Mies heitti ulos ja lopetti suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa, että huono itsetunto sulla, jos pitää olla kateellinen kuoleelle entiselle vaimolle. Tavaroilla on tunne arvoa ja jokaisella on oikeus muistoihin. Eivät nämä tarkoita, ettei olisi mennyt elämässä eteenpäin, vaikka ihmisiä muisteleekin.

Tavaroilla voi olla tunnearvoa. Vaimon poismeno on surullista. Ihmisillä on oikeus muistoihin. Mutta ihmisellä on myös oikeus jatkaa elämäänsä eikä kieriä puolison poismenossa lopun ikäänsä. Ne tavarat kuuluivat siihen entiseen elämään, ei nykyhetkeen. Sen lisäksi on jokseenkin epäreilua arvottaa se edesmennyt nykyisen tilalle. Ei se mene niin, ja tässä on selkeästi miehellä jotain muutakin vialla kuin pelkkä vaimon kuolema. 

Ne tavarat ovat myös lasten tavaroita, muistoja äidistä. Muuten olen kyllä samaa mieltä, että kuolleista pitäisi osata jossain vaiheessa päästää irti, jos uutta suhdetta aikoo rakentaa. Tavarat voisi laittaa säilöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja täällä taas. Ei ole kauhean helppoa löytää miestä ja sen jälkeen tajuta, että mies ei edes tee tilaa elämässään kuolleelta vaimoltaan. Helppo se on jeesustella, miten vaimo on nyt kuollut eikä ole enää läsnä, mutta sen sijaan katsoisin tilannetta ap:nkin vinkkelistä. Vaimohan on nimenomaan läsnä joka paikassa asuntoa myöten ja tuntuu elävän miehen puheissa edelleen. Jollei ole mitään aikaisempaa kokemusta psykologiksi ryhtymisestä, niin tilanteet kärjistyvät juuri noin. Ap:n mies on kauhean itsekäs, kun ei suostu antamaan tilaa ap:lle suhteessa vaan piti kynsin ja hampain kiinni kuolleesta vaimostaan. Ilmeisesti vaimon kuolemaan liittyy paljon muutakin, todennäköisesti miehellä on syyllisyydentunteita ja hän on tehnyt vaimosta nk. enkelin jossa ei ole mitään vikaa ja jonka muistoa ei saa tuhrata. Omalla tavallaan tuo tuo mieleen miehen, joka ei kuitenkaan elinaikana jaksanut panostaa ja yrittää nyt sovittaa tekemättä jättämisiään haudan taa. Sanokaa mitä sanotte, niin tuo viisi vuotta on vähän turhan pitkä aika tehdä surutyötä. 

Toisaalta ymmärrän ap:n reaktion, mutta miehen taas en missään vähemmissäkään määrin. Tuo ele kertoi, että kuolleesta vaimosta ei ole päästy yli, joten olisit ollut ikuisena kakkosena hänen elämässään. Senkään takia en kauhean surullisena näe tuota että hän heitti sinut ulos elämästään. Mä en olisi vaivautunut edes tyhjentämään asuntoa miehen puolesta, vaan olisin yksinkertaisesti lähtenyt ja palannut vasta jos mies aidosti tuntuu päässeen yli kuolleesta vaimostaan. Mä antaisin miehen mennä menojaan, löytää jonkun uuden korvikkeen jostain muualta. 

Ehm...ap ja mies olivat seurustelleen puoli vuotta, eivät asuneet yhdessä, kuviossa oli lapsia, ja ap oli jo ehtinyt ahdistua siinä määrin että päätti heittää edesmenneen vaimon tavaroita roskiin. Suru kestää minkä kestää, ja voi varmaan joskus muuttua patologiseksikin - ap sen sijaan vaikuttaa patologiselta jo ilman suruakin.

Mietipä nyt uudemman kerran - puoli vuotta on sekin pitkä aika nykyisessä deittailukulttuurissa, ja siinä vaiheessa alkaa valjeta mikä on suhteen juju. Ap:lle selvisi, että mies ei päästä irti vaimostaan, joten mitä muutakaan särkynyt ja epätoivoinen ihminen tekee? Roskiin en olisi tavaroita laittanut, mutta fiksu mies olisi ymmärtänyt mistä kiikastaa eikä heti lähtenyt puolustuskannalle. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää tuomitko ap:ta. Minustakin olisi kamalaa deittailla miestä, joka on leskeytynyt 5 vuotta sitten, ja silti eksä kummittelisi ihan joka paikassa. Ymmärrän, että suru ottaa aikansa. Ymmärrän, että kaikkia muistoja ei voi eikä pidäkään pyyhkiä, mutta uudellekin kumppanille on annettava tilaa ja mahdollisuus päästä sieltä varjosta pois. Siksi olisikin järkevää hommata kokonaan uusi, yhteinen koti.

Mutta siinä ap toimit väärin, että lähdit sörkkimään tilannetta itseksesi. Valitettavasti mies vain ei ole valmis suhteeseen ja sinun olisi pitänyt nostaa tämä kissa pöydälle jo aiemmin. Et voi kiusata itseäsi tuossa tilanteessa, tuo suhde on tuhoontuomittu ja sinä olet vain onneton siinä, jos alat väkisin roikkua toisen asettamilla ehdoilla, joiden ydin on ex-vaimon palvominen.

Oman kokemukseni mukaan leskeys ei tarkoita, että se entinen puoliso olisi aina pyörisi siinä ykkösenä. Mistä sen avioliiton kunnon tietää? Ja elämä on tässä ja nyt, mennyt on mennyttä. Kuten eräs leski sanoi, niin ex-mies oli hyvä mies, mutta niin on uusikin ja uusi on elossa, joten valitsee uusi mies on rakkaampi.

Ja lapsillekin tämä uusi mies on rakkaampi kuin oma isä? Kyllä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa, että huono itsetunto sulla, jos pitää olla kateellinen kuoleelle entiselle vaimolle. Tavaroilla on tunne arvoa ja jokaisella on oikeus muistoihin. Eivät nämä tarkoita, ettei olisi mennyt elämässä eteenpäin, vaikka ihmisiä muisteleekin.

Tavaroilla voi olla tunnearvoa. Vaimon poismeno on surullista. Ihmisillä on oikeus muistoihin. Mutta ihmisellä on myös oikeus jatkaa elämäänsä eikä kieriä puolison poismenossa lopun ikäänsä. Ne tavarat kuuluivat siihen entiseen elämään, ei nykyhetkeen. Sen lisäksi on jokseenkin epäreilua arvottaa se edesmennyt nykyisen tilalle. Ei se mene niin, ja tässä on selkeästi miehellä jotain muutakin vialla kuin pelkkä vaimon kuolema. 

Sitten se menee niin, että uuteen, yhteiseen elämään ei tule mitään eikä minkäänlaista vanhaa rojua kummankaan entisestä elämästä, eikö?

Sitten menisi oikein, kun ap:n korvaamattoman arvokas taulukokoelma poltettaisiin roviolla.

Sitten uskoisin, että ap on niinku sitoutumisvalmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa, että huono itsetunto sulla, jos pitää olla kateellinen kuoleelle entiselle vaimolle. Tavaroilla on tunne arvoa ja jokaisella on oikeus muistoihin. Eivät nämä tarkoita, ettei olisi mennyt elämässä eteenpäin, vaikka ihmisiä muisteleekin.

Tavaroilla voi olla tunnearvoa. Vaimon poismeno on surullista. Ihmisillä on oikeus muistoihin. Mutta ihmisellä on myös oikeus jatkaa elämäänsä eikä kieriä puolison poismenossa lopun ikäänsä. Ne tavarat kuuluivat siihen entiseen elämään, ei nykyhetkeen. Sen lisäksi on jokseenkin epäreilua arvottaa se edesmennyt nykyisen tilalle. Ei se mene niin, ja tässä on selkeästi miehellä jotain muutakin vialla kuin pelkkä vaimon kuolema. 

Sitten se menee niin, että uuteen, yhteiseen elämään ei tule mitään eikä minkäänlaista vanhaa rojua kummankaan entisestä elämästä, eikö?

Sitten menisi oikein, kun ap:n korvaamattoman arvokas taulukokoelma poltettaisiin roviolla.

Sitten uskoisin, että ap on niinku sitoutumisvalmis.

Vääristelet tahallasi, mutta se ei ole minun vikani. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelunavaus osoittautui provoksi, kuten useimmat heti tunnistivatkin, ja jälleen minulla herää kysymys miksi. Miksi aloittaja ei voinut alun alkaenkin kertoa, että hänelle ei oikeasti ole tapahtunut tällaista mutta häntä kiinnostaisi kuulla, miten ihmiset toimisivat, jos alkaisivat seurustella lesken kanssa. Tästä olisi voinut tulla pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu, jossa olisi ollut erilaisia näkökulmia.

Jollakin tavalla sairas pitää olla ihmisen, joka elää tuollaista mielikuvituselämää ja esiintyy useana eri kirjoittajana. Toivottavasti, ap, olet jo hoidon piirissä.

LÄÄKKEET!

Vierailija kirjoitti:

En usko, että toimivaa uutta suhdetta voi syntyä ennen kuin uusiopari hankkii uuden yhteisen kodin ja pääsee aloittamaan ns puhtaalta pöydältä.

Monille on kertynyt kokemuksia siitä, että ex tai edesmennyt puoliso näkyy liikaa kodissa, joka on ollut entisen puolison kanssa.

Kyllä vaan voi. Vanhempani seurustelee jo kahdeksatta vuotta toisen lesken kanssa, omista kodeistaan käsin vaikka me kaikki lapset olemme keski-ikäisiä. Heillä ei ole aikomustakaan muuttaa koskaan yhteen tai avioitua. Miksi pitäisi kun homma toimii muutenkin? Perhettä kun ei eläkeiässä enää perusteta.

No olisihan minun pitänyt ennemmin se keittokirja ja täkki viedä lasten huoneisiin, kuin heittää roskiin, mutta olin typerä. Ja ihmettelen itsekkin miehen vahvaa reaktiota asiaan. Olisihan hän voinut edes keskustella kanssani, vaikka ymmärränkin suuttumuksen. Mutta olla nyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin, tuntuu vaan lapselliselta. Vaikka hän vaikuttikin olevan jo päässyt vaimon yli, mutta taisin osua vaan liian arkaan paikkaan. AP[/quote]

Kuulehan AP kotonasi voit viedä täkit ja kirjat mihin haluat, mutta toisen kotona et. Haluaisitko sinä, että joku muualla asuva päättäisi, missä saat mitäkin tavaraa pitää?

Oon vela ja en ikinä aio olla lapsellisen miehen kanssa

Aah elämän helppous ja keveys:)

Mun faija t.appoi itsensä.

2 viikkoo hautaamisen jälkeen mutsin poikaystävä muutti meille

jihuu jippii..vei meidän perheen rahat

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana

Maapallo pärjää hyvin ilman ihmistä

Paras ympäristöteko on olla lisääntymättä

90% ihmisistä on puhuvia apinoita.

Jumalaa ei ole

Vierailija kirjoitti:

Maapallo pärjää hyvin ilman ihmistä

Paras ympäristöteko on olla lisääntymättä

90% ihmisistä on puhuvia apinoita.

Jumalaa ei ole

olipa fiksua tekstiä

Vierailija kirjoitti:

Olen siis noin puolenvuoden ajan tapaillut ja alkanut seurustelemaan leskeksi jääneen miehen kanssa. Mies oli jäänyt leskeksi noin 5 vuotta sitten (vaimo oli menehtynyt onnettomuudessa) ja heillä on 11.v tyttö ja 17.v poika. Olin siis ensimmäinen nainen, jota mies oli alkanut tapailemaan kunnolla onnettomuuden jälkeen, vaimon menetys oli kuulemma helvet#n kova ja nyt vasta alkoi olemaan valmis kokeilemaan uutta suhdetta.

Jo alkuvaiheessa tapailua mua alko ärsyttämään kun kävin miehen luona ja siellä oli valokuvia ex vaimosta (lasten huoneessa ehkä ymmärrän, mutta vitriinissä oli pari valokuvaa lapsista ja ex vaimosta), exsän maalaama taulu, eksän tekemä tilkkutäkki.

Kaikki suju ihan hyvin, mies on kiltti, hauska, hyvä isä, fiksu ja erittäin komea. Meillä oli hyviä keskusteluja, hän oli erittäin hurmaava ja huomioon ottava. Mutta kokoajan tuntu että eksä on siellä jossain taustalla. Tottakai hän kertoi eksästään, mutta pyysin ettei hän puhuisi hänestä. Ymmärrän että vaimon menetys oli rankka, mutta siitä oli jo 5 vuotta. Oltiin puhuttu jopa yhteenmuutosta jossain vaiheessa, kuhan lapset tottuvat ajatukseen ja minuun, ei halunnut hätiköidä tai hämmentää lapsiaa. Minun mielestä kyllä lapsienkin pitäisi jo päästä asiasta pikkuhiljaa yli, vaikka ymmärrän että lapsille vanhemman menetys on rankka asia, mutta asiasta on jo sen 5 vuotta ja lapsetkin olivat sen verran pieniä.

Mutta tavattiin viime lauantaina ja tarkoitus oli olla yötä hänen luonaan. Mies alkoi tekemään ruokaa ja otti kaapistaan jonkun vanhan keittokirjan. Autoin häntä ruoan jälkeen siivoamaan keittiön ja huomasin, että keittokirja on eksän tekemä ja minulla keitti yli. Mies lähti hakemaan tytärtään kaveriltaan ja minä jäin hänen luokseen siksi aikaa. Päätin sitten heittää keittokirjan pois ja sen vanhan ruman tilkkutäkin, jos sinne aion kerran muuttaakkin. Vein eksän valokuvat lasten huoneeseen. En halua elää talossa, missä on kuollut eksvaimo läsnä. Mies tietenkin huomasi asian ja alkoi huutamaan minulle, että minulla ei ole oikeutta koskea hänen eksänsä tavaroihin ja paineli hakemaan kirjan ja täkin roskiksesta. Yritin selittää hänelle, että hänen on aika päästä yli eksästään, koska tämä on kuollut ja en aio asua talossa, missä on jonkun eks akan tavaroita. Mies heitti pyysi minua poistumaan ja sain illalla viestin, että tämä on tässä.

En tiedä mitä ajatella, miehen pitäisi päästä jo yli jos on minun kanssani. Yritin laittaa hänelle vielä viestiä ja soittaa, mutta hän ei vastaa. Mitä tehdä?

Eihän se nainen ole eks, koska pariskunta ei ole ottanut eroa vaan toinen on kuollut ja toinen jäänyt leskeksi. 

 

Ihan hyvinhän tässä on käynyt loppujen lopuksi, koska mies ja lapset eivät ole päässeet eroon kuolleesta puolisosta/ äidistä, etkä sinä olisi kuitenkaan viihtynyt talossa tekemättä siellä vähintäänkin suurremonttia. Pääsitte kaikki toisistanne eroon. Eläkää onnellisina elämänne loppuun saakka. 

Viestit 236 - 238: näkee, että jonnet ovat taas päässeet kesälomille eikä heitä ole kelpuutettu edes kesätöihin. Takaisin sinne ylilaudalle, hus! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau, enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, että olen keskustelun aihe jossain sivustolla. Ystäväni oli lukenut tätä keskustelua ja alkoi tuntumaan liian tutulta, joten linkkasi tämän minulle ja tässä ollaan. Taino, ellei jollain muulla miehellä ole samalla hetkellä täysin samaa ongelmaa, mutta tohdin epäillä.

Heidi hyvä; en ensinnäkään pidä siitä, miten kerrot täällä yksityiskohtia myöten minun ja lapsieni elämästä. En myöskään pidä siitä sävystä, miten puhut edesmenneestä aviovaimostani.

Kieltämättä oli yllättävää saada tietää oikea luontosi ja ajattelutapasi tätä kautta, mutta parempi näin.

Olet myös vääristellyt joitakin kertomiasi asioita täällä, mutta tiedät kyllä itse mitä tarkoitan. En tahdo, että puhut enää yhtään minusta, lapsistani tai edesmenneestä aviovaimostani. En myöskään tahdo olla sinuun enää yhteyksissä ja toivon, että jätät myös ystäväni rauhaan tämän asian tiimoilta. Emme selvästikään sopineet toisillemme millään tapaa ja siksi toivonkin, että löydät jostain toisaalta mukavan miehen itsellesi. Hyvää kesän jatkoa! T. Jaakko

No mutta Jaakko, tärkeintähän tässä on että nyt on tullut yleiseen tietoon että olet hyvä sängyssä ja että sinulla on iso kalu. :-)

Samaa mieltä. Jaakkohan on suorastaan saalis. On ammattia, ulkonäköä ja vielä sänkypuoli... Hmm. Jaakko, millaista naista etsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa, että huono itsetunto sulla, jos pitää olla kateellinen kuoleelle entiselle vaimolle. Tavaroilla on tunne arvoa ja jokaisella on oikeus muistoihin. Eivät nämä tarkoita, ettei olisi mennyt elämässä eteenpäin, vaikka ihmisiä muisteleekin.

Tavaroilla voi olla tunnearvoa. Vaimon poismeno on surullista. Ihmisillä on oikeus muistoihin. Mutta ihmisellä on myös oikeus jatkaa elämäänsä eikä kieriä puolison poismenossa lopun ikäänsä. Ne tavarat kuuluivat siihen entiseen elämään, ei nykyhetkeen. Sen lisäksi on jokseenkin epäreilua arvottaa se edesmennyt nykyisen tilalle. Ei se mene niin, ja tässä on selkeästi miehellä jotain muutakin vialla kuin pelkkä vaimon kuolema. 

Sitten se menee niin, että uuteen, yhteiseen elämään ei tule mitään eikä minkäänlaista vanhaa rojua kummankaan entisestä elämästä, eikö?

Sitten menisi oikein, kun ap:n korvaamattoman arvokas taulukokoelma poltettaisiin roviolla.

Sitten uskoisin, että ap on niinku sitoutumisvalmis.

Vääristelet tahallasi, mutta se ei ole minun vikani. 

Mitä vääristelyä tässä nyt oli? Itsehän sanoit, että vanhat tavarat kuuluvat entiseen elämään. Surutta kaikki pois vaan ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ihan sama, mistä ne tavarat on lähtöisin, kun uutta ostetaan tilalle. Miksi tämä koskisi vain toista osapuolta suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau, enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, että olen keskustelun aihe jossain sivustolla. Ystäväni oli lukenut tätä keskustelua ja alkoi tuntumaan liian tutulta, joten linkkasi tämän minulle ja tässä ollaan. Taino, ellei jollain muulla miehellä ole samalla hetkellä täysin samaa ongelmaa, mutta tohdin epäillä.

Heidi hyvä; en ensinnäkään pidä siitä, miten kerrot täällä yksityiskohtia myöten minun ja lapsieni elämästä. En myöskään pidä siitä sävystä, miten puhut edesmenneestä aviovaimostani.

Kieltämättä oli yllättävää saada tietää oikea luontosi ja ajattelutapasi tätä kautta, mutta parempi näin.

Olet myös vääristellyt joitakin kertomiasi asioita täällä, mutta tiedät kyllä itse mitä tarkoitan. En tahdo, että puhut enää yhtään minusta, lapsistani tai edesmenneestä aviovaimostani. En myöskään tahdo olla sinuun enää yhteyksissä ja toivon, että jätät myös ystäväni rauhaan tämän asian tiimoilta. Emme selvästikään sopineet toisillemme millään tapaa ja siksi toivonkin, että löydät jostain toisaalta mukavan miehen itsellesi. Hyvää kesän jatkoa! T. Jaakko

No mutta Jaakko, tärkeintähän tässä on että nyt on tullut yleiseen tietoon että olet hyvä sängyssä ja että sinulla on iso kalu. :-)

Samaa mieltä. Jaakkohan on suorastaan saalis. On ammattia, ulkonäköä ja vielä sänkypuoli... Hmm. Jaakko, millaista naista etsit?

tOIVOISIN ETTÄ OLISIT KUOLLEEN VAIMONI NÄKÖINEN JA VAIHTAISIT ETUNIMESI HÄNEN NIMEKSEEN

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti apn kaltaisia naisia löytyy ihan oikeasta elämästä. En olisi aiemmin uskonutkaan.

Äidin kuoleman jälkeen isä löysi sellaisen "elämän täytyy jatkua ja minä olen ainoa nainen tässä talossa" ja meillä ei ole enää mitään jäljellä äidistä. Eikä yhteyttä isään, koska uusi vaimo on kaikki kaikessa ja kieltänyt meiltä pääsyn lapsuudenkotiimme. Ja hävittänyt äidin perintöä, vaatteita, koruja ja muistoja. Vuodessa tuo nainen on saanut niin paljon pahaa aikaiseksi että samalla tavalla kaikki huutaisi porvoota, jos kertoisin.

Ensin menetimme äidin ja heti sen jälkeen isä hylkäsi.

Iänne pi.puli halusi pi.luun

Tällaista sontaa ja 16 sivua... Ainoa mahdollisuus on että ap itse on kirjoittanut kaikki kommentit provohuutelijoita lukuun ottamatta (tai ehkä nekin)!