Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Ei ennenkään välttämättä saaneet lapset tehdä ja kokeilla. Esim. minä olin alakoululaisena ainoa joka oli saanut leipoa ja kokkailla kotona. Muut ihmetteli kokkikerhossa (5. tai 6.lk), että miten mä saan sämpylöistä ja pullista niin tasaisia ja nättejä. Sanoin että oon leiponu äidin kanssa ja oppinu. Muut sanoi, etteivät saa koskaan leipoa kun se on äidin mielestä niin sotkuista hommaa eikä äiti jaksa siivoilla ylimääräistä. Äidit siis leipoi itse ja lapset vaan katsoi päältä. Meillä sai kotona aina kokeilla, pienestä pitäen on leivottu omat pullat jne. Äiti anto meille omat pienet taikinamöykyt, joista sai värkätä mitä halus tai vaikka syödä sen taikinan :)

Kyse on siis enemmän äidin luonteesta kuin aikakaudesta. Toiset äidit pelkää tai on laiskempia. Toiset antaa kokeilla ja/tai on huithapelimpia turvallisuuden kanssa.

Meilläkin muijan mielestä kaikki on vaarallista ja tulee sotkua, juoksee perässä ja huutaa, 6v pojan pitäisi vaan tuijottaa tablettia, televisiota tai leikkiä siististi hiljaa ja nätisti.

Sitten ihmettelee lapsen kiukuttelua ja huonoa käytöstä.

Minä taas olen laittanut aina tekemään omat leivät, "alkupaloja" leikkaamaan omat ruuat veitsellä, muija pienii eikä anna veistä ettei satu mitään.

Autotallissa poika on rakennellut omia juttuja, porannut poralla ihan oikeilla terävillä terillä, peltisaksilla,pienellä levyleikkurilla leikannut, hakannut ja paukuttanut, muijan auton renkaatkin veti pulttikoneella kiinni momenttisauvan kanssa, ollut rallissa huollossa mukana ym.ym.

Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, käytiin viikottain kirjastossa ja äiti luki meille paljon. Muutenkin meitä vahdittiin ja järjestettiin tekemistä, käytiin paljon retkillä, teatterissa, uimassa, pyöräilemässä, kirppiksillä yms. äidin kanssa tai koko perheen voimin, mikä nykyään on ihan normaalia, mutta 1980-luvulla moni piti vanhempiani vähän kummallisina.

Telkkaria ei hirveästi katsottu eikä ulkomailla käyty, mutta tuota arjen yhdessä tekemistä oli paljon ja muistan sen nimenomaan hyvänä asiana. Se oli nimenomaan yhdessäoloa, eikä monikaan noista asioista vaatinut paljon rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, käytiin viikottain kirjastossa ja äiti luki meille paljon. Muutenkin meitä vahdittiin ja järjestettiin tekemistä, käytiin paljon retkillä, teatterissa, uimassa, pyöräilemässä, kirppiksillä yms. äidin kanssa tai koko perheen voimin, mikä nykyään on ihan normaalia, mutta 1980-luvulla moni piti vanhempiani vähän kummallisina.

Telkkaria ei hirveästi katsottu eikä ulkomailla käyty, mutta tuota arjen yhdessä tekemistä oli paljon ja muistan sen nimenomaan hyvänä asiana. Se oli nimenomaan yhdessäoloa, eikä monikaan noista asioista vaatinut paljon rahaa.

Nykyään tää on perusmeininki, ja itsekin toimin näin. Tiedän aina missä lapseni ovat ja touhutaan yhdessä aamusta iltaan. Omat vanhempani lähettivät minut ulos aamulla ja ruoka-aikaan tulin kotona käymään.

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Ile1111 kirjoitti:

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Mikä osuus äidilläsi on elämässäsi nykyään?

Ile1111 kirjoitti:

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Sairaita lapsuuksia on toki joka kymmenluvulta. 

Olen syntynyt 70-luvulla ja en kyllä tunnista perheestäni enkä tuttavaperheistä. Ihan itse käytiin vessassa varmaan kolmivuotiaasta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Ile1111 kirjoitti:

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Mikä osuus äidilläsi on elämässäsi nykyään?

Kuollut.

Kuoli kun olin 19 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

myös maisttanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä.  Tykkäsin oluesta.

N -70

Mäkin sain aina saunan jälkeen "Lasten Kaljaa". Myöhemmin kävi ilmi että se oli Pommacia.

Olin sanonut koulussa että kalja maistuu hyvälle :DDD Moni ei ollut varmaan tajunnut että Pommacia itseasiassa tarkoitin...

t. N-72

Saunan jälkeen join limua. En puhu saunassa käymisestä. Mä sain oikeasti olutta. Kun mun poika oli pieni niin sai multa maistaa siideriä.

Muistan, että ala-asteaikoina kaikki kaverit olivat maistaneet viinaa. Äitikin maistatti minulla. Tätä kai pidettiin lähinnä opettavaisena. En minä eikä kukaan kaverikaan juonut koskaan kännenä alaikäisenä.

No ei ainakaan minun lapsuudessani, ala-asteen kävin 70-luvulla. Äiti ja isä otti kirkasta joskus viikonloppuisin, mutta ei sitä lapsille tyrkytetty. Me juotiin limsaa. 

Me siskoni kanssa saimme maistaa viinaa ja kaljaa jo alle 5 vuotiaina.

Ile1111 kirjoitti:

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Minullapa on uninalle vieläkin, melkein 37-vuotiaana. Lapsena minulla oli monta unilelua viedessä, mutta noin 12-vuotiaana luovuin niistä kunnes taas noin 10 sitten ostin uuden nallen, joka on tyynyni vieressä kun nukun. Tosin vain kotona, jos nukun jossain mukana, niin en ota häntä mukaan, koska hän ei pidä matkustamisesta vaan halua olla kotona.

Mies pian 37v kirjoitti:

Ile1111 kirjoitti:

Paskansin pottaan vielä 10 vuotiaana.

Kaiken huipuksi äiti pyyhki.

Sentään osasin pissata pöntölle jo paljon nuorempana.

Lisäksi pidin uninallea 12 vuotiaaksi.

Olen siis mies.

Ja nykyisin jopa insinööri.

Minullapa on uninalle vieläkin, melkein 37-vuotiaana. Lapsena minulla oli monta unilelua viedessä, mutta noin 12-vuotiaana luovuin niistä kunnes taas noin 10 sitten ostin uuden nallen, joka on tyynyni vieressä kun nukun. Tosin vain kotona, jos nukun jossain mukana, niin en ota häntä mukaan, koska hän ei pidä matkustamisesta vaan halua olla kotona.

hän :)

Minulla oli lapsena tutti, joka oli tehty niin, että kangaspalan sisään oli laitettu sokeria ja kangas oli sidottu sokerin ympärille niin, että minä imin sitä kankaan sisällä ollutta sokeria, jota sitten imeytyi kankaan läpi suuhuni. Olen syntynyt 1981. Itse siis sain sokeria parin päivän ikäisestä lähtien, mutta omat 3½v ja 1v10kk vanhat lapseni eivät ole saaneet mitään, missä on lisättyä sokeria. Kyllähän he saavat sokeria esim. hedelmistä ja marjoista, mutta se on siinä luonnollisesti, ei lisättynä jälkikäteen.

Oon syntynyt vuonna 1999.

Kun olin lapsi niin vanhemmat veti autossa röökiä kun mä ja pikkuveli istuttiin takapenkillä, ikkunat oli vaan auki.

Juostiin keskenämme ulkona eikä kukaan vahtinut vaikka ikää oli nippanappa 4-5v.

Täällä on kyllä ollut erikoisia kertomuksia. Itse olen syntynyt v. 60, eikä edes omassa lapsuudessani ollut tällaisia laiminlyöntejä kuin mitä tämä ketju on täynnä. Vaikka vanhempani olivat vain kansakoulun käyneet (jos sitäkään), ei meitä kuritettu ruumiillisesti, ruoka-ajoista pidettiin kiinni,  kahvia ei todellakaan lapsille tarjottu eikä alkoholia tietenkään. Itse maistoin kahvia ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. 60-luvulla isä tupakoi ja muistan hänen tupakoineen silloin sisälläkin, mutta lopetti tupakoinnin kokonaan jo 70-luvun alussa. Vapautta meilläkin oli; ulkona saatiin olla kavereitten kanssa jo melko pienestä pitäen ja kesät vietettiin uimarannalla. Vain syömässä käytiin kotona ja taas rannalle tai muuten vain ulos. Hampaita yritettiin kyllä hoitaa, ja äitiäni hävetti kauheasti, kun mulla oli ekalla luokalla reikä hampaassa. Mutta nämä jutut siis tapahtuivat 60- ja 70-luvulla, eikä 80- ja 90-luvuilla niin kuin suurimmassa osassa näistä tarinoista.

Muuten, yksikään omista lapsistani ei huolinut koskaan tuttia, koska imetin heitä pitkään, mutta silti neljälle viidestä on jouduttu tekemään oikomishoidot. Ei tarvitse siis pelkän tutin syyksi laittaa sitä, jos purentaa on jouduttu korjaamaan. 

Minä vain ov. kirjoitti:

Minulla oli lapsena tutti, joka oli tehty niin, että kangaspalan sisään oli laitettu sokeria ja kangas oli sidottu sokerin ympärille niin, että minä imin sitä kankaan sisällä ollutta sokeria, jota sitten imeytyi kankaan läpi suuhuni. Olen syntynyt 1981. Itse siis sain sokeria parin päivän ikäisestä lähtien, mutta omat 3½v ja 1v10kk vanhat lapseni eivät ole saaneet mitään, missä on lisättyä sokeria. Kyllähän he saavat sokeria esim. hedelmistä ja marjoista, mutta se on siinä luonnollisesti, ei lisättynä jälkikäteen.

Ymmärräthän, että päädyit toisesta ääripäästä toiseen? Sokeria sokeripalan muodossa jo pikkuvauvalle vs. ei mitään, missä lisättyä sokeria. Tietenkään minkään ikäinen ei "tarvitse" sokeria tuossa muodossa, mutta aika ongelmallisen ehdoton suhtautuminen minusta silti...

Joskus vanhemmat ryyppäsivät ja tupakoivat kotona. Isä joi usein.

48v.

Söin tuttia kouluun menoon asti. Ainoa salaatin kaltainen kotona oli satunnainen tomaatin tai kurkun pala. Ruoka oli enimmäkseen pelkkää makaronia. Olin pitkiä aikoja harjaamatta hampaita esim. kuukauden. En saanut talvella mennä portaita etten liukastu.

Minä vain ov. kirjoitti:

Minulla oli lapsena tutti, joka oli tehty niin, että kangaspalan sisään oli laitettu sokeria ja kangas oli sidottu sokerin ympärille niin, että minä imin sitä kankaan sisällä ollutta sokeria, jota sitten imeytyi kankaan läpi suuhuni. Olen syntynyt 1981. Itse siis sain sokeria parin päivän ikäisestä lähtien, mutta omat 3½v ja 1v10kk vanhat lapseni eivät ole saaneet mitään, missä on lisättyä sokeria. Kyllähän he saavat sokeria esim. hedelmistä ja marjoista, mutta se on siinä luonnollisesti, ei lisättynä jälkikäteen.

Kertomasi kuulostaa todella oudolta, ottaen huomioon syntymävuotesi. Oma eka  lapseni syntyi -69 ja kyllä silloinkin neuvolassa puhuttiin jonkin verran sokerin haitallisuudesta. Tuohon aikaan oli kuitenkin varsin tavallista, että vauvat joivat sokerivettä. Seuraava lapseni syntyi -75 ja ei silloin enää mitään sokerivettä juotettu. Oli tarjolla jo jonkin verran enemmän valistusta.

Olen syntynyt v.80 ja vanhempani eivät hoitaneet hampaitani lainkaan, nyt vanhempana siitä saa kärsiä.

Vanhemmat lähtivät töihin kolmelta yöllä. Saatiin jäädä nukkumaan omaan sänkyyn. Asuttiin kerrostalossa ja meidän pph asui samassa rapussa. Kuusi vuotta vanhempi veli vei meidät hoitoon ennen kouluun menoa. Hoidossa syötiin aamupala. Hoitotädillä oli meidän kotiavain varuiksi.

Kävelin yksi seurakunnan kerhoon kamalan lähiön läpi. Olin alle eskari-ikäinen ja ihan tavallisesta perheestä.