Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
-87. Mäkin söin tuttia 5- tai 6-vuotiaaksi. Äiti oli joskus töissä iltavuorossa kuuteen tai seitsemään asti, toisin kuin moni muu täällä, en pärjännyt hyvin, vaan itkin ikävää, vaikka isä ja sisko oli kotona. Leikittiin pph:ssa ilman aikuisen valvontaa alakouluikäisenä. Hoitaja huuteli syömään välillä tai katsoi ikkunasta. Pyöräilin pitkiä matkoja kavereille ekalla ja tokalla. Käytiin yksin uimassa ja telttailemassa yötä myöten, ilman puhelimia ja aikuisia, kun olin ala-asteella.
Kyllä lapsilla nykypäivänäkin olisi hyvä olla vähän enemmän itsenäisyyttä.
Olet hemmoitella kakara. -86 syntynyt tuttia söin 2-vuotta taisi jo silloin olla suositut. Ulkona leikittiin yksin jo 3-4vanhana. Ennen koulun alkua osasin jo pyöräillä itse uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin 8 vuotta nuorempaa pikkuveljeäni kesät, alkaen 12-vuotiaasta. Veljeni oli siis silloin nelivuotias.
Sitä ennen olin kesät maalla mummolassa serkkujen kanssa, muistan miten vuotta vanhemman serkun kanssa ajettiin mopolla hirveetä vauhtia hiekkateitä, minä kyydissä, eikä kummallakaan mitään kypärää tai kenkiä. Soudeltiin järvellä, ongittiin ja uitiin ilman aikuisten valvontaa. Tapahtui siis 70-luvulla.
Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.
Heti kun kuume laski, niin kouluun piti mennä. Toipilaspäiviä ei ollut. Yleensä kotona sairastettiin yksin vanhemman ollessa töissä. Ruoaksi oli silloin itsetehtyjä voileipiä.
Välipalat piti muutenkin aina tehdä itse, ei niitä koskaan oltu tehty jääkaappiin valmiiksi odottamaan koulupäivän jälkeen.
-1990-luvun ala-astelainen
Erityisherkkyydestä tai vastaavista ei ollut kuultu mitään, joten herkkääkin lasta yritettiin koulia reippaaksi "karaisemalla" ja vaatimalla paljon. Esimerkiksi lapsilta kiellettyjen leffojen näyttämistä vanhemman seurassa tai lapsen ollessa yksin pidettiin melko tavallisena. Kukaan ei huolehtinut siitä pystyykö lapsi käsittelemään katsomaansa ja jääkö jotain pelkotiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla (-79,ainoa lapsi) ei aina ollut perhepäivähoitopaikkaa, ja sellaisina päivinä olin vanhempien mukana töissä. Hämeen linnassa minua vahtivat putkimiehet ja läheisessä Linnankasarmin varuskuntasairaalassa potilaat, "pojat" sinisissä satiiniaamutakeissaan. Jostakin syystä jotkin muistot istuvat syvällä, muistan vieläkin ruokasalin isoposliinikukan ja fenolin tuoksun sekä ylhäältä vedettävän vessan kolinan, se oli pelottava. Vähän eri meno kuin nykyään :D
Jouduin olemaan aika paljon yksin jo lapsesta vaikka päiväkodissa kävin iltapäiväryhmässä vielä eppuluokalla. Lisäksi isäni oli rappioalkoholisti ja vaikka äitini oli kunnon ihminen ja hyvä vanhempi niin oikeastaan nykypäivän mallien mukaan minut olisi saatettu ottaa huostaan koska isäni oli väkivaltainen ja vietin aikaa rappukäytävässä jne kun kotona isä pahoinpiteli äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet mainitsevat, että punkkeja ei ennen pelätty. Ei niin, koska 70-80-luvuilla niitä ei suurimmassa osassa Suomea edes ollut. Ne ovat levinneet vuosi vuodelta pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen vuoksi.
Ei vaan sen takia että kaikenmaailman elukkoja suojellaan ja levitetään ympäri maata. Ei pelätty minun lapsuudessani susia, koska ei niitä suomessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.
Muistan meidän kylältä yhden tapauksen, ja varmasti niitä on ollut muitakin, mutta tämä sattui tutulle perheelle. Vanhemmat olivat töissä ja kaksi alle kouluikäistä lasta keskenään kotona. Leikkiessä sattui tapaturma ja toinen lapsista menehtyi. Ei voi edes kuvitella, miltä vanhemmista ja tuosta toisesta lapsesta on tuntunut koko ikänsä sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen -87 syntynyt. Sain juoda kahvia jo päiväkoti-ikäisenä, kouluun mennessä olin jo tottunut kupilliseen joka aamu. 7-vuotiaana sai jo olla useamman tunnin yksin kotona koulun jälkeen: iltapäiväkerho oli mutta en jostain syystä halunnut mennä sellaiseen.
Minä ja sisarukseni saimme mennä hyvinkin vapaasti, mutta ajat olivat jo selvästi muuttumassa sen suhteen. Monilla kavereilla oli paljon tiukemmat, ja läsnäolevammat, vanhemmat. Esim. omassa luokassani olin varmaan vapaimmassa kymmenessä prosentissa.
Minua on aina ihmetyttänyt tuo kun lapsille annetaan riippuvuutta aiheuttavaa stimulanttia.
Olen syntynyt 77. Vanhemmat eivät tienneet, missä milloinkin viiletettiin. Aina oltiin ulkona tekemässä jotain. Samassa kerrostalossa asui kymmenkunta lähestulkoon samanikäistä kakaraa, joten leikkiseuraa oli aina. Auton takapenkillä ei ollut turvavöitä. Telkkarista sai katsoa ihan mitä tahansa niiltä kahdelta kanavalta millonkin tuli, mm. Dallasia tai kauhuelokuvia. Opettaja ei epäröinyt kiskaista huonosti käyttäytyvää lasta tukasta. Mitään oppimisvaikeuksia ei tietenkään ollut, vaan heikosti pärjäävät oli tyhmiä ja laiskoja. Yksi koulun poikaoppilas lääppi tyttöjä alapäästä eikä kukaan aikuinen puuttunut asiaan. Lapsuus opetti itsenäiseksi, mutta kyllä usein tuntui, ettei kukaan välitä tuon taivaallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukalon imeminen ei kiinnostanut ketään. Samoin unirievun kanssa nukkumaan meno. Meillä näistä päästiin eroon myöhäisessä vaiheessa.
Joskus maailmassa niistä oltiin vinoiltu, niinpä tyypillisesti meidän aikana 70-80-luvuilla asia "suvaittiin", ts. jätettiin hoitamatta.
Äitini saattoi joskus nälväistä vanhasta tottumuksesta, muttei kertonut esim. koulun puheterapeutille. Myöhemmin hän sanoi ettei viitsinyt puuttua koska oli itsekin imeskellyt omaa peukaloaan. Hoh hoijaa.
(Mutta eihän hänen vaivanaan olevaa adhd:takaan ollut kuin pojilla joilta sen piti parantunut.)
Gloria kirjoitti:
Olen syntynyt 77. Vanhemmat eivät tienneet, missä milloinkin viiletettiin. Aina oltiin ulkona tekemässä jotain. Samassa kerrostalossa asui kymmenkunta lähestulkoon samanikäistä kakaraa, joten leikkiseuraa oli aina. Auton takapenkillä ei ollut turvavöitä. Telkkarista sai katsoa ihan mitä tahansa niiltä kahdelta kanavalta millonkin tuli, mm. Dallasia tai kauhuelokuvia. Opettaja ei epäröinyt kiskaista huonosti käyttäytyvää lasta tukasta. Mitään oppimisvaikeuksia ei tietenkään ollut, vaan heikosti pärjäävät oli tyhmiä ja laiskoja. Yksi koulun poikaoppilas lääppi tyttöjä alapäästä eikä kukaan aikuinen puuttunut asiaan. Lapsuus opetti itsenäiseksi, mutta kyllä usein tuntui, ettei kukaan välitä tuon taivaallista.
Synnyin -72, eikä meillä kiskoneet hiuksista edes vanhat opettajat. Yksi nuorempi jäykkis lanseerasi kyllä aasinlakit wanhan ajan tyyliin. Ne menivät nopeasti pois käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti kun kuume laski, niin kouluun piti mennä. Toipilaspäiviä ei ollut. Yleensä kotona sairastettiin yksin vanhemman ollessa töissä. Ruoaksi oli silloin itsetehtyjä voileipiä.
Välipalat piti muutenkin aina tehdä itse, ei niitä koskaan oltu tehty jääkaappiin valmiiksi odottamaan koulupäivän jälkeen.
-1990-luvun ala-astelainen
70-luvulla, kun naisten työssä käyminen oli olevinaan uutta, oli huono ihminen jos jätti lapselleen leipiä valmiiksi. Olisi pitänyt olla tarjoilemassa lämmintä ruokaa.
Meillä tosin ei ollut niitä leipiä koska välipalat oli 50- luvulla epäterveellisiä. Eikä valmista ruokaa. Sitähän ei jätetty odottamaan, vaan jonkun olisi pitänyt olla jakamassa että kaikki saa yhtä paljon. Lisäksi se mystisesti pilaantui heti kun jäähtyi. (Meidän dieettimme oli enimmäkseen perunoita ja kastiketta, joka toki on kylmänä pahaa, eikä mikroa ollut.)
Kuumeeton päivä oli kyllä suositus jo ennen syntymääsi. Ihme jos se on jossain ollut kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Aamupalana oli pullaa ja kaakaota, myöhemmin pullaa ja kahvia. Pullaa leivottiin joka viikko lisää. Iltaherkkuna oli itse kattilassa tehtyä pop cornia. Karkkia ja limsaa ei saanut kuin lauantaisin. Kiskalta ostettiin irtokarkkeja osoittamalla myyjälle ikkunan läpi, että tota markalla ja tota kahdella.
Koulusta tultiin yksin kotiin, kaikilla roikkui avain kaulassa sellaisessa nahkakotelossa tai muovisessa vieteriketjussa.
Sisarus sai hakea pienemmät päiväkodista.
Ylipäänsä ei ollut sellaista kuljetusrumbaa kuin nykykakaroilla. Harrastusta ei otettu, jollei sinne itse päässyt vanhempien kuljettamatta.
Eikä vanhemmat olleet lapsilleen harrastuksista kateellisia niin kuin nykyään. Niitä tuettiin ja kun valikoima monipuolistui, niihin myös vietiin että jaksasi.
Eihän silloin tarvinnut kuskata, kun pallokenttä ja seurakunnan kerho oli lähietäisyydellä ja vanhemmat ehkä töissä.
Mihin itse kävelet tai pyöräilet nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä oltiin jo ihan lapsina illanvietoissa aina mukana. Eikä siis mitään juoppovanhempia, mutta se oli ihan normaalia että vanhemmat juopotteli keskenään ja lapset juoksi pitkin pihoja.
Nykyään ei tulis mieleenkään. Voin juoda lasin viiniä, vaikka lapsi kotona. En tosin edes juo humalaan itseäni koskaan, mutta ei tulis mieleenkään lähteä jonnekkin uv-bileisiin lapsen kanssa missä muut jois.No ei mullekaan sinänsä tulisi enää mieleenkään, MUTTA mua välillä surettaa, kun mun lapset ei saa kaikkia niitä hauskoja muistoja, joita noihin tilanteisiin ja juhliinliittyi. Kun olihan se jännää ja hauskaakin, meidän vanhempien porukoissa ei tapeltu, ja ne harvat jotka oli alkoholisteja, oli sitä kuitenkin "siististi", ei siis mitään paskat housussa örveltämistä.
Mikä estää? Kyllä meillä on lapset olleet mukana niin kauan kuin on ollut oikeasti kivaa. Sitten on lähdetty.
Mitenköhä tälläkin hahmolla meni, imee varmaan vieläkin tuttipulloa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jankutan, mutta voitteko joku kommentoida sitä kuusivuotiasta lastenvahti -juttua. Ihanko tosissaan pidätte normaalina tai uskottavana?
No mitä nyt jankkaaja tarkoitat normaalilla. Jos tarkoitat, oliko yleistä, niin olihan se. Jos tarkoitat, paheksuttiinko, pidettiinkö siis sillä tavalla ei-normaalina, niin kyllä varmaan. Nimenomaan siis perheet kuten sinun, jotka eivät koskaan olisi tehneet niin, paheksuivat. Ja olivat tietysti sitä mieltä, että lapsia hoitaa lastenhoitajat, päiväkodit ja mitkä lie.
Monessa perheessä lapset olivat kuitenkin keskenään tosi pienestä. Kun ajattelet sitä vaipanvaihtoa, osaako kuusivuotias, joku oli närevä ja osasi. Joku ei, ja hänen nuorempi sisarensa sitten kulki vaipat kusessa ja paskassa. Eivätkä olleet sinä ainana mitään superliberoja, kuten nykyään.
Eniten huomattavaa tässä kuitenkin on, että eivät nämä paheksujat mitään tehneet asian eteen, puuttuneet tai mitään. Kunhan kauhistelivat paremmissa piireissään.
Kysäise joskus vanhemmiltasi, tiesivätkö tälläisiä perheitä ja mitä tekivät, jos tiesivät.
Aivan. Ja kyllä tavat ovat vaihdelleet, välillä joku on yleistä ja normaalia ja välillä ei. Tiukasta välinpitämättömyyteen.Toisinaan riippuu ihan perheestä mitä tyyliä toteutetaan. Nyt kun päivähoito alkaa olla yleinen asia ja perustulo käytännössä toteutuu, tavat tasoittuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä oltiin jo ihan lapsina illanvietoissa aina mukana. Eikä siis mitään juoppovanhempia, mutta se oli ihan normaalia että vanhemmat juopotteli keskenään ja lapset juoksi pitkin pihoja.
Nykyään ei tulis mieleenkään. Voin juoda lasin viiniä, vaikka lapsi kotona. En tosin edes juo humalaan itseäni koskaan, mutta ei tulis mieleenkään lähteä jonnekkin uv-bileisiin lapsen kanssa missä muut jois.No ei mullekaan sinänsä tulisi enää mieleenkään, MUTTA mua välillä surettaa, kun mun lapset ei saa kaikkia niitä hauskoja muistoja, joita noihin tilanteisiin ja juhliinliittyi. Kun olihan se jännää ja hauskaakin, meidän vanhempien porukoissa ei tapeltu, ja ne harvat jotka oli alkoholisteja, oli sitä kuitenkin "siististi", ei siis mitään paskat housussa örveltämistä.
Sama, olen syntynyt 1974 ja muistan lapsena myös vain hyviä muistoja tilanteista, missä aikuiset joivat. Meillä toisinaan mentiin isän kotitilalle yöksi varsinkin kesäisin, ja siellä oli usein muutama muukin isän sisarus perheineen paikalla. Aikuiset siinä ottivat kuppia, kukaan ei räyhännyt tai riehunut tai ollut pelottava, mutta tulivat jotenkin hauskemmiksi kuin yleensä. Esim. usein jäyhät miehetkin, jotka siihen aikaan ei niin kauheasti lasten kanssa touhunneet, juttelivat lapsille kovasti tai kantoivat olkapäillään, ja äidit olivat vähemmän tiukkiksia. Itse usein toivoin että vanhemmat joisivat useammin, kun silloin he olivat iloisempia ja leikkisämpiä kuin yleensä :D
Maaseudulla oli täysin normaalia, että hyvinkin pienet lapset olivat keskenään vanhempien ollessa töissä navetassa. Pikkuveljeni syntyi, kun olin 5-vuotias, ja pikkusisko kun olin 10. Kummallakaan ei ollut ulkopuolista hoitajaa, vaikka isä teki maatilan töitä aamusta iltaan ja äiti hoiti eläimet, kolmisen tuntia aamuin illoin, yhteensä 6 tuntia päivässä. Muistan, että äidin mielestä olin hiukan liian nuori hoitamaan vauvaa, ja 7- ja 9-vuotiailla veljilläni oli siksi päävastuu. He kuitenkin jättivät minut usein yksin vauvan kanssa, eivätkä vanhemmat tietenkään huomanneet mitään.