Ihmiset, jotka eivät ymmärrä sanatonta viestintää ja ns. osaa lukea ihmisiä - mikä syynä?

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.

Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?

No ainakin mulla sanat merkitsee kohtuullisen paljon eli jos asioita ei puhuta, niitä ei oikeastaan ole virallisesti sinetöity. Voihan tuo olla sosiaalista kömpelyyttä, ja olenkin ehkä vähän Asperger-henkinen. Kyllä minä silti voin ymmärtää ja aistia paljon, mutta tavallaan mulle sellanen oikuttelu ei riitä käsittelemään ja selvittämään asioita. Olen siis sikäli vaativa, että vaadin puhetta enkä omia tulkintoja jne. Tietyllä tavalla en myöskään halua ymmärtää tällaisia ihmeellisiä viestejä, sillä se on minusta usein sitä, että vastapuoli koittaa päästä kuin koira veräjästä. 

Tulee mieleen kaksi ystävääni. Toiseen olen katkaissut välit kokonaan ja toiseen vähentänyt yhteydenpitoa huomattavasti. Mielestäni on törkeää käytöstä että ei haluta huomata jos toinen ei halua jauhaa, käsitellä ja selvitellä omia asioitaan toiselle. Itse pyrin toimiessani toisten kanssa huomioimaan mahdollisimman paljon toista ja jopa ennakoimaan että toiselle ei tulisi paha mieli ja että en loukkaisi enkä menisi liikaa toisen henkilökohtaiselle alueelle. Jokaisella on oikeus omiin rajoihinsa. Odotan myös tätä vastapuolelta. Yritä ymmärtää että toisen asioiden selvittely ei kuulu sinulle ja keskity omiin asioihisi.

Mitkä ovat vaikuttimet että haluaa tietää toisen henkilökohtaisia asioita, esim. raha, terveys tai jopa seksiasiat? 1. pahan ajattelu toisesta ja itsensä kohottaminen 2. mehevien juorujen saanti 3. että saa käyttää lyömäaseena myöhemmin. Eli ei ole mitään järkevää syytä utsia toisten asioita. Jos toinen haluaa apua niin silloin sitä kysytään. Yleensä nämä utelevat ihmiset haluavat "auttaa" ja siksi kyselevät, eli suorasanaisuutta odotetaan omista asioista puhumisessa mutta toisten asioihin puuttumiseen ei tarvita suoraa pyyntöä ja vaan mennään omin luvin.

Vierailija kirjoitti:

En itse "huomaa" vihjailuja, marttyyrointia jne. Jos joku sanoo, että voikun sun ton työvuoron takia mun pitää tulla niin aikaisin aijaoijaj ei voi mitään... Niin hymyilen vaan ja jatkan puuhiani. Avaa suusi ja sano, että voitaisiinko tuo sun työvuoro siirtää, auttaisi mua tosi paljon? Sanon todennäköisesti että toki.

Lisäksi jos pyydän jotain ja sanot että joo, ja sitten perään voivottelet että pitääpä sitten valvoa koko yö jne. niin en sano mitään. Ei ole minun vastuullani jos olet rajaton etkä osaa sanoa ei. Joko opit tai kärsit.

Uskomatonta että tämä sai vain yläpeukkuja. Tämähän on käsittääkseni tunnetuin narsistin ajatus, että saa käyttää hyväksi jos toinen ei osaa sanoa ei. Aika paljon ihmisiä sairastuu masennukseen tällaisten ihmisten vuoksi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. 

Itselleni ei tulisi mieleenkään pyytää keneltäkään jotain mikä aiheuttaa vaivaa. Oletko hyvinkin suosittu ihminen vai onko vain hyödyn saanti elämässäsi tärkeää, ei niinkään ihmissuhteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.

Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?

No ainakin mulla sanat merkitsee kohtuullisen paljon eli jos asioita ei puhuta, niitä ei oikeastaan ole virallisesti sinetöity. Voihan tuo olla sosiaalista kömpelyyttä, ja olenkin ehkä vähän Asperger-henkinen. Kyllä minä silti voin ymmärtää ja aistia paljon, mutta tavallaan mulle sellanen oikuttelu ei riitä käsittelemään ja selvittämään asioita. Olen siis sikäli vaativa, että vaadin puhetta enkä omia tulkintoja jne. Tietyllä tavalla en myöskään halua ymmärtää tällaisia ihmeellisiä viestejä, sillä se on minusta usein sitä, että vastapuoli koittaa päästä kuin koira veräjästä. 

Tulee mieleen kaksi ystävääni. Toiseen olen katkaissut välit kokonaan ja toiseen vähentänyt yhteydenpitoa huomattavasti. Mielestäni on törkeää käytöstä että ei haluta huomata jos toinen ei halua jauhaa, käsitellä ja selvitellä omia asioitaan toiselle. Itse pyrin toimiessani toisten kanssa huomioimaan mahdollisimman paljon toista ja jopa ennakoimaan että toiselle ei tulisi paha mieli ja että en loukkaisi enkä menisi liikaa toisen henkilökohtaiselle alueelle. Jokaisella on oikeus omiin rajoihinsa. Odotan myös tätä vastapuolelta. Yritä ymmärtää että toisen asioiden selvittely ei kuulu sinulle ja keskity omiin asioihisi.

Mitkä ovat vaikuttimet että haluaa tietää toisen henkilökohtaisia asioita, esim. raha, terveys tai jopa seksiasiat? 1. pahan ajattelu toisesta ja itsensä kohottaminen 2. mehevien juorujen saanti 3. että saa käyttää lyömäaseena myöhemmin. Eli ei ole mitään järkevää syytä utsia toisten asioita. Jos toinen haluaa apua niin silloin sitä kysytään. Yleensä nämä utelevat ihmiset haluavat "auttaa" ja siksi kyselevät, eli suorasanaisuutta odotetaan omista asioista puhumisessa mutta toisten asioihin puuttumiseen ei tarvita suoraa pyyntöä ja vaan mennään omin luvin.

Lisään 4. Itsensä vertailu muihin, vaikka siinäkin tapauksessa se on epäkohteliasta.

Nosto vanhalle ketjulle, koska kärsin itse osittaisesta "lukutaidottomuudesta". Ketjun alkupuolella joku esitti teorian, että lapsuuden ympäristö vaikuttaisi siihen, oppiiko lukemaan sanatonta viestintää vai ei. Ostan sen. Äidilläni oli turvaton kiintymystyyli ja siksi opin melko taitavaksi havaitsemaan sen, jos minusta ei pidetä eikä seuraani kaivata. Mitään muuta en sitten osaakaan havainnoida, ja tuossakin menen metsään jos ihminen piilottaa negatiiviset tunteet ja torjuvat eleet, ja esittää ystävällistä ja kiinnostunutta olematta sitä oikeasti. Jos ihminen sanoo pitävänsä minua hyvänä tyyppinä, otan sen todesta enkä ymmärrä sanatonta jatkoa "muttet mitään sen enempää minulle".

Yhdistettynä puheliaisuuteeni ja muuhun sosiaaliseen kömpelyyteeni lopputulos on se, etten oikein osaa rakentaa enkä ylläpitää läheisiä ihmissuhteita. Se on jatkuva pettymysten lähde elämässäni. Itsetuntoon se on vaikuttanut niin, että oletan lähtökohtaisesti ettei kukaan pidä minusta, ja lukutaidottomuuteni vuoksi minulta jää huomaamatta ne aidot pitämisen merkit. Tai jos näänkin niitä, en usko näkemääni.

Haluaisin niin kovasti löytää ystäviä, ehkä jopa parisuhteen, mutta minua ei koskaan hyväksytä itsenäni. Terapiat eivät ole sanottavasti auttaneet, muuta kuin tunnistamaan kipukohtani, muttei korjaamaan niitä. Petyn toistuvasti, kun luulen kohdanneeni ihmisen, joka pitää minusta aidosti, mutta sitten käykin ilmi, että hän onkin kaikille avoin ja puhelias, kohtelias ja ystävällinen. Ja että kohtaamisemme ei merkinnytkään hänelle mitään, vaikka itse tulkitsin tilanteen aivan toisin, että meillä synkkasi poikkeuksellisen hyvin. Näitä on taas tapahtunut lyhyen ajan sisään kaksi kertaa, ja siksi etsin keskusteluja aiheesta.