiasarjan hahmo, jota ei koskaan nähdä.
Kuten Frasierin Maris
Vierailija kirjoitti:
Tietty saatiin. Miksei olisi saatu.
Sorry, tarkoitin, että jakson puitteissa.
Jos kärsii myötähäpeän tunteesta, eli on yliempaattinen, tuollaiset ohjelmat on kärsimys katsoa.
Vaikka aivot tajuaa, että se on huumoria, alitajunta kiemurtelee ja pyrkii kauas pois.
Muutamia ärsyttäviä asioita sarjassa on, kuten ylinäytellyt hahmot ja liian samanlaisina toistuvat vitsit ja fraasit. Silti edelleen katson, ja naurattaakin välillä. Hyacithin hahmo on loistava ja Patricia Routledge upea.
Mielestäni on myös kiinnostavaa seurata maailman muuttumista sen kautta, mitä milloinkin pidetään koomisena. Sarjan teosta on kai suunnilleen 25 vuotta, ja maailma on muuttunut hurjasti. Homoseksuaali poika ei enää ole mikään sosiaalinen epäonnistuminen eikä siinä ole mitään naurettavaa. Kähminnän kohteeksi joutumista ja sen sietämistä siksi, että kähmijä on yhteiskunnalliselta asemaltaan ylempi, ei enää pidetä yleisesti hauskana vitsinä. Myöskin sukupuoliroolit yleensä ovat niin muuttuneet, että asetelmat tuntuvat hyvin vanhanaikaisilta.
Mielestäni on paljon helpompi ymmärtää nykyaikaa, kun tietää millaisista asetelmista tähän on päädytty ja kuinka nopea muutos on ollut.
Moneen kertaan nähty. Katoisin silti vielä, jos telkusta uusintoja tulisi. Parhaita jaksoja se kaksiosainen laivaristeily. Myös se kun Emmet muuttaa naapuriin Elizabethin luo. Sitten se yksi kun pakoilevat siellä kartanossa, oliko se se Rolls Royce -jakso vai mikä? Näyttelijät ovat kuin nakutettuja rooleihinsa.
Minua suorastaan ärsyttää joidenkin näyttelijöiden sama murre roolista toiseen. Pahimpana James Nesbitt, mm. Rimakauhua ja rakkautta. Mies on pohjoisirlantilainen, ja sen huomaa jokaikisestä roolityöstä. Eikö näyttelijältä pitäisi voida vaatia muuntautumista myös ääntämisen osalta. Kyllä se monilta muilta näyttelijöiltä onnistuu.