Ihmiset, jotka eivät ymmärrä sanatonta viestintää ja ns. osaa lukea ihmisiä - mikä syynä?

Joskus ihan tavalliset ekstrovertitkin on tuollaisia. Keskittyvät omaan ilmaisuunsa eivätkä rekisteröi sen toisen osapuolen reaktioita puheeseensa. Eli ei tarvitse olla mikään asberger.

epäautisti kirjoitti:

Johtunee varmaankin hyvin pitkälti siitä, että suurimman osan ihmisistä ns. sanaton viestintä menee täysin metsään - on liian epämääräistä. Sitten ihmetellään että toinen ei osaakaan lukea ajatuksia. Noh, sellaista se on.

Vieno pyyntöni kaikille ihmisille: opetelkaa olemaan selkeämpiä, olettakaa vähemmän ja käyttäkää kieltä kommunikoidessanne. Älkää luottako liikaa ns. sanattomiin viesteihin.

No se voi olla hieman hankalaa, jos ajatellaan ap:n jälkimmäistä tilannetta, jossa joku on kiinnostunut sellaisesta, jota ei kiinnosta eikä ymmärrä selviä vihjeitä. Jossakin baarissa asia ei ole ongelma, mutta vaikkapa opiskelu- ja varsinkin työkuvioissa voi olla vähemmän hyvä idea ilmoittaa suoraan, että turhaan siinä alituiseen hengaat ja löpiset kun evvk. Useimmat yrittävät käytöksellään osoittaa, että evvk. Ja kyllähän useimmat käytöksestä sen ymmärtävätkin.

Minä! Olen assi. Harjoittelun tuloksena osaan lukea ihmisiä ja reagoida asioihin melkein normaalisti nykyään, mutta joskus huomaan että muut tajuavat elekieleni, ilmeideni ja sanomisieni olevan suurimmaksi osaksi teatteria. En myöskään omista samanlaisia yksityisyyden rajoja kuin muut: jos joku kysyisi yksityisistä asioistani, en tajuaisi loukkaantua enkä hahmottaisi mikä on liian yksityistä ja alkaisin kertoa niistä. Tämän takia en tajua mikä loukkaa muita. Olen kehittänyt testin itselleni: sanoisiko tai vastaisiko joku tuttu henkilö näin johonkin? Jos ei, niin silloin pidän suuni supussa, vaikka haluaisinkin sanoa jotain.

epäautisti kirjoitti:

Johtunee varmaankin hyvin pitkälti siitä, että suurimman osan ihmisistä ns. sanaton viestintä menee täysin metsään - on liian epämääräistä. Sitten ihmetellään että toinen ei osaakaan lukea ajatuksia. Noh, sellaista se on.

Vieno pyyntöni kaikille ihmisille: opetelkaa olemaan selkeämpiä, olettakaa vähemmän ja käyttäkää kieltä kommunikoidessanne. Älkää luottako liikaa ns. sanattomiin viesteihin.

Mä taas toivon, että ihmiset puhuisivat vähemmän ja havainnoisivat enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.

Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?

No ainakin mulla sanat merkitsee kohtuullisen paljon eli jos asioita ei puhuta, niitä ei oikeastaan ole virallisesti sinetöity. Voihan tuo olla sosiaalista kömpelyyttä, ja olenkin ehkä vähän Asperger-henkinen. Kyllä minä silti voin ymmärtää ja aistia paljon, mutta tavallaan mulle sellanen oikuttelu ei riitä käsittelemään ja selvittämään asioita. Olen siis sikäli vaativa, että vaadin puhetta enkä omia tulkintoja jne. Tietyllä tavalla en myöskään halua ymmärtää tällaisia ihmeellisiä viestejä, sillä se on minusta usein sitä, että vastapuoli koittaa päästä kuin koira veräjästä. 

Ja lisään vielä, että mulla on taas itselläni aika vahva body language ja käytän ääntä eri tavoin. Mutta nekään ei ehkä mulle taas merkitse hirveästi. En siis tietoisesti yritä jo yksistään esim. silmienpyörittelyllä vahvasti viestittää jotakin. 

Juostaan itku kurkussa mieskohteensa perässä ja heitetään sitten pois kampissa ja simonkentällä perästä inisemästä pikku ongelmiaan.

Onko sellaisella varaa pitää niin tyhmää nuppia heilumassa?

Mielestäni esim. palstalla se on tahallisuutta. Ei "ymmärretä" omia loukkauksia ja jatketaan vain samaa rataa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Jos on elänyt turvallisessa ympäristössä jossa ei ole tarvinnut lukea, ennakoida, tarkkailla, pelätä - voi olla aika "palikka" jos päälle on vielä semmoinen ominaisuus, ettei oikein muut ihmiset tai heidän mielipiteet ole kovin merkittäviä itselle.

Itse olen 5 naisen häiriintyneessä perheessä kasvanut pahnanpohjimmainen ja oma ihmislukutaitoni on luokkaa kuudes aisti. Niin paljon piilomerkityksiä ja ennalta-arvaamattomuuksia, väistelyä ja sovittelua ja pakenemista tehnyt.

Toi on erittäin totta. Sanattomia viestejä parhaiten lukevat ne, joille kyky lukea niitä on ollut ehdottoman tärkeää. Kermapeput ei osaa lukea sanatonta viestintää ja tuo yhdisttettynä heidän muuhun kaikkivoipaisuuteensa synnytti itsessä joskus ennen ihmetuksen siitä, että miten noin sosiaalisesti törppö ihminen voi pärjätä maailmassa. No tosiasiassahan minä olinkin se epänormaali ja toisen taidot normaalit.

Useimmiten sanaton viestintä ei myöskään kerro syytä toiselle osapuolelle. Jos en vastaa puhelimeen pitkään aikaan, niin toinen saa vasta tiedon, että okei, ehkä tota ei kiinnosta (ja sekin on vahva tulkinta ja oletus, sillä voin olla myös sairaalassa tai masentunut). Tai jos mulkoilen toista, niin toinen voi miettiä, että tota taitaa ottaa päähän joku. Mutta eihän nää selvitä vielä mitään siitä, että mistä on varsinaisesti kyse ja miksi. 

Niin no en nyt tiedä, kuinka voi tulkita väärin vaikkapa sellaiset asiat kuin että joku ei vastaile kysymyksiin tai ole kiinnostunut keskustelukumppanistaan jatkaen keskustelua vaan on lähinnä sanomatta mitään tai jos joku ei tervehdi koskaan oma-aloitteisesti ja vastaa tylyllä äänellä tervehdykseen vain siksi että se kuuluu käytöstapoihin vaikkapa töissä ja lähtee paikalta kun hänelle menee puhumaan.

Ei kai kukaan voi kuvitella, että tuo on ihan normaalia käytöstä ja eikun seuraavan kerran entistä suuremmalla innolla jututtamaan??????

Jos ympärillä on paljon ihmisiä kaikkien eleiden ja tunteiden aistiminen menee raskaaksi. Joskus otan vain silloin sellaisen linjan, että en välitä. Itseäni säästääkseni joskus en ole huomaavinanikaan jotain ja ohitan.

Mutta jos useamman.kerran joku on tuppisuu niin en lykkäänny seuraan. On itsekkin raskasta joskus kuunnella jaaritteluja kun haluaisi olla hetken rauhassa.

Mutta joskus se on sellaista, että toisinaan ollaan niiiin mukavia (pomo lähellä) taikka niin viehättäviä ( kpmea mies lähellä). Samat ihmiset sitten tuppisuina muuna aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.

Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?

No ainakin mulla sanat merkitsee kohtuullisen paljon eli jos asioita ei puhuta, niitä ei oikeastaan ole virallisesti sinetöity. Voihan tuo olla sosiaalista kömpelyyttä, ja olenkin ehkä vähän Asperger-henkinen. Kyllä minä silti voin ymmärtää ja aistia paljon, mutta tavallaan mulle sellanen oikuttelu ei riitä käsittelemään ja selvittämään asioita. Olen siis sikäli vaativa, että vaadin puhetta enkä omia tulkintoja jne. Tietyllä tavalla en myöskään halua ymmärtää tällaisia ihmeellisiä viestejä, sillä se on minusta usein sitä, että vastapuoli koittaa päästä kuin koira veräjästä. 

Mun kaltaisteni kanssa joudut sitten pattitilanteisiin, kun kumpikin pitää päänsä. Mä kun olen vahvasti sitä mieltä, että tietyt asiat vain pitää tajuta enkä koe velvollisuudekseni vääntää asioita rautalangasta jollekin aspergerille. 

Vierailija kirjoitti:

Minä! Olen assi. Harjoittelun tuloksena osaan lukea ihmisiä ja reagoida asioihin melkein normaalisti nykyään, mutta joskus huomaan että muut tajuavat elekieleni, ilmeideni ja sanomisieni olevan suurimmaksi osaksi teatteria. En myöskään omista samanlaisia yksityisyyden rajoja kuin muut: jos joku kysyisi yksityisistä asioistani, en tajuaisi loukkaantua enkä hahmottaisi mikä on liian yksityistä ja alkaisin kertoa niistä. Tämän takia en tajua mikä loukkaa muita. Olen kehittänyt testin itselleni: sanoisiko tai vastaisiko joku tuttu henkilö näin johonkin? Jos ei, niin silloin pidän suuni supussa, vaikka haluaisinkin sanoa jotain.

Ohis, mutta näin me muutkin ne asiat tavallaan ollaan joskus opittu. Sanottu jotain väärin ja sitten tullut häpeäreaktio, tajuaminen että ei kukaan muu sanois näin ja jengi vaivaantuu. Ehkä  sulta puuttuu se ohjaava tunnereaktio jolla "muistaa" miten ei kannata käyttäytyä, mutta muuten oot kun kaikki muutkin; opettelet sosiaalisuutta. Ei kukaan ymmärrä mitään rajoja syntyessään,. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin no en nyt tiedä, kuinka voi tulkita väärin vaikkapa sellaiset asiat kuin että joku ei vastaile kysymyksiin tai ole kiinnostunut keskustelukumppanistaan jatkaen keskustelua vaan on lähinnä sanomatta mitään tai jos joku ei tervehdi koskaan oma-aloitteisesti ja vastaa tylyllä äänellä tervehdykseen vain siksi että se kuuluu käytöstapoihin vaikkapa töissä ja lähtee paikalta kun hänelle menee puhumaan.

Ei kai kukaan voi kuvitella, että tuo on ihan normaalia käytöstä ja eikun seuraavan kerran entistä suuremmalla innolla jututtamaan??????

Mä voisin hyvinkin mennä. Etenkin jos itse pitäisin henkilöstä, niin miksipä en toivoisi, että joku toinen päivä hänellä on parempi päivä. Toisaalta en myöskään näkisi syytä itse lähteä nuivailemaan, jos itselläni ei olisi siihen mitään syytä. 

Minä olen tajunnut nyt aikuisena, että minulla on selvästi jonkinlaisia autismin kirjon oireita, mutta mitään diagnoosia minulla ei ainakaan vielä ole esim. lievästä autismista. Kuitenkin olen tajunnut nyt aikuisena, että minun sosiaaliset vaikeuteni johtuvat varmasti tästä. Esim. lapsena minulla ei ollut käytännössä lainkaan ystäviä, vaan lähes kaikki muut lapset aina kiusasivat minua. Nyt aikuisenakin minä jään aina yksin, koska muut eivät huoli minua seuraansa kovin mielellään. Minä kun en osaa kunnolla sosiaalisiin suhteisiin tarvittavia taitoja, ne ovat jääneet minulta lapsena oppimatta ja nyt olen niin tottunut tähän yksinäisyyteeni, että en enää pysty opettelemaan niitä, koska muut eivät hyväksy minua juuri koskaan joukkoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.

Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?

No ainakin mulla sanat merkitsee kohtuullisen paljon eli jos asioita ei puhuta, niitä ei oikeastaan ole virallisesti sinetöity. Voihan tuo olla sosiaalista kömpelyyttä, ja olenkin ehkä vähän Asperger-henkinen. Kyllä minä silti voin ymmärtää ja aistia paljon, mutta tavallaan mulle sellanen oikuttelu ei riitä käsittelemään ja selvittämään asioita. Olen siis sikäli vaativa, että vaadin puhetta enkä omia tulkintoja jne. Tietyllä tavalla en myöskään halua ymmärtää tällaisia ihmeellisiä viestejä, sillä se on minusta usein sitä, että vastapuoli koittaa päästä kuin koira veräjästä. 

 

Mun kaltaisteni kanssa joudut sitten pattitilanteisiin, kun kumpikin pitää päänsä. Mä kun olen vahvasti sitä mieltä, että tietyt asiat vain pitää tajuta enkä koe velvollisuudekseni vääntää asioita rautalangasta jollekin aspergerille. 

Näin on, ja olen monesti joutunut ongelmiin puhumattomien kanssa. 

Josku tosiaan jonkun tauoton läpinä, lähinnä itsestään, väsyttää vaikka ihmisestä pitääkin. Taikka ihmisen jutut eivät jaksa kiinnostaa/tajuaa tämän olevan ajatusmaailmaltaan niin erinlainen, että suurempi tutustuminen ei kiinnosta. Silloin on vaikea vetäytyä loukkaamatta toista

Olen juuri tuollainen kuin aloituksessa kuvataan. En haluaisi käyttäytyä tökerösti, mutta usein teen niin ihan huomaamattani. Tajuan tilanteen sitten jos joku suoraan sanoo sen minulle.

Missä sosiaalisia taitoja ja muiden ihmisten lukemista oikein voisi oppia? Aloittaja, kertoisitko miten sitä olet oppinut?

Ennen muuta harmittaa, kun tuntuu että olen työttömänäkin taas kerran silkan sosiaalisen kömpelyyteni kanssa. En kaveroidu työpaikoilla, ja sellainen ihminen yt-neuvotteluiden tullen helpoimmin potkitaan pois. 

Ja siis niinhän se menee, että puhumatonta ei saa puhumaan millään eli sille joutuu alistumaan aina. Mikä on mielestäni väärin, mutta ketään ei voi pakottaa ottaa huomioon toisenKIN tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Josku tosiaan jonkun tauoton läpinä, lähinnä itsestään, väsyttää vaikka ihmisestä pitääkin. Taikka ihmisen jutut eivät jaksa kiinnostaa/tajuaa tämän olevan ajatusmaailmaltaan niin erinlainen, että suurempi tutustuminen ei kiinnosta. Silloin on vaikea vetäytyä loukkaamatta toista

Siis tällöin suoraanpuhuminen loukkaisi.