Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Minulle heitettiin pullanpaloja keittiön lattialle ja opetettiin siinä ryömimään. Nykyään lapsen syöttäminen lattialta lienee paheksuttavaa.
Punkeista vanhempani eivät myöskään kohkanneet, vaan pienestä pitäen kahlattiin päivittäin lapsenkorkuisella niityllä, eikä koskaan tehty punkkisyynejä, vaikka asuttiin maan eteläosissa.
Aurinkorasvaa ei myöskään koskaan laitettu ellei menty uimarannalle. Esim pihalla oltiin aina ilman.
Eskari-ikäisinä ja pienempinäkin saatiin kaksin kaverin kanssa pyöräillä 2 km päähän kauppaan, matkalla 2 tien ylitystä ja parkkipaikan halki. Nykyäänhän yritetään estää jo ekaluokkalaisten kouluun pyöräilyäkin.
Vitosluokalla kyyditsin 4 vuoden ikäistä siskoa Kombin tarakalla, johon laitettiin terassituolin pehmuke istuimeksi. Menimme kahdestaan ongelle järvelle.
Menin kouluun -79, ja pyöräily oli jo silloin ekaluokkalaisilta kielletty. Kerran myöhästyin ja pyöräilin ihan tyytyväisenä sinne.
Tosin koulu oli ihan keskustassa, täpötäynnä ja liikennejärjestelyt olemattomia. Hyvä ettei mitään koskaan sattunut. Ihme oikeastaan.
Liikenne oli varsinkin ennen -81 uudistusta oikeasti tappavaa. Vanhempia neuvottiin käymään koulureitti yhdessä läpi ja lapsiakin neuvottiin tarkoin säännöin.
Mitä olen seurannut näitä keskusteluja, niin ne kulkevat aina "ei ennen vaan niin tehty"- "sehän oli täysin yleistä"- jakajalla, samasta asiasta. Siitä huomaa että tavat on vaihdelleet edes takaisin paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -83.
Kahvia sain juoda päivittäin parivuotiaasta alkaen, hampaiden säännöllisestä pesusta ei huolehdittu missään vaiheessa, siihen ei patisteltu yhtään, aamupalaa ei tarvinnut syödä kun ei kerta maistunut ja herkkuja ja limsaa sai joka päivä. Sisällä poltettiin tupakkaa ja myös autossa ollessani pieni. Turvavyöt oli autossa, mutta keikuin siinä jossain keskellä, kun en vöihin suostunut. Mitään turvaistuimia ei ollut. Korokkeen sain joskus 7 v, mutta senkin kai vain siksi kun sukulaiselta jäi tarpeettomaksi.
Lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt semmoinen kuva, että vanhemmat elivät ja keskittyivät omaan elämäänsä ja lapset meni miten meni siinä sivussa.
Miksi ihmiset valittavat miten lapseni ei tule oppimaan sitä tai tätä tai kokemaan tuota? Järjestäkää niitä tilaisuuksia! Antakaa tehdä! Minulla oli aikoinaan se ongelma, että olisi pitänyt saada aikaiseksi muttei toisaalta saanut tehdä mitään. Monien muiden ei tarvinnut. Älkää te tehkö näitä virheitä.
Vähän kuin kaupassa kuulemani ruikuttavat mummot, jotka valittavat lapsenlapsistaan ja niiden tavoista, eivätkä ota asioita vanhempien kanssa puheeksi. Sama näköjään jatkuu uusissa sukupolvissa.
Ei kukaan mitään turhia lasuja tee, ainakaan automaattisesti joka paikassa.
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Olen -87-syntynyt helsinkiläinen.
Päällimmäiseksi mieleeni on jäänyt se, kun ensimmäisen kerran 13-vuotiaana aloin käydä kavereiden kanssa keskustan diskossa nimeltä Nosturi. Sinne ei vaadittu täysi-ikäisyyttä.
Etelänmatkalla kävin baarissa samanikäisen kaverini kanssa 12-vuotiaana. Papereita ei kysytty. Maistoin silloin ensimmäisen kerran alkoholia Sinisen Enkelin muodossa. En pystynyt juomaan sitä ollenkaan, ei oikein hivellyt makunystyröitäni.
En tiedä tämänpäivän säännöistä, mutta arvelisin ettei 13-vuotiaille järjestetä nykyisin enää mitään yödiskoja (vai olenko väärässä?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että palstalla on paljon heikomman aineksen jälkikasvua. Olen syntynyt -72 enkä keksi kyllä mitään. Ehkä se, että itserakennetun itkuhälyttimemme patteri uuvahti ja jouduin ihan yksin oppimaan nukkumaan yöt herättämättä vanhempia omassa huoneessani.
😆😂🤣😝🤭
Mitä nuo viisi neliötä tarkoittavat?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -83.
Kahvia sain juoda päivittäin parivuotiaasta alkaen, hampaiden säännöllisestä pesusta ei huolehdittu missään vaiheessa, siihen ei patisteltu yhtään, aamupalaa ei tarvinnut syödä kun ei kerta maistunut ja herkkuja ja limsaa sai joka päivä. Sisällä poltettiin tupakkaa ja myös autossa ollessani pieni. Turvavyöt oli autossa, mutta keikuin siinä jossain keskellä, kun en vöihin suostunut. Mitään turvaistuimia ei ollut. Korokkeen sain joskus 7 v, mutta senkin kai vain siksi kun sukulaiselta jäi tarpeettomaksi.
Lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt semmoinen kuva, että vanhemmat elivät ja keskittyivät omaan elämäänsä ja lapset meni miten meni siinä sivussa.
En ole tuntenut yhtään herkkuperhettä, mitä nyt aikuiset söi kahvin kanssa pullaa ja vanhat ihmiset tyrkytti. Jotkut ravasi jatkuvasti kipsalla ostamassa irtsareita.
Meillä pestiin hampaat, äiti tiesi mitä särky on.
Aamupalasta puhuttiin teorian tasolla. En pystynyt syömään ja koin syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauma alle kouluikäisiä lapsia sanoi ja kävi keskenään uimassa. Mökkisauna, jonne kannettiin järvestä vesi ja kuuma vesi lämmitettiin padassa. Kukaan nykyvanhempi ei päästäisi alle koluikäisiä lapsiaan keskenään saunaan ja läträämään kuuman veden kanssa ja sieltä uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Gloria kirjoitti:
Olen syntynyt 77. Vanhemmat eivät tienneet, missä milloinkin viiletettiin. Aina oltiin ulkona tekemässä jotain. Samassa kerrostalossa asui kymmenkunta lähestulkoon samanikäistä kakaraa, joten leikkiseuraa oli aina. Auton takapenkillä ei ollut turvavöitä. Telkkarista sai katsoa ihan mitä tahansa niiltä kahdelta kanavalta millonkin tuli, mm. Dallasia tai kauhuelokuvia. Opettaja ei epäröinyt kiskaista huonosti käyttäytyvää lasta tukasta. Mitään oppimisvaikeuksia ei tietenkään ollut, vaan heikosti pärjäävät oli tyhmiä ja laiskoja. Yksi koulun poikaoppilas lääppi tyttöjä alapäästä eikä kukaan aikuinen puuttunut asiaan. Lapsuus opetti itsenäiseksi, mutta kyllä usein tuntui, ettei kukaan välitä tuon taivaallista.
Synnyin -72, eikä meillä kiskoneet hiuksista edes vanhat opettajat. Yksi nuorempi jäykkis lanseerasi kyllä aasinlakit wanhan ajan tyyliin. Ne menivät nopeasti pois käytöstä.
Olen syntynyt -71 ja yhdellä opettajalla oli tapana lyödä kirjalla päähän, jos ei keskittinyt tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.
Totta. Ja tähän liittyy pahasti se harha että ajatellaan vain että eihän itsellekkään käynyt mitään. Nehän eivät ole kertomassa, joille kävi huonosti. Kyselkääpä omilta vanhemmilta että muistavatko he kenekään tuttavan lapsen kuolleen, tulee vähän toisenlaistakin näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät osallistuneet yhteenkään vanhempainiltaan. Aloitin koulun siis 1990. En tiedä miten nykyään, mutta veikkaan että valtaosa vanhemmista käy niissä, edes joskus.
Ja nykyäänhän viestitään winhojen ja wilmojen (vai mitä ne nyt ovatkaan ) kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.
En ole edellinen, mutta olen syntynyt 1971 ja omana aikana häiriköinnistä joutui ensin opettajan puhutteluun, sitten luokanvalvojan puhutteluun ja seuraavaksi rehtorin puhutteluun. Jos edellämainituista ei ollut apua käytöksen suhteen, niin sitten siirrettiin tarkkailuluokalle. Jos ei pärjännyt tarkkailuluokallakaan, niin sitten oli nk. "apukoulu" (mikä lieneekään oikea nimi) johon siirrettiin ne jotka eivät pärjänneet tavanomaisessa opetuksessa. Luokissa oli melko vähän häiriökäyttäytymistä. Omat lapseni ovat syntyneet 1994-1999 ja he ovat usien valitelleet sitä että luokassa on niin kova meteli ettei siellä voi keskittyä tehtävien tekoon. Joten kyllä tässä jotain muutosta on tapahtunut huonompaan suuntaan. Toivottovasti tuon jälkeen tilanne on kääntynyt paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.
Totta. Ja tähän liittyy pahasti se harha että ajatellaan vain että eihän itsellekkään käynyt mitään. Nehän eivät ole kertomassa, joille kävi huonosti. Kyselkääpä omilta vanhemmilta että muistavatko he kenekään tuttavan lapsen kuolleen, tulee vähän toisenlaistakin näkökulmaa.
Tämä on ihan totta. Onnettomuuksia tapahtui paljon, useimmat ei sentään johtaneet kuolemaan, mutta oli niitäkin. Itselleni tämä aiheuttaa sinänsä ristiriidan, koska toisaalta ihannoin vapaata lapsuutta jonka itse sain, ja omalla kohdallani olisin valmis tinkimään turvallisuudesta saadakseni enemmän vapautta, mutta eihän lapsen kohdalla voi tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan että ei se mitään vaikka voit vammautua tai kuolla, mene vaan vapaasti vaikka se vähän riskialtista onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen -87 syntynyt. Sain juoda kahvia jo päiväkoti-ikäisenä, kouluun mennessä olin jo tottunut kupilliseen joka aamu. 7-vuotiaana sai jo olla useamman tunnin yksin kotona koulun jälkeen: iltapäiväkerho oli mutta en jostain syystä halunnut mennä sellaiseen.
Minä ja sisarukseni saimme mennä hyvinkin vapaasti, mutta ajat olivat jo selvästi muuttumassa sen suhteen. Monilla kavereilla oli paljon tiukemmat, ja läsnäolevammat, vanhemmat. Esim. omassa luokassani olin varmaan vapaimmassa kymmenessä prosentissa.
Minua on aina ihmetyttänyt tuo kun lapsille annetaan riippuvuutta aiheuttavaa stimulanttia.
Ei kukaan puhunut mistään riippuvuuksista. Ihmiset tissutti jatkuvasti kahvia ja tupakkaa, se kuului elämään. Tupakkalakko tehtiin omin voimin jos tehtiin ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.
Niin, olen oman koulunkäyntini aloittanut 1977 ja kyllä silloin todellakin oli tarkkikset olemassa, jotka olivat tarkoitettu peruskouluun sopimattomille oppilaille. Ei silloin puhuttu mistään adhd ja muista lyhenteistä vaan sinne siirrettiin , jos et pystynyt normaalissa luokassa olemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.
Totta. Ja tähän liittyy pahasti se harha että ajatellaan vain että eihän itsellekkään käynyt mitään. Nehän eivät ole kertomassa, joille kävi huonosti. Kyselkääpä omilta vanhemmilta että muistavatko he kenekään tuttavan lapsen kuolleen, tulee vähän toisenlaistakin näkökulmaa.
Joo, sillä ilmakolla kun saatiin ammuskella niin yksi luokkakainen ampui itseään vahingossa naamaan. Mutta kukaan ei kamuista kuollut, yksi tosin melkein hukkui. Yksi villimpi tapaus tapettiin jengin toimesta, kellui mustassa jätesäkissä vedessä. Yhden koululaisen iskä ampui hänet haulikolla. Mutta sellaisia itseaiheutettuja tapaturmia ei ihme kyllä tullut tietoon. Jotenkin on olo että ihme, että on selvinnyt lapsuudesta hengissä.
Olin kerran kaverillani yötä, aloimme pelätä kummituksia ja pyöräilimme keskellä yötä baariin kaverin isän luo, kaverin äiti oli yövuorossa. Samalta kaverilta löytyi punkki, ainoa punkki jonka muistan Etelä-suomesta 80-luvulta! ja äitinsä pisti sen päälle voita, tervetuloa borrelioosi... Toisen kaverin 1v pikkuveli oli käytännössä isosiskonsa, tuolloin 9 tai 10v, vastuulla ja työntelimme rattaissa sekä keinuttelimme puistossa tätä pikkuveikkaa ja ja kaveri myös vaihtoi vaippoja sekä juotti tuttipullosta mehua. Vastapäätä oli Spar-kauppa, josta hain ruokatarpeita ja tupakkaa " äidin tilille". Kaakaota, mehua, sokerimuroja, ranskanleipää ja karkkia vedettiiin surutta, eikä silti yhtä poikkeusta lukuunottamatta yksikään lapsi ollut lihava! Hammasraudat kyllä oli monilla, liekö johtui pitkään jatkuneesta peukalonimememisestä/tutin syömisestä jota ei painostettu lopettamaan vaan ajateltiin, että lapsi lopettaa itse kun on valmis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.
En ole edellinen, mutta olen syntynyt 1971 ja omana aikana häiriköinnistä joutui ensin opettajan puhutteluun, sitten luokanvalvojan puhutteluun ja seuraavaksi rehtorin puhutteluun. Jos edellämainituista ei ollut apua käytöksen suhteen, niin sitten siirrettiin tarkkailuluokalle. Jos ei pärjännyt tarkkailuluokallakaan, niin sitten oli nk. "apukoulu" (mikä lieneekään oikea nimi) johon siirrettiin ne jotka eivät pärjänneet tavanomaisessa opetuksessa. Luokissa oli melko vähän häiriökäyttäytymistä. Omat lapseni ovat syntyneet 1994-1999 ja he ovat usien valitelleet sitä että luokassa on niin kova meteli ettei siellä voi keskittyä tehtävien tekoon. Joten kyllä tässä jotain muutosta on tapahtunut huonompaan suuntaan. Toivottovasti tuon jälkeen tilanne on kääntynyt paremmaksi.
Riippuu kai koulusta. Meillä oli tuo koulukeskusihanne, liian täyttä, elitistinen rehtori omissa oloissaan. Hänen jälkeensä tullut rehtori kertoi itse, miten hänen virkaan astuessaan ala-asteella oli todellisia roistoja mutta sittemmin vain jokunen nilkki. Näillä sanoilla.
Meteliä on ollut ja tulee olemaan, ikävä kyllä, mutta ainakin ala-astetta on kehitetty. Työskentelen siinä ympäristössä, en opettajana mutta muuten.
Myös erityistarpeinen poikani on saanut yläasteella tukea ihan eri tavalla kuin olisi ennen saanut. Syntynyt -01 ja tyttö -91.
Joo tämän minäkin muistan! Olin todella herkkä lapsi, mikä vanhempiani huolestutti kauheasti. Saatoin itkeä jopa lapsille tarkoitettujen satujen lopussa, jos niissä oli haikea loppu. Vanhemmat päättivät, että tuollainen itkupilli ei tule elämässä pärjäämään joten sitä pitää karaista. Esim. kauhuleffojen katselu oli karaisemisohjelmassa. Muistan miten usein valvoin jopa viikkoja öisin kun ne kammottavat kuvat leffoista tulivat mieleeni uudestaan ja uudestaan.
Samoin olin arka fyysiseen toimintaan, ja varovainen. Ei puhettakaan että olisi viitsitty yrittää rohkaista hitaasti, vaan pakolla mentiin vaan. Esim. kun en meinannut uskaltaa millään aloittaa uimaan, siirtyä vaiheeseen jossa jalat irtoaa pohjasta ja pitäisi pysyä pinnalla itse, isä kerran otti ja heitti mökillä laiturin päästä alas ja sanoi että nyt sitten uit tai hukut. Toki isä olisi tullut minut pelastamaan jos en olisi pysynyt pinnalla, mutta minä opin uimaan kerrasta. Melkoisen kovaa kyllä nykyajan näkökulmasta katsoen. SIlti itselleni taisi toimia aika hyvin, minusta oikeasti tuli rohkeampi ja opin itsekin pakottamaan itseni päin pelkoa.