Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät ymmärrä sanatonta viestintää ja ns. osaa lukea ihmisiä - mikä syynä?
08.06.2018 |
Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.
Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai jokainen erottaa ilahtuneen, kiukkuisen tai kyllästyneen ilmeen? Tietää, että kyllästynyt huokailu yhdistettynä lyhytsanaisuuteen ei tarkoita "kylläpä minulla on kiinnnostavat jutut ja tuo ihminen on innoissaan seurastani"? Ymmärtää, että sen ihanan miehen/naisen poistuminen paikalta kun menen viereensä ja aloitan puhumisen ei tarkoita, että hän haluaa olla seurassani? Huomaa sanoneensa jotakin, jota ei pitäisi kun keskustelu yhtäkkiä taukoaa ja vaivautunut hiljaisuus alkaa sanomisen jälkeen?
Se jos ei vastaa puhelimeen ja soittaja olettaa siitä jotakin, on eri asia. Ei siinä ole käytössä kehonkieltä, ilmeitä, äänensävyjä, joilla on helppo viestiä sitäkin mitä ei sanota. Pelkästään vastapuolen asento ja etäisyys ovat selkeä vihje siitä, oletko ns. toivottua seuraa ja kiinnostava juttukumppani vai et.
No itse asiassa mä oon kuullut palautetta (yhdeltä henkilöltä) naurahtelustani, joka on ollut kuulemma tietynlaista ja on tarkoittanut sitä ja sitä. Itse en ole sillä tarkoittanut mitään pahaa, en ole rekisteröinyt koko asiaa. En usko, että kyse on ollut myöskään mistään tiedostamattomasta pahasta, olen sittemmin koittanut oikein tarkastella asiaa. Joten ei nääkään tulkinnat aina kyllä mene kuitenkaan yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
No sinähän se olet oikein social butterfly :D
Jep - ja mikä pahinta, kohdallani ei ole kyse tietämättömyydestä, vaan ihan täydestä tahallisuudesta. :) Ihan vaan kieltäydyn tietoisesti vetämästä rajoja, jotka sen toisen MINUN MIELESTÄNI pitäisi osata itse vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Martyrointi ja ns. Silent treatment ovat eri asioita kuin puhumaton/ kehonkieli. Ne ovat vain tapoja reagoida jos kokee että ei tule ymmärretyksi. Pitää tarkentaa kun keskustelu menee ihan väärille urille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
No sinähän se olet oikein social butterfly :D
Jep - ja mikä pahinta, kohdallani ei ole kyse tietämättömyydestä, vaan ihan täydestä tahallisuudesta. :) Ihan vaan kieltäydyn tietoisesti vetämästä rajoja, jotka sen toisen MINUN MIELESTÄNI pitäisi osata itse vetää.
Kannattaa varmaan tarkistaa sanan marttyyri merkitys uudestaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
No jos selittäisin sen sanallisesti, silloinhan toimisin sen toisen sääntöjen mukaisella tavalla. En oleta että se toinenkaan jää perääni itkemään, eli mitään huomiota en tahdo. En myöskään tunne vihaa, koska nostan kytkintä paljon ennen kuin minussa sellaista kehittyy. Kyse on vain siitä, että tunnistan toisen ihmisen tavan olla vuorovaikutuksessa kanssani sellaiseksi, joka ei minulle sovi. Molempien etuhan se on, että lopetan yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Aikuisen ei tarvi olla äiti tai isä toiselle aikuiselle. Eikä kyseinen kommentoija mitää kohtausta vetänyt vaan tunsi että kemia ei toimi ja siirtyi eteenpäin. Siis noin teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no en nyt tiedä, kuinka voi tulkita väärin vaikkapa sellaiset asiat kuin että joku ei vastaile kysymyksiin tai ole kiinnostunut keskustelukumppanistaan jatkaen keskustelua vaan on lähinnä sanomatta mitään tai jos joku ei tervehdi koskaan oma-aloitteisesti ja vastaa tylyllä äänellä tervehdykseen vain siksi että se kuuluu käytöstapoihin vaikkapa töissä ja lähtee paikalta kun hänelle menee puhumaan.
Ei kai kukaan voi kuvitella, että tuo on ihan normaalia käytöstä ja eikun seuraavan kerran entistä suuremmalla innolla jututtamaan??????
Mä voisin hyvinkin mennä. Etenkin jos itse pitäisin henkilöstä, niin miksipä en toivoisi, että joku toinen päivä hänellä on parempi päivä. Toisaalta en myöskään näkisi syytä itse lähteä nuivailemaan, jos itselläni ei olisi siihen mitään syytä.
Päivästä ja kerrasta toiseen se henkilö ei ala keskustella kanssasi, ei aloita tervehtimistä tai juttelua ja kun näkee sinun olevan tulossa lähtee pois? Etkä ymmärrä vaan oletat että kyllä se vielä joku päivä? Vaikka sinä pidät, ei se välttämättä tarkoita että hänkin pitää.
Jos nuivailu tarkoittaa tylyyttä, niin syy nuivailuun on vaikkapa se, että toisen seura ei kiinnosta. Siksi se vastapuoli lähtee nuivailemaan ja se on hänelle se syy.
Joo, sitä nuivailu tarkoittaa. Mutta tarkoitin sitä, että okei, toista ei kiinnosta seura. Ei mun tarvitse silti matkia häntä ja olla itse nuiva ja ikään kuin laskeutua samalle tasolle, koska mulla ei siihen ole syytä. Suorastaan voisin tervehtiä entistä innokkaammin. :D Jos nyt niin tomppeli on, että menee jo tuolle tasolle.
Että tarkoituksella sitten tekisit toisen olon inhottavaksi olemalla tavallaan ahdistelevakäytöksinen, koska hän ei ollut kiinnostunut? Miten se on samalle tasolle laskeutumista (ja mikä tasolle LASKEUTUMINEN se edes on, ettei joku ole kiinnostunut eikä teeskentele sellaista? Ei kaikkia kiinnosta samat ihmiset, sen enempää juttuseurana kuin kumppaninakaan) jos huomaat ja ymmärrät, että tuota ei kiinnosta minun seurani, joten enpä sitten jatka enempää tuppautumista, olkoon?
Huono esimerkki, jos mennään humpparavintolaan jossa vielä haetaan tanssimaan, harva mieskään hakee tanssi toisensa jälkeen samaa naista tanssimaan, jolta saa pakit. Jos naista kiinnostaisi tanssia miehen kanssa, hän lähtisi tanssimaan eikä antaisi pakkeja. Joten mitä hyödyttää käydä uudelleen ja uudelleen kysymässä saadakseen aina pakit? Parempi olisi todeta, että tuota ei kiinnosta joten haenpa jotakuta toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Jouduin itse aikanaan ongelmiin työharjoittelussa, kun en tajunnut että valvovan ohjaajan "voivoi kun joskus kerkeäisin siivota tämän huoneen" ynnä muut vihjailut olivatkin annettuja työtehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Aikuisen ei tarvi olla äiti tai isä toiselle aikuiselle. Eikä kyseinen kommentoija mitää kohtausta vetänyt vaan tunsi että kemia ei toimi ja siirtyi eteenpäin. Siis noin teoriassa.
Niin. Äiti tai isä jäisi selittämään ja kasvattamaan toista kertomalla, että "Kuule, jos haluat olla Liisan kaveri niin sun pitää itsekin olla sille kiva. Eikä vain että Liisa olisi sulle kiva.".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai jokainen erottaa ilahtuneen, kiukkuisen tai kyllästyneen ilmeen?
Minä en erota, kun en näe sitä. Mutta:
Vierailija kirjoitti:
Tietää, että kyllästynyt huokailu yhdistettynä lyhytsanaisuuteen ei tarkoita "kylläpä minulla on kiinnnostavat jutut ja tuo ihminen on innoissaan seurastani"? Ymmärtää, että sen ihanan miehen/naisen poistuminen paikalta kun menen viereensä ja aloitan puhumisen ei tarkoita, että hän haluaa olla seurassani? Huomaa sanoneensa jotakin, jota ei pitäisi kun keskustelu yhtäkkiä taukoaa ja vaivautunut hiljaisuus alkaa sanomisen jälkeen?
Nämä jo ovat selvästi kuultavissa olevia ja havaittavia merkkejä. Huokailu, hengitys muutenkin, äänensävy yms. ovat asioita, joista voi päätellä kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Sinun tapasi ilmaista itseäsi sanallisesti onkin sitten rakentava? Ehkä ei. :D -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Sinun tapasi ilmaista itseäsi sanallisesti onkin sitten rakentava? Ehkä ei. :D -eri
Voisitko lopettaa tämän ketjun kuormituksen massaviesteilläsi, "eri".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no en nyt tiedä, kuinka voi tulkita väärin vaikkapa sellaiset asiat kuin että joku ei vastaile kysymyksiin tai ole kiinnostunut keskustelukumppanistaan jatkaen keskustelua vaan on lähinnä sanomatta mitään tai jos joku ei tervehdi koskaan oma-aloitteisesti ja vastaa tylyllä äänellä tervehdykseen vain siksi että se kuuluu käytöstapoihin vaikkapa töissä ja lähtee paikalta kun hänelle menee puhumaan.
Ei kai kukaan voi kuvitella, että tuo on ihan normaalia käytöstä ja eikun seuraavan kerran entistä suuremmalla innolla jututtamaan??????
Mä voisin hyvinkin mennä. Etenkin jos itse pitäisin henkilöstä, niin miksipä en toivoisi, että joku toinen päivä hänellä on parempi päivä. Toisaalta en myöskään näkisi syytä itse lähteä nuivailemaan, jos itselläni ei olisi siihen mitään syytä.
Päivästä ja kerrasta toiseen se henkilö ei ala keskustella kanssasi, ei aloita tervehtimistä tai juttelua ja kun näkee sinun olevan tulossa lähtee pois? Etkä ymmärrä vaan oletat että kyllä se vielä joku päivä? Vaikka sinä pidät, ei se välttämättä tarkoita että hänkin pitää.
Jos nuivailu tarkoittaa tylyyttä, niin syy nuivailuun on vaikkapa se, että toisen seura ei kiinnosta. Siksi se vastapuoli lähtee nuivailemaan ja se on hänelle se syy.
Joo, sitä nuivailu tarkoittaa. Mutta tarkoitin sitä, että okei, toista ei kiinnosta seura. Ei mun tarvitse silti matkia häntä ja olla itse nuiva ja ikään kuin laskeutua samalle tasolle, koska mulla ei siihen ole syytä. Suorastaan voisin tervehtiä entistä innokkaammin. :D Jos nyt niin tomppeli on, että menee jo tuolle tasolle.
Että tarkoituksella sitten tekisit toisen olon inhottavaksi olemalla tavallaan ahdistelevakäytöksinen, koska hän ei ollut kiinnostunut? Miten se on samalle tasolle laskeutumista (ja mikä tasolle LASKEUTUMINEN se edes on, ettei joku ole kiinnostunut eikä teeskentele sellaista? Ei kaikkia kiinnosta samat ihmiset, sen enempää juttuseurana kuin kumppaninakaan) jos huomaat ja ymmärrät, että tuota ei kiinnosta minun seurani, joten enpä sitten jatka enempää tuppautumista, olkoon?
Huono esimerkki, jos mennään humpparavintolaan jossa vielä haetaan tanssimaan, harva mieskään hakee tanssi toisensa jälkeen samaa naista tanssimaan, jolta saa pakit. Jos naista kiinnostaisi tanssia miehen kanssa, hän lähtisi tanssimaan eikä antaisi pakkeja. Joten mitä hyödyttää käydä uudelleen ja uudelleen kysymässä saadakseen aina pakit? Parempi olisi todeta, että tuota ei kiinnosta joten haenpa jotakuta toista.
No siis tuo tervehtiminen on niin perusjuttu, että ei siitä nyt sovi kenenkään kiukutella - jos kiukuttelee, niin joo, voi todellakin jo tervehtiä entistä reippaammin toiselle, jotta toinenkin havahtuisi tähän maailmaan. Missään nimessä en lähtisi itse matkimaan toisen tapoja ja kulkemaan suurin piirtein pitkin seiniä tai katse maassa, koska ei kuulu yleisiin käytöstapoihin. En nyt varmasti seuraan jatkuvasti sitten tuppautuisi, mutta toisaalta olen mä ollut työpaikalla, jossa yksikin henkilö toistuvasti nokkaili ja juoruili, mutta en koskaan päässyt kuitenkaan mielestäni tälle samalle tasolle, vaan olin sillä asenteella, että olisimme voineet työhommat hoitaa ihan kivasti yhdessä. Olen myös yhdeltä henkilöltä kysynyt suoraan töissä, että mikähän on, kun hän vaikuttaa olevan kovin huonolla tuulella ja vihainen minulle. Ei, muita ongelmatapauksia ei tule mieleen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Jouduin itse aikanaan ongelmiin työharjoittelussa, kun en tajunnut että valvovan ohjaajan "voivoi kun joskus kerkeäisin siivota tämän huoneen" ynnä muut vihjailut olivatkin annettuja työtehtäviä.
Työtehtävien anto noin on ärsyttävää ja epäammattimaista.
Työpaikalla temppuilu työtehtäviin liittyvissä sosiaalusissa vuorovaikutuksissa on minusta laiminlyöntiä. Jos joku kieltäytyy puhumasta ja tuhahtelee kun kyse on pakollisesta työhön kuuluvasta asiasta niin se on väärin.
Eli itse yritän ohittaa nämä piilovihjeet. Joskus tulee kuitenkin.raja vastaan ja on pakko sanoa suoraan kun muu ei tepsi.
En lykkäänny kenkään kaveriksi väkisin, siinä kyllä tarkkailen vihjeitä.
Nekin.ovat joskus monimutkaisia. Jos on hiljaa ei hyvä, jos juttelee ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Sinun tapasi ilmaista itseäsi sanallisesti onkin sitten rakentava? Ehkä ei. :D -eri
Voisitko lopettaa tämän ketjun kuormituksen massaviesteilläsi, "eri".
En ole massaviestittänyt. Mikäs palstapoliisi se sinä olet, kun haluat rajoittaa kommentointiani? - sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.
Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.
Mä vedän rajat sanallisesti niille ihmisille, joiden kanssa mun on pakko olla tekemisissä esimerkiksi työn vuoksi. Lähipiiriini taas haluan ihmisiä, jotka osaa ja tahtoo lukea myös sanatonta viestintää. Jos esimerkiksi ystäväni kerta toisensa jälkeen vain puhuu ja puhuu omista asioistaan kuuntelematta minua, en ala vääntämään rautalangasta että hei, yleensä uskoutuminen ystävyyssuhteissa on vastavuoroista. Poistun vain tuon ihmisen elämästä sanomatta mitään. Eli marttyyri en ole.
Okei eli olet vaan passiivis-aggressiivinen. Kantsii ehkä miettiä mistä noi tunnelukot johtuu. Lapsuus?
Mitä passiivis aggressiivista siinä on että lähtee pois sellaisen ihmisen luota joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ei sellaisen kanssa pakosti tarvi olla. T. Eri
Jep. Musta on ihan tarpeeksi siinä, että sopeudun itselleni vieraaseen vuorovaikutustyyliin ympäristöissä, joissa on pakko. Omassa elämässäni haluan olla ihan oma itseni.
On eri asia käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkuneiti (minä lähden enkä MITÄÄN sano HMPH!) kuin rakentavalla tavalla lopettaa yhteydenpito. Huomionhakua, passiivis-aggresiivisuutta ja sitä marttyyrinviittaa. Et taida olla kovin vanha, vai?
Sinun tapasi ilmaista itseäsi sanallisesti onkin sitten rakentava? Ehkä ei. :D -eri
Voisitko lopettaa tämän ketjun kuormituksen massaviesteilläsi, "eri".
Tilannetajuttomuus ei ole ylpeilyn aihe -
Voisko se olla laiskuutta ja itsekkyyttä? Sellaista että vähät välittää muista.
Joo, sitä nuivailu tarkoittaa. Mutta tarkoitin sitä, että okei, toista ei kiinnosta seura. Ei mun tarvitse silti matkia häntä ja olla itse nuiva ja ikään kuin laskeutua samalle tasolle, koska mulla ei siihen ole syytä. Suorastaan voisin tervehtiä entistä innokkaammin. :D Jos nyt niin tomppeli on, että menee jo tuolle tasolle.