Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

- isä kerran hölmöili yhden yh-äidin kanssa, joka ilmeisesti varasti isältä rahaa. Kun isä meni selvittämään asiaa naisen kanssa, otti minut mukaan.

- teininä vahemmista oli parempi, että olin kylillä kännäämässä kavereiden kanssa kuin että olisin ollut illat kotona

Meidän lähiössä huutokuoroon liittyi myös kaikki lähellä olleet kaveritkin, kaikki samalla nuotilla ja aika äkkiä se aina tehosikin. Nykyisin tuollainen lasten metelöinti kiellettäisiin varmaan aika äkkiä, mutta silloin 70- luvun alkupuolella se kuului normaaliin pihaelämään.

Olen syntynyt -75. Neuvolakortissa ohjeistetaan 6 vk iässä antamaan appelsiinimehua ja 2 kk iässä kananmunankeltuaista ja maksamakkaraa!

Nykymenoon verrattuna tuntuu hurjalta se, miten oltiin alakoululaisina monta tuntia lapset keskenään esim. uimassa jossain kilometrien päässä. Mutta toisaalta, kun ei kännyköitä ollut niin eihän siihen mitään vaihtoehtoja ollut. Ihme ettei koskaan sattunut mitään. Kotoa annettiin vain kotiintuloaika tyyliin "ruoka on viideltä", muuten sai mennä miten halusi.

Vaatteita pidettiin monta päivää päälle ennen pesemistä eikä pesulla tarvinnut käydä joka päivä. Alakoululaisena oli erikseen koulu- ja kotivaatteet, jotka piti vaihtaa kun tuli koulusta. Niitä kouluvaatteita sitten pidettiin monta päivää, kun eivät kerran likaantuneet kun olivat vain koulussa päällä.

Olin tosi ronkeli syömisissä pienestä pitäen ja minulla oli monia ruokiin liittyviä päähänpinttymiä (ja on edelleen). Kellekään ei kuitenkaan koskaan tullut mieleen, että asialle pitäisi tai voi tehdä jotain tai että tarvitsisin jotain apua. Asia kuitattiin "sulla on ongelma korvien välissä" -tyyppisesti ja sanottiin, että ole sitten syömättä. Koulussa jotkut opettajat tuputtivat ruokaa tai istuttivat kylmentyneen ruokalautasen kanssa pöydässä, toiset taas katsoivat sormien läpi sitä, kuinka kehityin mestariksi piilottelemaan ruokaa esim. niihin 2 dl maitopurkkeihin, jollaisen jokainen joi joka päivä. Mikä jätteen määrä niistäkin kertyi, koska ei mistään kierrättämisestä kukaan koskaan edes puhunut!

Mä en juonut kahvia mutta suunnilleen joka päivä kaakaota aamulla ja illalla, siihen laitettiin vielä hunajaa lisämakeutukseksi. Usein oli jäätelöä ja valkoista leipää välipalaksi. Isä tuli myöhään töistä, pahimmillaan päivällinen oli klo 19:30, ja kaikkien vaan piti odottaa, että isä tulee kotiin. Ihan pienenä muistan, että jos ei suostunut syömään, isä otti nenästä kiinni ja pakotti sillä tavalla syömään. Yleisesti oli tiedossa, että kaverin perheessä lapsille annettiin piiskaa, kukaan aikuinen ei kuitenkaan asialle mitään. Joskus oltiin isän alkoholipitoisissa pikkujouluissa, ei kyllä itselle tulisi mieleenkään ottaa lasta mukaan sellaiseen. Kerran vahdittiin kaverin kanssa heidän perheen vauvaa, joka oli vielä täysimetyksellä, äiti oli lähtenyt kauppaan ja vauva huusi koko ajan. Itsellä ikää silloin noin 11 v. Olen syntynyt -87.

Vierailija kirjoitti:

Söin tuttia 5-vuotiaaksi

pakko kysyä: onko sun hampaat suorat ja oikeassa asennossa?

Vierailija kirjoitti:

En usko tuon 1979 syntyneen kertomusta. Ei todellakaan ollut normaalia jättää alle kouluikäisiä yksin päiväksi enkä tiedä niin ikinä tapahtuneen. Eihän alle kouluikäinen osaa edes ruokkia pikkulapsia saati vaihtaa vaippaa.

Miksi tämä kirjoitus kerää alapeukkuja? Ei todellakaan missään normaalissa perheessä kuusivuotias huolehtinut alle 3-vuotiaasta usean tunnin ajan päivittäin ja muista pikkusisaruksista. Olen itsekin 1979 syntynyt. Kyllä sellainen olisi ollut vakavaa heitteillejättöä.

80-luvulla lapsia hoidettiin vanhempien työpäivän aikana päiväkodeissa ja perhepäivähoitajilla, ei pikkulasten avulla.

Kuulemma naapurin täti katteli meidän perään, kun pieniä oltiin ja äiti kävi töissä. heti kun vanhin sisarus aloitti koulun, niin oli itsestäänselvää, että piti huolen meistä nuoremmista äidin työpäivän ajan . Avain roikkui tosiaan kaikilla meillä kaulassa ja mentiin pitkin maita ja mantuja. Kotiintuloajat ja ruoka-ajat olivat tiukkoja ja niitä jos ei noudattanut niin kotiarestia rapsahti heti.Usein äiti lähetti meidät myös lähikioskille ostamaan tupakkaa hänelle ja samalla saatiin itsellemme ostaa muutama karkki. ( eka tupakan ostamisen ikäraja tuli Suomeen 1976). Kaikki me pihan lapset oltiin  yhdessä touhuamassa ja jos joku teki jotain typerää, niin kyllä joku aikuinen asiaan puuttui. Silloin oli meininkinä vielä, että koko kylä kasvattaa. Ja tosiaan ne neuvolakortin ihanat kirjoitukset raakaraasteita ja tuoremehuja muutaman kuukauden ikäiselle :)

tuttia taisin myös itse syödä sinne kouluikään asti

Lapset sai kulkea lähialueella hyvin vapaasti aivan pienenäkin ilman että vanhemmat tuli selän takana seuraamassa touhuja. Yksi varhaisimpia muistojani on, kun isovanhemmat vahtivat meitä vanhempien matkan ajan. Veljeni oli n. 3-4v ja lähti omille teilleen naapuri taloyhtiön piha-alueelle, minä sitten lähin hetken päästä perään ja olin 1½ vuotta nuorempi. Muistan kun vierin läheiset ulkoportaat alas ja itku ja nenäverenvuotohan siitä tuli. En ollut näköpiirissä mutta kuulivat kuitenkin itkuni ja hakivat takaisin omalle pihalle.  

Myös perhepäivähoitajalla muistan välillä olleeni hänen taloyhtiönsä leikkialueella yksin leikkimässä joskus 5 vuotiaana kun hän laittoi ruokaa, leikkipaikalta ei ollut mitään näköyhteyttä hoitajani asunnolle.

Ja kun vanhemmat lähtivät teatteriin tms muuhun iltamenoon niin isosiskoni toimi meille lapsenvahtina. Veljen kanssa olimme ehkä juuri ja juuri kouluikäsiä/vähän alle ja siskoni noin 10v.

Sain myös tulla kotiin eskarista itse hetken aikaa. Se kyllä kiellettiin hoitajien toimesta kesken vuoden, kun alueella alkoi liikkumaan huhu namusedästä pakettiautoineen - ei auttanut että eskarin ja kotini välimatka oli alle 100m, piti taas vanhempien tulla hakemaan. Vaan hetken kesti sentään kuitenkin...

Toisaalta taas, ei kai vanhemmat niin huolettomiakaan olleet. Kun ekalla luokalla menin luokkalaiseni kotiin ilman lupaa suoraa koulusta niin siitä tuli kovasti sanomista kun olivat ehtineet olla tosi huolissaaan pari tuntia. Myös kotiintulo aika oli tiukka, ja kun siitä kerran myöstyin reilummin niin sitä aikaistettiin pitkäksi aikaa tunnilla. Sanoisin että meill oli tiukat rajat sen suhteen missä ja milloin saatiin liikkua, mutta kun saatiin niin meno oli vapaata.

91- olen syntynyt. Ravitsemusssuosituksista yms en tiiä poikkesiko niin paljoakaan nykypäivästä? Ehkä huolettomammin lapset sai syyä sokerihuurrettuja muroja ja mehua aamupalana, mutta kaipa niitä monessa perheessä tänäpäivänäkin syyään.

Syntynyt 1974, asuin maalla

Koska turvavöitä ei ollut, roikuin aina etupenkkien välissä kun autoiltiin jonnekin.

Kesällä oltiin neljästään, ikää 7 - 11, päivät pitkät uimassa metsälammikoilla ja hiekkakuopalla. Vanhin opetti meitä muita uimaan ja muistan selkeästi kun opin uimaan samana kesänä kun syksyllä lähdin kouluun. Vanhemmat eivät todellakaan tienneet missä päivät pyörittiin ja jossain vaiheessa vaan ilmaannuttiin takaisin. Eikä punkeista puhunut kukaan, heinikossa mentii sortsit jalassa.

Toisaalta maatilan töissä oltiin mukana tosi pienestä, näin taitaa kyllä olla edelleen maalla. Jalat eivät edes meinanneet yltää polkimille kun ajoin jo traktoria heinätöissä. Heiniä ei vielä paalattu silloin, joten ladossa piti pomppia heinäkasojen päällä. Sieltä katonrajasta hypättiin korkealta, ihme ettei kukaan loukkaantunut.

Autonajo opelteltiin tosi nuorena ja sivuteillä ajettiin jo monta vuotta ennen virallista korttia, eikä kukaan sitä ihmetellyt. Toisaalta se oli myös turvallisuustekijä, sitten kun oli yksin kotona niin pääsi tarvittaessa hakemaan apua nopeasti autolla.

Kaverin vanhemmat polttivat ketjussa kotonaan sisällä ja koko pieni talo oli savusta sumea ja seinät keltaisena. Muistan edelleen miltä kaverini haisi ja miltä omat vaatteet haisi kun siellä oli käynyt.

Muistoissa monella äiti, missä isät?

Mekin tehtiin tuota vielä 90-luvun lopussa, että soiteltiin naapureiden ovikelloa ja pyydettiin saataisko ulkoiluttaa niiden koiraa. Ei välttämättä tunnettu naapureita mitenkään, tiedettiin vain että niillä on koira. Aina saatiin ulkoiluttaa, oltiin jotain 7-10v. Nykyäänhän ei lapset saa ulkoiluttaa suunnilleen edes oman perheen koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Muistoissa monella äiti, missä isät?

Isät alkoivat osallistua yleisesti lastenkasvatukseen ehkä joskus 2000-luvulla. Sitä ennen lapset saivat olla, kunhan niistä ei ollut vaivaa.

Ei mitään se ihmeempää kuin äiti oli kotona kunnes oli 5v. En muista olleen eskarissa mutta jossain kerhossa, tai ehkä se oli eskari (?).

Synnyin 90-luvulla. En tiedä oliko silloin lievempi kuritus, tukistus ja luunapit kriminalisoituja, mutta silloin se oli yleistä ja sallittua, kavereiden kanssa välillä keskusteltiin kuka oli saanut eilen illalla tukkapöllyä. Myös opettajien kuullen ja jopa heidän kanssaan keskusteltiin näistä, ja mitään ei tullut. Opettaja jopa torui lasta, että miksi oli ollut tuhma. Nykyään varmaan joutuisi tollaisesta vankilaan....

Muistan myös koulussa vielä 2000-luvun alussa kuinka opettaja saattoi heittää huonosti käyttäytyvän oppilaan niskasta ulos luokan naurun säestämänä. Mutta tietenkin kaikki nauroivat sille oppilaalle, eikä tullut mieleenkään että opettaja tekisi jotain väärin. Silloin oli vielä jotain auktoriteettia. Nykyään puhelimien kamerat tallentavat kaiken ja ope saa potkut. Meillä tapahtui asioita, jotka tuntuivat aivan hyväksyttäviltä, ja nykyään niistä saisi pahempia kohuja kuin mitä vielä on koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Asuin harmaassa ankeassa lähiössä, mutta lapselle se oli paratiisi. Seikkailut lähimetsässä, ruohikolla makoilun ilman punkkihysteriaa, pullojen keräämisen ja saaduilla rahoilla ostetut karkit lähikioskista jossa karkkia ei saanut ottaa itse vaan myyjä lappoi ne pussiin " 4 sinistä, 6 noita vihreitä",  reissut uimarannalle kymmenen kilometrin päähän ilman aikuisia ja ilman kypärää, soittelut lankapuhelimella kotiin "saako lisäaikaa?",  äiti tuu ikkunaan- huutelun, kavereiden postiluukkuun tungetut viestilaput ja isukkien etsimisen lähipubista. Näen silmissäni yhä sen lapsen silmin vaikuttavan näkymän "maailma on niin suuri!" kuudennen kerroksen parvekkeelta ja muistan, miten jännää oli uhmata "ei lapsia yksin hissiin"-kieltotarraa.

Kuulostaa hullulta ja turvattomalta ja sitä se ehkä olikin, mutta mielestäni minulla oli ihan hemmetin mahtava lapsuus!  :) T. muumio vuosimallia 1980

Miten nostalgista näitä onkaan lukea! Olisin voinut kirjoittaa ylläolevan kommentin. Miten samanlaista kaikilla on ollutkaan. Minäkin vuosimallia 1980. :)

Me ei koskaan juotu vettä, aina mehua.

Vierailija kirjoitti:

Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...

Ja olen syntynyt 1980, veli 1985

Pikkuveli syntyi 70-luvun alussa. Muistan äidin kastaneen tutin omaan suuhunsa, sen jälkeen hienosokeriastiaan ja sitten vauvan suuhun .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistoissa monella äiti, missä isät?

Isät alkoivat osallistua yleisesti lastenkasvatukseen ehkä joskus 2000-luvulla. Sitä ennen lapset saivat olla, kunhan niistä ei ollut vaivaa.

Mä olen syntynyt v. 1980 ja meidän perheessä nimenomaan isä puuhasi lasten kanssa, keitti perunoita, tiskasi ja silitti. Äiti oli aina joko töissä tai tympiintyneenä kotona, jossa lähinnä nalkutti miehelle ja lapsille, et menkää pois siitä jaloista pyörimästä!

Join vauvana tuttipullosta hunajamaitoa, ihan lehmänmaitoa siis.

Autossa istuimme takapenkillä ilman turvavöitä ja pompimme tavaratilan ja takapenkin välillä ajon aikana.

Emme koskaan käyttäneet aurinkorasvaa, emmekä palaneet.

Pelasimme Mustapekka-korttia ja leikimme "kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiä.

90-luvun lopulla ulkoilutin isoa koiraamme yksin 8-9-vuotiaana, muutaman kerran koira kiskoi minut kotiin eikä mulla ollut siihen mitään sanomista, kunhan roikuin mukana. Minkähänlainen someraivo tällaisestäkin nykyään syntyisi?