Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Mut nakitettiin usein pikkusisarusteni vahdiksi ulos.

Muistan pari kertaa kun veli oli ehkä vuoden ikäinen, minä 8-vuotias, ja meinasi käydä onnettomuus. Kerran veli makasi naamallaan lammikossa ja toisella kerralla oli kävelykärryn kanssa mennyt keskelle autotietä. Ja olisiko kolmen vanhana karannut kaverin kanssa läheiseen syvään ojaan leikkimään.

No mähän sain tietenkin huudot koska en ollut vahtinut. Vieläkin se vähän nakertaa koska mäkin olin ihan lapsi, ja olisin halunnut tehdä omia juttuja naapurin lasten kanssa, enkä vahtia sisaruksia.

Avain kaulassa mäkin heiluin ekaluokkalaisesta asti, ei meillä mitään iltapäiväkerhoa ollut.

Olen syntynyt 1987

-75 kirjoitti:

Tulee kaikenlaista mieleen kun näitä lukee ja täytyy sanoa että on ihme etten kuollut tai edes loukannut itseäni pahasti lapsena/nuorena.

Sua 10v. vanhempi ja jos totteli määräyksiä niin pysyi hengissä, muutoin ei.

Ei mun äidin aika ainakaan riittänyt meidän vahtimiseen.

Isä oli pitkiä aikoja poissa.

Vapaus ruokki myös mielikuvitusta. En vaihtaisi omaa lapsuuttani tähän nykylasten lapsuuteen.

Niinpä, ei lapsuusaika ole irrallaan sen ajan yhteiskunnallisista olosuhteista. Jos 70-luvulla monen perheen lapset olikin yksinään, kun molempien vanhempien piti olla töissä elannon hankkimiseksi ja sopivaa päivähoitoa ei ollut niin hyvin tarjolla kuin nykyään, niin 40-luvulla lapset myös tekivät esim. pitkät koulumatkat jalan metsän läpi (useita kilometrejä) ja soutivat keskenään järven selän yli kouluun ilman turvaliivejä, pimeällä, joskus vähän myrskyssäkin ja jäiden lähdön aikaan vähän tuuripelillä heikkojen jäiden yli kävellen. Ja se oli kyllä ihan normaalia siihen aikaan, kun muuta mahdollisuutta ei juuri ollut. Jälkeenpäin ovatkin ihmetelleet miten kaikki lapset selvisivät hengissä.

Mitä pidemmälle elää, sitä paremmin näkee, miten yhteiskunta on muuttunut ja käsitys siitä mikä on ns. normaalia.

Isä oli alkoholisti ja olisi varmasti ollut melkoinen lapsuus jos olisi hänen kanssaan pitänyt elää. Onneksi asuin äidin ja isäpuolen kanssa.

Autoissa oli turvavyöt ja korokkeet. Läksyjä ei paljoa katseltu. Itse piti huolehtia koulumenestyksestä. Olisin halunnut siihen enemmän apua, mutta huonosti kulutetusta perheestä ei ollut apua ja koulussa olin todella ujo.

Harrastuksiin kuskattiin monta kertaa viikossa. Öitä sai olla yksin vasta 16-vuotiaana, mutta kavereille sai mennä aina yöksi ja meille sai aina tulla yökylään.

Äiti tupakoi sisällä ja tupakka syttyi vaikka istuin vieressä yökkäilemässä. Nykyään ei tupakoi muiden läsnäollessa vaan tajuaa, ettei se ole ok.

Vm. 88

Olen syntynyt vuonna 1979. Silloin muutaman kilometrin koulumatka mentiin itse kävellen tai pyörällä -ei ollut kukaan lähettämässä tai vastaanottamassa kotona. Usein menin kaverin kanssa tuon matkan ja välillä pelotti kauheasti kävellä kouluun, kun oli syksyllä kovia ukkosia ja salamat iskivät ympärillämme.

Koulun jälkeen iskettiin puhelinlanka-avaimenperä kaulaan ja lähdettiin kavereiden kotiin tai leikkipuistoon hengaamaan keinuille tai kiipeilytelineen yläverkkoon. Joskus leikittiin sellaista leikkiä, että mentiin metsään kävelemään ja sitten jännitettiin, että missä olemme, kun päädymme taas asutetulle alueelle. Poltimme salaa vanhempien tupakantumppeja, joimme alkoholia ja katselimme metsästä / kaverin isän jemmasta löytyneitä pornolehtia jo ala-asteella. Joskus lähdimme päämäärättömästi ajalemaan eri busseilla ympäri kaupunkia, kun oli kuukausikortit.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1979. Silloin muutaman kilometrin koulumatka mentiin itse kävellen tai pyörällä -ei ollut kukaan lähettämässä tai vastaanottamassa kotona. Usein menin kaverin kanssa tuon matkan ja välillä pelotti kauheasti kävellä kouluun, kun oli syksyllä kovia ukkosia ja salamat iskivät ympärillämme.

Koulun jälkeen iskettiin puhelinlanka-avaimenperä kaulaan ja lähdettiin kavereiden kotiin tai leikkipuistoon hengaamaan keinuille tai kiipeilytelineen yläverkkoon. Joskus leikittiin sellaista leikkiä, että mentiin metsään kävelemään ja sitten jännitettiin, että missä olemme, kun päädymme taas asutetulle alueelle. Poltimme salaa vanhempien tupakantumppeja, joimme alkoholia ja katselimme metsästä / kaverin isän jemmasta löytyneitä pornolehtia jo ala-asteella. Joskus lähdimme päämäärättömästi ajalemaan eri busseilla ympäri kaupunkia, kun oli kuukausikortit.

Ai niin ja juhannuksena monet aikuiset vetivät perseet olalle ja sillä välin me pienet lapset katsoimme sisällä telkkarista kauhuohjelmia, kuten V ja Pelon rajalla ja Painajainen Elm Streetillä.

Vierailija kirjoitti:

Vauvanvaunuja koristi muovinen sydän, tekstinä: älä koske minuun. 70-luvun lopussa. Taisi olla useammatkin vaunut vauvoineen kerrostalon pihassa päiväuniaikaan (kesällä). Me pikkutytöt käytiin ihan hiljaa ihastelemassa vauvoja. Kun joku heräsi ja itki, käytiin ilmoittamassa vauvan äidille joka oli kotonaan arkiaskareissa.

Muistan että hampaistani pidettiin huolta,  minulla oli sähköhammasharja ja opin pesemään aamuin sekä illoin, en myöskään joutunut vahtimaan pienempiä sisaruksia kun olen ainoa lapsi. Autossa oli turvavyö ja vanhemmat kävivät tupakalla parvekkeella. Silti oli monta, nykymaailman standtardilla laiminlyöntiin verrattavaa asiaa kuten pyöräily ilman pyöräilykypärää, aurinkorasvattomuus  ,  kavereiden kanssa huitelu omin päin ties missä, tupakan hakeminen lupalapulla, yletön sokeristen leivonnaisten ja  sokerimurojen mussutus... niin ja olen siis syntynyt 1981.

Olen syntynyt 60-luvun alussa. Turvavöitä ei ollut autoissa ja minun paikkani perheen nuorimpana oli etupenkillä äidin sylissä. Takapenkillä olivat siskot ja koira. Isä ajoi ja poltti tupakkaa ajaessaan. Ulkomailla ei matkusteltu, mutta tehtiin telttaretkiä kotimaassa. Matkatavarat olivat auton katolla kattotelineellä. Hienoja muistoja jäi. Yyteri oli kuin ulkomailla olisi ollut.

Meillä oli lauantaisin karkkipäivä. Saatiin PIENI (0,33? 0.25? minkähän kokoisia ne 70-luvun alussa oli?) pullo Jaffaa, joku pätkis tai vastaava, puoliksi siskon kanssa Fazer-suklaanappirasia sekä jotain (sokeri)purkkaa. Siinä koko viikon herkut. Koko muu aika pärjättiin itsetehdyllä kotiruualla, takapihan kasvimaan rehuilla tai koulun pöperöillä. Ihmisten ostoskärryistä päätellen, pikkasen on meininki muuttunut viime vuosikymmeninä...

Vielä joskus 90-luvun lopussa sain mennä ulkona ihan miten lystäsin, tai siis rajatulla alueella - lähikaupan taakse ei saanut enää mennä. Ja minähän menin, aamusta iltaan. Kun tuli nälkä, huusin äitiä jolla oli parvekkeen ovi auki, ja äiti laski parvekkeelta narun ja korin avulla mehua ja leipää, joskus muutakin. Kun olin valmis, jätin mehupullon koriin ja äiti keri korin ylös narusta.

Nykyään kyllä häiritsisi naapureita ja ulkona olemisenikin olisi varmasti ongelma. Vähän vanhempana, alle kymmenvuotiaana saatoin lähteä yksin metsäreissuille ja pysytellä koko päivän metsässä leikkimässä heppaa ja ties mitä. Otin vaan eväät mukaan. Kun saatiin koira, myös se kulki mukana.

Äitin luona oli vähän tiukemmat säännöt ja kuri koska oli hieman ylihuolehtiva mutta isän luona rennompaa. Aamusta iltaan/yöhön oltiin pihalla, kaikki naapuruston muksut, tutut ja tuntemattomat keskenään. Saatettiin lähteä käymään kioskilla tai jonkun kaverin luona eikä kukaan kysellyt perään. Oli ihan normaalia jos isä kavereineen tuli grillikatokseen syömään makkaraa ja juopottelemaan samalla kun lapset leikki ympärillä. Tupakkaa paloi sisällä, parvekkeella, autossa, ulkona.

Uimahalliin parin kilsan päähän mentiin kaverin ja hänen pikkuveljen kanssa kahdestaan, isä antoi rahat lippuun ja karkkeihin. Naapureilta kyseltiin että saako käyttää koiraa ulkona. Huolehdittiin nuoremmista sukulaislapsista jotka tulivat mukaan leikkipuistoon.

Kerran isän autoon tungettiin kolme aikuista ja neljä lasta, kaikki vain naureskelivat. Nykyään sitä kauhisteltaisiin porukalla.

Tämä tapahtui kun olin 7-9v. En sanoisi että asiat oli silloin paremmin, ehkä huolettomammin. Eräs ilta kävi niin että olin myöhään ulkona, alaovi oli mennyt jo lukkoon eikä minulla ollut avainta mukana. Tänä päivänä asia selviäisi helposti soittamalla. Silloin piti huudella kurkku suorana isää parvekkeelle/ikkunaan ja toivoa että kuulisi. Se oli aika kamalaa.

Nykynormeilla löytyisi varmaan perusteita lastensuojelutoimille melkein joka päivältä mun lapsuudessa. Koen kuitenkin, että mun lapsuus oli todella onnellinen. Mulla oli rakastavat vanhemmat ja hyvä olla.

Säälittää vähän omat lapset, jotka ei saa kokea sitä samaa vapautta, mikä itsellä oli, koska se nykynormien mukaan olisi niin paheksuttavaa.

90-luvulla oli silloin 10-vuotias poikani hakenut sairaan mummonsa pyynnöstä tälle rahaa pankista. Mummo oli vain soittanut pankkiin ja sanonut, että poika tulee kohta hakemaan 3000 markkaa.  Rahat oli annettu pojalle kirjekuoressa sen enempiä mutisematta. Ei taida onnistua tänä päivänä.

Mennessäni 5 vuotis-tarkastukseen, neuvolan täti sanoi: "saisit kyllä antaa puolet mahastasi tuolle toiselle tytölle joka kävi sinua ennen". Kaverini sisko taas oli laiheliini jo vauvana ja hänelle oli käsketty syöttää banaania ja voita 😂

Olen syntynyt 1967. Maitohampaita ei minullakaan paikattu. Nenän lähtivät pian muutenkin, koska hammaslääkäriin mentiin vasta 1. luokalla.

Ihania juttuja on monen mieleen jäänyt ysäriltä ja kasarilta! Voin 88na samaistua. Itelle tulee mieleen samoja: -ei turvavöitä/kypäriä eikä apupyöriä (pyöräilemään opeteltiin suoraan isolla pyörällä niin että joku työnsi vauhtia tarakasta ja siitä hoiputtiin ojaan turvalleen nokkosiin kunnes opittiin ajamaan).- aikuiset yökyläili enemmän toisillaan lasten kanssa, se oli jännää kun uusia kavereita, leluja ja VHS:siä Oli vähänväliä ( ja aina sai valvoa myöhään). Kotiintuloaikoja ei juuri ollut, ja aika pienetkin kävi äitin pyytämiä asioita hakemassa kyläkaupasta. Karkkirajoituksia en muista olleen, mutta eipä se mässytys juuri ketään kiinnostanutkaan kun oli pulkkamäessä, puumajassa, uimarannalla, tikanheitossa tai lumilinnassa aina niin paljon kiireitä :D olen niin luupää etten yhtään enempää kaitsemista tai rajoja olisi tarvinnutkaan, joten hyvä ettei niitä ollut tarjollakaan, koska rakastan vapautta. Mulla oli silti mm. alkoholismia kotona,mutta paljon muistan hyvällä näitä sen ajan asioita kuitenkin :)

ikuinen laihduttaja kirjoitti:

Olen syntynyt 1967. Maitohampaita ei minullakaan paikattu. Nenän lähtivät pian muutenkin, koska hammaslääkäriin mentiin vasta 1. luokalla.

Eikö teillä ollut 3-vuotiaana hammastarkastusta? Ehkä se oli paikkakuntakohtaista. Meillä oli 3-vuotiaan tarkastus ja 6-vuotiaan tarkastus ennen koulua. Vieläkin on neuvolakortissa merkinnät, että ei reikiä. Olen syntynyt -72.

Näistä mässytyksistä... Ei tavallisissa perheissä ollut mitään karkilla mässäilyä. Ajan henki oli, että kerran viikossa saa pitää karkkipäivän ja määrät oli tosi pieniä. Joku laki ja pikkuaski oli aika normaali. 80-luvulla tuli hubbabubbat kuvioihin. Usein välipalalla sai kuitenkin jotain kotona leivottua pullaa ja mehua tai kaakaota. Ihmettelin kun parhaan ystäväni kotona tehtiin itse jäätelöä (jätskikoneella) ja sitä sai välipalaksikin ottaa. Olisko lasun paikka? Lapsilla ei juuri ollut ylipainoa, kun ei mässätty millään hampurilaisilla tai pitsoilla. Koulusta sai listoja, joihin merkittiin karkkilakkopäivät. Sai värittää kuvan joka päivä kun oli ollut karkkilakossa. Itse olin 6 kk putkeen.

Minulla oli karkkipäivä vain kerran viikossa, mutta pulla tms päivä joka päivä! Äitini kun oli kova leipomaan. Pullaa, hannatädinkakkuja, lusikkaleipiä, mustikkapiirakkaa, rahkapiirakkaa, tiikerikakkua...  Ja se kaakaon juonti, en muista että minulle olisi ikinä sanottu "nyt riittää".  Silti olin laiha kuin tikku, tietenkin sillä lastenohjelmia tuli vähän eikä ollut mitään kännykkäpelejä naulaamassa sohvaan vaan viuhdoin ulkona  kavereiden kanssa kaikki päivät, kesälomalla kirjaimellisesti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Äkkiähän ne pullat siinä suli .D