Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Olin lapsena melko usein erään sukulaisperheen luona maatilalla ja sain siellä tietää, että mistä ruoka tulee kauppoihin, kun näin kuinka esim. viljaa kasvatetaan pellolla ja mitä kaikkea pitää tehdä, ennen kuin jyvistä saadaan jauhoja, joista leivotaan leipää, jota me sitten kaupoista ostimme. Samoin sain tietää esim. miten kasviksia kasvatetaan tai kuinka lehmiä pitää hoitaa ja lypsää, että niistä saadaan maitoa.
Minä sain myös melko pienenä tietää, että kuinka osa eläimistä lopetetaan ja mitä niille tehdään ennen kuin liha saadaan kauppoihin myyntiin ja sain nähdä siitä myös kuvia, kuinka eläinten ruhoja käsiteltiin teurastuksen jälkeen. Kävimme myös kalassa ja näin, kuinka saadut kalat lopetettiin, perattiin, suomustettiin ja valmistettiin ruoaksi.
Sain myös melko pienenä tietää, että miten erilaisten eläinten poikaset saavat alkunsa, kehittyvät munassa tai emon kohdussa ja kuoriutuvat tai syntyvät. Olin varmasti alle kouluikäinen, kun olin jo nähnyt joidenkin eläinten paritteluja, kuinka kana munii munan, kuinka kana hautoo, kuinka tiput kuoriutuvat munasta, kuinka esim. kissa, koira tai lammas synnyttää ja hoitaa poikasiaan. Sain myös tietää, että miten ihmiset lisääntyvät, vaikka olinkin jo melkein täysi-ikäinen kun näin videolta ensimmäisen kerran kuinka lapsi syntyy ja jo täysi-ikäinen kun näin ensimmäisen kerran pornoa eli kuinka ihmiset parittelevat eli tekevät lapsia. (Tosin nykyään minua kiinnostaa enemmän homoporno kuin heteroporno ja homojen seksistähän ei lapset saa alkunsa).
En sitten tiedä, että kuinka moni vanhempi nykyään päästäisi vaikka noin 5-6 vuotiaan lapsen näkemään vaikka koirien parittelua tai kuinka koiraemo synnyttää poikasia tai että kuinka vaikka sikaa paloitellaan, kun siitä tehdään lihaa kauppoihin vietäväksi. Minä niitä näin yhdessä sisarusten ja serkkujen nähden, eikä kenellekään tietääkseni tullut traumoja, ei ainakaan minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, että kuolleisuus ei ole ollut vielä 80-luvullakin huomattavasti suurempaa kuin nyt. Vai onko se ollutkin? No, joka tapauksessa moni on selvinnyt hengissäkin, vaikka mm. autoilu (ja pyöräily) oli täysin edesvastuutonta. Vai elämmekö nyt sitten jotain yliturvallisuusaikaa?
Toisaalta taas terveelliset elämäntavat eli karkkipäivät kerran viikossa ja herkkujen pienet koot sekä huolelliset hammaspesut olivat tosi moderneja juttuja - tai ehkä vain maalaisjärkeä. Minkähän takia noista jutuista on pahasti lipsuttu epäterveelliseen yltäkylläisyyteen? 80-luvullahan oli vieläpä periaatteessa hyvät olot, mutta silti kulutus oli maltillista.
80-luvulla tehtiin myös voimatkoja Ruotsiin, josta sai halvalla Bregottia. Tämä lieni jokin pula-aikojen jäänne. Muistan myös isovanhempieni hakeneen voita Ruotsista. Mutta onhan tämäkin tavallaan toistunut: Venäjä-pakotteet johtivat siihen, että ihmiset hamstrasivat juustoa. Ylipäänsä edelleen on vahva Sulo Vilén -meininki ja ämpäreiden jonotus.
90-luvulla iski lama, mikä näkyi jokaisen koululaisenkin ruokalautasella. Toisaalta myös juppimeininki oli pinnalla. 90-luku ei omaan mieleeni ole jäänyt kovin erikoisena, joten sikäli en ehkä pysty samaistumaan näihin kommentteihin, joissa 90-lukua muistellaan kasvatuksellisesti outona vanhana aikana. Osa siskonlapsista syntyi 90-luvulla, enkä muista heihin kohdistuneen mitään omituisia juttuja, vaan se aika tuntuu jo varsin fiksulta. 90-luvulla Suomeen tuli enemmän ulkomaalaisia. Erona nykyaikaan vaan oli se, että juuri kukaan ei jaksanut tehdä heistä numeroa, vaan ihmiset jatkoivat elämäänsä.
Toki 90-luvulla alkoi näkyä se, että 70-lukulaiset alkoivat lisääntyä omine kasvatusihanteineen. 80-luvulla ei vielä pahemmin lässytetty tai puhuttu tunteista tai edes vaikeista aiheista, joten kys. sukupolvi pitkälti varmasti päätti toimia toisin. Seuraksena osin jenkkimeininkiä, kulta-rakas-lässytystä, vaikka teot olisivat puhuneet toista. Perhe käsitteenä alkoi saada myös uudenlaisia piirteitä: 80-luvulla isovanhempien kanssa saatettiin viettää paljon aikaa, mutta myöhemmin heistä on tullut lähinnä vain hoitajia, kun taas lähiperheeseen on panostettu tosi paljon. Minkähän takia näin?
Kuitenkin 80-luvullakin oli jo ikäviäkin asioita eikä kaikki ollut vain mukavaa Viisikko-elämää. Oli itsensäpaljastelijoita (en tiedä, minkä verran näistä jutuista oli loppujen lopuksi urbaaneja legendoja ym.), puukottajia (saman talon poika puukotti 15-vuotiaana toisen nuoren kuoliaaksi), skinnareita jne.
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin kun olin 3 viikon vanha.
Nykyään varmaan kivitettäisiin.
Silloin äitiysloma oli niin lyhyt.
Oon syntynyt 60-luvulla ja äiti on kertonut palanneensa töihin, kun olin pariviikkoinen. Minut vietiin päiväksi hoitoon naapuriin, jossa oli enemmän lapsia ja heidän äitinsä oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä. Tykkäsin oluesta.
N -70
Mäkin sain aina saunan jälkeen "Lasten Kaljaa". Myöhemmin kävi ilmi että se oli Pommacia.
Olin sanonut koulussa että kalja maistuu hyvälle :DDD Moni ei ollut varmaan tajunnut että Pommacia itseasiassa tarkoitin...
t. N-72
Saunan jälkeen join limua. En puhu saunassa käymisestä. Mä sain oikeasti olutta. Kun mun poika oli pieni niin sai multa maistaa siideriä.
Muistan, että ala-asteaikoina kaikki kaverit olivat maistaneet viinaa. Äitikin maistatti minulla. Tätä kai pidettiin lähinnä opettavaisena. En minä eikä kukaan kaverikaan juonut koskaan kännenä alaikäisenä.
Syntynyt 90. Asuin lapsuuteni maalla, meillä oli maito ja vilja-tila. Sain jo 5-6 vuotiaana mennä valvomatta lehmien aitauksessa ja navetassa. Mieleen on jäänyt muisto, kun olin illalla lehmien aitauksessa ja kaksi mullikkaa rupesi tappelemaan keskenään aivan vieressäni, siinä olisi voinut 6-vuotias jäädä isompien jalkoihin.
Kilometrin päässä kotoamme oli "savikuoppia", lampia, jotka olivat syviä rannasta asti. Sain leikkiä lampien äärellä valvomatta, vanhemmat harvemmin edes tiesivät missä olin.
Olin kiinnostunut vesi ötököistä ja liskoista, joita pyydystelin lammen reunalta, usein kunnolla kurotellen haavilla. Kerran kaverini putosi sinne, olimme 8-vuotiaita. Kaveri sai lampeen kaatuneesta puunrungosta kiinni ja pääsi sitä pitkin pois. Sain silti jatkaa lammilla yksin leikkimistä vaikka vanhemmat saivat tietää mitä oli tapahtunut.
Rakastin metsää yli kaiken ja olinkin käynyt yksinään läpi kaikki lähiseudun metsät jo pienestä pitäen. Lähellä tilaamme oli iso suo, jossa oli ihan kunnon suonsilmäkkeitä. Kerran upposin suohon vyötäröön asti, pääsin vain vaivoin ylös. Jatkoin silti suolla käymistä.
Näitä juttuja on lukuisia muitakin, tässä vaan muutama mikä ensimmäisenä tuli mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin auton takakontissa huvikseni, vaikka penkilläkin olisi ollut tilaa. Olin muistaakseni ala-asteella eli vuosi oli ehkä 2000. Eipä tuostakaan kauaa ole.
Kerran menin väärällä bussilla kouluun (olin n. 8v) ja ajelin sillä sitten naapurikunnan lukioon saakka. Naapurin lukiolaistyttö tunnisti minut ja kyseli, mitä minä siellä teen. Joku lukion miesopettaja heitti minut autolla omalle koululleni, jätti siihen pihalle vaan. Muistan seisoskelleeni koulun pihassa ja miettineeni, miten kehtaan mennä luokkaan kesken kaiken. Tämä episodi selvisi äidilleni vasta seuraavana päivänä, kun opettajani soitti hänelle.
Vuonna 2005 törttöilin kännissä ja poliisi yhytti meidät. Ei tullut lasua tai muitakaan seuraamuksia, vaikka yläasteikäisiä oltiin kaikki.
Seikkailin paljon metsissä yksinäni, se oli ihanaa. Mitään kännyköitä ei tietenkään vielä ollut, ne tulivat vasta pari vuotta myöhemmin. Joskus mietin, että jos jotain olisi sattunut ja olisin esim satuttanut itseni, ei kukaan olisi tiennyt missä olen. Äidille sanoin, että lähden pyöräilemään tai ulos, ja se riitti. Sitten vaan haahuilin jossain tuntikaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan ja vanhoista valokuvistakin nähnyt, että 80-luvulla mulla oli niitä ”pikkulasten” kurahousuja käytössä paljon vanhempana kuin nykyään lapset niitä käyttää, esim. loskakelissä kun meni pihalle leikkimään. Yhdessäkin valokuvassa olen päiväyksen mukaan jo 10 ja minulla on keltaiset kurahousut, joissa on sellaiset hassut olkaimet eli ei henkselit vaan se muovikangas jatkuu suoraan olkaimena ja siinä on sitten nepparit. Nykyään saisi varmasti lasun jos pukisi lapset tuollaisiin! Mutta silloin ulkovaatteet ei tainneet juuri pitää vettä.
90-luvulla koulussa oli monella toppahaalarit ala-asteen lopullakin, eikä kukaan pitänyt niitä lapsellisina.
Oma lapseni on syntynyt 2003 ja kyllä vielä eka- ja tokaluokalla, eli siis 2000-luvun lopulla kulkivat toppahaalareissa.
Joo, mutta 90-luvulla ainakin meidän koulussa ihan viides- ja kuudesluokkalaisetkin käyttivät koulussakin toppahaalareita eikä niillä ollut silloin mitään vauvaleimaa. Ihan niillä suosituillakin oppilailla oli haalareita.
Tämäm on oikeasti pakko olla paikkakuntakohtaista. 90-luvulla ei ainakaan Espoossa menty missään toppahaalareissa paitsi jotkut eka- ja tokaluokkalaiset. 80-luvulla, kun olin ala-asteella (kuudennella luokalla -89-90) käytettiin lasketteluhaalareita pari vuotta, kun ne olivat muotia, mutta kyllä mulla ja kaikilla muilla oli jo nelos-vitosluokilla farkut ja niiden päällä ehkä toppahousut jos oli kova pakkanen ja jotka riisuttiin sisälle mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten ruokavalion terveellisyyteen ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Jos esimerkiksi maito ei maistunut, niin ei se ketään huolettanut. Mitään vitamiineja ei kotona lapsille tarjottu. Sen sijaan sokerin määrä ruokavaliossa oli ihan käsittämättömän korkealla.
Puhutko nyt 90-luvusta ja sen jälkeisestä ajasta? 70- ja 80-luvuilla sokeria oli tosi vähän tarjolla, karkki ja limsa oli kallista (Suomessa oli silloin tuontisäätely, eli kaupoissa oli oikeastaan vain kotimaisia tuotteita ja sellaisenaan myyty sokeri, hieno- ja palasokeri oli myös kallista, kahviin ja teehen sai laittaa max. 2 palaa tai 2 teelusikallista.) Asiat alkoivat muuttua ysärillä kun kilpailu vapautui ja tuli EU ja kaikkea.
Mulle syötettiin D-vitamiinia vielä 80-luvun alussa, ne olivat sellaisia lapsille tarkoitettuja pyöreitä gelatiinikapseleita, joiden sisällä oli mautonta öljyä. Päällinen oli makeahko. Mä en niellyt niitä ikinä kokonaisina, pyörittelin suussani ja puraisin lopulta rikki koska se oli hauskaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Matkustin auton takakontissa huvikseni, vaikka penkilläkin olisi ollut tilaa. Olin muistaakseni ala-asteella eli vuosi oli ehkä 2000. Eipä tuostakaan kauaa ole.
Kerran menin väärällä bussilla kouluun (olin n. 8v) ja ajelin sillä sitten naapurikunnan lukioon saakka. Naapurin lukiolaistyttö tunnisti minut ja kyseli, mitä minä siellä teen. Joku lukion miesopettaja heitti minut autolla omalle koululleni, jätti siihen pihalle vaan. Muistan seisoskelleeni koulun pihassa ja miettineeni, miten kehtaan mennä luokkaan kesken kaiken. Tämä episodi selvisi äidilleni vasta seuraavana päivänä, kun opettajani soitti hänelle.
Vuonna 2005 törttöilin kännissä ja poliisi yhytti meidät. Ei tullut lasua tai muitakaan seuraamuksia, vaikka yläasteikäisiä oltiin kaikki.
Seikkailin paljon metsissä yksinäni, se oli ihanaa. Mitään kännyköitä ei tietenkään vielä ollut, ne tulivat vasta pari vuotta myöhemmin. Joskus mietin, että jos jotain olisi sattunut ja olisin esim satuttanut itseni, ei kukaan olisi tiennyt missä olen. Äidille sanoin, että lähden pyöräilemään tai ulos, ja se riitti. Sitten vaan haahuilin jossain tuntikaupalla.
Hetkonen, kyllähän nyt kännykät on olleet jo 90-luvulla. Sehän oli Nokian läpilyöntiaikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä tuosta 80-luvun hammashuollosta: silloinhan pop oli se "popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa" -laulukin.
Maito oli tietysti myös todella jees. Tosin silloin myös punainen maito oli täysin normaalia.
80-luku oli todella mieleenpainuvaa aikaa, tosin en ole varma, johtuuko siitä, että itse oli silloin lapsi vai oliko se oikeasti erilaista aikaa. Julistaako jokainen lapsi oman lapsuusvuosikymmenensä puolesta? Tosin terveydenhuolto on kehittynyt hurjasti elämäni aikana. Itselläni on ollut pitkäaikaissairaus lapsesta asti, ja on hurjaa, miten kehitys kehittyy. 80-luvulla ei tiedetty vielä suurin piirtein mitään verrattuna nykyhetkeen. Puhumattakaan asenneilmapiiristä liittyen sairauksiin. Voi vain kuvitella, mitä tämänkin sairauden hoito on ollut joskus 50-luvulla. Käytännössä ei varmasti juuri mitään, vaan ihmiset ovat kuolleet pois.
Olen syntynyt 60-luvulla. Vauva-ajan ruokavaliosta en tiedä. Mutta minua ei ole imetetty kuin muutama viikko, koska jouduin heti sairaalaan pidemmäksi aikaa ja imetys loppui siihen. Sitä en tiedä, mitä minulle on juotettu.
Mutta samaa, kuin monella muullakin. Keskenmämme kävimme uimassa ja leikimme päivät ulkona alle kouluikäisinä. Isä ja äiti kävi välillä tanssimassa kylän tanssitalolla ja olin yksin kotona klo 1.00 asti, kun tulivat. Ja ikää ei kovin paljoa ollut, mutta koulussa olin kuitenkin. Kivaa ja jännää, kun karkkirasia odotti kaapissa ja sen sai hakea, kun perävalot näkyi.
Kouluun lähdin yksin ja koulusta tulin yksin. Isä oli reissutöissä ja äiti joka toinen viikko töissä klo 22.00 asti. Joten olin siihen asti yksin.
Minäkin kävin hammaslääkärissä vasta ekaluokalla. Oma lapsuus oli kyllä ihan erilainen, kuin omien. Koko seudulla ei edes ollut päiväkotia. Lapset oli yksin kotona tai isosisarukset katsoi perään, jos oli niitä. Sille kai olisi nauranut naurismaan aidatkin jos joku olisi sanonut, että pitää viedä päiväkotiin saamaan virikkeitä ja opettelemaan sosiaalistumista ja leikkaamaan ja piirtämään. Itsehän nuo opeteltiin ja itsekin osasin lukea ennen kouluunmenoa, kun äiti ei ehtinyt lukea aku ankkaa, niin opettelin itse.
Hyvä lapsuus. Kolhuja toki välillä tuli. Mutta kaikki säilyttiin hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustin auton takakontissa huvikseni, vaikka penkilläkin olisi ollut tilaa. Olin muistaakseni ala-asteella eli vuosi oli ehkä 2000. Eipä tuostakaan kauaa ole.
Kerran menin väärällä bussilla kouluun (olin n. 8v) ja ajelin sillä sitten naapurikunnan lukioon saakka. Naapurin lukiolaistyttö tunnisti minut ja kyseli, mitä minä siellä teen. Joku lukion miesopettaja heitti minut autolla omalle koululleni, jätti siihen pihalle vaan. Muistan seisoskelleeni koulun pihassa ja miettineeni, miten kehtaan mennä luokkaan kesken kaiken. Tämä episodi selvisi äidilleni vasta seuraavana päivänä, kun opettajani soitti hänelle.
Vuonna 2005 törttöilin kännissä ja poliisi yhytti meidät. Ei tullut lasua tai muitakaan seuraamuksia, vaikka yläasteikäisiä oltiin kaikki.
Seikkailin paljon metsissä yksinäni, se oli ihanaa. Mitään kännyköitä ei tietenkään vielä ollut, ne tulivat vasta pari vuotta myöhemmin. Joskus mietin, että jos jotain olisi sattunut ja olisin esim satuttanut itseni, ei kukaan olisi tiennyt missä olen. Äidille sanoin, että lähden pyöräilemään tai ulos, ja se riitti. Sitten vaan haahuilin jossain tuntikaupalla.
Hetkonen, kyllähän nyt kännykät on olleet jo 90-luvulla. Sehän oli Nokian läpilyöntiaikaa!
Joo, mutta ei ala-astelaisilla, ainakaan meillä. Sain muistaakseni ekan kännykän joskus kolmannella luokalla eli 99-00. No siitä vuosi pari ja olikin melkein jokaisella oma kännykkä.
Kävin ostamassa isälleni tupakkaa läheiseltä kioskilta. Isä oli kirjoittanut lapun että minulle saa myydä. Sain ostaa aina samalla vähän karkkia, e oli ihan mukavia reissuja. Kioskin setä pakkasi tupakan aina tiukasti huomaamattomaan pakettiin.
Olin usein isäni mukana kapakassa, kun isä oli kännissä kuin käki. Siellä sain myös syödä karkkia (kyllä siellä kapakassa myytiin irtokarkkeja sellaisista lasisista purkeista!) ja juoda limpparia. Isäni myös haki kännipäissään minua tarhasta, mutta eivät antaneet minua hänelle mukaan. Sen sijaan asia painettiin villasella, eikä todellakaan minkään sortin interventiota tai keskustelua asiasta koskaan käyty. Olen syntynyt vuonna 1984.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan, että helikobakteeri johtuu huonosta ravitsemuksesta (ja myös huonosta hygieniasta nykyaikaan verrattuna tyyliin sauna kerran viikossa), joka minullakin lapsena oli; söin kaikkea tässäkin ketjussa mainittua kahvipullamössöstä lähtien. Bakteeri löytyi minulta mahahaavahoidon yhteydessä (on myös yhtenä tekijänä mahahaavan aiheuttajana) ja sitä on kuulemma monella ihmisellä heidän tietämättään.
89.
Isosiskot olivat aika paljon vastuussa minusta, nuorimmasta, välillä vanhemmat saattoivat häipyä muutaman päivän reissuun ja jäätiin kolmisin kotiin. Kotona sai olla yksin heti ensimmäisestä luokasta lähtien, siis siihen asti, kun isosiskot tai vanhemmat tulivat koulusta ja töistä. Huitelin myös paljon kavereilla ja kaverien kanssa teillä tietämättömillä sellaisella 7-8km kokoisella alueella. Oli sellainen puhelinlangan näköinen muovinen avainnauha kaulassa.
1. luokasta eteenpäin sai myös käydä kaverin kanssa kahdestaan kaupungilla. Vietettiin tosi paljon aikaa pelihalleissa keskustassa. Myös hedelmäpeliä sai pelata ja kapakassa käydä vanhempien kanssa. Aikuisilla oli myös juhlia joihin pääsi, esim. uutenavuotena.
"Opin" juomaan kahvia 3 vuotiaana ja olinkin koko lapsuuden kunnon addikti mutta sitä pidettiin vaan hauskana. Ja yksin olin 7v monet iltapäivät ja jostain 10v lähtien oltiin pari vuotta vanhemman siskon kanssa yksinäänkin öitä. Ne olikin kyllä hauskoja iltoja, syötiin karkkia ja käytiin vuokraamassa elokuvia kunnes sisko meni yläasteelle ja keksi alkaa pitää kavereidensa kanssa kotibileitä niinä öinä. Vieläkin vähän ahdistaa kun mietin itseäni omassa huoneessa itkemässä kun talo täynnä humalaisia teinejä, enkä jostain syystä ikinä edes uskaltanut kertoa vanhemmille. Oon syntynyt 1995, että ei nää varmaan enää tohon aikaan ollut mitään ihan normeja vaikka musta siltä tuntuukin
Aloin juoda kahvia kermalla ja sokerilla noin 3-vuotiaana ja ala-asteen lopussa mustana, olin kunnon addikti ja ihan ylivilkas mutta aikuset vain naureskeli. Omani en todellakaan anna kitata kahvia ja lennellä seinille!
Kotikulmillani pyöri lapsille huuteleva ja munaansa esittelevä ukko, aikuiset sanoivat vain että et katso ja kävelet reippaasti ohi, en tiedä ilmoittiko kukaan ukosta poliisille. Kai tätä pidettiin harmittomana...
Asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja siinä kapealla parvekkeemme nurmikaistaleella äiti makas kesäisin bikinit päällä, öljysi itseään ja veti tupakkaa, oli syksyllä aina ruskea kuin kahvipapu. Isä kävi muiden miesten kanssa pubissa parin kilometrin päässä ja kerran kotiin tullessa veti pyörällä nurin, leuka auki. Minulla oli vielä' seuraavana päivänä synttärit, täytin 7v ja isä istui siellä tikit leuassa, puoli naamaa mustana ja imi kahvia pillillä . Äiti vain vilkaisi isää ja totesi, että sillälailla! En kuitenkaan koe että isäni oli juoppo, tuohon aikaan vain isien kaljankittaus oli sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Vatsataudissa sain keltaista jaffaa ja kuumeessa mehuun liotettua asperiinia, lähes joka kesä poltin alkukesästä kalpean ihoni yleensä niskan alueelta, kun pidin hiuksia letillä/ponnarilla ja t-paita suojasi hartioita. En muista, että minulle olisi laitettu aurinkorasvaa muuta kuin espanjan reissulla.
Koulusta tulin tyhjään kotiin kotiavain kaulassa, sellaisessa puhelinjohdon näköisessä muovinauhassa, söin leipää ja join mehua, myöhemmin tuli jotain mikroaterioita joita lämmittelin. Tein läksyt ja häivyin ulos, tulin takaisin vasta kun pimeni , en muista että minulla olisi ollut mitään kotiintuloaikaa. Eikä vanhemmilla ollut tarkkaa tietoa, missä huitelin !
Jotenkin taas epäilen osan muisteluita kun omat muistikuvat ovat ihan toiset ja vielä vanhemmilta tarkistin. Kyllä mulla on ollut ihan lastenpyörä ja apurattaat 80-luvun alussa ja on lapsia imetetty täysimetyksellä 4 kk ja osittaisimetyksellä yli vuosi. Äitiysloman jatkeeksi hoidettiin kotona virkavapaalla jonkin aikaa. Punaista maitoa joivat vain vanhat ihmiset tai maitotilalliset eikä makeita välipaloja ollut tai karkkia muulloin kuin karkkipäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että kuolleisuus ei ole ollut vielä 80-luvullakin huomattavasti suurempaa kuin nyt. Vai onko se ollutkin? No, joka tapauksessa moni on selvinnyt hengissäkin, vaikka mm. autoilu (ja pyöräily) oli täysin edesvastuutonta. Vai elämmekö nyt sitten jotain yliturvallisuusaikaa?
Lapsia kuoli tapaturmaisesti 70-luvulla 90% enemmän kuin nyt. 80-luvulla tilanne oli hieman parempi.
Meidän tytön hammaslääkäri sanoi, että yksi syy nykynuorten hampaiden huonompaan kuntoon on se, että lasten hammastarkastuksia on harvennettu julkisella puolella. Hän sanoi, että 80-luvulla hammastarkastuksia tehtiin enemmän, jolloin ongelmiin päästiin puuttumaan nopeammin.
Lääkäri oli siis sen verran iäkkäämpi, että tiesi tämän.